31.5.2016

Helsingin käräjäoikeuden päätös 4.3.2016

A on 9.2.2016 käräjäoikeuteen toimitetulla hakemuksella vaatinut avioeroon tuomitsemista.

B on 16.2.2016 käräjäoikeuteen toimittamassaan lausumassa todennut, että A ei ollut ollut oikeustoimikelpoinen jättäessään hakemuksen ja että A:lle tuli määrätä edunvalvojan sijainen avioeroasiaan.

Käräjäoikeus on 4.3.2016 antamallaan päätöksellä tuominnut puolisot avioeroon. Perusteluinaan käräjäoikeus on lausunut muun ohella, että A oli ollut oikeustoimikelpoinen avioeroa hakiessaan ja että tarvetta edunvalvojan sijaisen määräämiselle avioeroasiaan ei ollut.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

B on hovioikeuteen 6.4.2016 saapuneessa valituksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A:n avioerohakemus jätetään tutkimatta, koska A ei ollut ollut oikeustoimikelpoinen.

A on kuollut 8.4.2016.

Hovioikeus on 14.4.2016 myöntänyt B:lle jatkokäsittelyluvan.

Hovioikeus on varannut B:lle sekä A:n asiamiehenä käräjäoikeudessa toimineelle asianajaja JO:lle mahdollisuuden antaa A:n kuoleman johdosta lausuma asiassa.

B on hovioikeuteen 27.4.2016 saapuneessa lausumassaan katsonut, että asia oli jätettävä sillensä. A oli kuollut ennen kuin asiaa oli lainvoimaisesti ratkaistu.

Asianajaja JO on hovioikeuteen 13.5.2016 saapuneessa lausumassaan ilmoittanut edustavansa A:n rintaperillisiä C:tä ja D:tä, jotka katsoivat käyttävänsä asiassa A:n puhevaltaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 31.5.2016

Käsittelyratkaisu

A:n rintaperilliset eivät ole tässä asiassa asianosaisia eikä heillä ole B:n valituksen osalta puhevaltaa.

Pääasiaratkaisu

1. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut.

2. Ratkaistavaksi jää, onko avioeroasia jätettävä sillensä, kun A on käräjäoikeuden ratkaisun antamisen jälkeen kuollut.

3. Lähtökohta on, että avioero on varallisuusoikeudellisista vaikutuksistaan huolimatta korostetun henkilökohtainen asia. Puolisot voidaan tuomita avioeroon vain heidän eläessään, avioeroasian asianosaisaseman ei ole katsottu siirtyvän kuolleen puolison perillisille eikä esimerkiksi edunvalvoja voi pääsääntöisesti käyttää päämiehensä puhevaltaa avioeroasiassa.

4. Selvää on, että jos puoliso kuolee ennen avioeroasian ratkaisemista käräjäoikeudessa, avioeroasia raukeaa ja asia jää sillensä.

5. Ennen nykyisten avioeroa koskevien säännösten voimaantuloa oikeuskäytännössä vakiintui kanta, jonka mukaan avioeroasia oli jätettävä sillensä myös siinä tapauksessa, että puoliso kuoli asian ratkaisemisen jälkeen mutta muutoksenhaun ollessa vielä vireillä (esim. KKO 1940 I 11, 1944 II 5 ja 230 sekä Martti Rautiala: Avioliiton päättäminen ja purkaminen, 1984 s. 133 av. 75 mainitut tapaukset). Oikeuskirjallisuudessa tätä kantaa puollettiin siihen liittyneistä epäkohdista huolimatta etenkin sillä perusteella, että avioerotuomio oli niin sanottu muotoamistuomio, jonka vaikutusten katsottiin yleensä alkavan vasta lainvoimaiseksi tulosta (ks. esim. Martti Rautiala: Puolisoiden velkasuhteet avioliittolain mukaan I, 1945 s. 101 - 106 ja sama: Avioliiton päättäminen ja purkaminen, 1984 s. 101).

6. Avioeroa koskevat avioliittolain säännökset on nyttemmin kokonaan uudistettu. Uusien säännösten tultua voimaan vuoden 1988 alusta lukien puolisoilla on avioliittolain 25 §:n 1 momentin mukaan ollut oikeus saada avioero hakemuksesta harkinta-ajan jälkeen. Avioeroa haluavan puolison ei enää tarvitse esittää perusteluita vaatimukselleen, eikä tuomioistuimelle tarvitse tehdä selkoa avioeroon johtaneista syistä (HE 62/1986 vp. s. 50).

7. Avioliittolaissa ei ole säädetty, että avioliitto päättyisi vasta silloin, kun avioeroa koskeva ratkaisu tulee lainvoimaiseksi, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa on otettu tätä koskeva nimenomainen säännös äktenskapsbalkin 5 luvun 6 §:ään. Avioliittolain uudistuksen esitöissä on sinänsä todettu, että avioeroasia olisi vireillä siihen saakka, kunnes puolisot tuomitaan avioeroon (HE 62/1986 vp. s. 53), mutta mahdollisen muutoksenhaun merkitystä tältä kannalta ei ole käsitelty.

8. Avioliittolaista tai -asetuksesta, lain edellä mainituista esitöistä tai oikeudenkäyntiä koskevista säännöksistä ei ole löydettävissä oikeusohjetta siihen, onko nykyisen lain mukainen avioeroa koskeva hakemusasia jätettävä sillensä, jos avioeropäätökseen haetaan muutosta ja puoliso kuolee muutoksenhaun aikana.

9. Myöskään oikeuskäytännössä ei hovioikeuden havaintojen mukaan ole otettu nyt ratkaistavana olevaan kysymykseen kantaa. Muutoksenhaun käyttöala avioeroasioissa jää nykyään ylipäätään pieneksi, sillä avioeroa koskevien säännösten uudistamisen jälkeen toinen puoliso ei ole enää voinut vastustaa avioeroa aineellisoikeudellisilla perusteilla. Avioerohakemuksen on katsottu kuitenkin olevan peruutettavissa vielä hovioikeudessa, jolloin asia jää sillensä (VaaHO 2011:1).

10. Ratkaisevia johtopäätöksiä ei ole tehtävissä siitä seikasta, että avioeropäätöstä voidaan pitää niin sanottuna muotoamisratkaisuna. Ei ole selvää, että ilman nimenomaista säännöstä tällaisen päätöksen oikeusvaikutukset alkaisivat aina vasta lainvoimaiseksi tulosta.

11. Hovioikeus katsoo, että ratkaisu on tässä tapauksessa perustettava viime kädessä avioeroa koskevien säännösten esitöistä ilmeneviin tavoitteisiin sekä muutoksenhakumenettelyn tarkoitukseen.

12. Avioliittolain vuoden 1988 uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut antaa puolisoille aiempaa enemmän harkintavaltaa ja -mahdollisuuksia päätöksessään (HE 62/1986 vp. s. 17). Lain aikaisemmissa valmisteluvaiheissa päämääränä pidettiin muun muassa puolisoiden autonomisen aseman laajentamista ja sääntelyn lähtökohdaksi otettiin, että avioeron perusteeksi riittäisi vain toisen puolison esittämä vaatimus (Avioliittolakikomitean mietintö I, KM 1972: A 21 s. 187 - 191). Myös avioliittolain 25 §:n 1 momentin sanamuoto ilmentää tätä tavoitetta. Säännöksen mukaan puolisolla on nimenomaan oikeus saada avioero harkinta-ajan jälkeen.

13. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan hovioikeuden tutkittavana on, onko käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Toisin sanoen oikeudenkäynti hovioikeudessa ei ala alusta, vaan muutoksenhakumenettelyn tavoitteena on käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden kontrollointi (HE 91/2002 vp. s. 39 ja LaVM 27/2002 vp. s. 14).

14. Tässä tapauksessa A on halunnut käyttää avioliittolain 25 §:n 1 momentin mukaista oikeuttaan saada avioero, ja käräjäoikeus on hänen hakemuksestaan avioeron tuominnut. Kun otetaan huomioon, että hovioikeuden tutkittavana on käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus, avioeroasian ei ole perusteltua katsoa raukeavan pelkästään sen vuoksi, että avioeroa hakenut puoliso on kuollut ennen kuin toisen puolison valitus avioeropäätöksestä on ehditty ratkaista. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että avioeroa hakeneen puolison oikeus avioeroon jäisi toteutumatta, vaikka edellytykset avioerolle ovat olleet olemassa ja avioero on käräjäoikeudessa lainmukaisesti tuomittu.

15. Edellä lausutuin perustein hovioikeus päätyy siihen johtopäätökseen, että B:n hovioikeuden käsiteltäväksi saattama avioeroasia ei A:n kuoleman johdosta raukea eikä asiaa ole jätettävä sillensä.

16. Aihetta käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole muutoinkaan ilmennyt.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Olli Mäkinen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Pia Sandvik
määräaikainen hovioikeudenneuvos Juha Terho

Ratkaisu on yksimielinen.

KKO:n ratkaisu 24.5.2017 nro 1106