17.9.2013

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys korkovaatimuksia koskevan kanteen tutkimisen edellytyksistä, kun samaan velkasuhteeseen liittyvä aikaisempi kanne oli hyväksytty lainvoiman saaneella yksipuolisella tuomiolla.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 11.4.2013 nro 3770

Kantaja: A

Vastaaja: B

Asia: Velkasuhteeseen perustuva saatava

Riidattomat taustatiedot

A on lainannut B Ky:lle 95.000 euroa 18.1.2010 päivätyllä velkakirjalla. Velallinen ei ole osaksikaan lyhentänyt saatavaa. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on 27.3.2012 antamallaan yksipuolisella tuomiolla velvoittanut B:n maksamaan velkakirjan mukaisen pääoman ja sille viivästyskorkoa 12.9.2011 alkaen sekä oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Vaatimukset

A on vaatinut, että B velvoitetaan maksamaan hänelle velkakirjaan perustuvaa viivästyskorkoa 2.898,40 euroa ja tuottokorkoa 7.837,51 euroa eli yhteensä 10.735,91 euroa sekä tuottokorolle 7.837,51 eurolle 10 prosentin mukaista viivästyskorkoa 12.9.2011 lukien.

- - -

Perusteet

A ei ollut huomannut vaatia velkakirjassa sovittua viivästyskorkoa viivästyneille suorituksille niiden eräpäivistä lukien. Velkakirjan ja sen liitteeksi otetun takaisinmaksusuunnitelman mukaan velan pääomaa lyhennetään 1.792,77 euron suuruisissa tasaerissä yhden kuukauden välein alkaen 5.2.2010. Kyseinen lyhennys sisältää velkakirjan mukaisen koron ja lyhennyksen. Velan lyhennyksen eräpäivä on kunkin kuukauden 5. päivä. Viivästyneille suorituksille on sovittu maksettavaksi 10 prosentin viivästyskorko.

Kunkin viivästyneen kuukausierän viivästyskorko on laskettu yksitellen kunkin kuukauden 5. päivästä alkaen 11.9.2011 saakka eli siihen saakka, jolloin yksipuolisen tuomion mukainen viivästyskorko alkaa kertyä. Yhteensä viivästyskorkoa kertyy kyseiseltä ajalta 2.898,40 euroa.

A ei ole myöskään huomannut vaatia 18.1.2010 päivätyssä velkakirjassa sovittua 5 prosentin tuottokorkoa 95.000 euron pääomalle ajalta 18.1.2010 - 11.9.2011. Kyseiseltä ajalta tuottokorkoa kertyy yhteensä 7.837,51 euroa. Oikeuskäytännön mukaan (KKO 1997:155) tuottokorolle voidaan määrätä viivästyskorkoa. Velkakirjan ehtojen mukaan, mikäli velallinen viivästyy velan tai koron suorittamisessa eräpäivänä, velkojalla on oikeus periä viivästyneelle määrälle 10 prosentin viivästyskorkoa eräpäivästä maksupäivään. A:lla on oikeus saada kyseinen viivästyskorko maksamatta olevalle tuottokorolle 12.9.2011 lukien.

B on B Ky:n vastuunalainen yhtiömies. Kanne kohdistetaan pelkästään B:hen.

Tutkimatta jättämiselle ei ole perusteita. Tuomion negatiivinen oikeusvoima ei kata kyseessä olevaa korkovaatimusta. Kyse on täysin uudesta vaatimuksesta. Kyseessä on uusi kumulatiivinen vaatimus, jota ei ole aikaisemmassa oikeudenkäynnissä ratkaistu.

Vastaus

B on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta.

- - -

Perusteet

Pääomat ja korot ovat tuomitut lainvoimaisella tuomiolla. Mikäli vaatimukset tutkittaisiin, lopputulos olisi oikeuskäytännön vastainen ja lisäksi kohtuuton. Oikeuskäytännöstä B on vedonnut Korkeimman oikeuden ratkaisuun 2001:136.

Koska A oli perustanut kanteensa pääomiin, erääntymispäiviin, vuotuisiin korkoihin sekä korkolakiin, on hänen tiedossaan täytynyt olla minkälaisia korkoja velkakirjalainalla voi olla. A ei ollut kuitenkaan asian vaiheissa vedonnut korkojen ja tuottokorkojen osalta enempään.

Asian identiteetti on korkojen osalta sama tai ainakin siinä määrin sama, että kannetta ei voida ottaa käsiteltäväksi.

A olisi voinut esittää korkoja koskevat vaatimuksensa ja hänen olisi tullut esittää ne aikaisemmassa oikeudenkäynnissä.

Prosessiekonomisesti olisi ollut erittäin tärkeää, että A olisi esittänyt kaikki vaatimuksensa aikaisemmassa prosessissa.

Mitään hyväksyttävää syytä ei ole esitetty siihen, että viivästyskorkoja tai tuottokorkoja ei ole käsitelty aiemmin. A oli käyttänyt aikaisemmassa prosessissa oikeusavustajaa, joka on ollut lisäksi kokenut pitkäaikainen juristi, asianajaja.

- - -

Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut

- - -

Asiassa on kysymys siitä, estääkö Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden 27.3.2012 antama lainvoiman saanut yksipuolinen tuomio, jolla käräjäoikeus on A:n vaatimuksesta velvoittanut B:n maksamaan velkakirjan mukaisen pääoman ja sille viivästyskorkoa 12.9.2011 alkaen sekä oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen, tutkimasta nyt kysymyksessä olevaa uutta kannetta, jossa A on vaatinut B:n velvoittamista maksamaan samaan velkakirjaan perustuvaa viivästyskorkoa 11.9.2011 saakka ja sen lisäksi velkakirjaan perustuvaa tuottokorkoa 11.9.2011 saakka, tuottokorko viivästyskorkoineen 12.9.2011 lukien.

Säädöspohjasta: Oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 9 §:n mukaan asianosainen ei saa asiassa, jossa sovinto on sallittu, pääkäsittelyssä vedota sellaiseen seikkaan, johon hän ei ole vedonnut valmistelussa, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä.

Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n mukaan kannetta riita-asiassa ei saa oikeudenkäynnin aikana muuttaa. Kantajalla on kuitenkin oikeus

1) vaatia muuta kuin kanteessa tarkoitettua suoritusta, milloin vaatimus perustuu oikeudenkäynnin aikana tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen tai vasta silloin kantajan tietoon tulleeseen seikkaan;

2) vaatia vahvistettavaksi sellainen oikeussuhde, joka asianosaisten välisessä oikeudenkäynnissä on riitainen ja jonka selvittämistä asian muun osan ratkaiseminen edellyttää, sekä

3) vaatia korkoa tai tehdä muu sivuvaatimus taikka uusikin vaatimus, mikäli se johtuu olennaisesti samasta perusteesta.

Jos 1 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu vaatimus tehdään vasta pääkäsittelyssä, vaatimus on jätettävä tutkimatta, jos sen tutkiminen viivyttää asian käsittelyä. Sellaista vaatimusta ei voida tehdä ylemmässä tuomioistuimessa.

Nyt esillä olevassa asiassa lainvoiman saanut yksipuolinen tuomio sisältää lainvoimaisen ratkaisun korosta.

Myös nyt vaadittujen viivästyskoron ja tuottokoron osalta A olisi voinut esittää vaatimuksensa ja hänen olisi tullut esittää ne aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Lainkäytön tehokkuus, taloudellisuus ja asianosaisen oikeusturva edellyttävät, että kantaja olisi esittänyt kaikki vaatimuksensa samassa oikeudenkäynnissä.

Mitään hyväksyttävää syytä siihen, että nyt vaadittuja viivästyskorkoa ja tuottokorkoa ei ole vaadittu ja käsitelty aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, ei ole edes väitetty olleen olemassa.

- - -

Päätöslauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

- - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen käräjätuomari Kirsti Rudanko

Vaasan hovioikeus 17.9.2013 nro 1003

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että hänen siitä ilmenevä kanteensa tutkitaan ja hyväksytään. - - -

Käräjäoikeuden ratkaisu on väärä. A:n uusia vaatimuksia koskevan kanteen tutkimatta jättämiselle ei ole lakiin tai sen esitöihin perustuvia hyväksyttäviä perusteita samaa velkasuhdetta koskevan aikaisemman yksipuolisen tuomion vuoksi.

Vastaus

B on vaatinut, että valitus hylätään. - - -

Käräjäoikeuden päätös kanteen tutkimatta jättämisestä on oikea. A:n kanteessa esitetyissä vaatimuksissa ei ole kyse uusista vaatimuksista vaan ainoastaan määrällisistä korotusvaatimuksista asiassa aiemmin esitettyihin vaatimuksiin nähden.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, estääkö Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden 27.3.2012 antama lainvoiman saanut yksipuolinen tuomio, jolla A:n B:tä vastaan ajama 6.9.2011 vireille tullut kanne on hyväksytty, tutkimasta nyt kysymyksessä olevaa, A:n B:hen kohdistamaa uutta kannetta. B on sanotulla yksipuolisella tuomiolla velvoitettu muun ohella suorittamaan A:lle tämän vaatimuksen mukaisesti 18.1.2010 päivätystä velkakirjasta ilmenevä pääoma ja sille maksettavaa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä 12.9.2011 lukien. Uudessa kanteessaan A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan velan pääomalle velkakirjan ehtoihin perustuvaa viivästyskorkoa kanteessa mainituista eräpäivistä lukien 11.9.2011 saakka sekä tuottokorkoa ja sille laskettavaa viivästyskorkoa 12.9.2011 lukien.

Hovioikeus toteaa, että kysymystä kanteen hyväksyvän tuomion oikeusvoiman laajuudesta ei ole säännelty laissa. Oikeuskäytännön varassa on, estääkö aiemman tuomion oikeusvoima samaan tapahtumainkulkuun nojautuvan, mutta eri perustein vaadittavaa uutta oikeusseuraamusta koskevan uuden kanteen tutkimisen.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1990:111 oli kysymys tilanteesta, jossa työntekijälle oli työsuhteen päättämistä koskevassa jutussa lainvoimaisesti tuomittu irtisanomisajan palkkaa vaatimuksen mukaisesti vain yhdeltä kuukaudelta, vaikka irtisanomisaika oli ollut kaksi kuukautta. Korkein oikeus katsoi, että tuomio ei estänyt tutkimasta kannetta, jolla työntekijä vaati toisenkin irtisanomiskuukauden palkan suoritusta.

Korkeimman oikeuden uudemmassa ratkaisukäytännössä (KKO 2001:136, 2008:43 ja 2013:23) on ollut kysymys kanteen hylkäävän lainvoimaisen tuomion oikeusvoimasta uuden kanteen tutkimisen kannalta. Oikeudenkäytön tehokkuuden ja taloudellisuuden sekä asianosaisten yhdenmukaisen oikeusturvan on katsottu estävän asiallisesti samaa suoritusta koskevien tai vaihtoehtoisten vaatimusten tutkimisen uusillakin perusteilla, jos samaan tapahtumainkulkuun perustuva aikaisempi kanne on hylätty.

Oikeuskirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että kanteen hyväksyvän tuomion oikeusvoima ei ulotu lisävaatimuksiin, joilla tähdätään samoin perustein sellaiseen oikeusseuraamukseen, joka voidaan toteuttaa aiemmin hyväksyttyjen vaatimusten ohella tai niiden lisäksi. Aiemmin hyväksyttyjen vaatimusten määrälliseksi korottamiseksi tulkittavat vaatimukset on kuitenkin jätettävä tutkimatta (ks. esim. Jokela: Oikeudenkäynti III 2004, s. 443 - 444 ja Lappalainen: Prosessioikeus 2012, s. 745 - 746). Vanhastaan on katsottu, että jos saatavan olemassaolo on vahvistettu aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, ei ole estettä toteuttaa samaan saatavaan perustuvaa korkovaatimusta myöhemmässä oikeudenkäynnissä (Tirkkonen: Suomen siviiliprosessioikeus II 1977, s. 292 ja Takki: Siviilituomion oikeusvoiman objektiivisesta ulottuvuudesta, Oikeustiede - Jurisprudentia 1987, s. 271).

Hovioikeus toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa aiemman oikeudenkäynnin kohteena ovat olleet muun ohella A:n oikeus pääomaan ja sille maksettavaan viivästyskorkoon eri ajalta ja eri perusteella kuin tässä oikeudenkäynnissä. Sinänsä samaan velkasuhteeseen liittyvää kysymystä A:n oikeudesta velkakirjan ehtojen mukaisiin viivästyskorkoon 11.9.2011 asti sekä tuottokorkoon ja sille laskettavaan viivästyskorkoon ei siten ole ratkaistu käräjäoikeuden 27.3.2012 antamalla yksipuolisella tuomiolla. Näin ollen hovioikeus katsoo, että estettä edellä mainittujen, eri suoritusta koskevien uusien vaatimusten tutkimiselle ei ole. Käräjäoikeuden ei siten olisi pitänyt jättää kannetta tutkimatta.

Asian käsittelyä on oikeusastejärjestys huomioon ottaen jatkettava käräjäoikeudessa.

- - -

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan kaikilta muilta osin paitsi B:n avustajalle valtion varoista maksetun palkkion osalta.

- - -

Asia palautetaan kumotuilta osin käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy tämän päätöksen saatua lainvoiman tai asianosaisten suostumuksella tätä aikaisemminkin omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Asian ratkaistessaan käräjäoikeuden tulee antaa lausunto asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista sekä valtion varoista maksettujen avustajanpalkkioiden korvausvelvollisuudesta valtiolle koko oikeudenkäynnin osalta.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet ma. hovioikeudenlaamanni Kaija Suvilehto-Nieminen sekä hovioikeudenneuvokset Kari-Matti Kauppila ja Pasi Vihla.

Esittelijä: viskaali Aleksi Rantanen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.