25.11.2013

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta annetun lain (31/2013) 10 a §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista toisesta maksuvaatimuksesta vaadittavan kulun enimmäismäärää oli sovellettava lain voimaantulon jälkeen lähetettyyn maksuvaatimukseen myös siinä tapauksessa, että ensimmäinen maksuvaatimus oli lähetetty ennen lain voimaantuloa.

POHJOIS-SAVON KÄRÄJÄOIKEUS YKSIPUOLINEN TUOMIO JA TUOMIO 18.6.2013

TUOMIOLAUSELMA

B velvoitetaan kantajan vaatimuksen mukaisesti maksamaan A Oy:lle:

1. Pääoma:
946,67 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Jos näin määräytyvä viivästyskorko on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettu korko, viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää enintään 180 vuorokauden ajan siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt tai, jos velkaa koskeva tuomio on annettu ennen mainitun ajanjakson päättymistä, tuomion antamiseen. Tämän jälkeen viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava 01.03.2013 alkaen.
Korkolaji: Euribor 3 kk.
Korkomarginaali: 12,000.
Tarkastuspäivä: 09.02.2013.
Kulutusluottosopimus tehty 31.1.2010 jälkeen
Luoton viimeinen erääntymispäivä: 01.02.2013 (erääntymispäivä + 180 päivää = 31.07.2013)
Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 2 mom. mukaan, vähintään korko.
Selite: Saatava: luottokorttisaatava; eräpäivä 09.02.2013; tuote TUOHI MASTERCARD.

2. Kulut:
23,50 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava 01.03.2013 alkaen.
Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: Sovitut kulut.

3. Korkosaatava:
0,10 euroa.

4. Kulut:
67,00 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen.
Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: Perimismaksu.

5. Oikeudenkäyntikulut:
60,00 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen.
Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: Viranomaiskulut.

6. Oikeudenkäyntikulut:
80,00 euroa.
Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen.
Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.Selite: Käsittelykulut.

A Oy on vaatimusten kohdassa numero neljä vaatinut perintäkuluina 80,00 euroa, mikä vaatimus on hylätty 67,00 euroa ylittävältä osin. Siltä osin kuin perintäkuluja on hylätty kanne on ratkaistu tuomiolla.

Saatavan peruste: Luottokorttisopimus 4060857
Kulutusluottosopimus on tehty 31.01.2010 jälkeen.
Saatavan on A Oy:lle siirtänyt Nordea Rahoitus Suomi Oy.
B on em. sopimuksen perusteella velkaa kantajalle edellä vaaditut maksamattomat erät.
Laskuissa on ollut viivästyskoron maksuvelvollisuutta koskeva merkintä.
Viivästyskorot on laskettu korkovaatimuksen alkupäivää edeltäneeseen päivään saakka.
A Oy:n vaatimat perimismaksut perustuvat ennen haastehakemuksen laadintaa tehtyihin seuraaviin toimenpiteisiin, joilla on pyritty saamaan B:ltä vapaaehtoinen maksusuoritus.
Toimenpide
1. maksuvaatimus 12.02.13 45,00 EUR
maksusuunnitelman purkaminen 10.04.13 10,00 EUR
maksuvaatimus 10.04.13 25,00 EUR
Avoinna yhteensä 80,00 EUR

RATKAISUN PERUSTELU

Yksipuolinen tuomio

B ei ole vastannut määräajassa.

Tuomio

A Oy on vaatinut perintäkuluina 80,00 euroa.

Saatavien perinnästä annetun lain 10 a §:n 1 momentin 2 b kohdan mukaan kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta saa vaatia 5 §:ssä tarkoitusta maksuvaatimuksesta enintään 24 euroa, jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1 000 euroa ja 4 kohdan mukaan puolet 2 tai 3 kohdassa mainitusta määrästä, jos kyse on samaa saatavaa koskevasta uudesta maksuvaatimuksesta.

Tässä tapauksessa 10.4.2013 lähetetty maksuvaatimus on toinen maksuvaatimus. Kyseinen maksuvaatimus on lähetetty uuden 10 a §:n voimaantulon jälkeen, jolloin sen määrä saa olla enintään puolet 24 eurosta eli 12 euroa.

Näin ollen käräjäoikeus on hylännyt toisen maksuvaatimuksen kulusta 12,00 euroa ylittävän osuuden. Perintäkuluja on näin ollen hyväksytty yhteensä 67,00 euroa.

Lainkohdat

Laki saatavien perinnästä 10 a § 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 5 luku 13 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Emilia Vuolle

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 25.11.2013

Vaatimukset hovioikeudessa

A Oy on vaatinut, että B:n yhtiölle maksettava korvaus perintäkuluista korotetaan kanteen 4 kohdan mukaiseksi 80 euroksi ja B velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 682 eurolla korkoineen. Käräjäoikeuden ei olisi tullut kohtuullistaa perintäkulujen määrää varaamatta yhtiölle tilaisuutta täydentää haastehakemustaan tai lausua perintätointen tarpeellisuudesta. Käräjäoikeuden ei olisi tullut kohtuullistaa perintäkulujen määrää oma-aloitteisesti saatavien perinnästä annetun lain 4 ja 10 §:ien perusteella, koska B ei ollut riitauttanut perintäkuluja koskevaa vaatimusta. B:lle 10.4.2013 lähetetystä maksuvaatimuksesta vaaditun perintäkulun enimmäismäärään ei tullut soveltaa 16.3.2013 voimaan tullutta saatavien perinnästä annetun lain 10 a §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua enimmäismäärää, koska yhtiön 12.2.2013 lähettämä maksuvaatimus oli lähetetty ennen kyseessä olevan lainkohdan voimaantuloa ja koska maksuvaatimuksia ja niiden lähettämisestä tuomittavien perintäkulujen enimmäismäärää koskevat säännökset oli uudistettu kokonaisuudessaan.

B ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Saatavien perinnästä annetun lain 2 §:n mukaan lain säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi. Saatavien perinnästä annetun lain säännösten pakottavuus huomioon ottaen käräjäoikeuden on tullut viran puolesta arvioida, onko kysymyksessä olevien saatavien perinnässä noudatettu sanotun lain velallista suojaavia pakottavia säännöksiä.

Yhtiö on haastehakemuksessaan yksilöinyt perintäkulujen määrän. Hovioikeus katsoo, että käräjäoikeus on voinut kanteessa ilmoitettujen maksuvaatimusten osalta arvioida perintätoimien tarpeellisuutta ja perintäkulujen kohtuullisuutta varaamatta yhtiölle tilaisuuden täydentää haastehakemustaan tai lausua perinnän toimittamistavasta ja siitä aiheutuneista kuluista.

Saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta annetun lain (31/2013) voimaantulosäännöksen 1 momentin mukaan laki tulee voimaan 16.3.2013. Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan lain 10 c ja 10 d §:iä sovelletaan lain voimaantulon jälkeen suoritettaviin perintätoimiin. Jos perintä on aloitettu ennen lain voimaantuloa, velallisen kokonaiskuluvastuuseen sovelletaan lisäksi lain voimaan tullessa voimassa ollutta 10 c §:ää. Viimeksi mainitun pykälän mukaan saman kuluttajasaatavan perinnästä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään 190 euroa, jos saatavan pääoma on 250 euroa tai vähemmän, ja 220 euroa, jos saatavan pääoma on yli 250 euroa.

Hallituksen esityksen (HE 57/2012 s. 42) mukaan lakia sovelletaan perintään

välittömästi lain voimaantulon jälkeen. Lain 10 a §:n 1 momentin enimmäiskulumääriä sovelletaan perintätoimiin, jotka suoritetaan lain tultua voimaan. Voimaantulosäännöksen 2 momentti rajoittaa uusien 10 c ja 10 d §:ien soveltamista.

Voimaantulosäännöksen 2 momentin rajoitussäännös ei siten koske 10 a §:n mukaisia enimmäismääriä, vaan 10 a §:n mukaisiin enimmäismääriin sovelletaan voimaantulosäännöksen 1 momenttia.

Saatavien perinnästä annetun lain 5 ja 5 a §:ien muutoksissa on suurimmaksi osaksi kyse teknisistä lainmuutoksista, joilla ei ole vaikutusta maksuvaatimuksen sisältöön, tai sellaisista kaikkia maksuvaatimuksia koskevista tiedonantovelvollisuuksista, joiden täyttämisestä ei aiheudu yksittäisiin maksuvaatimuksiin kohdistuvaa ylimääräistä selvittämistyötä. Edelleen velalliselta saa vaatia 10 a §:n 3 momentin perusteella todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavanomaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin lainkohdan 1 momentissa mainittuja tai siinä säädetyt enimmäismäärät ylittäviä kuluja. Näiden seikkojen vuoksi hovioikeus katsoo, että ei ole estettä pitää ennen lainmuutosta lähetettyä maksuvaatimusta 10 a §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna ensimmäisenä maksuvaatimuksena.

Näillä ja käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole syytä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio jää noudatettavaksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Esko Randelin, Tuija Silvento ja Sirpa Pulkkinen

Esittelijä: Jussi Huuskonen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen