23.9.2013

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Velalliselle oli vahvistettu niin sanottu nollaohjelma ja maksuohjelman kestoksi oli määrätty kolme vuotta. Maksuohjelmassa velallinen oli velvoitettu suorittamaan velkojille rauhoitusajalta kertynyt maksuvara. Tätä maksuvaraa ei otettu huomioon arvioitaessa sitä, onko velallisen maksuvelvollisuus yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 § 4 momentissa tarkoitetulla tavalla maksuohjelmassa kokonaan poistettu. Maksuohjelman kestoksi määrättiin viisi vuotta.

POHJOIS-SAVON KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 31.12.2012

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maksuohjelman kesto

Maksuohjelman kesto on kolme vuotta. Se alkaa 1.1.2013 ja päättyy 31.12.2015

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n mukaan velallisen maksuohjelman kesto on pääsääntöisesti viisi vuotta, jos velallisen maksuvelvollisuus on maksuohjelmassa kokonaan poistettu. Käräjäoikeus katsoo, ettei velallisen maksuvelvollisuutta ole maksuohjelmassa kokonaan poistettu, koska rauhoitusajalta 18.6. - 31.12.2012 kertyy velalliselle maksuvaraa yhteensä 2039, 80 euroa, joka osoitetaan kokonaisuudessaan tavallisille velkojille. Näin ollen maksuohjelmaksi on määrättävä kolme vuotta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjänotaari Kristiina Vola

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 23.9.2013

Vaatimukset hovioikeudessa

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yhtiö on valituksessaan toistanut vaatimuksensa siitä, että maksuohjelman kestoksi on määrättävä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 4 momentin mukaisesti viisi vuotta. Yhtiö on lausunut, että A:n maksuvelvollisuus oli maksuohjelmassa kokonaan poistettu, koska niin sanottu rauhoitusaika ei ollut maksuohjelman kestoaikaa eikä A:lle ollut muodostunut maksuvaraa 1.1.2013 alkaneen maksuohjelman jälkeen. Lisäksi yhtiö on lausunut, että A:n maksuvaran ei ole edes väitettykään puuttuvan pysyvästi sairauden, iän tai muun vastaavan syyn vuoksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maksuohjelman kesto

Maksuohjelmaa koskevan yleissäännöksen, yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 1 momentin mukaan velallisen maksuvara mahdollisen vakuusvelkaosuuden vähentämisen jälkeen ja velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saadut varat on käytettävä tavallisten velkojen maksuun.

Saman lainkohdan 2 momentin mukaan tavallisten velkojen osalta velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö on määrättävä niin, että maksuohjelman kesto on kolme vuotta, jollei 31 a §:stä johdu muuta. Kuitenkin 4 momentin mukaan maksuohjelman kesto on viisi vuotta muun muassa, jos velallisen maksuvelvollisuus on maksuohjelmassa kokonaan poistettu.

Pohjois-Savon käräjäoikeus on 31.12.2012 vahvistanut A:lle päätöksensä liitteenä olevan maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan maksuohjelmaksi. Maksuohjelma on määrätty alkamaan 1.1.2013 ja päättymään 31.12.2015. Maksuohjelmasta ilmenee, että A:n tulojen ja menojen erotus eli maksuvara on negatiivinen. Hänelle on vahvistettu niin sanottu nollaohjelma. Lisäksi maksuohjelmaehdotuksesta ilmenee, että A:lle on kertynyt maksuvaraa rauhoitusajalta 18.6.-31.12.2012 yhteensä 2.039,80 euroa, joka on osoitettu kokonaisuudessaan tavallisille velkojille. Tällainen rauhoitusajalta kertyneen maksuvaran suoritusvelvollisuus perustuu oikeuskäytännössä omaksutun kannan mukaan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 7 §:n 1 momentissa todettuun velallisen myötävaikutusvelvollisuuteen. Sanotun lainkohdan mukaan velallinen saa velkajärjestelyä haettuaan ennen maksuohjelman vahvistamista käyttää varojaan vain välttämättömiin elinkustannuksiin ja niihin menoihin, jotka hän on oikeutettu suorittamaan 12 §:n 2 momentin nojalla.

Lainsäädännössä ei ole otettu kantaa siihen, vaikuttaako myös rauhoitusajalta kertyneen maksuvaran tilittämisvelvollisuus velkojille maksuohjelmassa siten, että velallisen maksuvelvollisuutta ei tuolloin voitaisi katsoa kokonaan poistetuksi eikä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 4 momenttia voitaisi soveltaa.

Hallituksen esityksestä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n muuttamisesta (HE 52/2010 vp, s. 8) ilmenee, että silloin, kun velallisen maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, järjestelmän yleinen hyväksyttävyys puoltaa sitä, että maksuohjelman kesto säilyy viitenä vuotena. Lisäksi, jos velallinen ei kykene maksamaan mitään tai vain vähäisenä pidettävän määrän, on perusteltua odottaa riittävän pitkä aika tilanteen mahdollista korjaantumista. Näin ollen kun velallisen olosuhteet saattavat muuttua niin, että hän saakin myöhemmin maksuvaraa, ei ole perusteltua lyhentää nollaohjelmaa kolmeen vuoteen. Hallituksen esityksessä on todettu, että lyhyt maksuohjelma ilman maksuvaraa saattaa houkutella velallisen passiivisesti odottamaan ohjelman päättymistä.

Edellä lausuttu ja hallituksen esityksestä ilmenevä lain tarkoitus huomioiden hovioikeus katsoo, ettei maksuohjelmassa rauhoitusajalta kertynyttä maksuvaraa koskevaa määräystä tule ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko A:n maksuvelvollisuus maksuohjelmassa kokonaan poistettu. A:lle on vahvistettu nollaohjelma. Hovioikeus katsoo, että kysymyksessä siten on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 4 momentissa tarkoitettu tilanne. Maksuohjelman kestoksi on vahvistettava viisi vuotta.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan.

Maksuohjelman kestoksi määrätään viisi vuotta. Maksuohjelma on alkanut 1.1.2013 ja päättyy 31.12.2017.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pekka Pärnänen, Riitta-Liisa Rautsi ja Jukka Soininen

Esittelijä: Mari Huttunen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen