7.11.2013

Tuomiolauselma

Vastaaja
A

Hylätyt syytteet

1) Vapaudenriisto 1.-29.2.2012

Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjätuomari Marja-Leena Virkkala

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 7.11.2013

Asia

Vapaudenriisto ym.

Valittaja
Syyttäjä

Vastapuoli
A

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 16.5.2013 myöntänyt syyttäjälle jatkokäsittelyluvan.

Valitus

Syyttäjä on toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteensä vaatinut ensisijaisesti, että A tuomitaan rangaistukseen vapaudenriistosta. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen pahoinpitelystä tai lievästä pahoinpitelystä.

A menettely täytti vapaudenriiston tunnusmerkistön liikkumisvapauden riistämisenä. Menettely ei ollut ollut tarpeen esimerkiksi C:n turvallisuuden takaamiseksi eikä asiassa ollut tullut esille muitakaan syitä, jotka tekisivät menettelystä oikeutetun. Toiminta ei ollut hetkellistä. Arvioinnissa oli otettava myös huomioon C:n nuori ikä. Menettely täytti joka tapauksessa pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään.

Kysymys oli ollut vain lyhyen aikaa kestäneestä tapahtumasta. C ei edes muistanut, mitä oli tapahtunut. C ei ollut kokenut tapahtumaa uhkaavana, koska oli puhunut ja vitsaillut sen kuluessa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A on ensisijaisessa ja toissijaisessa syytteessä mainituin tavoin sitonut tekohetkellä viisivuotiaan C:n vyötäröstä kiinni tuoliin noin kymmenen minuutin ajaksi. Riidatonta on myös se, että lapselle ei ole aiheutunut menettelystä kipua, vammaa tai terveyden vahingoittumista.

Asiassa on hovioikeudessa kysymys siitä, toteuttaako A menettely rikoslain 25 luvun 1 §:n mukaisen vapaudenriiston tai toissijaisesti rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun pahoinpitelyn tai mainitun luvun 7 §:ssä tarkoitetun lievän pahoinpitelyn. Kysymys on A:n menettelyn oikeudellisesta arvioinnista.

Vapaudenriisto

Vapaudenriistoon syyllistyy se, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä. Kasvatuksellisessa tarkoituksessa tapahtuva huollettavan liikkumisvapauden rajoittaminen voi poistaa teon oikeudenvastaisuuden. Kasvattajakaan ei kuitenkaan saa ryhtyä toimiin, jotka ylittävät kasvatuksellisen kohtuuden rajat.

Vaikka hovioikeus toteaa käräjäoikeuden tavoin, että lapsen sitomalla tapahtunutta liikkumisvapauden rajoittamista kasvatuksellisessa tarkoituksessa ei voida pitää hyvänä tapana kasvattaa lasta, hovioikeus katsoo, että A:n menettely ei ole niin selvästi ylittänyt kohtuullisten kasvatuskeinojen rajoja, että se täyttäisi vapaudenriiston tunnusmerkistön. Hovioikeus hyväksyy tältä osin käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Pahoinpitely ja lievä pahoinpitely

Pahoinpitelyyn henkilö syyllistyy muun muassa, jos hän tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä tai aiheuttaa toiselle kipua.

Pahoinpitelyä on ensinnäkin ruumiillisen väkivallan tekeminen toiselle. Pahoinpitelyssä on kysymys toiminnosta, jolla loukataan toisen ruumiillista koskemattomuutta ja josta voi aiheutua toiselle vamma tai muu terveyden vahingoittuminen. Terveydellä tarkoitetaan paitsi fyysistä myös henkistä terveyttä. Välttämätöntä ei kuitenkaan ole, että menettelystä on konkreettisesti aiheutunut jokin terveysvahinko (HE 94/1993 vp s. 95).

Tässä ensimmäisessä tekotavassa edellytetään kuitenkin väkivaltaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että väkivaltaisuuden kriteeri ilmentää sitä, että ruumiillisen väkivallan tekemisessä on kyse nimenomaan terveyteen kohdistuvasta rikoksesta; pelkässä ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamisessa voisi olla kyseessä esimerkiksi jonkinlainen seksuaalinen, vapauteen tai jopa kunnialle käyvä teko (Frände ym. Keskeiset rikokset 2010 s. 179).

Pahoinpitelyä on myös menettely, jossa ruumiillista väkivaltaa ei tehdä, mutta joka vahingoittaa toisen terveyttä tai aiheuttaa toiselle kipua. Kysymys tässä toisessa tekotavassa on terveyden vahingoittumisena tai kipuna ilmenevän seurauksen aiheuttamisesta (HE 94/1993 vp s. 95-96).

Lievä pahoinpitely on kysymyksessä, jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

A on sitonut C:n nauhalla tuoliin, mutta lapsen terveyttä ei ole vahingoitettu, eikä hänelle ole aiheutettu kipua. Menettely on edellyttänyt välttämättä jonkinasteista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut esille mitään sellaista, joka osoittaisi, että A olisi tehnyt väkivaltaa lapselle. Näistä syistä hovioikeus katsoo, että A:n menettely ei täytä pahoinpitelyn tai lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että myös toissijainen syyte on hylättävä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet

hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä
hovioikeudenneuvos Marjatta Möller
hovioikeudenneuvos Taina Tuohino

Äänestys

Erimieltä olevan jäsenen lausunto: Mikko Könkkölä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rikoslain 25 luvun 1 §:n mukaan vapaudenriistosta tuomitaan se, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä. Asiassa on riidatonta, että A on syytteessä esitetyn teonkuvauksen mukaisesti sitonut 5-vuotiaan C:n vyötäröstä kiinni tuoliin noin 10 minuutin ajaksi. A on siten sitomalla C:n tuoliin estänyt häntä liikkumasta paikaltaan. Teko täyttää siis tältä osin vapaudenriiston tunnusmerkistön.

Kysymys onkin siitä, onko A:lla ollut lapsen huoltajana oikeus kasvatuksellisista tai muista vastaavista syistä rajoittaa lapsensa liikkumista syytteessä tarkoitetulla tavalla ja onko menettelylle ollut siten hyväksyttävä peruste. Käräjäoikeuden mielestä A:n menettelyä ei sinänsä voida pitää hyvänä tapana kasvattaa lasta. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että lapsen sitominen tuoliinsa ei ole tässä tapauksessa ylittänyt niin selvästi kohtuullisen kasvatuskeinon rajoja, että se täyttäisi vapaudenriiston tunnusmerkistön.

Lapsen huollosta annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Säännöksen nimenomaisena tarkoituksena oli vahvistaa se, että lapsen huoltajalla ei ole enää säännöksen tultua voimaan lapseen nähden kuritusvaltaa, ja että lapsen vanhempi voi syyllistyä pahoinpitelyyn, vaikka tämä tapahtuisi kasvattamisen tarkoituksessa (HE 224/1982 vp. s. 12). Tämän periaatteen mukaisesti Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1993:151 tuominnut lapsen huoltajan rangaistukseen lievästä pahoinpitelystä, kun tämä oli aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Lapsi saa vanhempiaan vastaan rikosoikeudellista suojaa paitsi fyysiseen koskemattomuuteensa myös vapauteensa sekä kunniaansa kohdistuvia loukkauksia vastaan (Matti Savolainen, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus Helsinki 1984 s. 17).

Lapsen vanhemmille kuuluu velvollisuus asettaa lapselle välttämättömät käyttäytymissäännöt sekä rajoitukset. On selvää, että vanhemmat voivat joutua monin tavoin rajoittamaan lapsensa liikkumista lapsen iän, kehitystason sekä muiden vastaavien seikkojen edellyttämällä tavalla lapsen turvallisuuteen tai hyvinvointiin liittyvistä syistä.

Käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen mukaan A on ensin määrännyt lapsensa arestiksi istumaan paikoillaan ja, kun lapsi ei ollut totellut, sitonut lapsen joustavalla zumbanauhalla tuoliin. Lopulta A oli päästänyt lapsen irti. Näiden toimenpiteiden taustana oli vaaratilanne, jonka A katsoi lapsensa aiheuttaneen pulkkamäessä pikkuveljelleen.

Tapaukseen ei liittynyt siten mitään sellaista lapsen omaan tai muiden turvallisuuteen liittyvää tai muuta vastaavaa välitöntä ja pakottavaa syytä, jonka vuoksi lapsen liikkumista omassa kodissaan olisi tullut tällä tavoin rajoittaa.

Kiinnisitominen paikalleen on jyrkästi liikkumisvapautta rajoittava toimenpide, koska liikkuminen estyy kokonaan. Tällaista sitomista voidaan pitää myös nöyryyttävänä ja jopa ihmisarvoa alentavana toimenpiteenä. Näin on silloinkin, kun toimenpiteen kohteena on pieni lapsi, joka ei välttämättä tajua sitomisen poikkeuksellisuutta.

Todettakoon, että lastensuojelulaissa (68 §) on asetettu erityisen tiukat vaatimukset sille, milloin sijaishoidossa olevan lapsen kiinnipitäminen on lastensuojelullisista syistä mahdollista. Toimenpiteisiin voidaan ryhtyä lapsen rauhoittamiseksi, jos lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisen perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita ja kiinnipitäminen on lapsen oman tai toisen hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi taikka omaisuuden merkittävän vahingoittamisen estämiseksi välttämätöntä. Lain esitöissä korostetaan, että kiinnipitämisellä tarkoitetaan pelkästään fyysistä kiinnipitämistä eikä minkäänlaisten välineiden käyttö ole säännöksen mukaan sallittua (HE 225/2004 vp.). Lastensuojelulain mukaan lapsen kiinnisitominen ei siis ole hyväksyttävä keino puuttua lapsen vapauteen edes silloin, kun lapsen käyttäytymisen perusteella on syytä ryhtyä ehkäiseviin tai suojeleviin toimenpiteisiin.

Lapsen vanhemmillakaan ei voi olla oikeutta sitoa lastaan kurinpidollisista syistä. Niin kuin edellä on todettu, tässä tapauksessa siihen ei ole edes ollut mitään lapsen omaan tai muidenkaan turvallisuuteen liittyvää pakottavaa syytä. Katson siis, että lapsen sitominen on ollut oikeudetonta. A on näin ollen syyllistynyt syytteen mukaisesti vapaudenriistoon.

Koska luen A:n syyksi vapaudenriiston, en lausu erikseen syyttäjän toissijaisesta syytteestä.

Katson, että A tulisi jättää hänelle syyksilukemastani vapaudenriistosta rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta, koska A:n menettelyä voidaan pitää häneen ja itse tekoon liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana. Vapaudenriisto on ollut varsin lyhytaikainen ja kiinnisitomisessa oli käytetty joustavaa nauhaa, joten A ei ollut sitonut C:tä tiukasti tuoliin kiinni. Toimenpiteen taustalla oli lisäksi sokealle pikkuveljelle aiheutettu vaaratilanne, jonka toistumisen A oli ilmeisesti poikkeuksellisella toimenpiteellään halunnut estää, mikä osaltaan korostaa teon anteeksi annettavia piirteitä.

Lainvoimaisuustiedot

Vailla lainvoimaa