5.7.2013

A

Asia

Vieraassa valtiossa annetun isyyttä koskevan päätöksen vahvistaminen

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 5.7.2013

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeuden presidentin tehtäviä hoitavan hovioikeudenlaamannin määräyksestä asia on ratkaistu vahvennetussa istunnossa.

Hakemus

A on vaatinut hovioikeutta vahvistamaan, että Intiassa toimivan asianomaisen viranomaisen antama syntymätodistus, johon hänet on merkitty huhtikuussa 2013 syntyneen lapsen isäksi, on isyydestä vieraassa valtiossa annettu päätös, joka tunnustetaan Suomessa.

Hakemuksessa mainittu intialainen nainen oli osapuolten tekemän sopimuksen ja Intian lain mukaisesti synnyttänyt A:n ja hänen aviopuolisonsa sukusoluista hedelmöitetystä alkiosta kohdussaan kehittyneen lapsen, joka oli luovutettu A:lle ja hänen puolisolleen. Syntymätodistuksen mukaan A oli rekisteröity lapsen isäksi. Sijaissynnyttäjä ja hänen aviopuolisonsa olivat antaneet notaarin vahvistamat kirjalliset vakuutukset, joissa he ovat muun muassa luopuneet kaikista oikeuksistaan lapseen A:n ja tämän puolison hyväksi.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat säännökset

1. Isyyslain 51 §:n 1 momentin mukaan isyydestä vieraassa valtiossa annettu päätös, joka on voimassa siinä valtiossa, tunnustetaan Suomessa ilman eri vahvistusta.

2. Saman pykälän 2 momentin nojalla vieraassa valtiossa annettua päätöstä ei kuitenkaan tunnusteta, jos:
1) päätöksen antaneen vieraan valtion viranomaisen toimivalta ei perustunut kenenkään osapuolen asuin- tai kotipaikkaan, kansalaisuuteen tai muuhun sellaiseen liittymään, joka huomioon ottaen viranomaisella olisi ollut perusteltu syy ottaa asia käsiteltäväkseen;
2) päätös on annettu pois jäänyttä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa;
3) päätös on ristiriidassa sellaisen Suomessa annetun isyyttä koskevan päätöksen kanssa, jota koskeva oikeudenkäynti on tullut vireille ennen ulkomailla annettuun päätökseen johtanutta oikeudenkäyntiä;
4) päätös on ristiriidassa sellaisen vieraassa valtiossa aikaisemmin annetun isyyttä koskevan päätöksen kanssa, joka tunnustetaan Suomessa; taikka
5) päätös on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita.

3. Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettuna päätöksenä pidetään tuomioistuimen ja muun viranomaisen päätöstä sekä oikeustoimen vahvistamista tai rekisteröintiä, jos lapsen ja miehen välistä suhdetta pidetään tällaisen toimenpiteen seurauksena isyyssuhteena tai isyyssuhteen katsotaan tällaisen toimenpiteen vuoksi lakanneen siinä valtiossa, jossa rekisteröinti tai muu toimenpide on suoritettu.

4. Isyyslain 52 §:n 1 momentin mukaan Helsingin hovioikeus voi hakemuksesta vahvistaa, tunnustetaanko vieraassa valtiossa isyydestä annettu päätös Suomessa.

Vahvistettava päätös

5. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko hakemuksessa tarkoitettu syntymätodistus sellainen isyydestä annettu päätös, joka voidaan isyyslain 51 ja 52 §:n nojalla tunnustaa Suomessa.

6. Isyyslain 51 ja 52 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 104/2009 vp, s. 21) on todettu, että päätöksen käsite on ymmärrettävä laajasti. Esityksen mukaan päätöksellä tarkoitetaan paitsi tuomioistuimen tai muun viranomaisen isyyttä koskevaa ratkaisua myös muuta viranomaistoimenpidettä, kuten tunnustamiseen tai vanhempien ilmoitukseen perustuvaa isyyssuhteen vahvistamista tai rekisteröintiä, jos toimenpiteellä on se vaikutus, että lapsen ja miehen välistä suhdetta pidetään isyyssuhteena tuossa valtiossa.

7. Asiakirjoista ilmenee, että lapsen synnyttänyt äiti on avioliitossa. Sekä Suomessa että ulkomailla sovelletaan laajasti oikeudellista periaatetta, jonka mukaan avioliitossa olevan äidin synnyttämän lapsen isänä lähtökohtaisesti pidetään äidin aviomiestä. Tätä periaatetta sovelletaan hovioikeuden käytettävissä olevien tietojen mukaan myös Intiassa (Bergmann - Ferid - Henrich: Internationales Ehe- und Kindschaftsrecht, jakso Indien, s. 26). Isyysolettamaan perustuva isyys voi kuitenkin siirtyä toiselle miehelle tuomioistuimen päätöksen tai muun siihen rinnastettavan oikeudellisen toimenpiteen seurauksena. Nyt kysymyksessä olevan asian ratkaisun kannalta onkin olennaista se, onko hakemuksessa tarkoitetun syntymätodistuksen antaminen ollut sellainen viranomaistoimenpide, jonka seurauksena lapsen ja A:n välistä suhdetta Intiassa pidetään isyyssuhteena ja vastaavasti lapsen ja hänet synnyttäneen äidin aviomiehen välistä suhdetta ei ainakaan enää pidetä isyyssuhteena.

8. Helsingin hovioikeuden ratkaisukäytännössä on annettu lopputuloksiltaan toisistaan poikkeavia ratkaisuja siitä, voidaanko vieraassa valtiossa annettua syntymätodistusta pitää sellaisena isyydestä annettuna päätöksenä, joka tunnustetaan Suomessa.

9. Hovioikeus on 12.7.2012 antamassaan päätöksessä nro 2029 (dnro H 12/1731) katsonut, että Venäjällä annettuja syntymätodistuksia voitiin pitää isyyslain 51 ja 52 §:ssä tarkoitettuina päätöksinä. Asiassa oli kysymys sijaissynnytysjärjestelyn avulla syntyneistä lapsista. Hovioikeudelle oli asiassa esitetty selvitys siitä, että Venäjän sijaissynnytyslainsäädännön mukaan syntymätodistukseen merkittiin sijaissynnyttäjän suostumuksella lapsen vanhemmiksi sijaissynnytysohjelmaan lapsettomuuden vuoksi hakeutunut pariskunta.

10. Hovioikeus on 13.6.2013 antamassaan päätöksessä nro 1736 (dnro H 12/2981) vastaavasti katsonut, että Keniassa annettuja syntymätodistuksia voitiin pitää isyyslain 51 ja 52 §:ssä tarkoitettuina päätöksinä. Ratkaisu nojautui Kenian lainsäädännöstä saatuun selvitykseen, jonka mukaan isä merkitään syntymätodistukseen joko vanhempien yhteisestä pyynnöstä tai vanhempien avioliitosta esitettävän luotettavan selvityksen perusteella.

11. Hovioikeus on sitä vastoin 7.5.2013 antamassaan päätöksessä nro 1305 (dnro H 12/2605) katsonut, että Filippiineillä annettua syntymätodistusta ei ollut pidettävä isyyslain 51 ja 52 §:ssä tarkoitettuna isyyssuhteen vahvistavana päätöksenä. Ratkaisu perustui siihen, että lapsen äiti oli avioliitossa muun kuin syntymätodistukseen lapsen isäksi merkityn miehen kanssa ja Filippiinien lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä saadun selvityksen mukaan äidin aviomiestä pidettiin lapsen isänä. Hakija ei ollut esittänyt selvitystä tueksi väitteelleen, että Filippiineillä lapsen isyyden rekisteröintimenettely syrjäyttäisi lainsäädännön vahvistaman avioliitossa syntyneen lapsen isyysolettaman.

12. Intiassa ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan ole voimassa lainsäädäntöä, joka koskisi sijaissynnytysjärjestelyjä. Myöskään erityissäännöksiä, jotka koskisivat tällaisten järjestelyjen avulla syntyneiden lasten isyyttä, ei näin ollen ole.

13. Ulkoasiainministeriön hovioikeudelle toimittamasta Intian Helsingin suur­lähetys­tön antamasta lausunnosta ilmenee, että kaupalliset sijaissynnytysjärjestelyt ovat Intiassa laillisia ja että noudatetun käytännön mukaan tällaisen järjestelyn tuloksena syntyvän lapsen vanhemmiksi merkitään syntymätodistukseen hänen geneettiset vanhempansa, joita pidetään hänen vanhempinaan. Suurlähetystön lausunnon mukaan sijaissynnyttäjää ei pidetä lapsen vanhempana. Lasta ei myöskään pidetä Intian kansalaisena, jos hänen geneettiset vanhempansa eivät ole Intian kansalaisia.

14. Myös A:n esittämässä asianajaja B:n antamassa lausunnossa on esitetty, että sijaissynnytystapauksissa Intiassa tunnustetaan geneettisten vanhempien oikeudet ja riitatilanteissa tuomioistuimet pitävät geneettisiä vanhempia lapsen todellisina vanhempina. A:n esittämässä asianajaja C:n antamassa lausunnossa on esitetty, että Intian lääketieteellistä tutkimusta käsittelevän neuvoston (Indian Council of Medical Research) sijaissynnytysklinikoille antamien suositusten mukaan sijaissynnytystapauksissa sijaissynnyttäjää ei pidetä lapsen äitinä, vaan syntymätodistukseen tulee merkitä lapsen vanhemmiksi hänen geneettiset vanhempansa.

15. Viimeksi mainitussa lausunnossa on viitattu muun ohella Madras High Court -nimisen intialaisen tuomioistuimen 4.3.2013 antamaan ratkaisuun asiassa K.Kalaiselvi vs Chennai Port Trust (W.P.No.8188 of 2012). Hovioikeuden hankkiman selvityksen mukaan kyseinen ratkaisu on koskenut sijaissynnytysjärjestelyn avulla lapsen hankkineen geneettisen äidin oikeutta äitiyslomaan. Ratkaisusta ilmenee, että lapsi oli syntymätodistukseen merkitty geneettisten vanhempiensa lapseksi. Ratkaisussa tuomioistuin katsoi, että lasta oli pidettävä geneettisen äitinsä ja isänsä lapsena. Tämän vuoksi tuomioistuin velvoitti geneettisen äidin työnantajan myöntämään geneettiselle äidille äitiysloman.

16. Ottaen huomioon edellä selostetun selvityksen kokonaisuudessaan ja erityisesti suurlähetystön lausunnosta ja Madras High Courtin ratkaisusta ilmenevät seikat hovioikeus katsoo selvitetyksi, että hakemuksessa tarkoitetun syntymätodistuksen antaminen on ollut sellainen viranomaistoimenpide, jonka seurauksena lapsen ja A:n välistä suhdetta Intian oikeusjärjestyksen mukaan pidetään isyyssuhteena ja lapsen ja hänet synnyttäneen äidin aviomiehen välistä suhdetta ei ainakaan enää pidetä isyyssuhteena. Näin ollen hakemuksessa tarkoitettua syntymätodistusta on perusteltua pitää isyyslain 51 ja 52 §:ssä tarkoitettuna isyydestä annettuna päätöksenä.

Vahvistamisen esteet

17. Vieraassa valtiossa annettua päätöstä ei tunnusteta, jos tunnustamiselle on edellä selostetussa isyyslain 51 §:n 2 momentissa tarkoitettu este. Hakemuksessa selostettujen olosuhteiden johdosta tässä asiassa ratkaistavana on, onko isyyden vahvistaminen sijaissynnytystilanteessa sellainen seikka, että ulkomaisen päätöksen olisi katsottava olevan vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita sen vuoksi, että sijaissynnytys on Suomessa kielletty hedelmöityshoidoista annetun lain 8 §:n 6 kohdan nojalla. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa ottolapseksi.

18. Hovioikeus on ottanut kantaa samaan kysymykseen edellä mainitussa 12.7.2012 antamassaan päätöksessä nro 2029. Hovioikeus totesi tuolloin, että lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Hovioikeus totesi edelleen, että asiassa oli kysymys jo syntyneiden lasten perheolosuhteiden vahvistamisesta tilanteessa, jossa sijaissynnytykseen tähtäävä hedelmöityshoito oli annettu maassa, jossa sijaissynnytys oli lainsäädännössä sallittu ja säännelty. Hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että sijaissynnytys oli ollut Suomessa sallittua ennen hedelmöityshoidoista annetun lain voimaantuloa 1.9.2007. Lisäksi hovioikeus otti huomioon, että Venäjän viranomaisen päätös, jonka tunnustettavaksi vahvistamisesta oli kysymys, vastasi lopputulokseltaan sitä, miten hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isä Suomen isyyslain 3 a §:n 1 momentin mukaan määräytyy. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että sanottu päätös ei ollut vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita.

19. Nämä hovioikeuden aikaisemmassa päätöksessä mainitut näkökohdat on otettava huomioon myös harkittaessa, onko nyt kysymyksessä olevassa hakemuksessa tarkoitettu päätös vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita.

20. Erona hovioikeuden aikaisemman päätöksen kohteena olleeseen asiaan on kuitenkin ensiksikin se, että nyt on kysymys lapsesta, joka on syntynyt hänet synnyttäneen äidin avioliiton aikana. Isyyslain 3 a §:n 1 momentin mukaan Suomessa pidetään tällaisessa tilanteessa lapsen isänä hänet synnyttäneen äidin aviomiestä eikä miestä, joka on antanut suostumuksensa hedelmöityshoitoon. Näin ollen nyt kysymyksessä oleva Intian viranomaisen päätös ei hovioikeuden aikaisemmassa päätöksessä tarkoitetulla tavalla vastaa lopputulokseltaan sitä, miten hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isä Suomen lain mukaan määräytyy.

21. Toinen ero hovioikeuden aikaisemman päätöksen kohteena olevaan asiaan on se, että edeltä ilmenevin tavoin Intiassa, toisin kuin Venäjällä, sijaissynnytysjärjestelyihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ei ole nimenomaisesti lailla säännelty. Sijaissynnytysjärjestelyihin ja niiden sääntelemiseen tunnetusti liittyy monia vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä. Hovioikeus pitää selvänä, että asiaa koskevan erityislainsäädännön puuttuminen lisää olennaisesti riskiä, että järjestely ei ole lapsen eikä järjestelyn osapuolten kannalta asianmukainen.

22. Erona aikaisemman päätöksen kohteena olleeseen asiaan on kolmanneksi se, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa esitetyistä sijaissynnyttäjän ja hänen puolisonsa antamista vakuutuksista ilmenee, että lapsen synnyttäneelle äidille on maksettu sijaissynnyttäjänä toimimisesta korvaus, joka on ylittänyt hänelle tosiasiallisesti aiheutuneiden kustannusten määrän. Korvauksen tarkemmasta määrästä hovioikeudelle ei ole esitetty selvitystä.

23. Sijaissynnyttäjälle maksetun korvauksen merkitystä arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti adoptiolain 5 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan adoptiota ei voida vahvistaa, jos adoption johdosta on annettu tai luvattu antaa korvausta. Lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa Haagissa 29.5.1993 tehdyn yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen c kohdan 3 alakohdassa määrätään vastaavasti, että kyseisessä yleissopimuksessa tarkoitettu lapseksiottaminen voidaan vahvistaa vain, jos lapsen alkuperävaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat varmistuneet siitä, että suostumuksia lapseksiottamiseen ei ole hankittu maksua tai minkäänlaista korvausta vastaan.

24. Korvauksen merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon myös, että rikoslain 25 luvun 3 b §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään rangaistavaksi se, että henkilö lupaamalla tai antamalla korvauksen saa toisen antamaan adoptiolaissa tarkoitetun suostumuksen kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen adoptioon. Säännöksen keskeisenä tarkoituksena on ollut saattaa Suomen lainsäädäntö vastaamaan lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta New Yorkis­sa 25.5.2000 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 3 artiklan 1 kappaleen a kohdan ii alakohdan määräystä, jonka mukaan sopimusvaltioiden on säädettävä rangaistavaksi lasten myynnin yhteydessä sovellettavien kansainvälisten adoptiota koskevien oikeudellisten asiakirjojen vastaisesti tapahtuva adoptiota koskevan suostumuksen hankkiminen asiattomin keinoin välittäjänä.

25. Sekä Suomen lainsäädännössä että kansainvälisesti on siis omaksuttu jyrkän kielteinen suhtautuminen sellaiseen adoptioon, joka tapahtuu korvausta vastaan. Tämän kiellon perusteeksi on lapseksiottamisesta annetun lain (32/1979) säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa mainittu se, että lapseksiottamisen johdosta tapahtuvaan korvauksen antamiseen saattaa liittyä sellaisia tarkoituksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä (HE 147/1978, s. 21). Adoptiolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä edellä selostettua rangaistussäännöstä on perusteltu sillä, että korvauksen maksamisella voitaisiin vaikuttaa epäasianmukaisesti adoptiosuostumuksen antajan tahdonmuodostukseen (HE 47/2011 vp, s. 29 ja 89). Näiden esitöissä mainittujen näkökohtien lisäksi korvauskiellon voidaan katsoa perustuvan ajatukseen siitä, että lapsen myyminen esineellistää lasta ja loukkaa siten hänen ihmisarvoaan.

26. Korvausta vastaan tapahtuviin sijaissynnytysjärjestelyihinkin liittyy monia eettisesti ongelmallisia kysymyksiä. Tästä huolimatta hovi­oikeus katsoo, että sijaissynnytysjärjestelyssä, jossa lapsi ei ole saanut alkunsa sijaissynnyttäjän eikä hänen puolisonsa sukusoluista, sijaissynnyttäjälle maksettua korvausta ei ole perusteltua suoraan rinnastaa adoption johdosta maksettavaan korvaukseen. Sijaissynnyttäjälle maksettavaa korvausta ei nimittäin ole aiheellista pitää sellaisena lapsesta maksettavana vastikkeena, jollaisen maksamista adoptiolain edellä selostettu säännös koskee. Kysymys on pikemminkin raskauden ja synnytyksen sijaissynnyttäjälle aiheuttamien kulujen, ansionmenetyksen ja aineettomien haittojen korvaamisesta sekä palkkiosta. Vaikka korvausta vastaan tapahtuvaa sijaissynnytysjärjestelyä voidaankin pitää ongelmallisena erityisesti sijaissynnyttäjän ihmisarvon näkökulmasta, sanotunlaisen korvauksen maksamisen ei voida katsoa loukkaavan lapsen ihmis­arvoa vastaavalla tavalla kuin korvauksen maksamisen adoption johdosta. Kun on ilmeistä, että korvauksesta on sijaissynnyttäjän kanssa sovittu ennen kuin järjestelyyn on ryhdytty, ja kun lapsi ei ole saanut alkunsa sijaissynnyttäjän eikä hänen puolisonsa sukusoluista, korvauksen vaikutusta sijaissynnyttäjän vapaaseen tahdonmuodostukseen ei myöskään ole perusteltua arvioida samalla tavalla kuin tilanteessa, jossa suostumus adoptioon annetaan korvausta vastaan.

27. Hovioikeus pitää ilmeisenä, että A ja hänen puolisonsa ovat ryhtyneet käyttämään sijaissynnytysjärjestelyä Intiassa kiertääkseen Suomessa voimassa olevaa tällaiset järjestelyt kieltävää lainsäädäntöä. Selvää on myös, että nyt kysymyksessä olevan hakemuksen hyväksyminen voi osaltaan edistää sitä, että Suomessa asuvat henkilöt jatkossakin hakeutuvat ulkomaille käyttämään täällä kiellettyjä sijaissynnytysjärjestelyjä, kun taas hakemuksen hylkääminen voisi varsin tehokkaastikin estää ennalta tällaista menettelyä. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltioiden on kuitenkin ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä toimintaan. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että lapsen oikeudellista asemaa koskevaa päätöstä tehtäessä ei voida antaa olennaista merkitystä A:n ja hänen puolisonsa toiminnalle ja sen vaikuttimille.

28. Myös yleisemmältä kannalta tarkasteltuna on selvää, että toimivalta määritellä, mitä kielteisiä seuraamuksia Suomen lainsäädännön kiertämistä merkitsevistä menettelyistä on mahdollisesti aiheellista määrätä tällaisiin menettelyihin ryhtyville henkilöille, kuuluu lainsäätäjän ja lainkäyttäjän keskinäistä toimivallan jakoa koskevien perusteiden mukaan lainsäätäjälle.

29. Asiaa arvioitaessa on syytä kiinnittää vielä huomiota lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan määräyksiin. Artiklan 1 kappaleen mukaan lapsella on syntymästään lähtien muun ohella oikeus kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltiot takaavat näiden oikeuksien toteuttamisen kansallisen lainsäädäntönsä ja asiaankuuluvissa kansainvälisissä asiakirjoissa määriteltyjen velvoitteidensa mukaisesti etenkin silloin, kun lapsi muuten olisi kansalaisuudeton.

30. Isyyslain 51 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu (HE 104/2009 vp, s. 21), että Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena voidaan jättää tunnustamatta päätös, joka räikeästi poikkeaa niistä arvolähtökohdista, joille Suomen isyyslainsäädäntö perustuu. Kysymys, onko päätös tällä perusteella jätettävä tunnustamatta, tulee säännöksen perusteluiden mukaan ratkaista yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella kiinnittäen huomiota siihen, mihin päätöksen tunnustamatta jättäminen johtaisi. Esityksessä on lisäksi todettu, että vakiintuneen käsityksen mukaan tällaisia niin sanottuja ordre public -lausekkeita on tulkittava suppeasti.

31. Asiassa on siis kysymys Intiassa isyydestä annetusta päätöksestä, jonka taustalla on kaupallinen sijaissynnytysjärjestely. Kaupalliset sijaissynnytysjärjestelyt ovat Intiassa sinänsä sallittuja, mutta Intiassa ei ole voimassa sijaissynnytysjärjestelyjä koskevaa lainsäädäntöä, joka nimenomaisesti sääntelisi, miten lapsen oikeudellinen asema sekä järjestelyyn osallisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet tällaisen järjestelyn yhteydessä määräytyvät. Annetun päätöksen ja siihen johtaneen järjestelyn asian­mukaisuus voidaan asettaa monessa suhteessa kyseenalaiseksi Suomen oikeusjärjestyksen kannalta. Asiassa ei ole kuitenkaan tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että nyt kysymyksessä olevaan sijaissynnytysjärjestelyyn liittyisi sijaissynnyttäjän tai lapsen terveydentilaa vaarantavia tai ihmisarvoa loukkaavia piirteitä. Päätöksen tunnustamatta jättäminen johtaisi tässä tapauksessa syntyneen lapsen kannalta kestämättömään tilanteeseen, kun sekä hänet synnyttänyt äiti ja tämän puoliso että Intian viranomaiset pitävät häntä A:n ja tämän puolison lapsena. Muiden kielteisten seurausten ohella hän jäisi kansalaisuudettomaksi, mitä on lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan määräysten mukaan erityisesti pyrittävä välttämään. Ottaen huomioon edellä todetun periaatteen, jonka mukaan kaikissa tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, hovioikeus päätyy kokonaisarviointinaan siihen, että päätöstä ei ole perusteltua pitää Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena isyyslain 51 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

32. Asiassa ei ole tullut esiin muitakaan isyyslain 51 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tunnustamisen esteitä.

Päätöslauselma

Hovioikeus vahvistaa, että hakemuksessa tarkoitettu syntymätodistus on isyydestä vieraassa valtiossa annettu päätös, joka tunnustetaan Suomessa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: presidentin tehtäviä hoitava hovioikeudenlaamanni Pirkko Kauppinen
hovioikeudenlaamanni Tapani Vasama (eri mieltä)
hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen
hovioikeudenneuvos Seppo Ovaskainen
hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
hovioikeudenneuvos Taina Tuohino
määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuomo Antila, joka myös esitteli asian

Äänestys.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Hovioikeudenlaamanni Tapani Vasama:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä perustelujen kohdissa 1 - 15. Päättelen intialaisesta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, ettei siellä ole voimassa nimenomaista lainsäädäntöä sijaissynnytetyn lapsen asemasta eikä yksiselitteistä oikeuskäytäntöä tällaisen lapsen suhteesta hänet synnyttäneisiin henkilöihin. Sen sijaan Intian väestörekisteriviranomaiset ja maahantuloviranomaiset ovat käytännössään hyväksyneet sijaissynnytetyn lapsen geneettisten vanhempien lapseksi. Ottaen huomioon edellä selostetun selvityksen kokonaisuudessaan katson jääneen riittävällä varmuudella selvittämättä, että hakemuksessa tarkoitetun syntymätodistuksen antaminen on ollut sellainen viranomaistoimenpide, jonka seurauksena lapsen ja A:n välistä suhdetta Intian oikeusjärjestyksen mukaan pidetään isyyssuhteena sekä lapsen ja hänet synnyttäneen äidin aviomiehen välistä suhdetta ei joko alun perinkään pidetä isyyssuhteena tai sen ainakin katsotaan oikeusvoimaisesti lakanneen. Suurlähetystön lausunnosta ja Madras High Courtin työsuhteeseen perustuviin etuuksiin liittyvästä ratkaisusta ilmenevät seikat eivät anna aihetta ratkaista asiaa toisin. Näin ollen en pidä hakemuksessa tarkoitettua syntymätodistusta isyyslain 51 ja 52 §:ssä tarkoitettuna isyydestä annettuna päätöksenä. Sen vuoksi hylkään hakemuksen.

Äänestyksen tulos huomioon ottaen velvollisena lausumaan muista asiassa esitetyistä kysymyksistä olen samaa mieltä enemmistön kanssa kohdissa 17 - 25 ja 30. Kohdassa 21 totean selvityksestä ilmenevän Intiasta raportoidun tapauksista, joissa sijaissynnyttäjiä on erehdytetty tai painostettu tai heidän terveydestään ei ole huolehdittu ennen synnytystä tai sen jälkeen. Selvitysmuistion mukaan raskaus, synnytys ja synnytyksen jälkeinen luopuminen lapsesta ovat aina merkittävä ylimääräinen riski synnyttävän naisen fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Tuon riskin rajoitukseton sälyttäminen toiselle naiselle ilman riittävää syytä, esimerkiksi kosmeettisesta turhamaisuudesta, loisi merkittävän riskin sijaissynnyttäjien hyväksikäytölle. Sijaissynnyttäjäjärjestelyiden yhteydessä tuleekin arvioitavaksi, mihin tarkoituksiin ja millä edellytyksillä ihmiskehoa voidaan käyttää toisen ihmisen hyväksi vaarantamatta ihmisarvon loukkaamattomuutta. Jos järjestelyyn liittyy kaupallista toimintaa, riski lapsen ja sijaissynnyttäjän esineellistämisestä korostuu. Jos tilanteisiin liittyy lisäksi sijaissynnyttäjän tai lapsen hyväksikäyttötarkoitus, voi toiminta pahimmillaan täyttää ihmiskaupan kriteerit.

Ruotsalaisissa lähteissä (Göran Hermerén: Surrogatmoderskap: Varför - och varför inte, Läkartidningen 3/2011) on todettu sijaissynnytysten ongelmaksi muun muassa lapsen tuleminen kauppatavaraksi, sijaissynnyttäjien hyväksikäyttö, heille ja lapselle aiheutuvat terveysriskit sekä epäselvyyksien aiheuttamat juridiset ja sosiaaliset riidat.

Kohtien 26 - 29 ja 32 sijasta lausun seuraavaa.

Adoptiolain korvauskieltoa koskevia säännöksiä ei voida suoraan soveltaa ratkaistaessa nyt kysymyksessä olevaa asiaa. Suomen lainsäädännössä ei ole määräystä siitä, että geneettisen äidin vanhemmuus voitaisiin tunnustaa tuomioistuimen päätöksellä. Adoptiolain 5 §:n 1 momentin säännös saattaa puolestaan estää adoptiosuhteen vahvistamisen heidän välilleen. Tästä syystä sijaissynnytykseen perustuvan isyyden tunnustaminen on huonosti Suomen perhelainsäädännön kokonaisuuteen sopiva. Pidän myös korvauksen maksamista samalla tavoin ongelmallisena sijaissynnyttäjän ja lapsen ihmisarvon kannalta kuin korvauksen maksamista adoptiotapauksissa. Pidän näitä seikkoja päätöksen tunnustamista vastaan puhuvina.

Suomessa tapahtuvat sijaissynnytykset on kielletty, koska niihin liittyy huomattavia eettisiä ongelmia. Intiassa ei ole lainsäädäntöä, jossa olisi määräykset sijaissynnytyksessä noudatettavista menettelytavoista. Eri lähteistä saatavissa olevista tiedoista voidaan päätellä, että toimintaan siellä liittyy erittäin vakavia eettisiä ongelmia. Tästä syystä Intiassa väestörekisterimerkinnällä toteutetun ratkaisun tunnustamiseen liittyy huomattava riski siitä, että hyväksytään järjestelyitä, jotka ovat selvästi Suomen oikeusjärjestyksen vastaisia.

Lapsen oikeuksia koskeva sopimus ei sisällä määräyksiä sijaissynnytetyn lapsen asemasta eikä velvoita tunnustamaan geneettistä vanhemmuutta. Siten sopimuksen määräykset vanhemmuudesta eivät tule kysymyksessä olevan lapsen ja A:n välisessä suhteessa sovellettaviksi harkittaessa päätöksen tunnustamisen hyväksyttävyyttä. Katson kuitenkin, että yleisten oikeusperiaatteiden vuoksi lapsen oikeuksilla ja eduilla on myös tässä suhteessa ratkaisussa suuri painoarvo. Kansainvälisten kokemusten mukaan lapsi saattaa tällaisessa tilanteessa joutua heikkoon asemaan. Lapsen asema on kuitenkin riippuvainen Suomen maahantuloviranomaisten harkinnasta, Intian viranomaisten toiminnasta sekä myös hakijan valmiudesta vastata syntyneen lapsen hoidosta ja hyvinvoinnista. Näistä syistä en harkinnassani anna lapsen etua koskeville oikeusperiaatteille asiaa ratkaistaessa etusijaa.

Enemmistön kohdassa 28 lausuman johdosta totean seuraavan. Mielestäni tuomioistuimen tulee asiaa ratkaistessaan kiinnittää huomiota myös siihen, että järjestelyyn on ryhdytty pyrkimyksin kiertää Suomen lainsäädäntöä. Asiassa on kysymys ensisijaisesti isyyspäätöksen tunnustamisen edellytysten harkinnasta tuomioistuinmenettelyssä. Päätöksen tunnustamisen laissa säädettyjen edellytysten harkinta on jätetty tuomioistuimen toimivaltaan eikä kysymys ole siten lainsäätäjän toimivallan piiriin jääneestä kysymyksestä.

Muita isyyslain 51 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tunnustamisen esteitä ei ole.

Katson, että sijaissynnytys olisi Suomessa noudatettavien ihmisarvoa kunnioittavien oikeusperiaatteiden vuoksi hyväksyttävää ainoastaan, jos tunnustettavan päätöksen perusteeksi on selvitetty, että sijaissynnytyksen käytölle on ollut hyväksyttävä peruste ja siihen liittyvien järjestelyiden on varmistettu turvaavan riittävällä tavalla sijaissynnyttäjän ja lapsen ihmisarvon loukkaamattomuuden. Lisäksi on edellytettävä selvitetyn, että sijaissynnyttäjän ja lapsen terveydestä on riittävällä tavalla huolehdittu. Vielä tulee edellyttää, ettei todennäköisesti synny merkittäviä lapsen ja vanhempien asemaan liittyviä epäselvyyksiä. Mikäli Intiassa annetun päätöksen todetaan merkittävällä tavalla poikkeavan edellä lausutusta, sen vahvistamiselle on este. Käytännössä hovioikeus voi isyyden tunnustamisen vahvistamista koskevassa asiassa saada kattavaa ja luotettavaa selvitystä näistä kysymyksistä ainoastaan hakijan toimittamien tietojen avulla.

Punnittuani edellä mainittuja tunnustamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia perusteita päädyn erityisesti painottaen sijaissynnytyksestä maksettua korvausta, hakijan ilmeistä tarkoitusta kiertää Suomessa voimassa olevaa sijaissynnytyksen kieltoa ja Intiasta puuttuvaa lainsäädäntöä sekä sieltä raportoituja epäkohtia harkinnassani siihen, että hakija ei ole esittänyt asiassa isyyden tunnustamista koskevan hakemuksensa tueksi riittävää selvitystä ja hakemuksen hyväksymiselle on sen johdosta isyyslain 51 §:n 2 momentin 5 kohdan mukainen este, koska päätös on perusteiltaan Suomen oikeusjärjestyksen vastainen.

Lainvoimaisuus Lainvoimainen