25.6.2013

Kysymys siitä, oliko yhdistyksen johtokunnan tekemä ja jäsenkokouksen vahvistama päätös kantajan erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä katsottava pätemättömäksi. Kysymys myös siitä, olivatko yhdistys ja ammattiliitto kantajaan kohdistamallaan menettelyllä syyllistyneet yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaiseen syrjintään ja oliko kantaja oikeutettu yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaiseen hyvitykseen.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 7.3.2011

Kanne Kantaja on vaatinut, että käräjäoikeus
1) vahvistaa, että yhdistyksen johtokunnan 16.12.2009 tekemä ja jäsenkokouksen 3.2.2010 vahvistama päätös kantajan erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä katsotaan pätemättömäksi,
2) vahvistaa, että yhdistys ja ammattiliitto ovat kantajaan kohdistuneella toiminnallaan syyllistyneet yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaiseen syrjintään,
3) velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaista hyvitystä kantajalle yhteensä 15.000 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä
ja
4) velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 70.166,01 eurolla korkoineen.

Vastaus Vastaajat ovat vaatineet, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 22.397,50 eurolla ja turvaamistoimiasian kulut 1.870 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden ratkaisu Käräjäoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut kantajan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 12.000 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden perusteluiden yhteenvedon mukaan kantaja on toiminut ammattiliiton etujen vastaisesti, kun Digitoday-lehden artikkelissa 30.10.2009 on väitetty kantajan lausuneen, että ammattiliitto jakaa virheellistä tietoa. Vaikka kysymyksessä olisi ollut toimittajan muotoilema lause, kantaja ei ole oikaissut tätä tietoa kirjoituksessaan. Todistelusta on ilmennyt, että kantajalla ja ammattiliitolla sekä osalla pääluottamusmiehistä on ollut vaikea toimia yhteistyössä keskenään. Kantajalla, jolla on pitkäaikainen pääluottamusmieskokemus ja jolla on vastaajankin esittämän henkilötodistelun mukaan ammattitaitoa hoitaa pääluottamusmiehen tehtävää, on ollut oma tapansa hoitaa asioita. Käräjäoikeus on katsonut, että kantaja on tehtävässään pääluottamusmiehenä edustanut paitsi jäseniä, myös vastaajia. Kantaja ei ole halunnut ammattiliiton asiamiesten apua työehtosopimuksen tulkinnassa. Käräjäoikeus on hyväksynyt ammattiliiton näkemyksen siitä, että viime kädessä tulkinnasta vastaa ammattiliitto. Yhdistyksen säännöissä sen tarkoituksena on toimia jäsentensä työolojen, palkkojen ja muiden työsuhteen ehtojen parantamiseksi, tasa-arvon edistämiseksi sekä heidän työmarkkina-asemansa vahvistamiseksi. Vastaajien hallinto päättää viime kädessä menettelytavoista tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän johdosta luottamusmiehen on noudatettava ammattiliiton tulkintaa työehtosopimuksen osalta. Kun kantaja ei ole halunnut näin menetellä, hänen on katsottava toimineen vastaajien edun vastaisesti. Ottaen huomioon, että yhteistoiminta kantajan, ammattiliiton ja eräiden muiden pääluottamusmiesten välillä ei ole toiminut, yhdistyksellä on katsottava näissä olosuhteissa olleen oikeus erottaa kantaja. Myös Digitodayn 30.10.2009 julkaistu artikkeli on voinut olla erottamisperusteena, kun kantaja ei ole oikaissut artikkelia siltä osin kuin siinä väitettiin kantajan sanoneen, että ammattiliitto jakaa virheellistä tietoa. Kysymyksessä ei ole ollut kantajan erottaminen hänen mielipiteidensä johdosta.

Käräjäoikeus on katsonut, ettei kantajan erottaminen yhdistyksen jäsenyydestä ja se, ettei kantajaa ole otettu erään toisen ammattiliittoon kuuluvan yhdistyksen jäseneksi taikka yhdistyksen ja ammattiliiton muu toiminta ole johtunut kantajan mielipiteestä siten, että kysymyksessä olisi yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukainen syrjintä.

Kun yhdistyksellä on katsottava olleen hyväksyttävä syy kantajan erottamiseen ja siihen, ettei kantajaa ole hyväksytty erään toisen yhdistyksen jäseneksi, ei vastaajien ole näytetty syyllistyneen yhdenvertaisuuslain mukaiseen syrjintään.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Sirpa Ahola
Käräjätuomari Pekka Jantunen
Käräjätuomari Merja Lahti

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 25.6.2013

Valitus Kantaja on toistanut kanteensa ja vaatinut lisäksi, että yhdistys ja ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 27.136 eurolla korkoineen. Toissijaisesti kantaja on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ään viitaten vaatinut, että häntä ei missään tapauksessa velvoiteta korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikuluja asiassa.

Vastaus Yhdistys ja ammattiliitto ovat yhteisesti vaatineet, että valitus hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 9.650 eurolla korkoineen.

Hovioikeuden ratkaisu

Taustaa

1. Yhdistys on ammattiliittoon kuuluva yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöjensä 2 §:n mukaan toimia jäsentensä työolojen, palkkojen ja muiden työsuhteen ehtojen parantamiseksi, tasa-arvon edistämiseksi sekä heidän työmarkkina-aseman vahvistamiseksi. Yhdistyksen jäseneksi voidaan sääntöjen 6 §:n mukaan hyväksyä toimihenkilö.

2. Kantaja, joka oli yhdistyksen jäsen, oli valittu luottamusmiesvaaleissa T Oy:n päätoimiseksi pääluottamusmieheksi toimikaudeksi 1.1.2008-31.12.2010. Vaaleissa äänioikeus oli ollut kaikilla niillä ammattiliittoon kuuluvien ammattiyhdistysten, siis myös vastaajana olevan yhdistyksen jäsenillä, jotka olivat T Oy:n palveluksessa. Kantaja oli toiminut jo pitkään luottamusmiehenä ja T Oy:n päätoimisena pääluottamusmiehenä vuodesta 1997.

3. Yhdistyksen johtokunta on päättänyt kokouksessaan 16.12.2009 erottaa kantajan yhdistyksen jäsenyydestä. Kantajaa on kuultu kokouksessa. Kantajan saamassa kutsussa johtokunnan kuulemistilaisuuteen 7.12.2009 todetaan, että ”ammattiliiton liittohallituksen toimeksiannon perusteella” yhdistyksen johtokunta on kokouksessaan 9.11.2009 käsitellyt kantajan toimintaa pääluottamusmiehenä. Kutsussa on viitattu Digitoday-verkkolehden artikkeliin 30.10.2009 ja todettu, että kantaja on puolustellut työnantajan toimintaa irtisanomisissa ja väittänyt ammattiliiton antavan virheellistä tietoa. Nämä lausunnot eivät johtokunnan mielestä tukeneet jäsenkunnan etua eivätkä yhteistyötä ammattiliiton kanssa. Johtokunnalle oli syntynyt sääntöjen 9 §:n 3 momentin a-kohdan mukainen peruste erottaa kantaja yhdistyksen jäsenyydestä. Kokouksen jälkeen julkaistussa yhdistyksen tiedotteessa todettiin, että käytännössä erottamispäätös tarkoitti, että kantajalla yhdistyksen jäsenenä olevat luottamustehtävät olivat päättyneet 16.12.2009.

4. Kantajan erottamispäätös oli vahvistettu yhdistyksen 3.2.2010 pidetyssä kokouksessa äänin 64-30 kantajan vaadittua sääntöjen mukaisesti asian käsittelyä yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksen jäsenille oli ennen kokousta jaettu johtokunnan laatima, 19.1.2010 päivätty muistio "Kantajan toiminta ammattiliiton ja yhdistyksen etujen vastaisesti". Tähän muistioon oli koottu kantajan toiminnasta luottamusmiehenä esitettyä arvostelua. Arvostelu oli jaoteltu seuraavin otsikoin: "Liiton toiminnan vaikeuttaminen ja edun vastainen toiminta" ja "Luottamusmiesten toiminnan vaikeuttaminen".

5. Kantaja on nostanut Helsingin käräjäoikeudessa yhdistystä ja ammattiliittoa vastaan kanteen. Kanteessaan kantaja on vaatinut ensinnäkin sen vahvistamista, että yhdistyksen johtokunnan 16.12.2009 tekemä ja yhdistyksen kokouksen 3.2.2010 vahvistama päätös julistetaan pätemättömäksi. Kantaja on vaatinut myös sen vahvistamista, että yhdistys ja ammattiliitto ovat kantajaan kohdistamalla toiminnallaan rikkoneet yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä tarkoitettua syrjintäkieltoa. Kantaja on lisäksi vaatinut, että yhdistys ja ammattiliitto velvoitetaan suorittamaan hänelle syrjinnän johdosta yhdenvertaisuuslain 9 §:n nojalla hyvitystä. Kantaja on katsonut, että yhdistys on rikkonut syrjinnän kieltoa erottaessaan hänet yhdistyksestä sekä ammattiliitto antaessaan käskyn erottamiseen ja estäessään hänen hyväksymisensä erään toisen yhdistyksen jäseneksi.

6. Yhdistys ja ammattiliitto ovat kiistäneet kanteen. Yhdistys on katsonut, että Digitoday- artikkelin julkaisemiseen liittyvät tapahtumat ovat jo yksistään ollut riittävä peruste kantajan erottamiseen, mutta että sillä on ollut muutenkin oikeus erottaa kantaja jäsenyydestään. Tältä osin yhdistys on vastauksessaan käräjäoikeudelle lausunut, että "(K)antaja on lisäksi toiminut ammattiliiton etujen vastaisesti jäsenten edunvalvonnassa ja muiden luottamusmiesten kanssa toimittaessa" ja että "hän on pitkän aikaa useissa tilanteissa toiminut ammattiliiton ja yhdistyksen etujen vastaisesti." Erottamisperustetta ei ole tarkemmin yksilöity. Yhdistyksen tarkoituksena on ollut viitata tältä osin edellä selostettuun muistioon, jossa kantajan toimintaa luottamusmiehenä on arvosteltu.

Oikeudelliset perusteet jäsenen erottamiselle

7. Yhdistyslain 14 §:n mukaan jäsen voidaan erottaa säännöissä mainitulla erottamisperusteella. Samassa pykälässä on lisäksi lueteltu perusteet, joilla yhdistyksellä on aina säännöistään riippumatta oikeus erottamiseen. Tällainen oikeus yhdistyksellä on muun muassa, jos jäsen on toiminnassa yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä (14 § 2 kohta).

8. Jäsenen erottamisesta on määrätty yhdistyksen sääntöjen 9 §:n 3 momentin a kohdassa. Sen mukaan johtokunta voi erottaa jäsenen, jos jäsen tahallisesti rikkoo liiton tai yhdistyksen sääntöjä tai kieltäytyy noudattamasta lakiin tai sääntöihin perustuvia yhdistyksen johtokunnan ja liittohallituksen määräyksiä tai toimii muutoin liiton ja yhdistyksen etujen vastaisesti.

9. Yhdistys on eri yhteyksissä ilmoittanut erottaneensa kantajan sääntöjensä 9 §:n 3 momentin a kohdan nojalla, koska hän on toiminut liiton ja yhdistyksen etujen vastaisesti.

10. Jos yhdistyksen päätös on lain tai yhdistyksen sääntöjen vastainen, tuomioistuin voi yhdistyslain 32 §:n 1 momentin perusteella julistaa päätöksen pätemättömäksi. Asiassa on siten arvioitavana, onko yhdistyksen päätös erottaa kantaja jäsenyydestään ollut lain ja yhdistyksen sääntöjen mukainen. Erikseen on syytä tarkastella, onko yhdistyksellä ollut oikeus erottaa kantaja jo tämän Digitoday-artikkeliin liittyvän toiminnan perusteella, niin kuin yhdistys on väittänyt, ja joka tapauksessa kantajan muun ammattiliiton ja yhdistyksen etujen vastaisen menettelyn perusteella.

Luottamusmiesaseman merkitys erottamisen kannalta

11. Ensiksi on kuitenkin syytä arvioida, voidaanko kantaja erottaa yhdistyksen jäsenyydestä hänen luottamusmiesasemansa vuoksi. Kantaja on korostanut sitä, että hänen erottamisensa liittyi hänen toimintaansa luottamusmiehenä eikä yhdistyksen jäsenenä. Näin ollen jos hänen toimintaansa luottamusmiehenä on oltu tyytymättömiä, olisi tällöin tullut ryhtyä toimiin hänen erottamisekseen luottamusmiehen tehtävästä sen sijaan että häneltä on evätty myös ammattiyhdistyksen jäsenyys siihen kuuluvine etuuksineen. Kantaja on tähdentänyt myös sitä, että luottamusmiesvaalissa hänen valintaansa olivat osallistuneet myös muidenkin ammattiliittoon kuuluvien ammattiyhdistysten kuin yhdistyksen jäsenet ja siten hänen erottamisestaan yhdistyksen jäsenyydestä oli ollut päättämässä osin eri henkilöpiiri kuin se, joka oli ollut valitsemassa hänet pääluottamusmieheksi. Ammattiliitto ja yhdistys ovat puolestaan katsoneet, että kantajan toimiessa luottamusmiehenä häntä koskivat tavallista korkeammat vaatimukset myös yhdistyksen jäsenenä.

12. Asiassa on käynyt ilmi, että erottamalla kantaja yhdistyksen jäsenyydestä pyrittiin tosiasiallisesti pääsemään hänestä eroon luottamusmiehenä. Asiassa esitetyn yhdenmukaisen selvityksen mukaan yleinen käytäntö on, että kesken luottamusmiehen toimikaudenkin voidaan luottamusmiehen valintaan oikeutettujen päätettäväksi saattaa, nauttiiko luottamusmies enää heidän luottamustaan. Kantajan olisi yleisen käytännön mukaan tullut saattaa tämä kysymys edustamiensa jäsenten ratkaistavaksi, jos sitä häneltä olisi edellytetty. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että kantaja olisi menettänyt valitsijoidensa luottamuksen ja että hänelle olisi annettu epäluottamuslause.

13. Valinta luottamusmiehen tehtävään on edellyttänyt yhdistyksen tai muun ammattiliiton jäsenjärjestön jäsenyyttä. Se seikka, että luottamusmiehen tehtäviin on kuulunut paitsi yhdistyksen myös muiden samaan liittoon kuuluneiden ammattiyhdistysten jäsenten etujen valvominen, ei voi estää yhdistystä erottamasta kantajaa jäsenyydestään, jos hänen katsotaan tässä edunvalvontatehtävässään toimineen yhdistyksen etujen vastaisesti. Yhdistyksen oikeutta päättää sääntöjensä mukaan luottamusmiehenä toimivan jäsenensä erottamisesta ei voi estää sekään, että luottamusmiehen luottamus mitataan määräajoin toimitettavissa luottamusmiesvaaleissa ja tarpeen tullen muutoinkin.

Digitoday-artikkelin julkaisemiseen liittyvät tapahtumat

14. T:n konsernin johtaja oli pitänyt 22.9.2009 Helsingissä lehdistötilaisuuden, jossa hän on kertonut vuonna 2008 aloitetun säästöohjelman olevan ohi. Samaan aikaan kuitenkin konsernin muissa yksiköissä oli tehty muita järjestelyitä, jotka olivat koskeneet myös Suomea ja joiden johdosta oli käynnistetty säästöohjelmasta erilliset yhteistoimintaneuvottelut.

15. Ammattiliitto oli julkaissut 29.10.2009 puheenjohtajansa nimellä ammattiliiton jäsenille osoitetun uutiskirjeen. Siinä kerrotaan ammattiliiton liittohallituksen käsitelleen saman päivän kokouksessaan T:ssa käynnissä olevia yhteistoimintamenettelyjä, jotka koskivat yhteensä 145 työtehtävää. Uutiskirjeen mukaan liittohallitus on pitänyt tarpeellisena käydä T Oy:n johdon kanssa keskustelut tehtävävähennysten perusteista ottaen huomioon sen, että konsernin johtaja oli parin viimeisen kuukauden aikana useaan kertaan todennut, että henkilöstövähennykset ovat ohi Suomesta. Liittohallitus ilmoitti haluavansa yhtiöltä selvityksen, miksi Suomessa toimitaan henkilöstön vähentämiseksi näistä konsernin johtajan lausunnoista huolimatta. Uutiskirjeessä todetaan lisäksi, että liittohallitus oli antanut liiton puheenjohtajalle valtuudet toimia tässä tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla niin, että jäsenistön etu turvataan T:ssa, ellei yhtiön tai työnantajaliiton kanssa päästä asialliseen neuvotteluyhteyteen.

16. T Oy oli 30.10.2009 jakanut henkilöstölleen heti uutiskirjeen julkaisemisen jälkeen tiedotteen "Oikaisu ammattiliiton virheellisiin väittämiin". Tiedotteen mukaan meneillään olevat yhteistoimintamenettelyt eivät liittyneet millään tavalla 8.2.2008 konsernin tulosjulkaisun yhteydessä ilmoitettuihin kustannusten leikkauksiin. Tiedotteessa selostetaan lisäksi niitä syitä, jotka johtivat Suomen osalta jo päättyneeseen kustannussäästöohjelmaan, ja toisaalta syitä, jotka aiheuttivat käynnissä olevat yhteistoimintaneuvottelut.

17. Digitoday-verkkolehdessä oli julkaistu seuraavana päivänä 30.10.2009 lehden toimittajan kirjoittama ja kantajan kuvalla varustettu artikkeli otsikolla "Säästöt loppuivat T:ssa, yt:t eivät". Artikkelissa kerrotaan, että T:n konsernin johtaja oli käynyt Suomessa ja vakuuttanut, miten rankka säästöohjelma oli saatu Suomen osalta päätökseen. Artikkelin mukaan toimihenkilöt olivat kuitenkin ihmeissään T:n viesteistä, kun samaan aikaan yhtiö aikoi vähentää Suomesta 145 työpaikkaa.

18. Tämän jälkeen artikkeli jatkui otsikolla "Pääluottamusmies puolustaa johtoa". Kantajan lausumaksi merkityn mukaan ammattiliitto jakoi virheellistä tietoa, koska toimitusjohtajan puhuma säästöohjelma tarkoitti kaksi vuotta aikaisemmin aloitettua tehostamisohjelmaa. Se ei kantajan mukaan tarkoittanut sitä, etteikö isossa kansainvälisessä organisaatiossa tehtäisi uudelleenjärjestelyjä ja käytäisi sen takia yhteistoimintaneuvotteluja. Artikkelissa kantaja selosti tarkemmin, mitä yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvia neuvotteluja T Oy:ssä oli käynnissä. Hänen mukaansa konsernin johtajan viesti säästöohjelman päättymisestä oli tarkoitettu markkinoiden tietoon yhtiön halutessa näin kertoa tehostamisohjelman onnistuneen. Artikkelin lopussa kantaja totesi, että yksittäisen irtisanottavan kannalta oli tietenkin sama, oliko töiden loppuminen osa tehostamisohjelmaa vai liittyikö se uudempiin uudelleenjärjestelyihin.

19. Kantaja oli toimittanut vielä samana päivänä Digitoday-verkkolehteen vastineeksi tarkoitetun kirjoituksen "Mitä sanoinkaan". Siinä kantaja kiisti puolustaneensa T:n johtoa. Kantaja korostaa, että yhteistoimintaneuvottelut eivät perustuneet kustannussäästöohjelmaan. Kantaja mainitsi lisäksi, että yhtiön Suomen maajohtaja ei ollut käynnistänyt meneillään olevia yhteistoimintaneuvotteluja, jotka olisivat kantajan käsityksen mukaan ilmeisesti olleet prosessiltaan selkeämmät, mikäli henkilöstövähennyksistä päätettäisiin Suomessa. Vastineessaan kantaja toisti sen haastattelussa esittämänsä, että henkilöstön näkökulmasta ei ole merkitystä, minkä nimisinä yhteistoimintamenettelyjä käydään.

20. Asiassa on käynyt ilmi, että ammattiliiton tarkoituksena oli ollut päästä keskustelemaan T Oy:n johdon kanssa yhteistoimintaneuvottelujen perusteista. Uutiskirjeellään ammattiliitto oli pyrkinyt selvästikin luomaan painetta työnantajan suuntaan keskusteluyhteyden avaamiseksi ja viime kädessä irtisanomisten estämiseksi tai rajoittamiseksi. Kun tiedotteen lopussa ammattiliitto ilmoitti, että puheenjohtajalle oli annettu valtuudet toimia tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla, voi tämän ymmärtää myös viittauksena mahdollisiin työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä. Joka tapauksessa kysymys oli ollut jäsenistölle olennaisesta edunvalvonta-asiasta, jossa oli viime kädessä ollut kysymys lomautuksista ja irtisanomisista.

21. Ammattiliiton uutiskirjeessä painotettiin sitä ristiriitaa, mikä liiton mukaan on konsernin johtajan säästöohjelman päättymisestä antamien lausumien sekä konsernissa vireillä olevien yhteistoimintaneuvottelujen välillä. Digitoday-artikkelista saa puolestaan sen käsityksen, että merkittävässä luottamusmiestehtävässä oleva kantaja oli tämän ristiriidan olemassaolosta eri mieltä liiton kanssa ja että liiton edustajilla ei myöskään ollut asiassa yhtenäistä kantaa. Artikkelin uutisointi korosti kantajan kannan poikkeavuutta liittohallituksen julkaisemaan uutiskirjeeseen: " Pääluottamusmies puolustaa johtoa" ja "Ammattiliitto jakaa virheellistä tietoa". Näin on siitäkin huolimatta, että kyseiset lausumat olisivat olleet toimittajan omia päätelmiä keskustelustaan kantajan kanssa.

Kantajan lausumien arviointia

22. Hovioikeuden käsityksen mukaan on ilmeistä, että Digitoday-artikkeli on esiin tuotua ristiriitaa koskevin osin ollut omiaan ainakin jossakin määrin vähentämään ammattiliiton toiminnan uskottavuutta kyseisessä edunvalvontatilanteessa ja heikentämään uutiskirjeessä työnantajan suuntaan osoitetun viestin tehoa. Ammattiliiton puheenjohtaja on itse hovioikeudessa todennut, että kantaja ei olisi saanut julkisesti kyseenalaistaa sitä, mitä puheenjohtajan edustama liitto oli sanonut, eikä väittää, että liitto ei puhunut totta.

23. Kantaja on kertonut, että Digitoday-verkkolehden toimittaja oli soittanut hänelle saatuaan ammattiliiton tiedotteen ja T Oy:n oikaisun, joiden sisällöt olivat poikenneet toisistaan. Keskustelu oli ollut vapaamuotoista eikä kantajalle ollut jäänyt kuvaa, että toimittaja kirjoittaisi jutun asiasta. Toisin kuin artikkelissa mainitaan, kantaja ei ollut oman kertomansa mukaan luvannut kirjoittaa omaa vastinetta. Kantaja oli järkyttynyt, kun hän oli kuullut artikkelista ja sen otsikoinnista ja oli tehnyt heti oikaisunsa. Kantaja kiisti sanoneensa toimittajalle, että ammattiliitto jakaa virheellistä tietoa. Oikaisussaan kantaja ei kuitenkaan puuttunut artikkelin tuohon kohtaan sen vuoksi, että ammattiliiton tiedote oli ollut virheellinen siltä osin.

24. Digitoday-artikkelin otsikointi "Pääluottamusmies puolustaa johtoa" perustuu selvästikin toimittajan kantajan kanssa käydyn keskustelun perusteella tekemään omaan päätelmään. Ammattiliiton puheenjohtaja on hovioikeudessa omaan lehdistökokemukseensa viitaten väittänyt, että toimittaja ei olisi kirjoittanut, että "ammattiliitto jakaa virheellistä tietoa", ellei kantaja olisi todella sanonut niin. Hovioikeus pitää kuitenkin mahdollisena, että tämäkin lausuma on toimittajan oma johtopäätös keskustelusta. Riidatonta joka tapauksessa on, että kantaja on keskustelussa kertonut toimittajalle, että käynnissä olevat yhteistoimintaneuvottelut eivät perustuneet päättyneeseen kustannussäästöohjelmaan. Kantaja ei ole myöskään vastineessaan puuttunut siihen artikkelissa olleeseen lausumaan, että ammattiliitto "jakaa väärää tietoa", mikä väite kantajan omankin kertomuksen mukaan on pitänyt paikkansa.

25. Yhdistys ei sinänsä ole väittänyt, etteikö kantajan käsitys päättyneen kustannussäästöohjelman ja käynnissä olevien yhteistoimintaneuvottelujen erillisyydestä olisi ollut oikea. Yhdistys on sen sijaan korostanut, että tällä seikalla ei ole itse asiassa edes merkitystä. Olennaista on, että kantajan julkisuuteen saattamat lausunnot ovat heikentäneet liiton edunvalvonnan uskottavuutta. Tätä vastaajien näkemystä voidaan pitää sinänsä merkityksellisenä. Ei liene tavatonta, että etenkin edunvalvontatilanteessa työmarkkinajärjestöt puolin ja toisin saattavat esittää vaatimustensa tai näkemystensä tueksi tietoisesti yleistäviä tai liioittelevia väitteitä. Kun nyt ammattiliitto on yhdistänyt tiedotteessaan jo päättyneen kustannussäästöohjelman ja vireillä olevat yhteistoimintamenettelyt, se on ilmeisen tarkoituksellisesti pyrkinyt leimaamaan työnantajan toimintaa ja lausumia ristiriitaisiksi ja siten painostamaan työnantajaa luopumaan uusista lomautuksista tai irtisanomisista. Niin kuin edellä on todettu, painostuksen tehoa on voinut olla omiaan vähentämään, jos liiton esittämät väitteet asetetaan liitosta sisältä päin kyseenalaisiksi.

Edellytykset kantajan erottamiselle hänen lausumiensa perusteella

26. Yhdistyslain 14 §:n mukaan jäsen voidaan siis aina erottaa, jos jäsen on menettelyllään huomattavasti vahingoittanut yhdistystä ( 14 § 2 kohta). Lain esitöissä todetaan, että säännöksen tarkoituksena on aikaisempaan lakiin nähden lisätä jäsenen oikeusturvaa perusteetonta erottamista vastaan. Säännös merkitsee, että yhdistyksissä on yleensä voitava hyväksyä sisäisen opposition olemassaolo, vaikka se vaikeuttaisikin yhdistyksen toimintaa. Sen sijaan yhdistyksen toiminnan vaikeuttamisesta saattaa olla esitöiden mukaan kysymys, jos jäsen liittyy ja ryhtyy aktiivisesti toimimaan toisessa järjestössä, jonka tarkoitusperät ovat selvästi yhdistyksen vastaisia. Samoin erottamiseen oikeuttavana menettelynä voidaan usein pitää yhdistystä koskevien perättömien tietojen levittämistä julkisuuteen (HE nro 64/1988 vp. s. 33).

27. Yhdistyslaki mahdollistaa yhdistysautonomian periaatteen mukaisesti sen, että yhdistys voi itse määritellä erottamisperusteet ja siten noudattaa yhdistyslaissa säädettyä alempaakin erottamiskynnystä. Yhdistyksen säännöissä oleva erottamisperuste "etujen vastainen toiminta" ei hovioikeuden arvion mukaan kuitenkaan merkittävästi poikkea yhdistyslain 14 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta erottamisperusteesta "yhdistyksen vahingoittaminen". Voidaan olettaa, että yhdistyksen etujen vastainen toiminta yleensä samalla vahingoittaa yhdistystä ja yhdistyksen vahingoittaminen samoin lähes poikkeuksetta on yhdistyksen etujen vastaista. Erona on kuitenkin se, että yhdistyksen säännöissä ei ole asetettu mitään erottamisperustetta koskevaa olennaisuusvaatimusta. Näin ollen yhdistyksen sääntöjen mukainen erottamiskynnys on jonkin verran matalampi kuin se olisi yhdistyslain 14 §:n mukaan.

28. Yhdistyslain esitöiden mukaan lain vastaisuudella yhdistyksen kokouksen moiteperusteena tarkoitetaan yleisesti sitä, että päätös on ristiriidassa voimassa olevien oikeussääntöjen kanssa. Esitöissä todetaan lisäksi, että lain vastaisten päätösten kohdalla tilanne saattaa olla sellainen, että päätöstä on pidettävä alunperinkin mitättömänä, esimerkiksi kun päätös on selvästi vastoin lainsäädännössä olevia pakottavia normeja (HE n:o 64/1988 vp. s. 53). Yhdistyslaista ja sen esitöistä on kaiken kaikkiaan pääteltävissä, että yhdistyksen päätös voidaan lain vastaisena kumota silloinkin, kun lain vastaisuus perustuu muuhun lakiin kuin yhdistyslakiin. Kantaja on katsonut, että erottamispäätös on ollut lain vastainen, koska päätöksellä on rikottu yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjintäkieltoa.

29. Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista. Yhdenvertaisuuslaki täsmentää perustuslain 6 §:n säännöksiä yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta perusoikeuksina. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa 2 §:ssä luetelluilla elämänalueilla. Nimenomaisesti on säädetty, että lakia sovelletaan myös, kun kysymys on, niin kuin tässä tapauksessa, jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijäjärjestössä (2 § 1 momentti 4 kohta).

30. Yhdenvertaisuuslain 6 §:ään sisältyvän syrjinnän kiellon mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Pykälän 2 momentin mukaan syrjintää on myös siinä määritelty välillinen syrjintä (2 kohta), häirintä (3 kohta) sekä ohje tai käsky syrjiä (4 kohta). Laissa on säädetty myös erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista (7 §).

31. Kantajan mukaan hänen erottamisensa mielipiteen perusteella loukkaa myös hänelle perustuslain 12 §:n mukaan kuuluvaa sananvapautta. Sananvapauden sisältönä onkin oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Kantaja tarkoittaa, että hänellä on ollut oikeus esittää mielipiteensä Digitoday-verkkolehdelle ilman, että yhdistys sen vuoksi kohdistaa häneen seuraamuksia.

32. Perusoikeudet antavat yksilölle suojaa erityisesti julkista valtaa vastaan. Perusoikeuksilla voi kuitenkin olla merkitystä myös yksilöiden välisissä, kuten yksityisoikeudellisen yhteisön ja sen jäsenen välisissä suhteissa. Tämä vaikutus voi ilmetä perusoikeuksia täsmentävänä lainsäädäntönä, mistä esimerkkinä on edellä selostettu yhdenvertaisuuslaki, tai perusoikeusmyönteisenä tulkintana. Perusoikeuksien kannalta merkitystä on tässä tapauksessa myös perustuslain 13 §:ssä turvatulla yhdistymisvapaudella. Siihen kuuluva yhdistysautonomia eli yhdistyksen itsemääräämisoikeus antaa yhdistykselle laajan toimintavapauden, muun muassa oikeuden vapaasti hyväksyä sääntönsä ja yhdistyksen toimielinten päätöksenteko-oikeuden. Yhdistyksen säännöissä ja yhdistyksen päätöksillä voidaan jäsenille asettaa varsin pitkällekin meneviä jäsenvelvoitteita.

33. Olennainen kysymys onkin se, onko kantajalla ollut yhdistyksen jäsenenä ja luottamusmiehenä sellainen lojaliteettivelvollisuus edustamiansa järjestöjä kohtaan, että se on rajoittanut hänen oikeuttaan esittää julkisuudessa ammattiliiton omaksuman edunvalvontalinjan kanssa ristiriidassa olevia lausumia. Jos kantajalla katsotaan olevan tällainen velvollisuus ja hänen näytetään antaneen sen vastaisesti julkisuuteen lausuntoja, jotka ovat haitanneet järjestöjen edunvalvontatoimia, erottamista ei voida hovioikeuden käsityksen mukaan pitää lähtökohtaisesti sananvapauden tai syrjintäkiellon vastaisena, vaikka erottaminen johtuisikin kantajan esittämästä mielipiteestä.

34. Niin kuin aikaisemmin on todettu, yhdistyslain esitöissä tuodaan esiin se lähtökohta, että yhdistyksissä on yleensä hyväksyttävä sisäisen opposition olemassaolo, mikä samalla tarkoittaa, että yhdistyksessä on hyväksyttävä erilaisia mielipiteitä. Tätä periaatetta ei kuitenkaan voi noudattaa ehdottomana kaikissa tilanteissa. On selvää, että esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen toiminnassa voidaan etenkin vastuullisessa tehtävissä olevilta, kuten kantajalta, edellyttää tilanteesta riippuen suurtakin pidättyvyyttä saattaa julkisuuteen yhteisistä päätöksistä poikkeavia kannanottoja.

35. Digitoday-artikkelin otsikoinnit on tehty toimituksellisin perustein eikä kantajan voida katsoa olleen niistä vastuussa. Artikkelissa oleva lausuma siitä, että ammattiliitto on antanut väärää tietoa, on kuitenkin perustunut kantajalta saatuihin tietoihin. Vastineessaan kantaja on toistanut antamansa tiedot eikä ole pyrkinyt oikaisemaan tai lieventämään sitä väittämää, että ammattiliitto antaa asiassa väärää tietoa.

36. Hovioikeuden käsityksen mukaan kantaja ei ole lausumillaan välttämättä kaikilta osin noudattanut sitä pidättyväisyyttä, jota häneltä jäsenyytensä ja asemansa perusteella olisi voitu kyseisessä tilanteessa edellyttää. Kantajan lausumat ovat olleet omiaan heikentämään ammattiliiton uutiskirjeen ja samalla liiton toiminnan uskottavuutta ajankohtaisessa ja jäsenistölle tärkeässä edunvalvontatilanteessa. Yhdistyksellä on näin ollen ollut hyväksyttävä syy ottaa arvioitavaksi se, onko kantaja toiminut yhdistyksen ja ammattiliiton etujen vastaisesti. Kun yhdistys on tässä arvioinnissa päätynyt erottamaan kantajan, päätöstä ei sen perusteet huomioon ottaen voida pitää perustuslaissa tai yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuna syrjintänä.

37. Erikseen on kuitenkin vielä arvioitava, voidaanko erottamispäätöstä pitää yhdistyksen sääntöjenkään mukaan oikeasuhteisena ja kohtuullisena toimenpiteenä, kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Tässä arvioinnissa ei perustuslaissa turvattua sananvapauden merkitystä voida sulkea kokonaan pois. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että yhteydenotto oli tullut Digitoday-verkkolehdestä eikä kantaja ollut asiassa aloitteellinen. Kantaja on uskottavasti kertonut otaksuneensa, että kysymys oli vain taustatietojen hankkimisesta. Kantajan olisi myös ollut asemansa perusteella vaikeata kieltäytyä vastaamasta esitettyihin kysymyksiin. Myös vastineen antamisessa kantaja on joutunut toimimaan nopeasti. Vaihtoehtoinen toimintamalli olisi ollut alun alkaen ohjata toimittaja keskustelemaan asiasta ammattiliiton puheenjohtajan kanssa. Tällaiseen tiedottamislinjaan viittaa ammattiliiton tiedottajan 28.10.2009 luottamusmiehille toimittama sähköposti. Asiassa ei kuitenkaan ole väitetty, että tällaista käytäntöä olisi varsinaisesti edellytetty tai että tiedottamisen keskittäminen olisi ollut vakiintunut toimintapa.

38. Kantaja ei ole myöskään paljastanut mitään salassa pidettävää eikä esittänyt myöskään mitään sellaista, joka ei olisi ollut esitetyn selvityksen mukaan muutenkin kohtuullisen laajan piirin tiedossa, myös jäsenistön keskuudessa. Olennaista on, että kantajan toimittajalle riidattomasti antama informaatio on ollut oikeata. Artikkeliin kantajan sanomaksi kirjoitetusta tai hänen vastineestaan ei lisäksi ilmene mitään sellaista, jota voitaisiin pitää liittoa vastaan suunnattuna henkilökohtaisena arvosteluna. Kantaja on artikkelissa ja vastineessa omaltakin osaltaan myötätuntoisesti korostanut sitä, että henkilöstölle merkityksellistä on irtisanotuksi tuleminen eikä se, minkä nimisen säästöohjelman yhteydessä irtisanomisen uhka tulee ajankohtaiseksi.

39. Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo, että kantajan erottamista hänen Digitoday-verkkolehden toimittajalle esittämiensä lausumien perusteella ei voida pitää oikeasuhtaisena ja kohtuullisena toimenpiteenä. Tässä arvioinnissa hovioikeus on ottanut huomioon paitsi edellä todetun myös kantajan pitkäaikaisen jäsenyyden ja työskentelyn järjestön luottamustehtävissä.

40. Tässä asiassa on arvioitavana ollut myös se, oliko kantaja osallistuessaan ammattiliiton toimistossa 22.10.2009 pidettyyn kokoukseen tullut tietoiseksi laadittavaksi suunnitellun uutiskirjeen 29.10.2009 sisällöstä tai oliko hän jopa itse ollut vaikuttamassa siihen. Yhdistyksen ja ammattiliiton mukaan näin on ollut asianlaita, mikä osoittaa kantajalta erityisen moitittavaa menettelyä, kun hän on sittemmin väittänyt liiton antavan virheellistä tietoa. Mainitun kokouksen kulusta on esitetty hovioikeudessa laajalti eri suuntaista todistelua. Todistelusta ei voi kuitenkaan saada sitä käsitystä, että kantaja olisi itse osallistunut uutiskirjeen laatimiseen.

Muu ammattiliiton ja yhdistyksen etujen vastainen toiminta

41. Tämän jälkeen on arvioitava, onko kantaja muuten toiminut ammattiliiton tai yhdistyksen etujen vastaisesti niin, että yhdistyksellä on katsottava olleen sen vuoksi oikeus erottaa kantaja jäsenyydestään.

42. Kantajan toiminnasta luottamusmiehenä samoin kuin siitä, onko tämä toiminta ollut ammattiliiton ja yhdistyksen etujen vastaista, on hovioikeudessa esitetty laajasti näyttöä pääasiassa muistion 19.1.2010 pohjalta. Muistiossa kantajan toimintaa on kuvattu pääosin yleisluonteisella tavalla, ilman tarkempaa kuvausta tapahtumista tai niiden aikamääristä.

43. Henkilötodistelussa on käynyt ilmi, että järjestön luottamusmiesten olivat jakaantuneet vastakkaisiin "luottamusmiesleireihin". Kantajan edustama leiri edusti linjaa, joka oli valmiimpi sovinto- ja neuvotteluratkaisuihin työnantajatahon kanssa ja joka suhtautui kielteisemmin työtaisteluihin edunvalvonnassa. Toinen "luottamusmiesleiri" edusti taas voimakkaampaa ja ärhäkämpää edunvalvontalinjaa, joka oli myös valmiimpi tarvittaessa työtaistelutoimiin. Tätä toista linjaa edustivat selvästi luottamusmiehet K ja H, jotka olivat myös antaneet tietoja 19.1.2010 päivättyä muistiota varten. Tiukemman edunvalvonnan kannattajat pitivät kantajaa liian työnantajamyönteisenä. Samoin ammattiliiton ICT-alan työehtosopimusasioita käsittelevät asiamiehet olivat tyytymättömiä kantajaan, jonka he katsoivat toimivan tehtävässään liian itsenäisesti.

44. Hovioikeus katsoo, että todistelussa ei ole tullut kuitenkaan tältä osin ilmi mitään sellaista, jota voitaisiin pitää yhdistyksen sääntöjen mukaan perusteena erottamispäätökselle. Käräjäoikeuskin on katsonut, että todistelussa ei ole tullut esiin mitään yksittäistä tilannetta, jossa kantaja olisi menetellyt ammattiliiton tai yhdistyksen etujen vastaisesti niin, että yhdistyksellä olisi ollut oikeus erottaa kantaja jäsenyydestään. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut todistelusta ilmenevän, että kantaja ei ollut halunnut tehdä yhteistyötä ammattiliiton tai sen asiamiesten kanssa, ja että hän ei myöskään hyväksynyt kaikkia tulkintoja työehtosopimuksesta tai suostunut yhteistyöhön asiamiesten kanssa työehtosopimuksen tulkintaan liittyvissä asioissa. Käräjäoikeus päätyikin siihen, että tässä suhteessa kantaja oli toiminut ammattiliiton etujen vastaisesti.

45. Hovioikeuden käsityksen mukaan näyttö kantajan toiminnan edun vastaisuudesta ei ole ollut kokonaisuutena arvioiden tarpeeksi vakuuttava. Kantajalla on, niin kuin käräjäoikeuskin on todennut, täytynyt olla erittäin kokeneena ja päätoimisena pääluottamusmiehenä myös itsenäistä harkintavaltaa työehtosopimusasioissa. Asiassa ei ole näytetty, että kantaja olisi omaksunut työehtosopimuksen tulkinta-asioissa ammattiliiton kannasta poikkeavan linjauksen, jonka voitaisiin katsoa olleen jäsenistön etujen vastainen. On sinänsä selvää, että liiton piirissä ilmenevä luottamuksen puute luottamusmiestä kohtaan ei ole omiaan vahvistamaan edunvalvonnan edellytyksiä. Tämä on kuitenkin seikka, jonka merkitys voidaan arvioida luottamusmiesvaaleissa, eikä se voi olla sellaisenaan yhdistyksen sääntöjenkään mukaan peruste yhdistyksen jäsenyydestä erottamiselle.

46. Hovioikeus pitää asiassa merkityksellisenä myös sitä, että ammattiliitto on valinnut kantajan ICT-alan neuvottelukuntaan 8.6.2009. Valinta oli ammattiliiton kantajan työnantajalle osoittaman kirjeen mukaan "tunnustus asianomaiselle toimihenkilöiden asioiden hoitajana". Tämä seikka ja se mitä ammattiliiton puheenjohtaja on siitä hovioikeudessa lausunut, osoittavat, että kantaja oli nauttinut ammattiliiton luottamusta ainakin 8.6.2009 asti. Yhdistyksen ja ammattiliiton edun vastaista voisi siten tämän perusteella olla vain sellainen kantajan menettely, mikä on ajoittunut 8.6.2009 jälkeiseen aikaan. Tämän johdosta hovioikeus toteaa, että yhdistyksen laatimassa asiakirjassa 16.1.2010 esille otetut tapahtumat ovat niistä esitetyn henkilötodistelun perusteella tapahtuneet joko ennen 8.6.2009 tai vasta vuonna 2010, jolloin niiden merkityskin on kokonaan toisenlainen, koska erottamispäätös on tehty 16.12.2009 ja vahvistettu 3.2.2010. Valtaosa yhdistyksen esittämistä kirjallisista todisteista ovat joko ajalta ennen 8.6.2009 tai erottamisen jälkeiseltä ajalta eivätkä ne siten sellaisenaan osoita kantajan väitettyä edun vastaista toimintaa.

47. Hovioikeus päätyy kaiken edellä esitetyn perusteella arvioinnissaan siihen, että yhdistyksellä ei ole ollut säännöissä tarkoitettua hyväksyttävää perustetta kantajan erottamiselle. Kantajan kanne on siten hyväksyttävä siltä osin kuin hän vaatinut, että yhdistyksen johtokunnan 16.12.2009 tekemä ja yhdistyksen kokouksen 3.2.2010 vahvistama erottamispäätös on pätemätön.

Kantajan oikeus vaatia hyvitystä syrjinnän kiellon rikkomisen perusteella

48. Hovioikeus on jo aikaisemmin lausumillaan perusteilla katsonut, että yhdistyksen erottamispäätöstä ei voida pitää syrjintänä. Myöskään ammattiliiton ei voida katsoa rikkoneen syrjintäkieltoa kantajan erottamiseen liittyvässä toiminnassaan.

49. Tämän jälkeen on arvioitava, onko ammattiliiton menettely ollut syrjintää, kun kantajaa ei ole hyväksytty erään toisen yhdistyksen jäseneksi. Se, ettei kantajan erottamista voida pitää syrjintänä, ei vielä tarkoita, etteikö ammattiliiton toiminta sen pyrkiessä estämään kantajan jäseneksi hyväksyminen, voisi olla syrjintää. Kuten on jo todettu, yhdenvertaisuuslain 6 §:n 4 kohdan mukaan myös ohje tai käsky syrjiä on syrjintää. Asiassa on näytetty, että kantajan jäsenyyshakemuksen lopullinen epääminen on johtunut nimenomaan ammattiliiton mainitulle yhdistykselle antamista ohjeista ja käskyistä. Kantajaa on myös mitä ilmeisemmin kohdeltu eri tavoin kuin muita ICT-alalla työskenteleviä yhdistyksen jäseneksi hakijoita olisi kohdeltu. Asiassa onkin kysymys siitä, onko ammattiliitto antanut yhdistykselle käskyn ja ohjeen olla hyväksymättä kantajaa jäseneksi tämän yhdistyksen toiminnassa esittämän mielipiteen perusteella.

50. Hovioikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ammattiliitto on pyrkinyt estämään kantajan jäseneksi hyväksymisen sillä perusteella, että yhdestä ammattiliiton jäsenjärjestöstä erotettua ei voida hyväksyä jäseneksi toiseen ammattiliiton jäsenjärjestöön. Samoin on haluttu estää se, että erottamispäätöksen vaikutuksia voitaisiin kiertää hakeutumalla toisen jäsenjärjestön jäseneksi. Ammattiliiton linjaukselle on osoitettavissa näin ollen asialliset perusteet. Ammattiliiton linjaus on tarkoitettu myös yleisesti noudatettavaksi ja muutenkin kuin pelkästään kantajan tapauksessa. Näin ollen ei ole perusteita katsoa, että ammattiliiton antama käsky ja ohje tarkoittaisi asettaa kantajan eri asemaan yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun syrjivän seikan perusteella. Koska uudelle käytännölle asetettuja tavoitteita voidaan pitää hyväksyttävinä ja kun ohjeen antaminen on ollut tarpeen sen noudattamisen turvaamiseksi, kysymyksessä ei tästäkään syystä voi olla yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 kohdassa tarkoitettu välillinen syrjintä. Ammattiliitto ei siis ole menettelyllään rikkonut syrjinnän kieltoa.

51. Hovioikeus toteaa lopuksi, että kantajalla ei edes ole oikeutta saada yhdenvertaisuuslain 9 §:n perusteella hyvitystä yhdistyksellä tai ammattiliitolta. Niin kuin aiemmin on todettu, yhdenvertaisuuslain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lakia sovelletaan, kun kysymys on jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, tai järjestön antamista etuuksista. Lain 9 §:n mukaan hyvitysvelvollinen voi kuitenkin olla vain 2 §:ssä tarkoitettu työn, irtaimen tai kiinteän omaisuuden tai palvelujen, koulutuksen tai etuisuuksien tarjoaja. Hyvitystehoste koskee näin ollen järjestön antamista etuuksista päättämistä, mutta ei sitä tilannetta, jossa syrjintäkieltoa rikotaan järjestön jäsenyyttä koskevassa kysymyksessä. Kantajan hyvitystä koskeva vaatimus olisi siis tullut joka tapauksessa hylätä. Hovioikeudella ei ole edellytyksiä eikä myöskään syytä tutkia, olisiko kantajalla joka tapauksessa ollut oikeus vaatia yhdistykseltä tai ammattiliitolta korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella hänelle aiheutetusta kärsimyksestä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Kantaja on voittanut asian yhdistystä vastaan yhdistyksen päätöksen kokouksen mitättömäksi julistamista koskevin osin. Kantaja on hävinnyt asian siltä osin kuin kysymys on sen vahvistamisesta, että yhdistys on menettelyllään syrjinyt kantajaa, sekä myös siltä osin kuin hän on vaatinut hyvityksen maksamista syrjinnän perusteella. Syrjinnän osalta ei ole esitetty erottamisasiasta erillistä näyttöä eikä sen osuus oikeudenkäyntikulujen syntymistä arvioitaessa ole merkittävä. Näin ollen on perusteita katsoa, että yhdistys on syytä velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Yhdistys on paljoksunut kantajan käräjäoikeuskuluista vaatimaa 70.166,01 euroa, mikä vaatimus perustuu 283 työtuntiin. Turvaamistoimen osuus 59 tuntia on kiistetty sillä perusteella, että vaatimusta ei ollut esitetty viimeistään valmisteluvaiheessa ja muusta työmäärästä on hyväksytty 150 työtuntia. Hovioikeus toteaa, että kuluvaatimus on voitu esittää kokonaisuudessaan käräjäoikeuskäsittelyn päättyessä, koska kaikki laskutetut toimenpiteet ovat liittyneet ratkaistavana olevaan asiaan. Toimenpiteistä on esitetty yksityiskohtainen erittely. Asia on ollut vaativa. Kantaja on yksityishenkilö ja vastaajana on iso järjestö. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että kulujen alentaminen ja niiden jättäminen osittain kantajan vahingoksi ei ole kohtuullista. Yhdistys on hyväksynyt kantajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 27.136 euroa määrällisesti.

Kantaja on hävinnyt asian ammattiliittoa vastaan. Kantaja on lisäksi esittänyt ammattiliittoa kohtaan hyvitysvaatimuksen, vaikka hänellä ei olisi lain mukaan edes oikeutta vaatia hyvitystä. Ottaen huomioon, että ammattiliitolla on kuitenkin ollut näkyvä asema kantajan erottamiseen johtaneissa tapahtumissa, ammattiliitto ja yhdistys ovat ajaneet asiaansa kaikilta osin yhdessä sekä että ammattiliiton lakimiehet ovat toimineet asiassa kummankin asiamiehinä, hovioikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:stä ilmenevien seikkojen perusteella on kohtuullista velvoittaa kantaja korvaamaan vain osa ammattiliiton oikeudenkäyntikuluista. Kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen määränä on pidettävä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kummassakin erikseen 1.000 euroa.