30.9.2013

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A:n ja B:n syyksi oli käräjäoikeudessa luettu ihmiskaupparikoksia, koska he olivat muun muassa käyttämällä hyväksi D:n, E:n, F:n, G:n, I:n, J:n, K:n ja L:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ottaneet D:n, E:n, F:n, G:n, I:n, J:n, K:n ja L:n valtaansa ja pitäneet heitä työssä, jota he eivät olleet voineet lopettaa. Lisäksi A:n ja B:n syyksi oli luettu kiskonnantapaisia työsyrjintärikoksia, koska he olivat asettaneet C:n ja H:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi heidän taloudellista ahdinkoaan ja ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan. Hovioikeudessa kysymys on muun muassa siitä, täyttikö A:n ja B:n menettely ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistön D:n, E:n, F:n, G:n, I:n, J:n, K:n ja L:n osalta tai täyttikö A:n ja B:n menettely jonkin muun rikoksen tunnusmerkistön kaikkien mainittujen asianomistajien osalta.

_{KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU}

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 29.6.2012

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

27.11.2006 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi D:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, värvännyt tämän vastaanottanut ja majoittanut tämän omistamiinsa asuntoihin saattaakseen tämän pakkotyöhön seuraavasti:

A on Vietnamissa värvännyt D:n töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin töihin kokiksi lupaamalla alkupalkaksi 500 euroa kuussa. Myöhemmin D:n perhe voisi tulla Suomeen ja sen jälkeen D voisi saada palkkaa, kuten Suomessa kuuluu saadakin. A on luvannut järjestää D:n lennot ja majoituksen kuluitta. Työajoista ei ollut puhetta.

D:n tultua Suomeen B ja A ovat majoittaneet hänet omistamiinsa asuntoihin. D on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 15.12.2006.-24.1.2012 6-7 päivänä viikossa työaikojen vaihdellessa 10-15 tunnin välillä työnantajan kulloinkin ilmoittaman tarpeen mukaan. D:n palkka on ollut vuosina 2006-2007 500 euroa kuukaudessa ja vuodesta 2008 600 euroa kuukaudessa ja vuonna 2009 700 euroa kuukaudessa ja vuodesta 2010 1300 euroa kuukaudessa. Viimeisen kuukauden ajan D on tehnyt töitä 7 päivänä viikossa päivittäisen työajan ollessa 13-15 tuntia. D:lla ei ole ollut vuosilomia eikä ennalta määrättyä vapaapäiviä. Pamin laskelmien mukaan D:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 228 881,65 euroa.

D on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, sosiaalisen verkoston puuttumisen vuoksi, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että hän on joutunut lainaamaan rahaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla D ymmärtää, että hän voisi lähettää D:n takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet D:n valtaansa ja värvänneet hänet työhön ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

1.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

27.11.2006-24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän D:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi hänen taloudellista ahdinkoaan ja hänen ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijöinä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

2. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

17.1.2007 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi L:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, värvännyt tämän, vastaanottanut ja majoittanut tämän omistamiinsa asuntoihin saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

A on Vietnamissa värvännyt L:n töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin töihin kokiksi ensimmäisen kerran tammikuussa 2007 lupaamalla alkupalkaksi 500 euroa kuukaudessa ja että se nousisi myöhemmin ja lupaamalla 4 vapaapäivää kuukaudessa. Myöhemmin L:n perhe voisi tulla Suomeen. A on luvannut järjestää L:n lennot ja majoituksen kuluitta. Työajoista ei ollut puhetta. L:n lähdettyä välillä kotiin, A on uudestaan houkutellut tämän töihin lupaaamalla enemmän palkkaa ja että työ olisi kevyempää.

L:n tultua Suomeen B ja A ovat majoittaneet hänet omistamiinsa asuntoihin. L on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 1.2.2007- 17.1.2008 ja 1.2.2009-24.1.2012 6-7 päivänä viikossa työaikojen vaihdellessa 8-15 tunnin välillä työnantajan kulloinkin ilmoittaman tarpeen mukaan. L:n palkka on ollut vuonna 2007 500 euroa kuukaudessa, nousten noin 100 euroa vuodessa nousten vuoteen 2012 mennessä enimmillään 900 euroon kuukaudessa. Viimeisen kuukauden ajan L on tehnyt töitä 7 päivänä viikossa päivittäisen työajan kestäessä jopa aamuyöhön. L:lla ei ole ollut palkallista lomaa eikä ennalta määrättyä vapaapäiviä. Edellä kerrotun työn lisäksi L on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla ja remonttityötä ravintolassa työnantajien kulloinkin määrätessä. Pamin laskelmien mukaan L:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 162 290 52 euroa.

L on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että hän on joutunut lainaamaan rahaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla L:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet L:n valtaansa ja värvänneet hänet työhön ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

2.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

17.1.2007-24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän L:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

3. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

1.2.2008 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi F:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, värvännyt tämän, vastaanottanut ja majoittanut tämän omistamiinsa asuntoihin saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

A on värvännyt F:n töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin kokiksi lupaamalla alkupalkaksi 500 euroa kuukaudessa ja että se nousisi myöhemmin. Myöhemmin F:n perhe voisi tulla Suomeen. A on luvannut järjestää F:n lennot ja majoituksen kuluitta. Työajoista ei ollut puhetta.

F:n tultua Suomeen B ja A ovat majoittaneet hänet omistamiinsa asuntoihin. F on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 1.4.2008-24.1.2012 6-7 päivänä viikossa työaikojen vaihdellessa 1.4.-31.8.2008 7-12 tunnin välillä ja 1.9.2008 lähtien suurimman osan ajasta 10-13 tunnin välillä työnantajan kulloinkin ilmoittaman tarpeen mukaan. F:n palkka on ollut ensimmäisenä vuonna 500 euroa kuukaudessa, nousten sen jälkeen 700 euroon kuukaudessa ja vuoteen huhtikuussa 2011 perheen tultua Suomeen ja F:n muutettua työnantajien omistamasta asunnosta vuokra-asuntoon 1200 euroon kuukaudessa. Ravintola Q:n rakentamisen aikana ajan F on tehnyt remonttityötä ravintolatyönsä jälkeen päivittäisen työajan (n. 17 h) kestäessä jopa aamuyöhön. Q:n avaamisen jälkeen työaika on kestänyt n. klo 24: ään. F:llä ei ole ollut palkallista lomaa eikä ennalta määrättyjä vapaapäiviä. Ravintolatyön työn lisäksi F on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla ja edellä kerrottua remonttityötä ravintolassa työnantajien kulloinkin määrätessä. Pamin laskelmien mukaan F:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 219 570,23 euroa.

F on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että hän on joutunut lainaamaan rahaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla F:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet F:n valtaansa ja värvänneet hänet työhön ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

3.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

1.2.2008-24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän F:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

4. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

15.10.2008 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi G:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, värvännyt tämän, vastaanottanut ja majoittanut tämän omistamiinsa asuntoihin saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

A on D:n vaimon G:n tultua Suomeen värvännyt tämän töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin ilmoittamalla palkan olevan 300 euroa kuukaudessa ja että hänen piti olla töissä 9-15 arkisin.

B ja A ovat majoittaneet hänet omistamiinsa asuntoihin. G on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 12.1.2009-24.1.2012 ensin 5 päivänä viikossa arkisin työaikojen ollessa n 6 tuntia päivässä. Q ravintolan avauduttua n. 1.12. 2011 lähtien G on tehnyt työtä ravintolassa 7 päivänä viikossa työaikojen ollessa 8-11 tuntia työnantajan näin ilmoitettua. G:n palkka on ollut vuonna aluksi 300 euroa kuukaudessa, nousten vuonna 2010 perheen muutettua työnantajan järjestämään vuokra-asuntoon 700 euroon kuukaudessa. G:lla ei ole ollut palkallista lomaa. Ravintolatyön lisäksi G on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla. Pamin laskelmien mukaan G:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 37 131,34 euroa.

G on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että hän ja miehensä ovat joutuneet lainaamaan rahaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla G:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet G:n valtaansa ja värvänneet hänet työhön ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

4.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

15.10.2008-24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän G:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

5. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

15.4.2009 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi J:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, värvännyt tämän, vastaanottanut ja majoittanut tämän omistamiinsa asuntoihin saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

B on värvännyt J:n töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin töihin kokiksi lupaamalla alkupalkaksi 500 euroa kuukaudessa ja että se nousisi myöhemmin. Myöhemmin J:n perhe voisi tulla Suomeen. B on luvannut järjestää J:n lennot ja majoituksen kuluitta. Työajoista ei ollut puhetta.

J:n tultua Suomeen B ja A ovat majoittaneet hänet omistamiinsa asuntoihin. J on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 1.6.2009-24.1.2012 6-7 päivänä viikossa työaikojen vaihdellessa suurimman osan ajasta 10-12 tunnin välillä työnantajan kulloinkin ilmoittaman tarpeen mukaan. J:n palkka on ollut vuonna ensin 500 euroa kuukaudessa, nousten vuoteen vuonna 2010 600 euroon kuukaudessa nousten viimeisen 3 kuukauden ajaksi 700 euroon kuukaudessa. Ravintola Q:n rakentamisen aikana ajan J on tehnyt remonttityötä ravintolatyönsä jälkeen päivittäisen työajan (n. 15 h) kestäessä noin kello 24:ään ilman vapaapäiviä. J:llä ei ole ollut palkallista lomaa eikä ennalta määrättyjä vapaapäiviä. Ravintolatyön työn lisäksi J on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla ja edellä kerrottua remonttityötä ravintolassa työnantajien kulloinkin määrätessä. Pamin laskelmien mukaan J:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 108 828,15 euroa.

J on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että hän on joutunut lainaamaan rahaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla J:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet J:n valtaansa ja värvänneet hänet työhön ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

5.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

15.4.2009 -24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän J:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

6. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

15.4.2009 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi I:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, värvännyt tämän, vastaanottanut ja majoittanut tämän omistamiinsa asuntoihin saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

A on värvännyt I:n töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin töihin kokiksi lupaamalla alkupalkaksi 500 euroa kuukaudessa ja että se nousisi ensimmäisen vuoden jälkeen 700 euroon kuukaudessa. Myöhemmin I:n perhe voisi tulla Suomeen. A on luvannut järjestää I:n lennot ja majoituksen kuluitta. Työajoista ei ollut puhetta.

I:n tultua Suomeen B ja A ovat majoittaneet hänet omistamiinsa asuntoihin. I on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 1.6.2009 -24.1.2012 6-7 päivänä viikossa työaikojen vaihdellessa suurimman osan ajasta 11 -15 tunnin välillä työnantajan kulloinkin ilmoittaman tarpeen mukaan. Viimeisten 4-5 kuukauden aikana I:lla ei ole ollut vapaapäiviä. I:n palkka on ollut vuonna ensin 500 euroa kuukaudessa, nousten noin puolentoista vuoden jälkeen 600 euroon kuukaudessa ja joulukuusta 2011 lähtien 700 euroon kuukaudessa. Ravintola Q:n rakentamisen aikana ajan I on tehnyt remonttityötä ravintolatyönsä jälkeen päivittäisen työajan (n. 17 h) kestäessä noin kello 02:een. I:lla ei ole ollut palkallista lomaa eikä ennalta määrättyä vapaapäiviä. Ravintolatyön lisäksi I on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla ja edellä kerrottua remonttityötä ravintolassa työnantajien kulloinkin määrätessä. Pamin laskelmien mukaan I:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 128 304,26 euroa.

I on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että hän on joutunut lainaamaan rahaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla I:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet I:n valtaansa ja värvänneet hänet työhön ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

6.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

15.4.2009 -24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän I:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä työtä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

7. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 47 luku 3a §

1.6.2010 - 24.1.2012 NOKIA

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän tapahtuma-aikaan 15-16 -vuotiaan C:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

C on tehnyt työtä edellä mainittujen yhtiöiden omistamissa ravintoloissa kesäkuussa 2010 7 päivää viikossa töitä arkisin 12 tuntia päivässä, lauantaisin 9 tuntia päivässä ja sunnuntaisin 8 tuntia päivässä ja 1.9-2010-24.1.2012 lauantaisin n. 13 tuntia päivässä ja sunnuntaisin noin 10 tuntia päivässä. Edellä mainitulle työntekijälle on maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Pamin tekemien laskelmien mukaan C:lle on maksettu palkkaa 22 498,11 euroa vähemmän kuin olisi pitänyt. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä työtä edellä kerrotulla tavalla työaikalain ja nuorista työntekijöistä annetun lain mukaiset sallitut ylityömääräykset ovat ylittyneet.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

8. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

15.1.2011 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi H:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

B:n veljen pojan R:n vaimon H:n tultua Suomeen tämä on mennyt töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin tarjoilijaksi. Työajoista ei ole ollut puhetta.

H on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 15.1.2011 -24.1.2012 6-7 päivänä viikossa 8-12 tuntia päivässä, joista suurimman osan ajasta 7 päivää viikossa 12 tuntia päivässä. Palkka on ollut 700-900 euroa kuukaudessa. H:lla ei ole ollut palkallista lomaa eikä ennalta määrättyjä vapaapäiviä. Ravintolatyön lisäksi H on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla. Pamin laskelmien mukaan H:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 46 212,59 euroa.

H on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, sukulaisuussuhteensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla H:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ei suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet H:n valtaansa ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

8.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

15.1.2011 -24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän H:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole olut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

9. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

14.2.2011 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi K:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä ottanut tämän valtaansa, saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

A on järjestänyt F:n vaimon K:n Suomeen tulon. Tällöin ei kuitenkaan ole ollut puhetta työn teosta. K:n tultua Suomeen B on ilmoittanut tälle, että tämä menisi töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin. Työajoista ja palkasta ei ole ollut puhetta.

K on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 14.2.2011-24.1.2012 5 päivää viikossa 6 tuntia päivässä. Palkka on ollut ensin 400 euroa kuukaudessa, mistä se on noussut huhtikuussa 2011 700 euroon kuukaudessa K:n muutettua miehensä kanssa vuokra-asuntoon. K:llä ei ole ollut palkallista lomaa. Ravintolatyön lisäksi K joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla. Pamin laskelmien mukaan K:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 9 785,61 euroa.

K on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että he ovat miehensä kanssa joutuneet ottamaan lainaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla K:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ja miehensä eivät suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet K:n valtaansa ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

9.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

14.2.2011 -24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän K:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

10. IHMISKAUPPA

(8330/R/0055534/11)

Rikoslaki 25 luku 3 §

24.3.2011 - 24.1.2012 NOKIA

B ja A ovat yhdessä käyttämällä hyväksi E:n riippuvaista asemaa ja turvatonta tilaa ja erehdyttämällä tätä, ottanut tämän valtaansa ja majoittanut tämän saattaakseen tämän pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin seuraavasti:

A on järjestänyt L:n vaimon E:n Suomeen tulon. Tällöin ei kuitenkaan ole ollut puhetta työn teosta. E:n tultua Suomeen A on ilmoittanut tälle, että tämä menisi töihin B:n ja A:n yhtiöiden O Ky (sittemmin O Oy) ja N Oy:n omistamiin ravintoloihin. Työajoista, palkasta ja muistakaan työehdoista ei ole ollut puhetta.

E on tehnyt töitä em yhtiöiden omistamissa ravintoloissa 3.4.2011-24.1.2012 6-7 päivää viikossa työnantajien kulloinkin määräämän mukaan noin 8-13 tuntia päivässä. Palkka on ollut ensin 400 euroa kuukaudessa, mistä se on noussut 600 euroon kuukaudessa vuonna 2012. E:llä ei ole ollut palkallista lomaa eikä ennalta määrättyjä vapaapäiviä. Viimeiset kolme kuukautta E oli työskennellyt ilman vapaapäiviä. Ravintolatyön lisäksi E on joutunut tekemään erilaista kotityötä työnantajien asunnolla ja muutakin työnantajien määräämää työtä. Pamin laskelmien mukaan E:n ravintolatyöstä saamatta jäänyt työehtosopimusten mukainen palkka olisi ollut 41 467,17 euroa.

E on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa A:han ja B:hen nähden kielitaidottomuutensa vuoksi, sosiaalisen turvaverkoston puuttumisen vuoksi, sen vuoksi, että on ollut kykenemätön hoitamaan käytännön asioitaan, edellä kerrottujen asumisolosuhteidensa, työsuhteensa, taloudellisen tilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että hän on joutunut lähettämään rahaa omaisilleen Vietnamiin ja sen vuoksi, että he ovat miehensä kanssa joutuneet ottamaan lainaa työnantajiltaan. Näitä asioita hyväksi käyttäen ja antamalla E:n ymmärtää, että hän voisi lähettää tämän takaisin Vietnamiin, mikäli tämä ja miehensä eivät suostuisi työskentelemään edellä esitetyillä ehdoilla, A ja B ovat ottaneet E:n valtaansa ja pitäneet hänet työssä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

10.2. KISKONNANTAPAINEN TYÖSYRJINTÄ

Rikoslaki 47 luku 3a §

3.4.2011 -24.1.2012 LEMPÄÄLÄ

A ja B ovat yhdessä O Ky, O Oy ja N Oy:n toiminnassa omistajina, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana työtä tosiasiassa johtaneina ja valvoneina henkilöinä työnantajan tai työnantajan edustajan asemassa ilman painavaa hyväksyttävää syytä asettaneet yhtiöiden palveluksessa olleen työntekijän E:n huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi tämän taloudellista ahdinkoa ja tämän ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan työntekijänä Suomessa seuraavasti:

Edellä mainitulle työntekijälle on ensisijaisesta ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevällä tavalla maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin suomalaisille työntekijöille vastaavassa asemassa työmarkkinoilla yleisesti maksetaan ja majoitus- ja ravitsemusalan työntekijöiden ja 1.4. 2010 alkaen Matkailu, ravintola- ja vapaa-ajan palveluista koskevan työehtosopimuksen mukaan piti maksaa. Työntekijälle ei ole maksettu ylityölisiä eikä sunnuntailisiä. Työntekijän tehdessä ihmiskauppaa koskevasta syytteestä ilmenevinä aikoina myös sallitut ylityömäärät ovat ylittyneet. Työntekijällä ei ole ollut palkallista vuosilomaa.

Työnantajat ovat laiminlyöneet pitää paikkansapitävää työaikakirjanpitoa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaukset

A ja B olivat kiistäneet syyllistyneensä ihmiskauppaan. B oli tunnustamallaan menettelyllä myöntänyt syyllistyneensä kaikkien asianomistajien kohdalla kiskonnantapaiseen työsyrjintään.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

Kohta 1 B ja A ovat syyllistyneet siihen ihmiskauppaan, mistä heille on vaadittu rangaistusta.

Kohta 2 B ja A ovat syyllistyneet siihen ihmiskauppaan, mistä heille on vaadittu rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat saattaneet asianomistaja L:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 3 B ja A ovat syyllistyneet siihen ihmiskauppaan, mistä heille on vaadittu rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat saattaneet asianomistaja F:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 4 B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 10 siihen ihmiskauppaan, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat erehdyttäneet G:tä, värvänneet G:tä tai vastaanottaneensa G:tä tai että he olisivat saattaneet G:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 5 B ja A ovat syyllistyneet siihen ihmiskauppaan, mistä heille on vaadittu rangaistusta kuitenkin siten, että he olisivat saattaneet asianomistaja J:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 6 B ja A ovat syyllistyneet siihen ihmiskauppaan, mistä heille on vaadittu rangaistusta kuitenkin siten, että he olisivat saattaneet asianomistaja I:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 7 B ja A ovat syyllistyneet siihen kiskonnantapaiseen työsyrjintään, mistä heille on vaadittu rangaistusta.

Kohta 8 B ja A ovat syyllistyneet siihen kiskonnantapaiseen työsyrjintään, mistä heille on vaihtoehtoisesti vaadittu rangaistusta.

Kohta 9 B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 9 siihen ihmiskauppaan, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat erehdyttäneet K:ta tai että he olisivat saattaneet K:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 10 B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 10 siihen ihmiskauppaan, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat saattaneet E:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Johtopäätökset

Oikeudellinen arviointi

Ihmiskauppa

Ihmiskaupan tunnusmerkistö rikoslain 25 luvun 3 §:ssä sisältää kolme eri osatekijää: teossa käytetyt keinot, tekotavat ja teon tarkoituksen. Tunnusmerkistön kaikkien kolmen osatekijän on täytyttävä, jotta kyse olisi säännöksessä tarkoitetusta ihmiskaupasta. Lisäksi osatekijöiden välillä on oltava yhteys, eli säännöksessä tarkoitettujen keinojen on täytynyt johtaa siinä mainittujen tekotapojen käyttämiseen. Tahallisuuden on ulotuttava kaikkiin osatekijöihin. Lain esitöissä mainitaan erityisesti, että teon tarkoituksen kohdalla tahallisuusvaatimus on korkea (HE 34/2004).

Oikeuskirjallisuudessa (Roth, Näkymättömät uhrit: seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan tunnistaminen, Lakimies 5/2011) ihmiskauppa on kuvattu koostuvan kolmesta toisiinsa liittyvästä vaiheesta: 1) rekrytoimisvaiheesta, 2) kuljettamis- ja siirtämisvaiheesta ja 3) hyväksikäyttövaiheesta. Rekrytoimisvaiheessa on kyse uhrin värväämisestä ja houkuttelemisesta. Kuljettamisvaiheessa henkilö siirretään hänen omasta elinympäristöstään olosuhteisiin, joissa hyväksikäyttö tapahtuu. Kuljettaminen voi tapahtua maan sisäisesti tai se voi olla kansainväliset rajat ylittävää. Hyväksikäyttövaiheessa henkilö saatetaan hyväksikäytön uhriksi ja häntä hyväksikäytetään esimerkiksi saattamalla pakkotyöhön.

Usein kuvitellaan ihmiskaupan liittyvän nimenoman rekrytointi- ja kuljettamisvaiheeseen. Tällöin huomio kiinnittyy siihen, lähtikö uhri alunperin vapaaehtoisesti ihmiskauppaajien matkaan. Ihmiskaupasta voi olla kysymys kuitenkin myös silloin, kun määritelmässä mainittuja keinoja käytetään vasta hyväksikäyttövaiheessa. Tätä vastaa Suomen rikoslaissa mainitut valtaanottaminen tai majoittaminen. Ihmiskauppa ei ole hetkellistä kaupantekoa, vaan prosessi, jossa uhrin ja tekijän välinen valtatasapaino voi muuttua ja jossa uhrista voi tulla tekijästä riippuvainen tai erityisen haavoittuvainen vasta, kun hyväksikäyttö on jo alkanut. Varsinkin työperäisessä ihmiskaupassa on kyse kokonaisarvioinnista (Roth, Ihmiskaupasta suomalaisessa työelämässä, Oikeus 3/2010).

Keinot

Rangaistavana keinona säännöksessä mainitaan ensinnäkin toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttäminen.

Ihmiskaupan kohteen riippuvainen asema voi johtua lain esitöiden (HE 34/2004) mukaan esimerkiksi perhe-, sukulaisuus-, työ-, vuokra- tai velkasuhteesta. Rikoksentekijä voi olla tämän riippuvuussuhteen vahvempi osapuoli tai kolmas henkilö, joka käyttää tätä riippuvuussuhdetta hyväksi. Oikeuskirjallisuudessa (Roth, Ihmiskaupasta suomalaisessa työelämässä, Oikeus 3/2010) riippuvaisen aseman on katsottu viittaavan epätasapainoiseen valtasuhteeseen uhrin ja tekijän välillä. Tällöin tekijän ja rikoksen kohteena olevan henkilön henkilökohtaisella suhteella on merkitystä ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten täyttymistä arvioitaessa. Uhrin ja tekijän välillä voi olla riippuvuus- tai luottamussuhde, joka vaikeuttaa hyväksikäyttötilanteesta irtautumista. Kun tekijänä on uhrin tuttu ja uhrin ja tekijän välillä vallitsee luottamussuhde, hyväksikäytön kohteeksi saattaminen on helpompaa. Kasvojen menetys voi olla suurempikin uhka, jos uhri ja tekijä tai näiden perheet tuntevat toisensa. Ihmiskauppa ei suinkaan aina liity järjestäytyneeseen rikollisuuteen, vaan on usein uhrien omaisten, sukulaisten, tuttavien, ystävien ja poikaystävien harjoittamaa hyväksikäyttöä.

Turvattomassa tilassa henkilö voi lain esitöiden (HE 34/2004) mukaan olla esimerkiksi vaikean taloudellisen tilanteen, asunnottomuuden, vakavan sairauden, päihteiden käytön, nuoren iän tai pakolaisuuden vuoksi. Myös lähiomaisen vakava sairaus tai päihteiden käyttö voi johtaa henkilön turvattomaan tilaan. Turvaton tila voi liittyä myös henkilön vaikeaan sosiaaliseen asemaan. Turvattomuutta voivat lisätä henkilön psyykkiseen tilaan vaikuttavat kokemukset. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että turvatonta tilaa arvioitaessa tulisi ottaa huomioon uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet, tausta ja elämäntilanne (Roth 2010). Esimerkiksi pelko tai huoli omaisista, epäluulo viranomaisia kohtaan, laiton maassa oleskelu, matkustusasiakirjojen haltuunotto, velka, tukiverkoston puuttuminen, kielitaidottomuus tai uhrin muusta vastaavasta syystä kokema vaihtoehdottomuus voivat estää irtautumisen hyväksikäyttötilanteesta. (Roth 2011).

Säännöksessä mainittu toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttäminen vastaa Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevassa lisäpöytäkirjassa (SopS 71/2006, ns. YK:n ihmiskauppalisäpöytäkirja) mainittua vallan väärinkäyttöä tai haavoittuvan aseman hyödyntämistä sekä Euroopan unionin ihmiskauppaa koskevassa puitepäätöksessä (2002/629/YOS) mainittua määräys- tai vaikutusvallan väärinkäyttöä tai heikossa asemassa olevan hyväksikäyttöä. Mainittujen kansainvälisten asiakirjojen mukaan haavoittuvuuden tai heikon aseman hyväksikäytöstä on kysymys vain silloin, kun henkilöllä ei ole muuta todellista ja hyväksyttävää vaihtoehtoa kuin alistua väärinkäyttöön (HE 34/2004).

Hyväksikäyttötilanteisiin liittyviä tyypillisiä piirteitä ovat oikeuskirjallisuuden mukaan (Roth 2010) alipalkan maksaminen, pitkien työpäivien teettäminen, vapaapäivien vähäisyys sekä työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Työntekijän riippuvuutta työnantajastaan lisää se, jos työntekijä ei osaa suomea tai englantia eikä tunne ympäröivää yhteiskuntaa, sen kulttuuria ja oikeusjärjestelmää tai omia oikeuksiaan työntekijänä. Riippuvuussuhdetta vahvistaa mm. se, jos työnantaja rajoittaa työntekijän kielen oppimista tai yhteyksiä työpaikan ulkopuolisiin ihmisiin, tai jos työntekijällä ei käytännössä ole mahdollisuuksia liikkua työpaikan ulkopuolella edes vapaa-aikanaan.

Työperäisen ihmiskaupan ja siihen liittyvän hyväksikäytön taustalla on oikeuskirjallisuuden mukaan (Roth 2010) usein velka. Velkasuhde sitoo työntekijän työnantajaansa ja voi estää työstä irrottautumista. Suomeen tullessaan työntekijällä saattaa olla virheellinen käsitys elinkustannuksista Suomessa, jolloin säästöön jäävä ja kotimaahan lähetettävä raha osoittautuu toivottua pienemmäksi. Jos työntekijälle maksetaan lisäksi liian pientä palkkaa ja häneltä peritään kohtuuttomia korvauksia esimerkiksi asumisesta ja ruuasta, voi velkaa olla mahdotonta edes lyhentää.

Toisena käytettynä keinona mainitaan säännöksessä toisen erehdyttäminen. Erehdyttämisellä tarkoitetaan lain esitöiden (HE 34/2004) mukaan esimerkiksi sitä, että henkilölle on annettu valheellisia tietoja työn tai toiminnan olosuhteista tai siitä saatavasta korvauksesta. Erehdyttämisen on liityttävä kokonaisuuden kannalta olennaisiin seikkoihin, eikä esimerkiksi vähäinen poikkeama työstä luvatusta palkasta vielä lain esitöiden mukaan merkitse sitä, että henkilöä olisi erehdytetty ja ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyisi.

Tekotavat

Säännöksessä on mainittu tekotapana valtaan ottaminen, värvääminen, luovuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen ja majoittaminen.

Toisen ottaminen valtaan tarkoittaa lain esitöiden (HE 34/2004) mukaan sitä, että henkilö paitsi menettää vapautensa, myös joutuu valtaanottajan määräämisvallan alaiseksi. Kyse on pidemmälle menevästä toiminnasta kuin pelkästä vapauden riistosta. Teko on luonteeltaan jatkuva rikos, joka jatkuu niin kauan kuin tekijä estää henkilöä poistumasta valtaansa alaisuudesta.

Värvääminen tarkoittaa lain esitöiden mukaan henkilön houkuttelemista tai pyytämistä ihmiskaupan kohteeksi. Värvääminen toteutuu vasta, kun henkilö suostuu tähän. Värvääminen voi tapahtua kahdenkeskisin keskusteluin tai laajamittaisemmin.

Henkilön vastaanottaminen koskee esitöiden mukaan yhtä lailla matkan välivaiheessa kuin lopullisessa kohteessa tapahtuvaa vastaanottamista. Myös henkilön majoittaminen voi tulla kysymykseen matkan aikana tai perille saavuttua.

Tarkoitus

Kolmantena osatekijänä säännöksen mukaisessa tunnusmerkistössä mainitaan teon tarkoitus. Teon tarkoitus voi säännöksen mukaan olla muun muassa henkilön saattaminen pakkotyöhön.

Pakkotyö mainitaan myös mm. Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevassa lisäpöytäkirjassa ("pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö tai orjuuden kaltaiset olot"), Euroopan unionin ihmiskauppaa koskevassa puitepäätöksessä ("pakkotyö tai muu pakollinen työ tai pakottamalla saadut palvelut, orjuus tai orjana tai epävapaana pitämisen kaltaiset käytännöt") sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ("pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot"). Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4 artiklassa kielletään sekä "orjuus tai orjuuden kaltainen pakkotyö" ( 1 kohta) että "pakkotyö tai muu pakollinen työ" ( 2 kohta), ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 8 artiklassa "kaikenlainen orjuus ja orjakauppa" (1 kohta), "maaorjuus" (2 kohta) ja "pakkotyö tai muu pakollinen työnteko" (3 a kohta).

Lain esitöissä (HE 34/2004) todetaan, että ihmisoikeusasiakirjoissa mainitut orjuuden kaltaiset olot ovat rikoslain ihmiskauppasäännöksessä mainittuja ihmisarvoa loukkaavia olosuhteita. Esitöissä jatketaan, että jos kysymys on varsinaisesta orjuudesta, teosta rangaistaan törkeänä ihmiskauppana.

Pakkotyön määritelmän osalta lain esitöissä (HE 34/2004) viitataan vuonna 1930 hyväksytyn kansainvälisen työjärjestön (ILOn) pakollista työtä koskevaan yleissopimukseen (SopS 44/1935), jonka mukaan pakollisella työllä ymmärretään kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut.

Rangaistuksen uhalla ei tarkoiteta vain esimerkiksi väkivallan uhkaa tai muita vakaviksi katsottavia rangaistuksen muotoja taikka rikosoikeudellista rangaistusta. ILOn mukaan rangaistuksen uhka voi hienovaraisimmillaan olla psykologista laatua (ILO: The cost of coersion. Global report under the follow up to the ILO declaration of fundamental principles an rights at work. ILO 2009). Uhkailu voi olla myös kuvitteellisilla tai todellisilla sanktioilla tai muilla seurauksilla uhkaamista. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu (Roth 2010), että uhkauksena voi toimia esimerkiksi pelko työn loppumisesta etenkin tilanteessa, jossa työntekijällä ei työnantajastaan taloudellisesti riippuvaisena ole varaa maksaa kotimatkaansa tai elämistään muualla Suomessa. Pakkotyössä käytettyjä rangaistuksia voi olla myös liikkumisen rajoittaminen, velkavankeuteen saattaminen, palkan pidättäminen maksettavaksi vasta työnteon päätyttyä, passin haltuunotto tai laittomasti maassa oleskelevan työntekijän ilmiantaminen viranomaisille.

ILOn pakkotyön määritelmään sisältyvä vapaaehtoisuutta koskeva maininta ei tarkoita sitä, että ihmiskaupan uhrin antamalla suostumuksella olisi aina merkitystä rikoksen tunnusmerkistön toteutumista arvioitaessa. Sekä rikoslaissa että sen taustalla olevissa kansainvälisissä velvoitteissa, kuten YK:n ihmiskauppalisäpöytäkirjassa ja Euroopan neuvoston ihmiskauppasopimuksessa katsotaan, ettei suostumuksella ole merkitystä, jos sen saamiseen on käytetty jotakin epäasiallista keinoa kuten toisen riippuvaisen aseman tai turvattoman tilan hyväksikäyttöä tai erehdyttämistä. Myös ILOn mukaan (ILO: Human Trafficking and Forced Labour Exploitation. Guidance for Legislation and Law Enforcement. ILO 2005) suostumuksen pätevyyttä arvioitaessa tulisi huomioida ulkopuolisten seikkojen vaikutus suostumuksen pätevyyteen sekä työntekijän mahdollisuus peruuttaa suostumus milloin tahansa. Tällöin tulisi ottaa huomioon sellaiset fyysisesti ja psyykkisesti vaikuttavat seikat, jotka estävät uhria irrottautumasta hyväksikäyttötilanteesta. Työnteko voi myös pikku hiljaa muuttua pakkotyöksi, jos työntekijän irrottautuminen työsuhteesta estetään. Uhrin suostumuksen pätevyyttä arvioitaessa merkitystä on ILOn mukaan myös niillä olosuhteilla, joissa henkilö tekee työtä. Myös uhrin erityinen haavoittuvuus tulisi ottaa huomioon pakkotyön määritelmää sovellettaessa.

Teon tarkoitus voi olla myös henkilön saattaminen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Lain esitöiden mukaan käsitteen sisältö määräytyy ajankohdasta ja kulttuurista riippuen. Ihmisarvoa loukkaavina olosuhteina voidaan esitöiden mukaan pitää ainakin orjuuteen verrattavia järjestelmiä ja käytäntöjä. Esitöissä viitataan myös velkaorjuuden käsitteeseen, jolla tarkoitetaan asemaa joka johtuu siitä, että velallinen on sitoutunut velan vakuudeksi suorittamaan henkilökohtaisia palveluksia, jos näiden palveluksien kohtuullinen arvo ei vaikuta velan suoritukseen tai jos näiden palvelusten aika ei ole rajoitettu tai niiden luonne määrätty. Lain esitöiden mukaan ihmisarvoa loukkaavina olosuhteina voidaan pitää lisäksi ainakin sitä, jos teon tarkoituksena on, että henkilö joutuisi elättämään itsensä kerjäämällä tai rikollisin keinoin.

Kiskonnantapainen työsyrjintä

Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työntekijän epäedulliseen asemaan muun muassa kansalaisuuden perusteella on tuomittava työsyrjinnästä. Saman luvun 3a §:n mukaan, jos työsyrjinnässä asetetaan työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kiskonnantapainen työsyrjintä edellyttää työsyrjinnän tunnusmerkistön täyttymistä.

Rangaistavuus edellyttää työnhakijan tai työntekijän asettamista huomattavan epäedulliseen asemaan toiseen työnhakijaan tai työntekijään nähden. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi merkittävästi alhaisemman palkan maksamista, epäasiallisia työaikoja tai molempia. Rangaistavuuden edellytyksenä on työnhakijan tai työntekijän heikomman aseman hyväksikäyttäminen. Heikompi asema voi johtua työntekijän taloudellisesta tai muusta ahdingosta, riippuvaisesta asemasta, ymmärtämättömyydestä, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä.

Oikeuskirjallisuuden mukaan taloudellisen ahdingon hyväksikäyttäminen voisi tarkoittaa esimerkiksi olosuhdetta, joissa työntekijällä tai työnhakijalla ei olisi mahdollisuutta toimeentuloon ilman vaadittua työtä. Ymmärtämättömyys voisi esimerkiksi ulkomaalaisen työntekijän osalta tarkoittaa tietämättömyyttä Suomen työsuhteen ehdoista, työoloista tai työlainsäädännöstä. Tähän liittyisi henkilön vajaa kielitaito.

Johtopäätökset kohdat 1-10

B ja A ovat harjoittaneet ravintolatoimintaa omistamillaan yrityksillä O Ky/Oy ja N Oy. O Ky/Oy:llä on ollut ravintola Tampereella Y:n ostoskeskuksessa ja N Oy:llä on ollut ravintola Z:n ostoskeskuksessa. Ravintoloiden toiminta on päättynyt 24.1.2012. B ja A ovat palkanneet molempiin ravintoloihin työntekijöitä Vietnamista sen jälkeen, kun he ovat yrittäneet ensin työvoimatoimiston kautta Suomesta etsiä työntekijöitä. Asianomistajista D (kohta 1) on ensimmäisenä saapunut Suomeen joulukuussa 2006.

Vastaajat ovat palkanneet Vietnamista ensin kokkeja, joita ovat D, L (kohta 2), F (kohta 3), J (kohta 5) ja I (kohta 6). D on työskennellyt vastaajien palveluksessa yli 5 vuotta, L ja F noin 4 vuotta sekä J ja I alle 3 vuotta. D:n vaimo G (kohta 4) on tullut Suomeen 15.10.2008 ja poika C (kohta 7) helmikuussa 2010. F:n vaimo K (kohta 9) on tullut Suomeen 14.2.2011. L:n vaimo E (kohta 10) on tullut Suomeen 24.3.2011. Vaimot ja C ovat työskennelleet ravintolatyöntekijänä salin puolella tai kassalla. Vastaajien palveluksessa on työskennellyt myös kohdan 8 H, jonka miehen täti on B.

Asiassa on riidatonta, että ravintoloiden kokit on palkattu siten, että A on käynyt Vietnamissa ja haastatellut heidät. Kun D, L ja F ovat olleet Suomessa vähintään kaksi vuotta, heidän vaimot on tuotu Suomeen perheenyhdistämisperusteella. Vastaajat ovat myöntäneet, että syytteissä mainitut asianomistajien työajat ovat pääpiirteittäin oikeat ja että asianomistajille on maksettu käteisenä syytteissä mainitut palkat. Asiassa on myös riidatonta, että kaikki asianomistajat ovat asuneet vastaajien omistamassa joko omakoti- tai rivitaloasunnossa, jotkut useita vuosia ja jotkut vain kuukausia.

B on tunnustamallaan menettelyllä myöntänyt syyllistyneensä kohdissa 1-10 kiskonnantapaiseen työsyrjintään. A on kiistänyt syyllistyneensä mihinkään rikokseen. Asiassa on siten riidanalaista seuraavat seikat:

• ovatko B ja A erehdyttäneet asianomistajia,
• ovatko B ja A käyttäneet hyväkseen asianomistajien heistä riippuvaista ja turvatonta tilaa,
• ovatko asianomistajat tehneet pakkotyötä
• ovat asianomistajat joutuneet ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin ja
• ovatko B ja A ottaneet asianomistajat valtaansa.

Kohdat 1, 2, 3, 5 ja 6

Kokkien työaika

D (kohta 1), L (kohta 2), F (kohta 3), J (kohta 5) ja I (kohta 6) sekä vastaajat ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että Vietnamissa käydyissä keskusteluissa A on luvannut heille palkaksi aluksi 500 euroa kuukaudessa sekä ilmaisen asumisen ja ruuan. Palkka nousisi toisena vuonna 600 euroon ja myöhemmin 700 euroon. Asianomistajat ovat kertoneet, että sovittu palkka on maksettu. Ainoastaan D:lle ei ole täysin maksettu luvattua palkkaa. D on kertonut, että A on luvannut hänelle, että kahden vuoden kuluttua, kun D:n perhe tulisi Suomeen, hänen palkkansa nousisi samalle tasolle kuin suomalaisen palkka. Tältä osin D:n uskottavaa kertomusta tukee hänen vaimonsa G:n kertomus, joka on ollut paikalla neuvottelujen aikana. Tämä poikkeama luvatusta palkasta on siten vähäinen, ettei sillä ole merkitystä ihmiskaupan tunnusmerkistössä.

Sen sijaan kokkeja on erehdytetty työajoissa ja vapaapäivissä. D ja L ovat kertoneet, että A on luvannut heille, että he saavat neljä vapaapäivää kuukaudessa ja että työpäivä alkaa kello 9. F, J ja I ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että heidän kanssaan A ei ollut puhunut työajoista tai vapaapäivistä mitään. Kaikki viisi asianomistajaa ovat kertoneet, että he ovat olettaneet, että työpäivän pituus sekä vapaapäivien lukumäärä olisivat samat kuin Vietnamissa. I:n, joka on työskennellyt Vietnamissa 6 vuotta kokkina, kertomuksen mukaan hän on työskennellyt Vietnamissa kuutena päivänä viikossa 8 tuntia päivässä. Vapaapäivät ovat olleet merkityt kalenteriin ja palkallista vuosilomaa hänellä on ollut kuukausi. L on kertonut, että hänen työaikansa kokkina Vietnamissa on ollut kello 9-12 ja kello 16-21 kuutena päivänä viikossa. Hänellä oli ollut 13-14 päivää lomaa vuodessa.

Asianomistajien uskottavat kertomukset osoittavat, että viikoittaisia vapaapäiviä ei ole voitu kiireaikoina pitää. Kiireaikoja ovat olleet uusien ravintoloiden remonttien ajankohtien ja kauppojen sesonkiaikojen lisäksi ne ajat, jolloin joku toinen työntekijä tai työnantaja on ollut Vietnamissa. Muun muassa G:n kertomus osoittaa, että J:tä lukuunottamatta kaikki kokit ovat Suomessa oloaikanaan käyneet kerran 3-4 viikon lomalla Vietnamissa. Vastaaja A on käynyt Vietnamissa vuodessa 3-4 kertaa ja vastaaja B 1-2 kertaa. Joka tapauksessa kaikki asianomistajat ovat kertoneet, että vastaajien ravintoloissa ei ole ollut työvuorolistoja, vaan vastaajat ovat edellisenä iltana yhteisen ruokailun aikana ilmoittaneet, kuka olisi voinut pitää vapaapäivän. Käräjäoikeus pitää uskottavana myös muun muassa L:n kertomusta siitä, että asianomistajat itse eivät ole voineet vaikuttaa siihen, milloin he ovat voineet pitää vapaapäivän, vaan päätöksen ovat tehneet vastaajat. Lisäksi J:n ja F:n kertomuksen mukaan ainakin he ovat joutuneet vapaapäivinään tekemään muita vastaajien määräämiä töitä, kuten käymään tukkukaupassa tai leikkaamaan ruohoa. Muun muassa J:n ja K:n kertomukset osoittavat, että asianomistajat ovat joutuneet tekemään töitä myös juhlapyhinä.

D, L, F, J ja I ovat uskottavasti kertoneet työpäiviensä pituudesta. Heidän kertomuksiaan tukee myös asianomistaja G:n, E:n ja K:n sekä todistaja S:n ja T:n kertomukset. Asianomistajien kertomukset osoittavat, että Y:ssä työaika on ollut ainakin arkisin kello 9-21, viikonloppuisin 9- 18 ja sunnuntaisin 10-18, jotka ovat ravintolan aukioloajat. Z:an työntekijät ovat lähteneet työnantajan yhteiskuljetuksella kello 9 ja he ovat palanneet kotiin 21 jälkeen. Lauantaisin työaika on ollut ainakin kello 9-18 ja sunnuntaisin kello 10-18. Q:ssa työaika on ollut maanantaista torstaihin ainakin kello 9.00- 22.00. Perjantaisin ja lauantaisin päivä on päättynyt kello 24 ja sunnuntaisin työaika on ollut 10-20. Ravintolan sulkemisajan jälkeen ravintoloissa on ollut yleensä tunnista kahteen siivous- ja muuta työtä. Ainoastaan hiljaisina aikoina asianomistajat ovat päässeet lähtemään heti ravintolan sulkeuduttua. Käräjäoikeus toteaa, että asianomistajan työaikaa on ollut myös hiljaiset illat tai iltapäivät, vaikka ravintolassa ei olisi ollut yhtään asiakasta, koska työnantaja on velvoittanut heidät olemaan ravintolassa siellä koko aukioloajan.

D on työskennellyt keskimäärin 6-7 päivänä viikossa 10-15 tuntia päivässä, mutta viimeisten kuukausien aikana hän on tehnyt 7 päivää viikossa 13-15 tunnin työpäiviä. L on työskennellyt keskimäärin 6-7 päivänä viikossa 8-15 tuntia päivässä, mutta viimeisten kuukausien aikana hän on tehnyt 7 päivänä viikossa töitä työajan kestäessä jopa aamuyöhön. F on työskennellyt keskimäärin 6-7 päivänä viikossa tehden 7-12 tunnin työpäiviä, mutta viimeisten kuukausien aikana hän on tehnyt jopa 17 tunnin työpäiviä aina aamuyöhön saakka. J on työskennellyt keskimäärin 6-7 päivänä viikossa 10-12 tuntia päivässä, mutta viimeisten kuukausien aikana hän on tehnyt jopa 15 tunnin työpäiviä. I on työskennellyt keskimäärin 6-7 päivänä viikossa 11-15 tuntia päivässä, mutta viimeisten kuukausien aikana hän on tehnyt jopa 17 tunnin työpäiviä.

Edellä todettu D:n, L:n, F:n, J:n ja I:n työajat ja vapaapäivien lukumäärä poikkeavat olennaisesti siitä, mitä heille on Vietnamissa luvattu ja mitä he ovat perustellusti voineet olettaa. Tältä osin vastaajat ovat heitä erehdyttäneet.

Kokkien palkka

Asiassa on riidatonta, että asianomistajat ovat saaneet palkkaa ensimmäisenä vuonna 500 euroa, toisena vuonna 600 euroa ja kolmantena keskimäärin 700 euroa. Asianomistajien tuntipalkka on ollut enimmillään 2 - 2,90 euroa tunnissa ( 6 pv x 10 h x 4 vko = 240 h/kuukausi. 500 e: 240 h = 2 euroa, 600: 240 h= 2,50 euroa, 700 e: 240 h=2,90 euroa) Asiassa on riidatonta, että asianomistajille ei ole maksettu ilta-, ylityö-, sunnuntai- tai muitakaan lisiä.

Käräjäoikeus katsoo, että asianomistajien saama ruoka- ja asuntoedulla ei ole sellaista rahallista arvoa, että tulisi ottaa asianomistajien palkan määrässä huomioon. Näin etenkin kun otetaan huomioon asianomistajien asumisolot sekä asumisesta ja ruuasta vastaajille tosiasiassa aiheutuneet kustannukset.

Asianomistaja D (kohta 1) on kertonut, että hän on asunut kaksi ensimmäistä vuotta eli vuosina 2006-2008 R:n kanssa vastaajien omakotitalossa huoneessa, jota on kuvailtu pukuhuoneeksi tai terassihuoneeksi. Joka tapauksessa kyseessä ei ole ollut makuuhuone. D:n kertoman mukaan, kun vastaajat olivat ostaneet 2 huonetta ja keittiön suuruisen rivitaloasunnon, hän on asunut asunnossa parhaimmillaan 8 muun työntekijän kanssa. L:n (kohta 2) kertoman mukaan hänen ollessa ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2007 hän on asunut vastaajien omakotitalossa samassa makuuhuoneessa neljän muun miehen kanssa. Toisen kerran Suomeen tulleessa hän on asunut rivitaloasunnossa, jossa on asunut samaan aikaan enimmillään 9 henkilöä. L on yöpynyt olohuoneessa 4 tai 5 miehen kanssa, kun taas makuuhuoneessa on asunut naisia. F:n (kohta 3), I:n (kohta 6) ja J:n (kohta 5) asumisolot ovat olleet vastaavat kuin L:n. J:n ja G:n (kohta 4) kertoman mukaan vuosina 2008-2010 rivitaloasunnossa on asunut G:n ja D:n 3 hengen perheen lisäksi neljä muut aikuista. G:n ja D:n vanhemman pojan muutettua Suomeen rivitaloasunnossa on asunut yhdeksän henkeä. Huomioon ottaen edellä todetut asuinolosuhteet, jotka ovat vuosien aikana pysyneet samantasoisina, yksittäisen asianomistajan saama asuntoedun arvo on vähäinen.

Muun muassa F:n (kohta 3) kertomus soittaa, että asianomistajat ovat saaneet päivän aikana ruokailla ravintoloissa työn lomassa. Lisäksi iltaisin asianomistajat ovat kokoontuneet vastaajien omakotitaloon, jossa heillä on ollut yhteisruokailu. K:n (kohta 9) ja G:n (kohta 4) kertomilla tavoilla vastaajien kotona on keitetty ainoastaan riisi sekä tehty vähäinen määrä ruuan lisävalmisteluita. Edellä mainittu osoittaa, että suuri osa asianomistajien ruokailusta aiheutuneista kustannuksista on tosiasiassa ollut yhtiön kuluja, jotka on jo huomioitu yhtiön kirjanpidossa, eivätkä ne ole vastaajien henkilökohtaisia kuluja.

Kokkien ja vastaajien suhde

D, L, F, J ja I ovat olleet työsuhteessa vastaajien yrityksiin, mikä voi osoittaa riippuvaista asemaa. Lisäksi B veljenpoika R on ollut D:n, L:n, J:n ja I:n ystävä. D taas on suositellut ystäväänsä F:ää vastaaja A:lle. Asianomistajien ja vastaajien välillä on siten työ-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteeseen perustuva riippuvuus- ja luottamussuhde, joka on voinut vaikeuttaa työstä irtautumista.

Kokkien henkilökohtaiset ominaisuudet ja elämäntilanne

Kukaan kokeista ei osaa suomea siten, että tulisi ilman apua toimeen. I:n kertomalla tavalla heidän pitkä työpäivät ovat estäneet heitä käytännössä käymässä suomenkielen kurssia. Lisäksi D:n ja L:n kertomus osoittaa, että työnantajat ovat jopa kieltäneet kokeilta suomenkielen kurssin, kun taas salissa työskentelevien G:n, E:n ja K:n on sallittu noin kuukauden ajan käydä kerran viikossa suomenkielen kurssilla. Kielikurssin pituus viittaa tosin enemmin siihen, että sillä on ollut tarkoitus opettaa asiakkaiden kanssa työskenteleville asianomistajille perustervehdykset, kuin se, että kielikurssi olisi edistänyt asianomistajan kotoutumista Suomeen.

L:n kertomus osoittaa, että vastaajat ovat kieltäneet asianomistajia seurustelemassa Suomessa asuvien vietnamilaisten kanssa ja että vastaajat ovat varoittaneet romaaneista. Asianomistajien kertomukset osoittavat, että vastaajat ovat varoittaneet heitä myös naapurissa asuvista suomalaisista, ravintoloissa tapaamistaan suomalaisista tai ylipäänsä vieraista ihmisistä. Vaikka vastaajat ovat J:n ja I:n kertomalla tavalla voineet tarkoittaa hyvääkin, he ovat käytännössä puheillaan aiheuttaneet sen, että asianomistajat ovat eristäytyneet lisää suomalaisesta yhteiskunnasta. Kun he eivät osaa suomea, he ovat kaikessa asioinnissa riippuvaisia vastaajista.

Asianomistajien kaikki posti on mennyt vastaajien omakotitaloon, myös sen jälkeen kun asianomistaja on muuttanut omakotitalosta (talo numero 16) vastaajien omistamaan rivitalohuoneistoon (talo numero 5). Vastaajat ovat lukeneet asianomistajien postin ja kertoneet postin sisällön asianomistajille, joiden on täytynyt luottaa vastaajien käännökseen. Vastaajat ovat maksaneet heidän puolesta tarvittavat laskut.

D:n, L:n, F:n, J:n ja I:n kertomukset sekä kirjallisena todisteina esitetyt tiliotteet (todisteet 79-83) osoittavat, että vastaajat ovat käyttänet asianomistajien tiliä omiin tarkoituksiinsa, kun vastaajat ovat lähettäneet rahaa Vietnamiin. Asianomistajien kertomukset siitä, että he eivät pankissa A:n kanssa käydessään olleet tienneet, kenelle rahaa on lähetetty ja kuinka paljon, osoittaa, että he ovat tässäkin tilanteessa olleet vastaajien määräysvallan alla.

D, L, F, J ja I eivät tunne Suomesta ketään muita kuin vastaajat ja vastaajien ravintoloiden työntekijät. He eivät tunne suomalaista yhteiskuntaa, eikä sitä, mistä he voisivat saada tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Asianomistajat eivät esimerkiksi D:n kertomalla tavalla osaa liikkua linja-autolla Suomessa. D:n kertomalla tavalla hänellä ei ole mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa Suomessa, koska hän ei osaa kieltä, eikä muutenkaan "tiedä mistään mitään".

Rahan lähettäminen Vietnamiin ja asianomistajien velkaantuminen

Kaikki asianomistajat ovat lähettäneet rahaa sukulaisilleen Vietnamiin. Asiassa on riidatonta, että vastaajat ovat olleet tästä tietoisia, koska he ovat auttaneet asianomistajia rahan lähettämisessä ja koska he ovat myös lainanneet asianomistajille rahaa tätä tarkoitusta varten. Asianomistajat, vastaajat sekä todistaja U ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että kaikki ulkomailla työskentelevät vietnamilaiset lähettävät sukulaisilleen kotimaahan rahaa. Ulkomaille työskentelemään lähtevä vietnamilainen ei voi ilman kasvojensa menettämistä olla lähettämättä rahaa kotimaahan.

Asianomistajien palkat ovat olleet 500-700 euroa kuukaudessa, josta he ovat säästäneet suurimman osan. Esimerkiksi F on asettanut itselleen säännön, että hän on saanut käyttää itseensä 20 euroa viikossa, kun taas I on kuluttanut itseensä 150 euroa kuukaudessa. Lopun palkastaan he ovat lähettäneet kotimaahansa. Joskus asianomistajat ovat ottaneet vastaajilta lainaa, jotta he ovat voineet lähettää rahaa kotimaansa.

Osa asianomistajista, kuten L ja I, ovat velkaantuneet vastaajille jo ennenkuin he ovat lähteneet Suomeen. Kun I on saanut velkansa maksettua, hän on ottanut uuden velan, jotta hän olisi saanut vaimonsa Suomeen. Myös muut asianomistajat ovat ottaneet vastaajilta uusia velkoja, kun vanha velka on maksettu. Niin kauan kun asianomistajilla on ollut velkaa vastaajilta asianomistajat ovat kokeneet, että he eivät ole voineet lopettaa työsuhdetta. I:n kertomalla tavalla "työ ja velkasuhde ovat pyörineet kuin oravanpyörä, jota ei ole voinut katkaista. Velka on maksettava työllä ja kun tekee työtä, velkaantuu." Työsuhteiden päättyessä tammikuussa 2012 L:lla on ollut velkaa 1.500-1.600 euroa, J:lla 2.000 euroa ja I:lla 2.500 euroa.

Vaikka käräjäoikeus pitää sinänsä uskottavana vastaaja A:n kertomusta siitä, että vietnamilaisessa yhteiskunnassa on tavanomaista lainata työkavereilta tai työnantajilta, asianomistajien velat ovat luoneet riippuvuussuhteen vastaajiin. Asiassa ei ole edes väitetty, että vastaajat olisivat pakottaneet asianomistajia lähettämään rahaa sukulaisilleen Vietnamiin. Vastaajien viaksi on kuitenkin luettava se, että he ovat käyttäneet hyväkseen asianomistajien velvollisuudentunnetta auttaa kotimaahan jääneitä sukulaisiaan ja työskennellä vastaajien palveluksessa niin kauan kunnes velka on maksettu.

Riippumaton asema ja turvaton tila

Ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa on vielä kiinnitettävä huomiota siihen, onko D:llä, L:llä, F:llä, J:llä ja I:llä ollut muuta todellista ja varteenotettavaa vaihtoehtoa kuin suostua hyväksikäyttöön. Asiassa on edellä todella tavalla tullut selvitetyksi, että asianomistajat ovat olleet vieraassa maassa osaamatta suomea tai englantia. He ovat olleet riippuvaisia vastaajien tarjoamasta tai välittämästä asunnosta, heillä ei ole ollut sosiaalista turvaverkkoa ja heillä on ollut lähes jatkuva velkasuhde vastaajiin. Lisäksi on todennäköistä, että useita vuosia kestänyt ylipitkien työpäivien teettäminen, lähes ilman vapaapäiviä tai lomaa, on jo vaikuttanut heidän henkiseen kykyyn tehdä omaa elämää koskevia ratkaisuja. Käräjäoikeus katsookin, että D, L, F, J ja I eivät ole voineet lähteä tilanteesta eikä heillä ole ollut muuta todellista vaihtoehtoa kuin suostua jatkamaan työntekoa.

Huomioon ottaen edellä mainitut seikat käräjäoikeus katsookin, että D, L, F, J ja I ovat olleet turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa B:hen ja A:han nähden.

Pakkotyö kokkien osalta

On selvää, että kaikki asianomistajat ovat halunneet työskennellä Suomessa, jotta heille ja heidän perheellään olisi parempi tulevaisuus. D:n kertomalla tavalla asianomistajat ovat halunneet uhrata oman elämänsä, jotta heidän lapsillaan olisi parempi tulevaisuus Suomessa. Vaikka elämä ja työolot ovat olleet asianomistajille raskaat, Vietnamiin palaaminen ei ole ollut tosiasiassa varteenotettava vaihtoehto heille, etenkin D:lle, L:lle ja F:lle, joiden vaimo ja lapset jo asuvat Suomessa. Myös J ja I ovat harkinneet perheensä tuomista Suomeen.

Asianomistajat ovat tienneet, että jos heille tulee työnantajan kanssa riitaa, he voivat joutua työnantajien epäsuosioon ja heidät voidaan lähettää takaisin Vietnamiin. Tämä käy ilmi jo L:n kertomuksesta siitä, että kun hän on tullut toisen kerran Suomeen ja kun hän on pyytänyt saada luvattua palkankorostusta, ilmapiiri on tämän jälkeen muuttunut ahdistavaksi. Tämä lisäksi kaikki asianomistajat ovat tienneet X-nimisestä työntekijästä, joka on riitaantunut työantajien kanssa ja joka on lähtenyt takaisin Vietnamiin. Käräjäoikeudessa asianomistajien suhtautuminen asiaan on tullut parhaiten esille asianomistaja F:n kuulemisessa, jolloin F on käräjäoikeudessa itkien kertonut pelänneensä kotimaahan lähettämistä, koska "hän on itse nähnyt, kuinka X ja toinen työntekijä ovat joutuneet takaisin Vietnamiin sanottuaan vastaan työantajille". Asianomistajien pelkoa kotimaahan lähettämisestä on lisännyt vastaaja A:n muun muassa F:lle ja J:lle kertoma siitä, että hän voisi lähettää 24 tunnissa työntekijän takaisin Vietnamiin. Vastaaja A on itse väittänyt, että kyse olisi ollut vain lentolipun hankkimisesta 24 tunnissa.

Sillä, pystyvät vastaajat tosiasiassa lähettämään työntekijän takaisin Vietnamiin tai sillä, olisiko se työvoimapulan vuoksi ollut vastaajille järkevää, ei asian ratkaisulle ole merkitystä. Olennaista on, että asianomistajat ovat olleet tästä uhasta tietoisia ja että he ovat siihen uskoneet.

Huomioon ottaen asianomistajien kuukausipalkka ja se, että he ovat olleet lähes koko ajan velkaa jo ennestään työnantajilleen, on selvää, että heillä ei ole ollut varaa maksaa kotimatkaa Vietnamiin, jos heidät olisi sinne lähetetty. Heillä ei suomenkieltä osaamattomina ja suomalaista yhteiskuntaa tuntematta olisi myöskään tosiasiallisia mahdollisuuksia hankkia uutta työtä Suomesta.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että D, L, F, J ja I:n osalta uhka itsensä tai perheensä palauttamisesta takaisin Vietnamiin on sellainen rangaistuksen uhka, jota ILO:n pakollista työtä koskevassa yleissopimuksessa tarkoitetaan pakkotyön määritelmässä.

Vaikka asianomistajat ovat tulleet Suomeen omasta halustaan ja jatkaneet työskentelyä työoloista huolimatta, merkitystä ei voi antaa heidän suostumukselleen, koska heidät erehdytetty työskentelemään kertomalla työ- ja vapaa-ajoista totuutta vastaamattomalla tavalla sekä käyttämällä hyväksi vastaajista riippuvaista asemaa ja asianomistajien turvatonta tilaa.

Sen sijaan käräjäoikeus katsoo, että vaikka asianomistajat ovat etenkin loppuaikana Q:n ja V:n remonttien aikana tehneet osittain pitkiäkin työpäiviä ilman vapaapäiviä, olosuhteet eivät ole olleet ihmisarvoa loukkaavia. Näin etenkin kun kohtuuttoman pitkien työpäivien teettäminen on ollut väliaikaista, ja kun on johtunut osittain myös vastaajista riippumattomista syistä, kun he eivät ole voineetkaan avata ravintolaa V:hen, vaan he ovat joutunut saman syksyn aikana remontoimaan myös toisen ravintolan. Kaikki asianomistajat ovat kertoneet, että vastaajilla on ollut tarkoitus saada uutta työvoimaa keväällä 2012.

Ihmiskaupan keinot kokkien osalta

Asiassa on riidatonta, että D, L, F, J ja I ovat A:n pyynnöstä ja vastaajien yhteisestä aloitteesta houkuteltu Suomeen töihin. Lisäksi on riidatonta, että vastaajat ovat majoittaneet asianomistajat omistamiinsa asuntoihin.

Asianomistajat ovat olleet edellä todetulla tavalla koko ajan töissä vastaajien ravintoloissa, jonne heidät on kuljetettu yhteiskuljetuksella. Rivitalo eli talon numero 5 sijaitsee B:n kertomalla tavalla noin 200 metrin päässä vastaajien omasta omakotitalosta eli talosta numero 16. D, L, F, J ja I ovat kaikki asuneet ainakin 3 vuotta jommassa kummassa asunnossa vastaajien välittömässä läheisyydessä. Työpäivän jälkeen omakoti- ja rivitalossa asuvat asianomistajat ovat kokoontuneet yhteiselle illalliselle, jossa asianomistajien ja vastaaja A:n kertomalla tavalla on sovittu myös työasioista.

Vapaapäivien määrä ja ajankohta ovat olleet vastaajien päätösvallassa. J:n ja I:n kertomalla tavalla he ovat tehneet myös vapaapäivinään työnantajan määräämiä töitä. F:n ja J:n kertomalla tavalla vastaaja A on voinut soittaa asianomistajille ja vaatia heidän olemista työnantajan käytettävissä 15 minuutin kuluttua, vaikka he olisivat olleet viettämässä vapaapäiväänsä. Vastaajat ovat tarkastaneet asianomistajien postin. Kielitaidottomina asianomistajat ovat täysin riippuvaisia siitä, ettei vastaajat käytä heitä hyväkseen. Vastaajat ovat halutessaan käyttäneet asianomistajien tiliä omiin tarkoituksiinsa. Vastaajat ovat varoittaneet asianomistajia olematta tekemisissä Suomessa asuvien henkilöiden kanssa, mikä on eristänyt heidät entisestään yhteiskunnasta. Todistaja U:n kertomalla tavalla asianomistajat eivät ole edes uskaltaneet puhua vapaasti vastaajien läsnäollessa.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että B ja A ovat ottaneet D:n, L:n, F:n, J:n ja I:n myös valtaansa ja pitäneensä heidät työssä, jota he eivät ole voineet lopettaa.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 1 siihen ihmiskauppaa, josta syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta, sekä kohdissa 2, 3, 5 ja 5 siihen ihmiskauppaa, josta syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat saattaneet asianomistajat ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 10

L:n vaimo E on rinnastettavissa tekemiensä pitkien työpäivien vuoksi kokkeihin.

E on tullut Suomeen maaliskuussa 2011 perheenperustamistarkoituksessa. A on järjestänyt E:n tulon Suomeen, mutta E on kertomansa mukaan maksanut itse lentolipun Suomeen. Kun E on ollut 10 päivää Suomessa, hän on vastaajien käskystä aloittanut työnteon Z:ssa. E on pitänyt töihin menona itsestään selvänä, koska myös muut vaimot ovat menneet töihin.

Ennen töiden aloittamista E:n palkasta ei oltu sovittu mitään, vaan vastaajat ovat luvanneet maksaa sen palkan, mitä voidaan. E:n palkka on ollut muutaman kuukauden 400 euroa ja sitten se on noussut 500 euroon ja lopulta 600 euroon. E on työskennellyt arkisin 9-21, lauantaisin 9-18 ja sunnuntaisin 10-18. Ravintolan sulkemisajan jälkeen myös E on tehnyt siivous- ja valmistelutöitä. Viimeisinä kuukausina työpäivät venyneet yleensä kello 23 ja kerran jopa kello 05 saakka.

Asianomistajan tuntipalkka on siten ollut enintään 1,5 - 2,30 euroa ( 6 pv x 11 h x 4 vko =264 h. 400 e : 264 h = 1,50 euroa. 500 e :264 h = 1,90 euroa, 600 e : 264 h = 2,30 euroa). Myöskään E:lle ei oltu maksettu ilta-, ylityö-, sunnuntai- tai muitakaan lisiä. Mitä edellä kokkien osalta on todettu asunto- ja ruokaedun arvosta koskee myös E:tä.

Työpäivien jälkeen E on miehensä kanssa mennyt vastaajien asuntoon yhteiselle illalliselle, jonka jälkeen he ovat menneet vasta omaan asuntoon.

E:n uskottava kertomus osoittaa, että silloin kun hän vielä on asunut Vietnamissa, hänen miehensä L ei ollut kertonut hänelle siitä, kuinka pitkiä työpäiviä hän on todellisuudessa joutunut tekemään vastaajien palveluksessa. Lisäksi D:n vaimo G ja F:n vaimo K ovat tehneet lyhyempää työpäivää. Näin ollen E:llä on ollut perusteltu syy uskoa, että hänen työpäivänsä eivät olisi näin pitkiä. Vastaajat ovat siten erehdyttäneet häntä.

E:n ja vastaajien välillä on työ- ja ystävyyssuhteeseen perustuva riippuvuus- ja luottamussuhde, joka on vaikeuttanut työstä irtautumista. E:llä on ollut riippuvuussuhde vastaajiin myös sen vuoksi, että hänen miehensä on vastaajien palveluksessa. E:n on täytynyt olla hyvä työntekijä, jotta myöskään hänen miehensä ei menettäisi työtään.

Myöskään E ei ole osannut suomea. Vaikka E on käynyt suomenkielen kurssin, on selvää, että tuossa ajassa ei opi suomea siten, että tulisi toimeen. E ei ole tuntenut suomalaista yhteiskuntaa. Myös E on yhdessä miehensä kanssa velkaantunut työnantajille ja he ovat lähettäneet rahaa sukulaisilleen Vietnamiin.

Huomioon ottaen E:n kielitaidottomuus, kykenemättömyys hoitaa käytännön asioita, hänen asunto-olonsa, sosiaalisen verkoston puuttumisen, työsuhteensa, taloudellisen asemansa ja sen vuoksi, että hän on joutunut yhdessä miehensä kanssa lainaamaan rahaa muun muassa lähettääkseen rahaa kotimaansa, käräjäoikeus katsoo, että E on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa B:hen ja A:han nähden.

Mitä edellä kokkien osalta on sanottu asianomistajien halusta työskennellä Suomessa koskee myös E:tä. Myös E on kuullut, että A olisi sanonut pystyvänsä lähettämään työtekijän takaisin Vietnamiin 24 tunnissa. E on uskonut sen mitä on toisilta kuullut. On selvää, että myöskään E:llä ei ollut varaa ostaa itse lentolippua kotimaahansa ja että hänellä ei kielitaidottomuutensa vuoksi ole ollut mahdollisuutta etsiä Suomesta uutta työtä. Käräjäoikeus katsookin, että E:n osalta uhka itsensä tai perheensä palauttamisesta takaisin Vietnamiin on sellainen rangaistuksen uhka, jota ILO:n pakollista työtä koskevassa yleissopimuksessa tarkoitetaan pakkotyön määritelmässä. Vaikka E on aloittanut työskentelyn vastaajien palveluksessa vapaaehtoisesti, merkitystä ei voi antaa hänen suostumukselleen, koska suostumus on saatu erehdystä sekä riippuvaista ja turvatonta asemaa hyväksikäyttäen.

Sen sijaan käräjäoikeus katsoo viitaten edellä kokkien osalta lausuttuun, että E:n olosuhteet eivät ole olleet ihmisarvoa loukkaavia.

Mitä tulee ihmiskaupan tunnusmerkistössä mainittuihin keinoihin, käräjäoikeus viittaa edellä kokkien osalta lausuttuun. Lisäksi E on asunut miehensä kanssa vastaajien omistamassa tai järjestämässä asunnossa. E:n kertoman mukaan ilmapiiri työpaikalla on ollut huono ja painostava. E on kertomansa mukaan pelännyt vastaajia. Tätä tukee todistaja T:n kertomus siitä, että E ei ollut uskaltanut puhua hänelle vastaajien läsnäollessa. Myös E on joutunut tekemään vapaa-ajallaan töitä vastaajille. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että B ja A ovat ottaneet E:n myös valtaansa ja pitäneensä häntä töissä, josta hän ei ole voinut lopettaa.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 10 siihen ihmiskauppaan, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat saattaneet E:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 4

D:n vaimo G on tullut Suomeen loppuvuonna 2008 perheenperustamistarkoituksessa, vaikka hänellä on ollut tarkoitus mennä Suomessa töihin.

G:n kertoman mukaan muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän on tullut Suomeen, hän on pyytänyt päästä töihin vastaajien ravintoloihin. Ennen töiden aloittamista D:n palkasta ei oltu sovittu mitään, vaan D on jälkikäteen todennut sen olevan 300 euroa kuukaudessa. G on työskennellyt arkisin noin kuusi tuntia päivässä. Ravintola Q:n avauduttua 1.12.2011 G on tehnyt töitä 7 päivänä viikossa 8-11 tuntia päivässä. Loppuajasta hänen palkkansa on ollut 700 euroa.

Asianomistajan tuntipalkka on siten ollut enintään 2,50-3.12 euroa ( 5 pv x 6 h x 4 vko =120 h. 300 e : 120 h = 2,50 euroa. 7 pv x 8 h = 56 h x 4 vko = 224 h, 700 e :224 h = 3,12 euroa). Mitä edellä kokkien osalta on todettu asunto- ja ruokaedun arvosta koskee myös G:tä. G on asunut yhdessä miehensä D:n kanssa kaksi ensimmäistä vuotta rivitaloasunnossa (talo numero 5) siten, että siellä on asunut enimmillään 9 henkilöä. Työpäivien jälkeen G on miehensä kanssa mennyt vastaajien asuntoon yhteiselle illalliselle, jonka jälkeen he ovat menneet vasta omaan asuntoon.

G on ensimmäinen kokkien vaimo, joka on aloittanut työn vastaajien palveluksessa. G on tehnyt kohtuullista noin 6 tunnin työpäivää lukuunottamatta kahta viimeistä kuukautta. Hänellä on ollut myös vapaapäiviä lukuunottamatta kahta viimeistä kuukautta. Käräjäoikeus katsoo, että vastaajat eivät ole siinä vaiheessa, kun G on aloittanut työt vastaajien palveluksessa, erehdyttäneet häntä työsuhteen ehdoista. Vaikka G:llä on ollut kertomallaan tavalla velvollisuus tehdä kotitöitä vastaajien asunnolla, tämä poikkeama on siten vähäinen, ettei sillä ole merkitystä ihmiskaupan tunnusmerkistössä.

G:n ja vastaajien välillä on työ- ja ystävyyssuhteeseen perustuva riippuvuus- ja luottamussuhde, joka on vaikeuttanut työstä irtautumista. G:llä on ollut riippuvuussuhde vastaajiin myös sen vuoksi, että hänen miehensä on vastaajien palveluksessa. G:n on täytynyt olla hyvä työntekijä, jotta myöskään hänen miehensä ei menettäisi työtään.

Myöskään G ei ole osannut suomea, vaikka hän on ollut Suomessa yli 3 vuotta. Vaikka G on käynyt suomenkielen kurssin, on selvää, että tuossa ajassa ei opi suomea siten, että tulisi toimeen. G ei ole tuntenut suomalaista yhteiskuntaa. Myös G on yhdessä miehensä kanssa velkaantunut työnantajille ja he ovat lähettäneet rahaa sukulaisilleen Vietnamiin. G on joutunut turvautumaan vastaajien apuun lastensa koulunkäyntiä ja hoitoa koskevissa asioissa. G on ollut täysin riippuvainen vastaajista myös lastensa lääkärissäkäyntien osalta.

Huomioon ottaen G:n kielitaidottomuus, kykenemättömyys hoitaa käytännön asioita, hänen asunto-olonsa, sosiaalisen verkoston puuttumisen, työsuhteensa, taloudellisen asemansa ja sen vuoksi, että hän on joutunut yhdessä miehensä kanssa lainaamaan rahaa muun muassa lähettääkseen rahaa kotimaansa, käräjäoikeus katsoo, että G on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa B:hen ja A:han nähden.

Mitä edellä kokkien osalta on sanottu asianomistajien halusta työskennellä Suomessa koskee myös G:tä. Lisäksi G on itse keskustellut X:n kanssa, joka on lähtenyt takaisin Vietnamiin sen jälkeen, kun hän on riitaantunut työnantajien kanssa. On selvää, että myöskään G:llä ei ollut varaa ostaa itse lentolippua kotimaahansa ja että hänellä ei kielitaidottomuutensa vuoksi ole ollut mahdollisuutta etsiä Suomesta uutta työtä. Käräjäoikeus katsookin, että G:n osalta uhka itsensä tai perheensä palauttamisesta takaisin Vietnamiin on sellainen rangaistuksen uhka, jota ILO:n pakollista työtä koskevassa yleissopimuksessa tarkoitetaan pakkotyön määritelmässä. Vaikka G on aloittanut työskentelyn vastaajien palveluksessa vapaaehtoisesti, merkitystä ei voi antaa hänen suostumukselleen, koska suostumuksen antamisen jälkeen hänen osaltaan olosuhteet ovat muuttuneet ja suostumus jatkaa töitä on saatu hänen riippuvaista ja turvatonta asemaa hyväksikäyttäen.

Sen sijaan käräjäoikeus katsoo viitaten edellä kokkien osalta lausuttuun, että G:n olosuhteet eivät ole olleet ihmisarvoa loukkaavia.

Mitä tulee ihmiskaupan tunnusmerkistössä mainittuihin keinoihin, käräjäoikeus viittaa edellä kokkien osalta lausuttuun. G on asunut miehensä kanssa vastaajien omistamassa tai järjestämässä asunnossa. G on joutunut tekemään vapaa-ajallaan töitä vastaajille, eikä hänellä ole ollut mitään mahdollisuutta kieltäytyä vastaajien määräämistä töistä. Tästä on osoituksena myös se, että kun vastaajilla on ollut Q:n avaamisen jälkeen yllättäen työvoimatarvetta, G on määrätty tekemään pidempää työpäivää. Vaikka G on miehensä kanssa asuneet jo tuossa vaiheessa vuokra-asunnossa, hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta kieltäytyä vastaajien määräämistä töistä. G:n, kuten ei muidenkaan perheellisten asianomistajien osalta, B:n ja A:n asianomistajiin kohdistama vallassaolo ei ole päättynyt siihen, kun he ovat muuttaneet omaan vuokra-asuntoon. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että B ja A ovat ottaneet G:n valtaansa ja pitäneensä häntä töissä, josta hän ei ole voinut lopettaa.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 4 siihen ihmiskauppaan, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat erehdyttäneet G:tä, värvänneet G:tä tai vastaanottaneensa G:tä tai että he olisivat saattaneet G:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 9

F:n vaimo K on tullut Suomeen 11.1.2011 perheenperustamistarkoituksessa. Hänellä ei ollut tarkoitus tehdä Suomessa töitä. B on kuitenkin pyytänyt häntä töihin 13.2.2011, ja hän on aloittanut työt seuraavana päivänä. K on ajatellut, että hän ei ole voinut kieltäytyä B:n pyynnöstä.

Ennen töiden aloittamista K palkasta ei oltu sovittu mitään, eikä hän ollut tiennyt, onko hän allekirjoittanut työsopimusta. K:n uskottavan kertomuksen mukaan työantaja on esittänyt hänelle paperin ja sanonut, että "nimi alle ja töihin". Jälkikäteen K on todennut palkan olevan 300 euroa kuukaudessa. Myöhemmin palkka on noussut 400 euroon ja 700 euroon. K on työskennellyt arkisin Y:ssä kello 9-15 välisen ajan. K on hakenut päivähoidosta oman ja G:n lapsen, jota hän on hoitanut kello 18 saakka, jolloin G on tullut töistä. Kello 20 aikoihin K on mennyt vastaajien asunnolle valmistelemaan illallista.

Asianomistajan tuntipalkka ravintolassa tehdystä työstä on ollut enintään 2,50-5,80 euroa ( 5 pv x 6 h x 4 vko =120 h. 300 e : 120 h = 2,50 euroa, 400 e:120 h= 3,3 euroa. 700 e : 120 h = 5,8 euroa). Ravintolatyön jälkeen K:n on täytynyt hoitaa oman lapsensa lisäksi myös G:n lasta, jotta tämä on voinut tehdä vastaajien määräämää pitempää työpäivää. Lisäksi K on osallistunut illallisen valmistukseen. Mitä edellä kokkien osalta on todettu asunto- ja ruokaedun arvosta koskee myös K:ta. K on perheineen asunut kolme kuukautta rivitaloasunnossa (talo numero 5) siten, että siellä on asunut enimmillään 8 henkilöä. Myöhemmin vastaajat ovat järjestäneet K:lle ja hänen perheelleen vuokra-asunnon.

K on tehnyt kohtuullista noin 6 tunnin työpäivää. Hänellä on ollut myös vapaapäiviä. Käräjäoikeus katsoo, että vastaajat eivät ole siinä vaiheessa, kun K on aloittanut työt vastaajien palveluksessa, erehdyttäneet häntä työsuhteen ehdoista. Vaikka K:lla on ollut kertomallaan tavalla velvollisuus tehdä kotitöitä vastaajien asunnolla, tämä poikkeama on siten vähäinen, ettei sillä ole merkitystä ihmiskaupan tunnusmerkistössä.

K ja vastaajien välillä on työ- ja ystävyyssuhteeseen perustuva riippuvuus- ja luottamussuhde, joka on vaikeuttanut työstä irtautumista. K:lla on ollut riippuvuussuhde vastaajiin myös sen vuoksi, että hänen miehensä on vastaajien palveluksessa. K:n on täytynyt olla hyvä työntekijä, jotta myöskään hänen miehensä ei menettäisi työtään.

Myöskään K ei ole osannut suomea, vaikka hän on ollut Suomessa yli 3 vuotta. Vaikka K on käynyt suomenkielen kurssin, on selvää, että tuossa ajassa ei opi suomea siten, että tulisi toimeen. K ei ole tuntenut suomalaista yhteiskuntaa. Myös K on yhdessä miehensä kanssa velkaantunut työnantajille ja he ovat lähettäneet rahaa sukulaisilleen Vietnamiin. K on joutunut turvautumaan vastaajien apuun lastensa koulunkäyntiä ja hoitoa koskevissa asioissa. K on ollut täysin riippuvainen vastaajista myös lastensa lääkärissäkäyntien osalta.

Huomioon ottaen K kielitaidottomuus, kykenemättömyys hoitaa käytännön asioita, hänen asunto-olonsa, sosiaalisen verkoston puuttumisen, työsuhteensa, taloudellisen asemansa ja sen vuoksi, että hän on joutunut yhdessä miehensä kanssa lainaamaan rahaa muun muassa lähettääkseen rahaa kotimaansa, käräjäoikeus katsoo, että K on ollut turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa B:hen ja A:han nähden.

Mitä edellä kokkien osalta on sanottu asianomistajien halusta työskennellä Suomessa koskee myös K:ta. K on kuullut mieheltään sekä E:ltä, että työnantaja olisi voinut lähettää 24 tunnissa työntekijän Vietnamiin. On selvää, että myöskään K:lla ei ollut varaa ostaa itse lentolippua kotimaahansa ja että hänellä ei kielitaidottomuutensa vuoksi ole ollut mahdollisuutta etsiä Suomesta uutta työtä. Käräjäoikeus katsookin, että K:n osalta uhka itsensä tai perheensä palauttamisesta takaisin Vietnamiin on sellainen rangaistuksen uhka, jota ILO:n pakollista työtä koskevassa yleissopimuksessa tarkoitetaan pakkotyön määritelmässä. Vaikka K on aloittanut työskentelyn vastaajien palveluksessa vapaaehtoisesti, merkitystä ei voi antaa hänen suostumukselleen, koska suostumuksen antamisen jälkeen hänen osaltaan olosuhteet ovat muuttaneet ja suostumus jatkaa töitä on saatu hänen riippuvaista ja turvatonta asemaa hyväksikäyttäen.

Sen sijaan käräjäoikeus katsoo viitaten edellä kokkien osalta lausuttuun, että K:n olosuhteet eivät ole olleet ihmisarvoa loukkaavia.

Mitä tulee ihmiskaupan tunnusmerkistössä mainittuihin keinoihin, käräjäoikeus viittaa edellä kokkien osalta lausuttuun. K on joutunut tekemään vapaa-ajallaan töitä vastaajille, eikä hänellä ole ollut mitään mahdollisuutta kieltäytyä vastaajien määräämistä töistä. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että B ja A ovat ottaneet K:n valtaansa ja pitäneensä häntä töissä, jota hän ei ole voinut lopettaa.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 9 siihen ihmiskauppaan, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta kuitenkin siten, että on jäänyt näyttämättä, että he olisivat erehdyttäneet K:ta tai että he olisivat saattaneet K:n ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Kohta 8

H on B veljenpojan R:n vaimo. R on ollut Suomessa vastaajien palveluksessa jo kuusi vuotta tammikuussa 2011, jolloin H on tullut Suomeen perheenperustamistarkoituksessa.

Ennen Suomeen tuloa hän ei ollut keskustellut vastaajien kanssa töihin menosta, mutta hän oli itse pyytänyt päästä töihin vastaajien ravintoloihin. Ennen töiden aloittamista H:n palkasta ja työajasta ei ollut mitään puhetta. H palkka on ollut ensimmäisen 1,5 kuukautta 900 euroa. Myöhemmin palkka on noussut 700 euroon ja 800 euroon. H on työskennellyt 6-7 seitsemänä päivänä viikossa 8-12 tuntia päivässä. H:n työehtosopimuksen mukaiset palkkasaatavat ovat yhteensä 46.212,59 euroa. Se, että H on käräjäoikeudessa vähätellyn työn raskautta, on ymmärrettävää hänen ja B:n sukulaisuussuhteen vuoksi. E:n ja todistaja U:n kertomuksista kuitenkin ilmenee, että H on ollut väsynyt työntekoon. H:n työaikojen pituus ja vapaapäivien lukumäärä poikkeavat olennaisesti siitä, mitä H on voinut perustellusti olettaa. Vastaajat ovat siten tältä osin erehdyttäneet H:ta.

H on asunut ensin noin kuukauden vastaajien luona, minkä jälkeen hän on puolisonsa R:n kanssa vuokrannut asunnon. Myös R on saanut korkeampaa palkkaa kuin asianomistajat. Heillä ei myöskään ole näytetty olleen velkaa vastaajilta. R on vuosia työskennellyt ravintoloissa. Asianomistajien kertomuksen mukaan R on auttanut heitä muun muassa internet-yhteyksien solmimisessa. R on siten enemmän kotoutunut Suomeen kuin asianomistajat. On mahdollista, että H olisi miehensä kautta saada Suomesta työtä. Vaikka H ja vastaajien välillä on sukulaisuuteen perustuva riippuvuussuhde, ja vaikka H itse ei osaa suomea, käräjäoikeus katsoo, että H ei ole siten turvattomassa tilanteessa ja riippuvaisessa asemassa kuin ihmiskaupparikos edellyttää.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että H olisi kuullut tai tiennyt, että vastaajat olisivat voineet halutessaan lähettää työntekijän Vietnamiin. Lisäksi H:n oma kertomus osoittaa, että hänelle on tärkeämpää olla miehensä R:n kanssa samassa maassa, oli se sitten Vietnamissa tai Suomessa. H:n osalta ei siten ole kyse ihmiskaupan mukaisesta pakkotyöstä.

H:n oma uskottava kertomus osoittaa, että hän ei ole tiennyt työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan Suomessa. Tästä on osoituksena myös se, että hän on suostunut tekemään syytteessä mainittuja pitkiä työpäiviä ilman vapaapäiviä. Muun muassa todistaja U:n ja S:n kertomukset osoittavat, että vastaajien palveluksessa on myös työntekijöitä, joiden osalta vastaajat ovat noudattaneet työaika- ja vuosilomalain säännöksiä sekä työehtosopimusten määräyksiä. H:lle on maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin hänelle olisi kuulunut maksaa.

Käräjäoikeus katsoo, että H on asetettu huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväkseen hänen taloudellista ahdinkoa ja ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksista.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 8 siihen kiskonnantapaiseen työsyrjintään, mistä syyttäjä on vaatinut heille vaihtoehtoisesti rangaistusta.

Kohta 7

D:n ja G:n poika C on tullut Suomeen helmikuussa perheenperustamistarkoituksessa. Asiassa on riidatonta, että C on työskennellyt vastaajien palveluksessa syytteessä kerrotulla tavalla. Hän on työskennellyt kesällä 2011 kuukauden vastaajien palveluksessa tehden 8-12 tunnin työpäiviä, minkä jälkeen hän tehnyt lauantaisin noin 13 tunnin työpäiviä ja sunnuntaisin noin 10 tunnin työpäiviä. C:llä on palkkasaatavia 22.498,11 euroa.

C:n oma uskottava kertomus osoittaa, että hän ei ole tiennyt työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan Suomessa. Tästä on osoituksena myös se, että hän on suostunut tekemään syytteessä mainittuja pitkiä työpäiviä. C:lle on maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin hänelle olisi kuulunut maksaa.

Käräjäoikeus katsoo, että C on asetettu huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväkseen hänen taloudellista ahdinkoa ja ymmärtämättömyyttä ja tietämättömyyttä työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksista.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdassa 7 siihen kiskonnantapaiseen työsyrjintään, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rangaistukseen vaikuttavia seikkoja

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskaupasta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Rikoslain 29 luvun 2 §:n mukaan törkeästä veropetoksesta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Rikoslain 30 luvun 9a §:n mukaan törkeästä kirjanpitorikoksesta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan yhteistä rangaistusta määrättäessä ankarinta enimmäisrangaistusta ei saa ylittää enempää kuin kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta.

B ja A on tuomittu kahdeksasta ihmiskaupasta, kahdesta kiskonnantapaisista työsyrjintärikoksista sekä törkeistä kirjanpito- ja veropetoksista. Kaikki kahdeksan ihmiskaupan asianomistajaa ovat olleet täysin riippuvaisia vastaajista ja vastaajat ovat käyttäneet asianomistajien turvatonta tilaa hyväkseen saadakseen itselleen taloudellista hyötyä. Kohdan 1 asianomistaja D:n osalta ihmiskauppa on kestänyt yli 5 vuotta. Kohdan 2 asianomistajan L:n ja kohdan 3 F:n osalta ihmiskauppa on kestänyt noin neljä vuotta. Kohdan 5 asianomistaja J:n ja kohdan 6 asianomistajan I:n osalta ihmiskauppa on kestänyt lähes 3 vuotta. Etenkin näiden asianomistajien osalta vuosia kestänyt jatkuva ylityö on voinut aiheuttaa vaaraa terveydelle. Vastaajien menettely on ollut lisäksi sekä ihmiskaupan että talousrikosten osalta suunnitelmallista, koska vastaajat ovat laatineet totuutta vastaamattomia asiakirjoja. Talousrikosten osalta vastaajat ovat tavoitelleet itselleen huomattavaa taloudellista hyötyä. B ja A ovat toimineet molempien yritysten osalta omistajan lailla. Käräjäoikeus katsoo, että heidän syyllisyys on samanasteinen.

Käräjäoikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus vastaajille suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys on 6 vuotta 10 kuukautta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Ihmiskauppa 27.11.2006-24.1.2012

2) Ihmiskauppa 17.1.2007-24.1.2012

3) Ihmiskauppa 1.2.2008-24.1.2012

4) Ihmiskauppa 15.10.2008-24.1.2012

5) Ihmiskauppa 15.4.2009-24.1.2012

6) Ihmiskauppa 15.4.2009-24.1.2012

7) Kiskonnantapainen työsyrjintä 1.6.2010-24.1.2012

8) Kiskonnantapainen työsyrjintä 15.1.2011-24.1.2012

9) Ihmiskauppa 14.2.2011-24.1.2012

10) Ihmiskauppa 7.3.2011-24.1.2012

12) Avunanto törkeään kirjanpitorikokseen

1.7.2007-30.10.2011

14) Avunanto törkeään kirjanpitorikokseen

15.9.2007-12.12.2011

15) Törkeä kirjanpitorikos 1.1.2008-31.12.2011

16) Törkeä veropetos 15.3.2008-12.1.2012

17) Törkeä veropetos 1.11.2009-1.11.2011

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

6 vuotta 10 kuukautta vankeutta

Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys

5 kuukautta 5 päivää.

Vapaudenmenetysaika 24.1.2012-28.6.2012

LAINKOHDAT

Rikoksiin 1-6 ja 9-10 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 25 luku 3 §

Rikoksiin 7-8 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 47 luku 3a §

12) Rikoslaki 30 luku 9a § 1

Rikoslaki 5 luku 6 §

14) Rikoslaki 29 luku 2 §

Rikoslaki 5 luku 6 §

15) Rikoslaki 30 luku 9a § 1

Rikoksiin 16 ja 17 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 29 luku 2 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Ihmiskauppa 27.11.2006-24.1.2012

2) Ihmiskauppa 17.1.2007-24.1.2012

3) Ihmiskauppa 1.2.2008-24.1.2012

4) Ihmiskauppa 15.10.2008-24.1.2012

5) Ihmiskauppa 15.4.2009-24.1.2012

6) Ihmiskauppa 15.4.2009-24.1.2012

7) Kiskonnantapainen työsyrjintä 1.6.2010-24.1.2012

8) Kiskonnantapainen työsyrjintä 15.1.2010-24.1.2012

9) Ihmiskauppa 14.2.2011-24.1.2012

10) Ihmiskauppa 24.3.2011-24.1.2012

11) Törkeä kirjanpitorikos 1.7.2007-30.10.2011

13) Törkeä veropetos 15.9.2007-12.12.2011

15) Törkeä kirjanpitorikos 1.1. 2008-31.12.2011

16) Törkeä veropetos 15.3.2008-12.1.2012

18) Törkeä veropetos 1.11.2009-1.11.2011

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

6 vuotta 10 kuukautta vankeutta

Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys

5 kuukautta 5 päivää.

Vapaudenmenetysaika 24.1.2012-28.6.2012

LAINKOHDAT

Rikoksiin 1-6 ja 9-10 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 25 luku 3 §

Rikoksiin 7-8 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 47 luku 3a §

Rikoksiin 11 ja 15 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 30 luku 9a § 1

Rikoksiin 13, 16 ja 18 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 29 luku 2 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A ja B velvoitettiin suorittamaan asianomistajille korvauksia.

Yksityisoikeudelliset korvaukset

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi D:lle (kohta 1)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 228.881,65 euroa korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan suorittamaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi D:lle (kohta 1)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 35.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi L:lle (kohta 2)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 162.290,52 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi L:lle (kohta 2)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 30.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi F:lle (kohta 3)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 219.570,23 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi F:lle (kohta 3)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 30.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi G:lle (kohta 4)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 37.131,34 euroa korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi G:lle (kohta 4)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 20.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi J:lle (kohta 5)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 108.828,15 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi J:lle (kohta 5)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 25.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi I:lle (kohta 6)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 128.304,26 euroa korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuulliseksi suorittamaan korvaukseksi I:lle (kohta 6)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 25.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi C:lle (kohta 7)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 22.498,11 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi C:lle (kohta 7)

- yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisena hyvityksenä 8.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi H:lle (kohta 8)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 46.212,59 euroa korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi H:lle (kohta 8)

- yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisena hyvityksenä 8.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi hänelle K:lle (kohta 9)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 9.785,61 euroa korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi hänelle K:lle (kohta 9)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 8.000 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B, A, N Oy:n konkurssipesä ja O Oy:n konkurssipesä velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi E:lle (kohta 10)

- maksamatta jääneitä palkkoja yhteensä 41.467,17 euroa laillisine korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi E:lle (kohta 10)

- loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 15.000 euroa korkoineen 24.1.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi Verohallinnolle (kohta 13 ja 14)

- O Ky:lle/Oy:lle säännönmukaisessa verotuksessa määräämättä jääneet arvonlisäverot kohdekuukausilta 7/2007-10/2011 70.510 euroa ja

- B:lle säännönmukaisessa verotuksessa määräämättä jääneet tuloverot vuosilta 2008-2010 130.126 euroa,

molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen tuomion antamisesta 29.6.2012 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi Verohallinnolle (kohta 16)

- N Oy:lle säännönmukaisessa verotuksessa määräämättä jääneet tuloverot vuosilta 2008-2010 yhteensä 147.615 euroa ja

- arvonlisäverot kohdekuukausilta 1/2008-12/2011 yhteensä 127.581 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.6.2012 lukien.

A velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi Verohallinnolle (kohta 17)

- hänelle säännönmukaisessa verotuksessa määräämättä jääneet tuloverot vuosilta 2008-2010 yhteensä 93.930 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.6.2012 lukien.

B velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi Verohallinnolle (kohta 18)

- hänelle säännönmukaisessa verotuksessa määräämättä jääneet tuloverot vuosilta 2008-2010 yhteensä 107.366 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 29.6.2012 antamisesta lukien.

Tuomituista määristä (kohdat 13, 14, 16, 17 ja 18) saadaan vähentää, mitä hallinnollista tietä saadaan perittyä. Verohallinto huolehtii itse saatavansa perimisestä.

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Verohallinnolle sen oikeudenkäyntikulut 2.400 eurolla.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi O Ky/Oy:n konkurssipesälle (kohta 11 ja 12)

- ohimyynnin ja palautettujen palkkojen aiheuttamana vahingonkorvauksena yhteensä 259.864 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30.10.2011 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvaukseksi N Oy:n konkurssipesälle (kohta 15)

- ohimyynnin ja palautettujen palkkojen aiheuttamana vahingonkorvauksena yhteensä 414.708 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.12.2011 lukien.

B ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan O Ky/Oy:n ja N Oy:n konkurssipesien oikeudenkäyntikulut 4.674 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Sirpa Pakkala

Lautamiehet

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 30.9.2013

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A on vaatinut muun ohessa, että syytteet kohdissa 1-6, 9 ja 10 ihmiskaupasta hylätään ja että syyksilukemista kohdissa 7 ja 8 (kiskonnantapainen työsyrjintä)- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - lievennetään sekä että vankeusrangaistusta alennetaan ja rangaistus määrätään ehdolliseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteinaan A on lausunut seuraavaa. Kohdissa 1-6, 9 ja 10 kysymyksessä ei ole ihmiskauppa. Hän ei ole käyttänyt hyväksi asianomistajien riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa, nämä eivät ole olleet hänen vallassaan, hän ei ole värvännyt näitä eivätkä nämä ole olleet pakkotyössä.

Kohdissa 7 ja 8 kysymys on vain Suomen työlainsäädännön vastaisista työsuhteen ehdoista, jotka osapuolet ovat yksimielisesti ja vapaaehtoisesti hyväksyneet, mikä on otettava lieventävänä seikkana huomioon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

B on vaatinut muun ohessa, että syytteet kohdissa 1-6, 9 ja 10 ihmiskaupasta hylätään ja hänet vapautetaan näiltä osin tuomitusta korvausvelvollisuudesta tai että korvausvelvollisuutta 1-10 kohdissa joka tapauksessa alennetaan. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Lisäksi B on vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Perusteinaan B on lausunut seuraavaa. Kohdissa 1-6, 9 ja 10 kysymyksessä ei ole ihmiskauppa. Hän ei ole käyttänyt hyväksi asianomistajien riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa, nämä eivät ole olleet hänen vallassaan, hän ei ole värvännyt näitä eivätkä nämä ole olleet pakkotyössä. Korvaukset kärsimyksistä ovat joka tapauksessa määriltään liian suuret. Kohdissa 7 ja 8 tuomittujen korvausten tasossa tulee ottaa huomioon myös muut asianomistajille tuomitut korvaukset. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaukset

Syyttäjät ja asianomistajat ovat vaatineet muun ohella, että A:n ja B:n valitukset hylätään perusteettomina.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Jäljempänä asianomistajilla tarkoitetaan kohtien 1-10 henkilöasianomistajia ja vastaajilla A:ta ja B:tä.

Syytekohdat 1-10

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Johtopäätökset

Oikeudellinen arviointi

Ihmiskauppa

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukainen ihmiskaupan määritelmä sisältää kolme eri osatekijää: teossa käytetyt keinot, tekotavat ja tarkoituksen. Lain esitöiden mukaan tunnusmerkistön kaikkien osatekijöiden on täytyttävä, jotta kyse olisi säännöksessä tarkoitetusta ihmiskaupasta (HE 34/2004 vp. s. 93). Ihmiskaupan tunnusmerkistön olennainen osatekijä on teon tarkoitus. Perusmuotoisen ihmiskaupan osalta tällainen on muun muassa tarkoitus saattaa henkilö pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.

Pakkotyön määritelmä

Suomen rikoslaissa ei ole määritelty, mitä pakkotyöllä tarkoitetaan. Pakkotyötä ei ole myöskään erikseen kriminalisoitu rikoslaissa. Rikoslain 25 luvun 3 §:n esitöissä (HE 34/2004 vp. s. 97) viitataan tältä osin vuonna 1930 hyväksytyn kansainvälisen työjärjestön (jäljempänä myös ILO) pakollista työtä koskevaan yleissopimukseen (SopS 44/1935), jonka 2 artiklan mukaan pakollisella työllä (forced or compulsory labour) tarkoitetaan kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti suostunut.

Pakkotyön määritelmässä mainitulla rangaistuksen uhalla ei tarkoiteta ainoastaan fyysisen väkivallan uhkaa tai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Rangaistuksen uhka voi hienovaraisimmillaan olla psykologista laatua.(1) ILO:n mukaan tyypillisiä ihmiskauppaan liittyvässä pakkotyössä ilmeneviä rangaistuksia ovat kaikenlainen fyysinen ja seksuaalinen väkivalta tai sillä uhkaaminen, liikkumisen rajoittaminen fyysisesti tai esimerkiksi matkustusasiakirjojen poisottamisella, palkan pidättäminen osittain tai kokonaan maksettavaksi vasta sitten, kun työnteko päättyy, sekä eräänlainen velkavankeus, jossa velka on esimerkiksi peräisin maahantulon järjestämiskustannuksista tai kohtuuttomaksi hinnoitellusta majoituksesta ja jossa työn alhainen hinnoittelu johtaa siihen, ettei velka pienene. Myös laittomasti maassa oleskelevan työntekijän ilmiantaminen viranomaiselle on rangaistus, jolla uhkaaminen osaltaan täyttää pakkotyön tunnusmerkit.(2) Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että uhkauksena voi toimia myös pelko työn loppumisesta tilanteessa, jossa työntekijällä ei työnantajastaan taloudellisesti riippuvaisena ole varaa maksaa kotimatkaansa tai elämistään muualla Suomessa.(3) Rangaistuksen uhkaa tulisi arvioida uhan kohteena olevan henkilön näkökulmasta ja tämän kulttuuritausta huomioon ottaen.(4)

ILO:n määritelmän mukaisesti pakkotyö edellyttää, ettei työntekijä ole vapaaehtoisesti tarjoutunut työntekoon. Vapaaehtoisuuden puuttuminen rajaa pakkotyön määritelmän ulkopuolelle ne työvoiman hyväksikäytön muodot, joissa kyse on vain minimipalkan alituksista, huonoista työsuhteen ehdoista tai haitallisista työoloista.(5) Pakollinen työ ei myöskään tarkoita tilannetta, jossa henkilö kokee, ettei hänellä ole taloudellisista syistä mahdollisuutta päättää työsuhdetta.(6)

Niin Suomen rikoslaissa kuin esimerkiksiYhdistyneiden kansakuntien ihmiskauppalisäpöytäkirjassakin katsotaan, ettei ihmiskaupan uhrin suostumuksella hyväksikäyttöön ole merkitystä, jos suostumuksen saamiseksi on käytetty epäasiallisia keinoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan Van der Müssele v. Belgia vuodelta 1983 pakkotyötä arvioidessaan todennut, että uhrin alkuperäiselle suostumukselle ryhtyä tekemään töitä tulisi antaa vain suhteellinen painoarvo. Suostumuksen pätevyyttä tulisi sen sijaan arvioida kaikkien olosuhteiden valossa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tulisi pohtia, miten erehdytetty työntekijän tulee olla työsuhteen luonteesta ja ehdoista, jotta kyseessä on ihmiskauppa.(7) Rekrytoinnin sijaan tulisi keskittyä siihen, "miten tilanne on kehittynyt hyväksikäyttövaiheessa sen jälkeen, kun uhri on jo aloittanut työnteon".(8) Myös ILO:n mukaan suostumuksen pätevyyttä arvioitaessa huomioon tulisi ottaa ulkopuolisten seikkojen vaikutus suostumuksen pätevyyteen sekä mahdollisuus peruuttaa suostumus milloin tahansa. Tällöin tulisi ottaa huomioon myös sellaiset fyysisesti ja psyykkisesti vaikuttavat seikat, jotka estävät uhria irrottautumasta hyväksikäyttöä tarkoittavasta tilanteesta. Erehdyttäminen ja harhaanjohtavat lupaukset sekä henkilötodistusten haltuunotto voivat viitata pakkotyöhön. Työnteko voi myös ajan kuluessa muuttua pakkotyöksi, mikäli työntekijän irrottautuminen työsuhteesta estetään. Myös uhrin erityinen haavoittuvuus tulee ottaa huomioon pakkotyön määritelmää sovellettaessa.(9)

Velkaa ja niin sanottua velkaorjuutta pidetään yhtenä pakkotyön tunnusmerkkinä.(9) Velan ei tarvitse olla konkreettista rahavelkaa, vaan se voi olla esimerkiksi kiitollisuudenvelkaa siitä, että työnantaja on ylipäänsä tarjonnut työntekijälleen mahdollisuuden tulla Suomeen töihin.(10)

Työntekijän liikkumisvapauden rajoittaminen on ILO:n mukaan yksi keskeinen pakkotyön tunnusmerkki.(11) Liikkumisvapauden rajoittaminen ei tarkoita ainoastaan asuintiloihin tai työpaikalle vangitsemista, vaan pakkotyöstä voi olla kysymys silloinkin kun tekijä asuu erillään työnantajista ja viettää työnteolta jäävän vapaa-ajan haluamallaan tavalla.(12) ILO:n mukaan pakkotyötä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon työntekijää tosiasiallisesti rajoittavat tekijät ja se kokonaisuus, joka vaikuttaa työntekijän mahdollisuuksiin irrottautua tilanteesta. Tätä näkemystä tukee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu Siliadin v. France 26.7.2005, jossa tuomioistuin katsoi, että pakkotyö voi olla kysymyksessä myös silloin, kun uhrin liikkumisvapaus on estetty muutoin kuin lukitsemalla hänet työpaikalleen. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan uhrin pelko pidätetyksi tulemisesta ja nuori ikä estivät uhria kertomasta hyväksikäytöstään viranomaisille hänen poistuessaan työpaikkansa ulkopuolelle ilman valvontaa.(13)

Suomessa työsyrjinnän voidaan ajatella edustavan vähemmän vakavaa hyväksikäyttöä, kun taas ihmiskauppa pakkotyötarkoituksessa on hyväksikäytön vakavin muoto. Jotta voitaisiin erottaa jatkumon eri ilmiöt toisistaan tulisi keskittyä arvioimaan tapausten kokonaisuutta, eikä pelkästään yksittäisiä tunnusmerkkejä.(14)

Johtopäätökset syytekohdissa 1,2,3,5 ja 6

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut tältä osin ja lausuu lisäksi pakkotyö-tunnusmerkistötekijän osalta seuraavaa.

Uhka siitä, että asianomistajat lähetetään takaisin Vietnamiin

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että D:n, L:n, F:n, J:n ja I:n osalta on käräjäoikeuden tuomion sivuilla 114-115 lausumin tavoin ollut olemassa uhka heidän itsensä ja heidän perheidensä lähettämisestä takaisin Vietnamiin. Hovioikeus katsoo kuitenkin, ettei takaisin lähettämisen uhkaa yksistään voida pitää tässä tapauksessa sellaisena rangaistuksen uhkana, jota ILO:n pakollista työtä koskevassa yleissopimuksessa tarkoitetaan pakkotyön määritelmällä. Takaisin lähettämistä koskeva uhka voidaan kuitenkin ottaa huomioon asiaa kokonaisuutena arvioitaessa. Hovioikeus toteaa lisäksi, että takaisin lähettämisen uhkaan on liittynyt myös niin sanottu kasvojen menettämisen uhka, koska vietnamilaisessa kulttuurissa miehen tehtävänä on elättää paitsi oma perheensä myös lähisukunsa. Samoin häpeä siitä, että työnantaja on päättänyt työntekijän työsuhteen, toimii eräänlaisena uhkana kulttuurissa, jossa työnantajan ja yleisimminkin hierarkiassa korkeammalla olevien henkilöiden kunnioittaminen on keskeistä.

Liikkumisvapauden rajoittaminen ja velkasuhteiden merkitys

Kaikki asianomistajat ovat kertoneet, ettei heidän liikkumistaan ollut fyysisesti rajoitettu. Heitä ei myöskään ollut kielletty lähtemästä takaisin kotimaahan eikä heihin ollut kohdistettu painostusta Suomeen jäämisen suhteen. Päinvastoin asianomistajat ovat kertoneet, että vastaajat olivat auttaneet heitä matkajärjestelyissä Vietnamiin. Myöskään työsuhteen lopettamisesta ei ollut rangaistu. L on kertonut hovioikeudessa, ettei häneen tai hänen perheeseensä ollut kohdistettu mitään sanktioita, vaikka hän oli lopettanut työt vastaajilla ja lähtenyt takaisin Vietnamiin. Asianomistajat ovat kuitenkin asuneet vastaajien järjestämissä asunnoissa, joista heidät on kuljetettu yhteiskuljetuksella töihin ja takaisin. He ovat tehneet pitkää työpäivää, minkä johdosta heillä ei juurikaan ole ollut vapaa-aikaa. Mikäli vapaa-aikaa oli ollut, oli se usein käytetty tehden kotitöitä vastaajien asunnolla. Asianomistajien mahdollisuuksia tavata suomalaisia ja muita Suomessa asuvia vietnamilaisia oli rajoitettu kehottamalla heitä välttämään näiden seuraa ja toisaalta teettämällä heillä niin pitkiä työpäiviä, etteivät he käytännössä jaksaneetkaan enää tavata ketään. Pitkien työpäivien vuoksi he eivät voineet myöskään osallistua suomen kielen kurssille eivätkä he kielitaidottomina ja edellä mainituissa työ- ja asumisolosuhteissa voineet sopeutua yhteiskuntaan. Tämän vuoksi asianomistajilla ei käytännössä ole ollut mahdollisuutta tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Kaikilla asianomistajilla on ollut velkasuhde vastaajiin koko heidän Suomessa oleskelunsa aikana. Asianomistajien mukaan velka on ollut yksi tekijä, miksi he ovat jääneet Suomeen työoloista huolimatta. Useat asianomistajat ovat kertoneet, että vietnamilaiseen kulttuuriin kuuluu kasvojen menettämisen uhalla, että velat on maksettava pois ennen työsuhteen päättämistä ja kotimaahan lähtemistä. Vastaajien ei ole väitetty oma-aloitteisesti tarjonneen asianomistajille lainaa tai perineen asianomistajille annetuista lainoista korkoa. Vastaajat ovat kuitenkin toistuvasti lainanneet asianomistajille suuria määriä rahaa. On selvää, että vastaajat vietnamilaislähtöisinä ovat tienneet edellä mainitusta velan takaisin maksamisen merkityksestä vietnamilaisessa kulttuurissa ja myös tätä tietoa hyväksikäyttäen saaneet asianomistajat pysymään työsuhteessa. Velkasuhde vastaajiin on ollut myös se syy, miksi asianomistajat ovat palanneet takaisin lomiltaan Suomeen eivätkä ole jääneet kotimaahansa. Asianomistajat ovat lisäksi olleet kiitollisuudenvelassa siitä, että he ovat päässeet Suomeen heidän ja heidän perheidensä paremman tulevaisuuden toivossa, mikä myös osaltaan on lisännyt heidän riippuvuuttaan työnantajista.

Edellä selostettuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus on päätynyt siihen, että vastaajat ovat tosiasiassa rajoittaneet asianomistajien liikkumisvapautta.

Asianomistajien suostumuksen merkitys

Asianomistajat ovat vapaaehtoisesti tulleet Suomeen työskentelemään vastaajien palveluksessa. He ovat siten suostuneet työskentelemään vastaajien palveluksessa. Asianomistajien suostumuksen saamiseen on kuitenkin käytetty epäasiallisia keinoja. Heitä on käräjäoikeuden tuomion sivuilla 109-111 toteamin tavoin erehdytetty työajoissa ja vapaa-ajoissa. Lisäksi heille on annettu harhaanjohtavia lupauksia työolojen muuttamisesta paremmiksi. Edelleen asianomistajien ja vastaajien välille on työsuhteiden kestäessä syntynyt velkasuhteita ja heidän liikkumisvapauttaan on muutoinkin edellä kuvatuin tavoin rajoitettu. Näissä olosuhteissa asianomistajien alun perin antamalle suostumukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä.

Hovioikeuden johtopäätös pakkotyön osalta

Edellä selostetuin tavoin hovioikeus on katsonut, että asianomistajien osalta on ollut uhka Vietnamiin takaisin lähettämisestä ja heidän liikkumisvapauttaan on rajoitettu. Lisäksi asianomistajien ja vastaajien välillä on ollut velkasuhteita. Näissä olosuhteissa asianomistajien alun perin antamalla suostumuksella ei ole ratkaisevaa merkitystä pakkotyö-tunnusmerkistötekijää arvioitaessa. Edellä selostettuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus on päätynyt siihen, että kysymys on kokkina työskennelleiden asianomistajien osalta ollut rikoslain 25 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta pakkotyöstä.

Syytekohdat 7 ja 8

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut syytekohtien 7 ja 8 osalta seuraavin muutoksin. Kohdassa 7 vastaajia ei ole syytetty siitä, että he olisivat käyttäneet hyväksi C:n taloudellista ahdinkoa. Sen vuoksi tekoa ei lueta vastaajien syyksi tältä osin.

Syytekohta 10

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut sivuilta 117-118 muutoin, mutta katsoo, etteivät vastaajat olleet erehdyttäneet E:tä. E on tullut Suomeen perheenyhdistämistarkoituksessa. Hän on kertonut hovioikeudessa, ettei hän ollut ennen työsuhteen aloittamista keskustellut vastaajien kanssa työsuhteen ehdoista. Hän oli itse olettanut, että hän tekisi saman pituisia päiviä kuin muutkin naistyöntekijät. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että vastaajat olisivat erehdyttäneet E:tä työsuhteen ehdoista. Sen sijaan hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että vastaajat ovat käyttäneet hyväksi E:n turvatonta tilaa ja vastaajista riippuvaista asemaa ja saattaneet hänet sellaiseen työhön, jota hän ei ollut voinut lopettaa ottaen huomioon, että hän oli mennyt vastaajien kehotuksesta töihin ja tehnyt erittäin pitkiä työpäiviä ilman vapaapäiviä seitsemään kuukauteen. Pakkotyö-tunnusmerkistötekijän osalta hovioikeus arvioi asiaa samalla tavoin kuin kokkina työskennelleiden asianomistajien osalta. Vastaajat ovat siten syyllistyneet kohdassa 10 ihmiskauppaan.

Syytekohdat 4 ja 9

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että G ja K ovat olleet turvattomassa tilassa ja riippuvaisessa asemassa B:hen ja A:han nähden.

Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että G:llä ja K:lla on ollut velkasuhteita vastaajille. Asianomistajat ovat olleet tietoisia takaisin Vietnamiin lähettämisen uhasta. He eivät ole osanneet suomen kieltä. Molemmat heistä ovat tehneet töiden jälkeen vähäisiä kotitöitä vastaajien asunnolla, kuten valmistaneet yhdessä muiden asianomistajien kanssa ruokaa. Mainitut seikat viittaavat pakkotyöhön.

Toisaalta G ja K ovat työskennelleet pääsääntöisesti ainoastaan kuusi tuntia päivässä. Heillä molemmilla on ollut lähtökohtaisesti viikonloput vapaita. G on kertonut hovioikeudessa, että hän oli tehnyt Q-ravintolan avajaisten aikaan noin viiden viikon ajan omasta aloitteestaan 11-12 tuntisia työpäiviä. Tällöinkin hänellä oli ollut kaksi vapaapäivää viikossa. G:n mukaan hänen vapaa-aikaansa ei ollut rajoitettu millään tavalla. He olivat kulkeneet paluumatkat töistä muista asianomistajista poiketen julkisilla kulkuneuvoilla. Vaikka G ja K eivät olekaan osanneet suomen kieltä, he ovat kuitenkin käyneet lyhyen suomen kielen kurssin. Mainitut seikat puhuvat selvästi sitä vastaan, että G:n ja K:n osalta kysymys olisi pakkotyöstä.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena harkittuaan hovioikeus katsoo, ettei kysymys ole pakkotyöstä. Syytteet ihmiskaupasta on siten näiltä osin hylättävä.

Kiskonnantapainen työsyrjintä (vaihtoehtoiset syytekohdat 4.2 ja 9.2)

Rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella on tuomittava työsyrjinnästä.

Saman luvun 3 a §:n mukaan, jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

G:n ja K:n kertomukset osoittavat, etteivät he ole tienneet työnantajan velvollisuuksista ja omista oikeuksistaan Suomessa. Tästä on osoituksena sekin, että he ovat suostuneet tekemään töitä huomattavasti pienemmällä palkalla kuin heille olisi kuulunut maksaa, ilman ilta- tai muita vastaavia lisiä sekä ilman vuosilomia. Muun muassa todistajien T:n ja S:n kertomukset osoittavat, että vastaajien palveluksessa on ollut myös työntekijöitä, joiden osalta vastaajat ovat noudattaneet työaika- ja vuosilomalain säännöksiä ja työehtosopimusten määräyksiä. Tämä seikka ja se, että vastaajat ovat viranomaisiin nähden noudattaneet kaikkien asianomistajien suhteen edellä mainittuja säännöksiä ja määräyksiä esimerkiksi työvuorolistojen laatimisen osalta, osoittavat, että vastaajat ovat olleet tietoisia edellä mainituista säännöksistä ja määräyksistä. G:lle ja K:lle on maksettu huomattavasti pienempää palkkaa kuin heille olisi kuulunut maksaa.

Hovioikeus katsoo, että G ja K on asetettu huomattavan epäedulliseen asemaan kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella käyttämällä hyväksi heidän taloudellista ahdinkoaan, ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään työnantajan velvollisuuksista sekä omista oikeuksistaan.

B ja A ovat siten syyllistyneet kohdissa 4.2 ja 9.2 siihen kiskonnantapaiseen työsyrjintään, mistä syyttäjä on vaatinut heille vaihtoehtoisesti rangaistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Korvausvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kärsimyskorvaukset

Syytekohdat 1-3, 5-6 ja 10

Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon käräjäoikeuden tuomiossa sivuilla 158-164 mainitsemat ihmiskaupan pitkä kesto, pitkät työpäivät sekä asumis- ja elinolosuhteet kokonaisuutena arvioituna. Toisaalta korvausta alentavana on otettava huomioon, ettei asianomistajiin ole kohdistettu fyysisen väkivallan uhkaa tai siihen rinnastettavaa pakottamista, vaan pakottaminen on ollut laadultaan hienovaraista. Tähän nähden hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä D:lle 20.000 euroa, L:lle 17.000 euroa, F:lle 17.000 euroa, J:lle 14.000 euroa, I:lle 14.000 euroa ja E:lle 8.000 euroa.

Syytekohdat 4 ja 9

Koska syyte ihmiskaupasta on syytekohdissa 4 ja 9 hylätty, myös näihin perustuvat vaatimukset kärsimyksen korvaamisesta hylätään lakiin perustumattomina.

Yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukainen hyvitys

Syytekohdat 7 ja 8

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on tuominnut asiassa yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaista hyvitystä.

Hovioikeus katsoo C:n työsuhteen kesto, muut hänelle maksettavat korvaukset sekä hänen alle 18-vuoden ikänsä huomioon ottaen kohtuulliseksi hyvitykseksi 5.000 euroa ja H:n työsuhteen kesto sekä muut hänelle maksettavat korvaukset huomioon ottaen kohtuulliseksi hyvitykseksi 5.000 euroa.

Syytekohta 4.2

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo G:n työsuhteen kesto sekä muut hänelle maksettavat korvaukset huomioon ottaen kohtuulliseksi hyvitykseksi 6.000 euroa.

Syytekohta 9.2

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo K:n työsuhteen kesto sekä muut hänelle maksettavat korvaukset huomioon ottaen kohtuulliseksi hyvitykseksi 5.000 euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rangaistusseuraamus

Syyksilukemista on edellä lausutuin tavoin kohdissa 4, 7, 9 ja 15 muutettu, minkä johdosta myös rangaistusta on alennettava. Käräjäoikeuden tuomion sivulla 167 todettujen seikkojen lisäksi rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon, että ihmiskauppana vastaajien syyksi luetut teot eivät ole sisältäneet fyysisen väkivallan uhkaa eikä asianomistajien liikkumista ole fyysisesti rajoitettu. Mainitut seikat lieventävät tekojen moitearviointia.

Hovioikeus pitää ankarimmin rangaistavana ihmiskaupparikoksena syytekohdan 1 tekoa. Muut ihmiskauppana rangaistavat teot ovat tätä lievempiä varsinkin tekoaikojen pituuksien perusteella arvioituna. Vastaajien talousrikokset ovat olleet suunnitelmallisia, pitkäkestoisia ja niissä on tavoiteltu huomattavaa hyötyä.

Edellä selostetut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että B:n ja A:n rangaistukset tulee alentaa viideksi vuodeksi vankeutta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

4.2) Kiskonnantapainen työsyrjintä 15.10.2008-24.1.2012

9.2) Kiskonnantapainen työsyrjintä 14.2.2011-24.1.2012

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

Syyksi luetut rikokset 1-10, 12 ja 14-17

5 vuotta vankeutta

Rangaistusta on alennettu.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys

1 vuosi 8 kuukautta 6 päivää.

Vapaudenmenetysaika 24.1.2012-29.9.2013

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

LAINKOHDAT

Rikoksiin 4.2 ja 9.2 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 47 luku 3 a §

HYLÄTYT SYYTTEET

4) Ihmiskauppa 15.10.2008-24.1.2012

9) Ihmiskauppa 14.2.2011-24.1.2012

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

4.2) Kiskonnantapainen työsyrjintä 15.10.2008-24.1.2012

9.2) Kiskonnantapainen työsyrjintä 14.2.2011-24.1.2012

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

Syyksi luetut rikokset 1-11, 13, 15, 16 ja 18

5 vuotta vankeutta

Rangaistusta on alennettu.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys

1 vuosi 8 kuukautta 6 päivää.

Vapaudenmenetysaika 24.1.2012-29.9.2013

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

LAINKOHDAT

Rikoksiin 4.2 ja 9.2 sovelletut lainkohdat:

Rikoslaki 47 luku 3 a §

HYLÄTYT SYYTTEET

4) Ihmiskauppa 15.10.2008-24.1.2012

9) Ihmiskauppa 14.2.2011-24.1.2012

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 ILO: The cost of coercion. Global report under the follow-up to the ILO Declaration on Fundamental Principles and Rights at Work. Report of the Director-General. International Labour Conference 98th Session 2009, Report I (B). Geneva: ILO, s. 5

2 ILO: Human Trafficking and Forced Labour Exploitation. Guidelines for Legislation and Law Enforcement. Special action programme to combat forced labour. Geneva: ILO, s. 20-21

3 Venla Roth: Ihmiskaupasta Suomalaisessa työelämässä, Oikeus 3/2010, s. 284

4 Beate Andrees: Forced Labour and Trafficking in Europe: how people are trapped in, live through and come out. Working Paper. Special action Programme to combat Forced labour. Geneva February 2008: ILO, s. 23

5 Krista Soukola 2009: Ihmiskauppa pakkotyöhön. Teoksessa Jalanko, Risto & Siiki, Marika (toim.): Kirjoituksia työoikeudesta. Helsinki: Helsingin hovioikeuden julkaisuja, s. 278-279

6 ILO: A global alliance against forced labour. Global Report under the Follow-up to the ILO Declaration on Fundamental Principles and Rights at Work. Report of the Director-General. International Labour Conference 93rd Session 2005, Report I (B). Geneva: ILO, s. 5

7 Anderson, Bridget & Rogaly, Ben 2005: Forced Labour and Migration to the UK. Oxford: Centre for Migration, Policy and Society (COMPAS) in association with the Trades Union Congress, s. 18

8 Roth s. 287

9 ILO: Human Trafficking and Forced Labour Exploitation. Guidelines for Legislation and Law Enforcement. Special action programme to combat forced labour. Geneva ILO, s. 19

10 Anniina Jokinen, Natalia Ollus ja Minna Viuhko: Ehdoilla millä hyvänsä. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa. European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations, Publication Series No. 67, Helsinki 2011, s. 134

11 ILO: Forced Labour and Human Trafficking. Handbook for Labour Inspectors. Special Action programme to Combat Forced Labour. Geneva: ILO, s. 18-19

12 Soukola s. 279

13 Ks. myös Roth s. 286

14 Anniina Jokinen, Natalia Ollus ja Minna Viuhko s. 52, samoin Roth s. 287

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Markku Nieminen

hovioikeudenneuvos Eeva Perho

hovioikeudenneuvos Juha Laaksonen (eri mieltä)

- - -

Äänestys.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 12/1529

Hovioikeudenneuvos Juha Laaksonen:

Olen eri mieltä kuin hovioikeuden enemmistö ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttymisen osalta kohdissa 1-6, 9 ja 10 ja rangaistuksen mittaamisesta sekä kohdissa 1-3, 5, 6 ja 10 kärsimykseen perustuvista korvauksista. Muutoin olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Pakkotyöstä ihmiskaupan tunnusmerkistössä

Sen lisäksi mitä tuomiossa on pakkotyön määritelmästä yleisesti lausuttu totean seuraavaa.

Pakkotyö on rikoslain 25 luvun 3 §:ssä säädetty itsenäiseksi tunnusmerkistötekijäksi. Sen edellyttämän pakon on näin ollen oltava jotain muuta kuin pelkästään se, että henkilö tekee työtä ollessaan tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla toisen vallan alaisena. Pakkotyöhön on liityttävä edellä sanottuun nähden erillinen työhön pakottava tekijä tai tuollaisten tekijöiden kokonaisuus. Katson että tunnusmerkistössä tarkoitettu työhön pakottava tekijä ei voi olla työn tekemiseen tyypillisesti liittyvä syy, kuten esimerkiksi se, että henkilö kokee työnteon välttämättömäksi voidakseen maksaa opinto- tai asuntolainansa taikka muun velkansa tai elättääkseen itsensä tai läheisensä.

Uhka palauttamisesta Vietnamiin

Käräjäoikeus on katsonut, että kysymyksessä on pakkotyö, koska työhön pakottavana uhkana on ollut asianomistajien palauttaminen takaisin heidän kotimaahansa Vietnamiin.

Hovioikeuden enemmistö on ottanut tämän uhan huomioon arvioidessaan pakkotyö-tunnusmerkkiä kokonaisuutena, mutta katsonut, että yksin sen perusteella kysymys ei ole pakkotyöstä.

Palauttamista Vietnamiin koskevasta selvityksestä voidaan todeta, että asianomistajat ovat pitäneet sitä vaihtoehtona työskentelylle Suomessa. Heidän mielestään paluu Vietnamiin ei ole kuitenkaan ollut toivottavaa erityisesti siksi, että Suomen korkeampi palkka- ja elintaso sekä järjestäytyneempi yhteiskunta ovat tarjonneet paremmat edellytykset elämiselle kuin Vietnam. Lisäksi paluu olisi merkinnyt eräänlaista kasvojen menetystä vietnamilaisessa yhteisössä, eli sen myöntämistä, ettei vastoin olettamaansa selvinnytkään uusista tehtävistään.

Katson työntekoon ulkomailla liittyvän tyypillisesti sen, että mikäli henkilö ei, vaikkapa liian ankarien työskentelyolosuhteiden johdosta, menesty tehtävissään, hän voi joutua palaamaan kotimaahansa. Se että palaaminen tapahtuu alemman elintason omaavaan maahan tai että palaaja joutuu myöntämään sekä itselleen että yhteisölleen sen, ettei selviytynyt riittävästi tehtävistään ulkomailla, eivät ole perusteita katsoa paluuta kotimaahan yksinään tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa sellaiseksi uhaksi, jonka perusteella kysymyksessä olisi rangaistussäännöksessä tarkoitettu pakkotyö. Tätä arviota ei muuta se, että vietnamilaisessa kulttuurissa edellä kuvatun kaltaiseen kasvojen menetykseen ilmeisesti suhtaudutaan voimakkaammin kielteisesti kuin suomalaisessa kulttuurissa.

Liikkumisvapauden rajoittaminen ja velkasuhteiden merkitys

Kuten hovioikeuden enemmistö on todennut, asianomistajien liikkumista ei ollut fyysisesti rajoitettu, heitä ei ollut painostettu jäämään Suomeen ja heillä oli ollut vapaus päättää työsuhde. Totean vielä, että työsuhteen päättyessä mahdollinen paluu Vietnamiin olisi ilmeisestikin toteutunut työantajan kustannuksella, kuten erään työnteon Suomessa lopettaneen vietnamilaisen kokin osalta olikin aikaisemmin tapahtunut.

Katson, että vaikka pitkät työpäivät ja osittain siitä johtuneet vaikeudet hankkia suomenkielen taito ovat merkittävästi heikentäneet asianomistajien toimintavapautta Suomessa ja mahdollisuutta tulla osaksi täkäläistä yhteiskuntaa, heillä on ollut joka tapauksessa mahdollisuus toimia toisin ainakin palaamalla kotimaahansa. Nämä seikat eivät siten yksinään ratkaisevasti tue käsitystä pakkotyöstä.

Asianomistajat ovat myös olleet velkaa työnantajille. He ovat kokeneet, että eivät voi lopettaa työntekoa ennenkuin velat työnantajalle on maksettu.

Katson, että velanmaksu on sinänsä tyypillinen syy tehdä työtä. Tässä tapauksessa velat ovat kuitenkin olleet työnantajalle ja vietnamilaiseen kulttuuriin liittyy asianomistajien kertomusten perusteella tällaisten velkojen maksamisen kokeminen velvoittavammaksi kuin suomalaisessa kulttuurissa. Velat ovat toisaalta olleet määriltään suhteellisen pieniä, noin 2.000- 3.000 euroa, eivätkä työnantajat olleet pyrkineet saamaan aikaan velkasuhteita, vaan asianomistajat olivat lainanneet rahaa omasta aloitteestaan. Osa asianomistajista oli sitä paitsi jo maksanutkin mainitut velkansa ennen nyt kysymyksessä olevan asian esitutkintaa. Arvioin sanottujen velkasuhteiden merkitystä edellä todettujen seikkojen pohjalta kokonaisuutena niin, että ne eivät tue väitettä pakkotyöstä.

Se hovioikeuden enemmistön toteama seikka, että asianomistajat ovat olleet Suomeen pääsystään kiitollisuudenvelassa työnantajille, ei nähdäkseni myöskään tue väitettä pakkotyöstä, vaan pikemmin osoittaa sitä, että asianomistajat ovat pitäneet työskentelyä Suomessa joka tapauksessa parempana vaihtoehtona kuin paluuta Vietnamiin.

Asianomistajien suostumuksen merkitys

Hovioikeuden enemmistön toteamalla tavalla asianomistajat ovat tulleet Suomeen vapaaehtoisesti, mutta erehdytettyinä työsuhteen eräistä ehdoista ja työolojen muuttamisesta paremmiksi. Totean, että lähes kaikki asianomistajat ovat Suomessa työskentelynsä aikana käyneet Vietnamissa ja palanneet sieltä Suomeen työnantajan kustantaessa matkat. Eräät heistä ovat myös suositelleet työtään Suomessa tuttavilleen. Palatessaan Suomeen he ovat olleet tietoisia todellisista työoloistaan täällä. Tämä seikka huomioon ottaen katson jääneen näyttämättä, että asianomistajien työskentely olisi tapahtunut vastoin heidän suostumustaan.

Johtopäätös pakkotyön osalta

Edellä lausutuin sekä lisäksi kohtien 4 ja 9 osalta hovioikeuden tuomiosta ilmenevin perustein ihmiskaupan tunnusmerkistö pakkotyön osalta ei kohdissa 1-6, 9 ja 10 täyty.

Syyksilukeminen kohdissa 1-6, 9 ja 10

Vastaavin perustein kuin mitä hovioikeuden tuomion perustelujen kohdista 4 ja 9 ilmenee, katson vastaajien syyllistyneen noiden kohtien lisäksi myös kohdissa 1-3, 5, 6 ja 10 kiskonnantapaiseen työsyrjintään.

Hyvitykset

Koska hylkään syytteet ihmiskaupasta kohdissa 1-3, 5, 6 ja 10 hylkään myös asianomistajien näissä kohdissa esittämät vaatimukset kärsimyksen korvaamisesta.

Työsuhteiden kesto ja asianomistajille maksettavat muut korvaukset huomioon ottaen tuomitsen yhdenvertaisuuslain 9 §:ssä tarkoitetuksi kohtuulliseksi hyvitykseksi kohdassa 1 D:lle 8.000 euroa, kohdassa 2 L:lle 7.000 euroa, kohdassa 3 F:lle 7.000 euroa, kohdassa 5 J:lle 6.000 euroa, kohdassa 6 I:lle 6.000 euroa ja kohdassa 10 E:lle 5.000 euroa, kaikki määrät korkoineen 24.1.2012 lukien.

Rangaistusseuraamus

Hyväksyn muuten rangaistuksen mittaamisen hovioikeudessa, mutta edellä todetun tekojen lievemmän rikosoikeudellisen arvioinnin johdosta alennan A:lle ja B:lle tuomittavat rangaistukset 3 vuoteen ja 6 kuukauteen vankeutta.

Äänestyksen hävinneenä ja velvollisena lausumaan rangaistuksista ja kärsimyskorvauksista myös, kun edellä mainittuja syytteitä ihmiskaupasta ei hylätä, olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Vakuudeksi: Jenni Sihvonen

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 25.5.2015 : Ei valituslupaa