11.5.2012

ETELÄ-POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS 8.3.2011

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. MURHA
(8240/R/0008737/10)
Rikoslaki 21 luku 2 § 1 mom.

17.5.2010 KAUHAJOKI

A on tahallaan tappanut B:n menettelemällä seuraavasti:

A on ensin teljennyt B:n asuinhuoneistosta yläkerran eteistilaan ja rappukäytävään johtaneen oven ulkoa päin siten, ettei ovea ole pystytty avaamaan sisältä asunnosta käsin. B:n asuinhuoneisto on sijainnut puurakenteisen asuintalon toisessa kerroksessa, eikä huoneistosta ole ollut muita uloskäyntejä kuin A:n telkeämä ovi. Huoneistosta ei myöskään ole ollut mahdollista poistua palotikkaita pitkin. Näistä seikoista A on ollut tietoinen, koska hän on asunut B:n naapurina talon yläkerrassa ja koska hän on aikaisemmin omistanutkin kyseisen rakennuksen. Kun A on teljennyt B:n asuinhuoneiston oven, asunnossa on A:n tieten ollut B:n lisäksi C, D ja E.

Teljettyään B:n huoneiston oven A on sytyttänyt lehtiä ym. palavaa materiaalia palamaan rakennuksen yläkerran eteistilassa tai rappukäytävän ylätasanteella eli B:n huoneiston oven välittömässä läheisyydessä. Tämän jälkeen A on poistunut rakennuksesta ilmoittamatta tulipalosta tai B:n asunnossa olleista henkilöistä kenellekään. A:n sytyttäessä rakennuksen palamaan rakennuksen muissa huoneistoissa on edellä mainittujen henkilöiden lisäksi ollut yhteensä kolme henkilöä, jotka kaikki ovat olleet nukkumassa ja heränneet vasta, kun tulipalosta tiedon saanut henkilö on tullut heidät herättämään. A:n sytyttämä tulipalo on levinnyt, ja siitä on aiheutunut ensin voimakasta savunmuodostusta B:n asuntoon. Savun havaittuaan asunnossa olleet henkilöt ovat pyrkineet poistumaan asunnosta oven kautta, mutta he eivät ole saaneet ovea avattua, koska se on ollut teljetty. Tulipalo on sitten levinnyt myös B:n huoneistoon, ja huoneisto on lopulta palanut kokonaan.

B on ollut sillä tavalla liikuntarajoitteinen, että hän on ainakin ulkosalla liikkuessaan käyttänyt apunaan rollaattoria. Tästäkin seikasta A on ollut tietoinen. Tulipalon levitessä B:n huoneistoon B ei ole kyennyt poistumaan huoneistosta, vaan hän on kuollut tulipalon seurauksena häkämyrkytykseen.

A on tappanut B:n erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja myös vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen. A:n rikos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

2. MURHA
(8240/R/0008737/10)
Rikoslaki 21 luku 2 § 1 mom.

17.5.2010 KAUHAJOKI

A on tahallaan tappanut C:n menettelemällä edellä olevan syytekohdan 1 toisessa ja kolmannessa tekstikappaleessa kuvatulla tavalla.

C on tulipalon levitessä B:n huoneistoon pyrkinyt hyppäämään avatusta ikkunasta ulos ja näin poistumaan huoneistosta. Palokaasujen vaikutuksesta C on kuitenkin tuupertunut ikkunalle siten, että hänen ylävartalonsa ja kätensä ovat roikkuneet ikkunan ulkopuolella ja alavartalo ja jalat ovat jääneet asunnon sisäpuolelle. C on kuollut tulipalosta aiheutuneiden laajojen eriasteisten palovammojen sekä palokaasujen hengittämisen seurauksena.

A on tappanut C:n erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja myös vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen. A:n rikos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

3. MURHAN YRITYS
(8240/R/0008737/10)
Rikoslaki 21 luku 2 § 2 mom.

17.5.2010 KAUHAJOKI

A on tahallaan yrittänyt tappaa D:n menettelemällä edellä olevan syytekohdan 1 toisessa ja kolmannessa tekstikappaleessa kuvatulla tavalla.

D on tulipalon levitessä B:n huoneistoon joutunut hyppäämään ulos asunnon ikkunasta, joka on sijainnut noin viiden metrin korkeudella maanpinnasta. Pian D:n jälkeen ikkunasta on hypännyt E ja heti hänen jälkeensä on myös C:n ollut tarkoitus hypätä ikkunasta ulos. Edellä syytekohdassa 2 todetusta syystä C ei kuitenkaan ole enää kyennyt hyppäämään. Nämä seikat huomioon ottaen A:n menettelystä on aiheutunut D:lle välitön hengenvaara. Tappaminen on jäänyt yritykseksi vain siksi, että D on kyennyt ja ehtinyt pelastautumaan ikkunasta.

Hypätessään ikkunasta D on loukkaantunut siten, että hänelle on aiheutunut ainakin selkänikaman painuma.

A on yrittänyt tappaa D:n erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja myös vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen. A:n rikos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

4. MURHAN YRITYS
(8240/R/0008737/10)
Rikoslaki 21 luku 2 § 2 mom.

17.5.2010 KAUHAJOKI

A on tahallaan yrittänyt tappaa E:n menettelemällä edellä olevan syytekohdan 1 toisessa ja kolmannessa tekstikappaleessa kuvatulla tavalla.

E on tulipalon levitessä B:n huoneistoon joutunut hyppäämään ulos asunnon ikkunasta, joka on sijainnut noin viiden metrin korkeudella maanpinnasta. Heti hänen jälkeensä on myös C:n ollut tarkoitus hypätä ikkunasta ulos. Edellä syytekohdassa 2 todetusta syystä C ei kuitenkaan ole enää kyennyt hyppäämään. Nämä seikat huomioon ottaen A:n menettelystä on aiheutunut E:lle välitön hengenvaara. Tappaminen on jäänyt yritykseksi vain siksi, että E on kyennyt ja ehtinyt pelastautumaan ikkunasta.

Hypätessään ikkunasta E on loukkaantunut vakavasti. Hänelle on aiheutunut useita rintarangan ja lannerangan murtumia, joista on ollut seurauksena selkäydinvamma ja alaraajojen täydellinen halvaantuminen. Lisäksi E:lle on aiheutunut kylkiluunmurtumia ja ilmarinta. Tulipalosta on E:lle aiheutunut myös vaikeita palovammoja.

A on yrittänyt tappaa E:n erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja myös vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen. A:n rikos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.

5. TUHOTYÖ
(8240/R/0008737/10)
Rikoslaki 34 luku 1 § 1 mom.

17.5.2010 KAUHAJOKI

A on tahallaan sytyttänyt tulipalon siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. A on sytyttänyt lehtiä ym. palavaa materiaalia palamaan puurakenteisen asuinrakennuksen yläkerran eteistilassa tai rappukäytävän ylätasanteella, mistä tulipalo on levinnyt rakennuksessa niin, että rakennus on tuhoutunut korjauskelvottomaksi. A:n tarkoituksena on ollut polttaa rakennus. Rakennuksessa on ollut yhteensä kuusi asuinhuoneistoa, joista yksi on ollut tekohetkellä asumaton ja yksi A:n omassa hallinnassa. Asunnoissa on tulipalon sytyttämishetkellä ollut yhteensä seitsemän henkilöä, joille kaikille on tulipalosta aiheutunut vakava hengen tai terveyden vaara. Kolme asianomistajaa on tulipalon sytyttämisen aikaan ollut nukkumassa, eivätkä he ole heränneet, ennen kuin tulipalosta tiedon saanut henkilö on tullut heidät herättämään.

Vastaajan vastaus

A on kiistänyt syytteen kaikkien syytekohtien osalta. Hänellä ei ole ollut mitään motiivia tappaa näitä ihmisiä. Hän ei ole menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

Syytekohdat 1-5

A on syyllistynyt siihen, mistä syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Rangaistusseuraamus

Käräjäoikeus on määrännyt A:n mielentilatutkimukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tarkastanut A:n mielentilasta laaditun lausunnon ja esittänyt omana lausuntonaan, että A:n on katsottava olleen kysymyksessä olevien tekojen aikana alentuneesti syyntakeinen.

Käräjäoikeus on katsonut edellä todetuin tavoin A:n syyllistyneen kahteen murhaan ja kahteen murhan yritykseen. Alentunut syyntakeisuus ei ole rangaistuksen yleinen vähentämisperuste. Alentuneesti syyntakeinen henkilö voidaan tuomita syyksi luetusta murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

Ottaen huomioon A:n mielentilasta tehdyn lausunnon johtopäätökset sekä teot kokonaisuudessaan käräjäoikeus katsoo, että tässä tapauksessa voidaan A:n alentunutta syyntakeisuutta pitää rangaistusta lieventävänä seikkana.

A:n syyksi luetuista teoista tulee tuomita määräaikainen 15 vuoden pituinen vankeusrangaistus.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jari Rönkkö ja lautamiehet.

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 11.5.2012

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Rangaistusseuraamus

Valitus

A on vaatinut, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan.

A on mielentilatutkimuksessa todettu alentuneesti syyntakeiseksi. Tuomittu 15 vuoden rangaistus on mielentilatutkimuksesta ilmenevien seikkojen; kognitiivisen suorituskyvyn alhaisuuden, asosiaalisuuden ja harhaisuuden perusteella A:n syyllisyyteen nähden liian ankara.

A:n kyky käsitellä asioita on joka tapauksessa huomattavasti alentunut. Hänen harhaisuuteensa ei liity pelkästään alkoholin käyttöön. A on ollut kyseisenäkin päivänä harhainen ja puhellut huoneissaan olevista raadoista.

Virallisen syyttäjän ja F:n vastavalitukset

Virallinen syyttäjä ja F ovat vaatineet, että A tuomitaan käräjäoikeuden hänen syyksi lukemistaan rikoksista elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Mielentilatutkimuksen perusteella annetussa lausunnossa A:n on todettu olleen alentuneesti syyntakeinen, mitä on perusteltu lievällä kehitysvammaisuudella ja vaikea-asteisella riippuvaisuudella alkoholista. A ei ole kuitenkaan ollut tekohetkellä mielisairas.

Rikoslain 6 luvun 8 §:n 3 momentti mahdollistaa elinkautisen vankeusrangaistuksen tuomitsemisen myös alentuneesti syyntakeiselle.

Tässä tapauksessa on kyse murhaksikin poikkeuksellisen törkeästä teosta. Henkirikoksen kohteena on ollut useita henkilöitä, joista kahden kohdalla henkirikos on täyttynyt ja kahden osalta jäänyt yritykseksi. Lisäksi tuhotyön vuoksi kolme muutakin henkilöä on ollut vakavassa hengen tai terveyden vaarassa. Rikoksen tekotapa, ihmisten telkeäminen ja polttaminen huoneistoihinsa, on poikkeuksellisen törkeä. Yksi uhreista, B on lisäksi ollut liikuntarajoitteinen. A:n syyksi luettujen rikosten erityisen raskauttavat piirteet painavat seuraamusharkinnassa niin paljon, että tekijän alentunut syyntakeisuuskaan ei riittävästi perustele elinkautista lievemmän rangaistuksen käyttöä.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Pääkäsittelyssä on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan määrättäessä rangaistusta rikoksen alentuneesti syyntakeisena tehneelle sovelletaan pykälän 2 momenttia. Sen mukaan tekijälle saa lainkohdan 1 momentissa mainituissa tilanteissa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeus, enimmäisrangaistus sen sijasta on kaksitoista vuotta vankeutta ja vähimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta. Pykälän 3 momentin mukaan alentunut syyntakeisuus ei kuitenkaan vaikuta käytettävissä olevaan enimmäisrangaistukseen. Tämä merkitsee sitä, että alentuneesti syyntakeinenkin voidaan tuomita murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

Lainkohdan esitöissä (HE 44/2002 vp. s. 204) on todettu, että vaikka alentunut syyntakeisuus johtaisi vain harkinnanvaraisesti rangaistuksen määräämiseen lievennetyltä asteikolta, sitä olisi perusteltua säännönmukaisesti pitää rangaistusta lieventävänä seikkana. Tarve käyttää alentuneesti syyntakeiseenkin joskus normaalia rangaistusasteikkoa liittyy ennen muuta tapauksiin, joissa rangaistukseksi on säädetty elinkautinen vankeusrangaistus ja joissa asteikon lievennyksellä sen vuoksi on erityisen suuri vaikutus. Käytännössä tämä tarkoittaa murhaa. Näissäkin tapauksissa alentunut syyntakeisuus yleensä tekee perustelluksi teosta normaalisti säädettyä elinkautista lievemmän rangaistuksen. Saattaa kuitenkin esiintyä tapauksia, joissa rikos on tekotapaan, teon olosuhteisiin ja vaikkapa uhrien lukumäärään nähden murhaksikin aivan poikkeuksellisen törkeä. Silloin voi katsoa, että nämä erityisen raskauttavat piirteet painavat seuraamusharkinnassa niin paljon, että tekijän alentunut syyntakeisuuskaan ei riittävästi perustele elinkautista lievemmän rangaistuksen käyttöä.

A:n syyksi on luettu kaksi murhaa, kaksi murhan yritystä ja tuhotyö. A on sytyttänyt tahallaan kaksikerroksisen puurakenteisen talon yläkerrassa tulipalon, joka on levinnyt niin, että rakennus on tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Kuuden huoneiston käsittävän rakennuksen asunnoissa on ollut tulipalon sytyttämishetkellä yhteensä seitsemän henkilöä.

A on tuntenut rakennuksen ja talon asukkaat, koska hän on asunut talon yläkerrassa B:n huoneistoa vastapäätä olleessa huoneistossa. A on hovioikeudessa kertonut, että hän oli käynyt ennen tulipaloa B:n huoneistossa hakemassa tupakkaa. A on siten ollut tietoinen siitä, että huoneistossa on ollut kyseisenä ajankohtana useita henkilöitä. Lisäksi hän on kertonut B:n käyttäneen liikkumisessa rollaattoria. A on siten ollut tietoinen myös B:n liikuntarajoitteisuudesta.

A on ennen tulipalon sytyttämistä teljennyt rakennuksen yläkerran huoneistoon neljä henkilöä, joilla ei ole ollut turvallista ulospääsyä. E:n kertomuksella käräjäoikeudessa on näytetty, että hänen käydessään alakerrassa omalla asunnollaan A oli sitonut B:n huoneiston oven narulla ulkopuolelta kiinni siten, että narun toinen pää oli mennyt A:n huoneistoon. E oli irroittanut narun palatessaan B:n asunnolle. A on ennen tulipalon sytyttämistä teljennyt oven uudestaan, koska tulipalon syttymisen jälkeen huoneistossa sisällä olleet eivät olleet saaneet ovea auki. A:n toiminta osoittaa selvää päättäväisyyttä rikoksen toteuttamisessa.

Talon asukkaana A on tiennyt, että yläkerran huoneistossa olleiden ainoa mahdollisuus pelastautua palavasta rakennuksesta on ollut käyttää poistumistienä ikkunaa, koska B:n huoneistosta ei ole ollut toista ovea ulos eikä ikkunan alla ole ollut tikapuita. Liikuntarajoitteinen B ei ole kyennyt poistumaan huoneistostaan, vaan on kuollut häkämyrkytykseen. C on yrittänyt hypätä huoneistosta, mutta hän on tuupertunut ikkunalle ja kuollut tulipalosta aiheutuneiden laajojen eriasteisten palovammojen sekä palokaasujen hengittämisen johdosta. Ikkunasta noin viiden metrin korkeudelta alas hypännyt D on loukkaantunut lievästi ja E vakavasti.

Henkirikoksen kohteena on ollut neljä henkilöä, joista kahden kohdalla henkirikos on täyttynyt ja kahden osalta jäänyt yritykseksi. Tuhotyön vuoksi kolme muutakin alakerrassa nukkumassa ollutta henkilöä on ollut vakavassa hengen tai terveyden vaarassa. Rikoksen tekotapa, ihmisten telkeäminen ja polttaminen huoneistoihinsa, on poikkeuksellisen julma. Yksi uhreista on lisäksi ollut liikuntarajoitteinen. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että murha on lain esitöissä tarkoitetulla tavalla tekotapaan, teon olosuhteisiin ja uhrien lukumäärään nähden murhaksikin poikkeuksellisen törkeä. Nämä erityisen raskauttavat piirteet painavat seuraamusharkinnassa niin paljon, että A:n alentunut syyntakeisuuskaan ei riittävästi perustele elinkautista vankeutta lievemmän rangaistuksen käyttöä. A on tämän vuoksi tuomittava hänen syykseen luetuista rikoksista elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt sekä hovioikeudenneuvokset Harri Kurkinen ja Pasi Vihla. Ratkaisu on yksimielinen. Valmistelijana asessori Kirsi Häkkinen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

+