29.8.2012

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 29.8.2012

Vaatimukset hovioikeudessa

Syyttäjä on hakiessaan muutosta Kymenlaakson käräjäoikeuden asiassa R 11/2271 14.2.2012 julistamaan tuomioon nro 338 vaatinut, että Skandinavisk Språkanalys AB:ssä laadittu kielianalyysi hyväksytään kirjalliseksi todisteeksi. Analyysi on verrattavissa poliisin käyttämän yksityisen laboratorion antamiin lausuntoihin.

A ei ole antanut valituksen johdosta häneltä pyydettyä vastausta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Selostus asiasta ja kysymyksenasettelu

Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut, että A:n syyksi luetaan kaksi perätöntä lausumaa viranomaismenettelyssä, koska tämä on poliisin pitämässä henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon selvittämistä koskevassa kuulustelussa ja Ulkomaalaisviraston pitämässä turvapaikkapuhuttelussa kertonut totuudenvastaisia tietoja syntymä- ja kotipaikastaan sekä klaanistaan. Syyttäjä on nimennyt Skandinavisk Språkanalys AB:ssä Ruotsissa laaditun kielianalyysin kirjalliseksi todisteeksi A:n käyttämästä murteesta sekä hänen kotipaikakseen ilmoittamastaan maasta ja sen kulttuurista antamista tiedoista. Analyysin laatijan nimeä ei ole ilmoitettu eikä häntä ole kuultu esitutkinnassa eikä käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on katsonut analyysin yksityisluonteiseksi kertomukseksi eikä ole hyväksynyt sen esittämistä todisteena. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen ja syyttäjä on hakiessaan muutosta ratkaisuun vaatinut, että analyysi hyväksytään hovioikeudessa kirjalliseksi todisteeksi.

Kysymys on ensiksi siitä, onko asiakirja oikeudenkäynnin varalta annettu yksityisluontoinen kertomus, jota ei saa käyttää todisteena, vai asiantuntijalausunto, joka on annettava kirjallisena. Jos se on kirjallinen asiantuntijalausunto, kysymys on lisäksi siitä, voidaanko lausunto hyväksyä todisteeksi, vaikka sen laatijaa ei tiedetä eikä häntä ole asiassa kuultu.

Asiakirjan luonne

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimessa ei saa, ellei laissa toisin säädetä, käyttää todisteena yksityisluontoista kertomusta, jonka joku on vireille pannun tai alkavan oikeudenkäynnin varalta kirjallisesti antanut, ellei tuomioistuin sitä erityisestä syystä salli.

Oikeuskirjallisuuden mukaan kielto ei koske lääkärintodistuksia tai muita ammatissa tai virassa annettuja todisteiksi tarkoitettuja asiakirjoja kuten työ- ja palkkatodistuksia (Frände ym., Prosessioikeus 4. p. 2012 s. 609; Jokela, Oikeudenkäynti III s. 167; Lappalainen, Siviiliprosessioikeus II s. 170). Oikeuskäytännössä yksityisluontoisina todistajankertomuksina ei ole pidetty työttömyyskassan antamaa todistusta eikä keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion kirjallista lausuntoa (KKO 1981 II 158 ja KKO 1999:74).

A on antanut syytteessä kerrotut tiedot poliisille 20.8.2007 ja Ulkomaalaisvirastolle 23.10.2007. Esitutkinta on aloitettu 24.4.2010 tehdyn tutkintailmoituksen perusteella. Kielianalyysi on päivätty 30.6.2010. Asiakirja on siten laadittu alkavan oikeudenkäynnin varalta.

Asiakirjan mukaan Skandinavisk Språkanalys AB:n käyttämä kieliasiantuntija on äänitteen perusteella laatinut yhdessä yrityksen kielitieteilijöiden kanssa lausunnon, jossa kiinnitetään huomiota äänne-, sananmuodostus- ja lauseoppiin sekä sanavarastoon ja henkilön maastaan ja kulttuuristaan ilmoittamiin tietoihin. Asiakirjassa ei ole sen laatijan nimeä eikä allekirjoitusta. Siinä on suomenkielinen lausunto-osa ja englanninkielinen selostus laatijan työkokemuksesta ja opinnoista sekä hänen syntymäaikansa.

Asiakirjan otsikon mukaan kysymyksessä on kielianalyysiä koskeva lausunto. Tämä ja asiakirjan sisältö viittaavat siihen, että kysymyksessä ei ole yksityisluontoinen todistajankertomus vaan asiantuntijalausunto. Oikeuskirjallisuuden mukaan todistajalla tarkoitetaan henkilöä, joka kertoo tosiseikkojen olemassaolosta aiemmin tekemiensä havaintojen perusteella (Frände ym. mts. s. 670; Vuorenpää, Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia s. 24). Asiantuntija taas tekee erityisten ammattitietojensa ja oikeudenkäynnissä tekemiensä havaintojen perusteella selkoa kokemussäännöistä ja antaa asiantuntijalausunnon. Kysymyksessä olevassa asiassa somalin kielen tuntija on ammattitaitonsa perusteella analysoinut esitutkinnan aikana hankittua äänitettä. Hän ei ole kertonut aiemmin tekemiään havaintoja A:n käyttämästä kielestä. Näin ollen asiakirjaa ei ole pidettävä yksityisluontoisena todistajankertomuksena vaan asiantuntijalausuntona.

Asiantuntijalausunnon esittäminen

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 50 §:n mukaan asiantuntijan on annettava lausuntonsa kirjallisesti, jollei tuomioistuin katso olevan syytä sallia, että se annetaan suullisesti. Asiantuntijaa, joka on antanut lausuntonsa kirjallisena, on kuultava tuomioistuimessa suullisesti, jos asianosainen sitä vaatii eikä hänen kuulemisensa ole ilmeisesti merkityksetöntä, taikka jos tuomioistuin pitää asiantuntijan kuulemista tarpeellisena. Saman luvun 55 §:n mukaan jos asianosainen nojautuu asiantuntijaan, joka ei ole oikeuden määräämä, olkoon tästä voimassa, mitä todistajasta on säädetty. Kuitenkin voidaan häneen soveltaa, mitä 50 §:ssä ja 51 §:n 2 momentissa on säädetty.

Lausunto on annettu asian esitutkinnan aikana. Se ei ole edellä mainitussa 50 §:ssä tarkoitettu tuomioistuimen määräämän asiantuntijan antama lausunto. Lausunnon antaja on siten asiantuntija, johon asianosainen nojautuu ja johon sovelletaan todistajaa koskevia säännöksiä. Häneen voidaan kuitenkin soveltaa säännöstä, jonka mukaan asiantuntijalausunto on annettava kirjallisesti (Frände ym. mts. s. 676; Koponen, Asiantuntijatodistelusta rikosoikeudessa, s. 196 teoksessa Asiantuntemustieto ja asiantuntijat oikeudessa; Vuorenpää mts. s. 129). Kielianalyysin laatija on näin ollen voinut lähtökohtaisesti antaa lausuntonsa kirjallisesti. Häntä olisi kuitenkin tullut voida kuulla tuomioistuimessa suullisesti, jos asianosainen tai tuomioistuin olisi pitänyt sitä tarpeellisena ja merkityksellisenä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, koska hänen henkilöllisyytensä ei ole ollut tiedossa. Kysymys on siten niin sanotusta anonyymistä todistelusta.

Anonyymi todistelu

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan oikeuden puheenjohtajan on kysyttävä todistajalta hänen nimensä, ikänsä, toimensa ja asuinpaikkansa ja tiedusteltava myös, milloin aihetta on, sellaisia seikkoja, jotka lain mukaan estävät tekemästä todistajanvalaa taikka oikeuttavat tai velvoittavat todistajan kieltäytymään todistamasta, niin myös sellaista, mikä voi vaikuttaa todistajan uskottavuuteen.

Edellä mainitun säännöksen perusteella todistajan on ilmoitettava nimensä. Voimassa olevan lain mukaan anonyymi todistelu ei siten ole sallittua (Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2005:5 s. 4 ja 2002:4 s. 16).

Tämä johtuu erityisesti siitä, että syytetyllä on oltava mahdollisuus kuulustella todistajaa ja arvioida todistajankertomuksen luotettavuutta (Jokela mts. s. 175; Tapanila, Syytetyn oikeus syyttäjän todistajien kuulemiseen s. 209). Koska kielianalyysilausunnon laatijan henkilöllisyys ei ole tiedossa, vastaajalla tai tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 50 §:n mukaisesti kutsua häntä kuultavaksi tuomioistuimeen. Hänelle ei voida tehdä hänen ammattitaitoaan tai esteettömyyttään taikka muita lausunnon luotettavuutta ja todistusarvoa koskevia kysymyksiä.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että kielianalyysilausuntoa ei voida ottaa asiassa kirjalliseksi todisteeksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Timo Palmgren, Marja-Leena Honkanen ja Tuomo Kurki
Esittelijä Anne Miettinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen