1.4.2010

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Helsingin käräjäoikeus on 10.9.2009 antamallaan päätöksellä asettanut B Oy:n konkurssiin verohallinnon konkurssihakemuksen perusteella ja määrännyt konkurssipesän pesänhoitajaksi asianajaja A:n. B Oy on hakenut muutosta ratkaisuun. Hovioikeus on 28.10.2009 antamallaan päätöksellä nro 2806 kumonnut käräjäoikeuden konkurssiin asettamista koskevan päätöksen.

Konkurssilain 8 luvun 8 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen hovioikeus on varannut pesänhoitajalle tilaisuuden toimittaa palkkiotaan ja kustannusten korvausta koskevan laskun ja asianosaisille tilaisuuden lausua siitä.

Vaatimus

Asianajaja A on vaatinut, että pesänhoitajan palkkion määräksi vahvistetaan 6.160 euroa ja kustannusten korvaukseksi 208,83 euroa lisättynä arvonlisäveron osuudella 1.401,14 euroa eli yhteensä 7.769,97 euroa. Hän on lisäksi vaatinut, että kustannusten korvaukseksi vahvistetaan myös kirjanpidon loppuun teettämisestä 3.843,90 euroa lisättynä arvonlisäveron osuudella 845,66 eli yhteensä 4.689,56 euroa.

Pesänhoitajan palkkioon olivat korottavasti vaikuttaneet pesänhoitajan palkkiota koskevan konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen 13/2004 kohdassa 4.1 luetellut korotusperusteet (1, 3, 4 ja 7).

B Oy:n kirjanpito oli konkurssiin asettamishetkellä tehty 30.6.2009 asti. Konkurssipesä oli teettänyt yhtiön kirjanpidon konkurssiin asettamiseen 10.9.2009 asti sekä työntekijöiden palkanlaskennan yhtiön kirjanpidon laatineella C Oy:llä. Mainitun yhtiön toimittama lasku 4.689,56 tuli vahvistaa korvattavaksi pesänhoitajalle aiheutuneena kustannuksena.

Lausumat

B Oy on vaatinut, että verohallinto velvoitetaan maksamaan pesänhoitajan palkkio ja kustannusten korvaus sekä korvaamaan yhtiön asianosaiskulut 4.000 eurolla ja oikeudenkäyntikulut 19.320 eurolla.

Verohallinto oli asian hävinneenä osapuolena velvollinen maksamaan pesänhoitajan palkkion ja kustannusten korvauksen.

Pesänhoitajan palkkiovaatimus oli määrältään kohtuuton. Suurin osa toimenpiteistä oli ollut turhia. Ne oli enimmäkseen suorittanut oikeustieteen ylioppilas, jonka osaaminen juridiikasta oli ollut hyvin heikko. Pesänhoitaja ei ollut odottanut hovioikeuden ratkaisua, vaikka hän oli saanut tietää, ettei B Oy:llä ollut yhtään konkurssihakemuksessa mainittua maksuerää maksamatta. A oli tehnyt hätäisiä toimenpiteitä ja antanut toimeksiantoja ylittäen valtuutuksensa näissä olosuhteissa. Palkkiona ja kuluina voitiin maksaa enintään 2.000 euroa.

Verohallinto on vaatinut, että B Oy velvoitetaan maksamaan pesänhoitajan palkkio ja kustannusten korvaus ja, että yhtiön oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus hylätään.

Konkurssilain mukaan velallinen oli velvollinen maksamaan pesänhoitajan palkkion ja kustannusten korvauksen. B Oy ei ollut esittänyt mitään perusteita verohallinnon maksuvelvollisuudelle. Maksuvelvollisuuden perusteeksi ei riittänyt se, että hovioikeus oli kumonnut käräjäoikeuden päätöksen yhtiön asettamiseksi konkurssiin. Konkurssiin asettaminen ei ollut johtunut verohallinnon laiminlyönnistä tai sen antamista puutteellisista tai harhaanjohtavista tiedoista. Yhtiö oli asetettu konkurssiin, koska se ei ollut vastustanut konkurssihakemusta. Kysymys oli siten ollut yhtiön omasta laiminlyönnistä.

Verohallinnolla ei ole ollut huomautettavaa pesänhoitajan vaatimuksen määrästä.

Verohallinto ei ollut osaksikaan velvollinen korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikuluja asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus oli määrältään selvittämätön ja kohtuuton.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yhtiön ja verohallinnon vastuu pesänhoitajan palkkiosta ja kustannuksista

Käsittelyratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pääasiaratkaisu

B Oy:n konkurssi on lakannut, kun hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden konkurssiin asettamista koskevan päätöksen. Pesänhoitajalla on oikeus saada hänen tehtävänsä näin päätyttyä siitä kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista tarpeellisista kustannuksista. Tuomioistuin päättää palkkion ja korvauksen suuruuden (konkurssilaki 8 luku 8 § 1 momentti). Maksuvelvollinen on velallinen, jollei tuomioistuin 8 luvun 8 §:n 2 momentista ilmenevillä perusteilla päätä, että velkojan on kokonaan tai osaksi maksettava pesänhoitajan palkkio ja kustannusten korvaus.

Pesänhoitaja A on toimittanut yksilöidyn laskun, jossa hänen asiassa tekemänsä toimenpiteet ja hänelle aiheutuneet kustannukset on eritelty. B Oy on lausumassaan yleisluonteisesti paljoksunut palkkiovaatimusta mutta ei ole esittänyt mitään sellaista seikkaa, jonka vuoksi yhtä tai useampaa toimenpidettä voitaisiin pitää tarpeettomana. Hovioikeus katsookin, että pesänhoitajan vaatiman palkkion ja pesänhoitajan suorittamien kustannusten korvauksen määrää voidaan pitää laskuissa yksilöidyt toimenpiteet huomioon ottaen kohtuullisena.

Pesänhoitaja A on lisäksi vaatinut, että yhtiön kirjanpidon loppuun saattamisesta aiheutunut tilitoimiston lasku voitaisiin vahvistaa kustannusten korvaukseksi. Lasku on toimitettu konkurssipesälle ennen konkurssiin asettamisen kumoamista. Pesänhoitajan mukaan lasku on edelleen maksamatta. Pesänhoitaja on ilmoittanut pidättäneensä yhtiön varoja myös kirjanpitotoimiston laskun maksamiseksi. Laskun määrää ei ole kiistetty.

Velallisen kirjanpidon teettäminen konkurssin alkamista edeltävältä ajalta on ollut epäilemättä hyvän pesänhoitotavan mukainen tarpeellinen toimenpide. Siihen on ollut myös tarpeen ryhtyä heti konkurssin alkamisen jälkeen. Kysymys ei kuitenkaan ole varsinaisesti pesänhoitajalle jo aiheutuneesta kustannuksesta, kun lasku on vielä maksamatta. Tilausta kirjanpitotoimistolta tehdessään pesänhoitaja on ollut velvollinen varmistautumaan siitä, että konkurssipesän varat riittävät tästä toimenpiteestä aiheutuviin kustannuksiin. Jos lasku jää maksamatta konkurssin asettamisen tultua kumotuksi, toimeksisaaja saattaa pitää muun maksajatahon puuttuessa tilauksen tehnyttä pesänhoitajaa maksuvelvollisena, vaikka tilaus on tehty konkurssipesän nimissä ja lukuun. Tilanne voi olla pesänhoitajien kannalta hankala ja se voi johtaa jopa liialliseen varovaisuuteen siinä, milloin hyvän pesänhoitotavan edellyttämiin, kustannuksia aiheuttaviin selvitystoimiin ryhdytään. Tähän nähden hovioikeus pitää perusteltuna sitä, että kirjanpidon teettämisestä aiheutuva laskusaaminen voidaan rinnastaa konkurssilain 8 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun pesänhoitajalle aiheutuneeseen tarpeelliseen kustannukseen, jonka maksamiseen pesänhoitaja voi käyttää maksun suorittamiseksi pidättämäänsä yhtiön omaisuutta tai josta suorittamansa määrän pesänhoitaja voi periä yhtiöltä.

Niin kuin edellä on todettu, velallinen on pääsäännön mukaan velvollinen maksamaan pesänhoitajan palkkion ja kustannusten korvauksen, vaikka konkurssiin asettaminen on kumottu. Konkurssilain 8 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan velkoja voidaan kuitenkin velvoittaa suorittamaan pesänhoitajalle maksettava määrä kokonaan tai osaksi, jos konkurssiin asettaminen tai konkurssin lakkaamista koskevan päätöksen viivästyminen on johtunut velkojan laiminlyönnistä tai velkojan antamista puutteellisista tai harhaanjohtavista tiedoista.

Verohallinnon menettelyä arvioitaessa voidaan todeta seuraavaa. Verohallinto on 12.6.2009 vireille tulleella hakemuksella hakenut yhtiötä konkurssiin yhtiölle tiedoksi annetun konkurssiuhkaisen maksukehotuksen perusteella. Maksukehotuksessa saatavien määräksi on viivästysseuraamuksineen ilmoitettu 255.383, 01 euroa ja konkurssihakemuksessa 289.670, 81 euroa.

Verohallinto on 17.7.2009 tehnyt useita yhtiötä koskevia arvonlisäveron oikaisupäätöksiä, joiden seurauksena konkurssiuhkaisessa maksukehotuksessa mainituista saatavista on jäänyt jäljelle ainoastaan lokakuun 2008 arvonlisävero pääomaltaan 7.056,90 euroa. Oikaisupäätökset ovat perustuneet yhtiön 15.7.2009 antamiin valvontatietoihin.

Konkurssihakemuksesta perusteena olevien saatavien yhteismäärä on siis oikaisupäätösten vuoksi alentunut oleellisesti ja verottajan saatavan määräksi on jäänyt vain mainittu noin 7.000 euron suuruinen määrä. Verohallinto ei ole konkurssihakemuksen tehneenä velkojana ilmoittanut velan merkittävästä alentumisesta käräjäoikeudelle, vaikka siihen olisi ollut runsaasti aikaa. On hyvin mahdollista, että jos saatavien määrän muutos olisi tullut käräjäoikeuden tietoon, se olisi ottanut konkurssiin asettamisen perusteet tarkemmin tutkittavaksi varattuaan ensin yhtiölle mahdollisuuden lausua uudesta tilanteesta. Kaikki tämä olisi saattanut johtaa siihen, että ne perusteet, jotka johtivat konkurssiin asettamisen kumoamiseen hovioikeudessa, olisivat olleet myös jo käräjäoikeuden tiedossa sen ratkaistessa hakemuksen. Huomattava näet on, että hovioikeuden ratkaisun perusteena oli myös se, että oikaisupäätösten perusteella yhtiölle oli myös syntynyt verohallinnon saatavaa suurempi vastasaatava verottajalta. Tämä puolestaan aiheutti sen, että hovioikeus ei pitänyt verohallinnon saatavaa riittävän selvänä konkurssihakemuksen perusteeksi.

Kaiken kaikkiaan verohallinnon menettelyä voidaan pitää sen laatuisena, että verottajan maksuvelvollisuudelle on perusteita.

Yhtiön oman menettelyn vuoksi verohallinnon vastuu pesänhoitajan palkkiosta ja kustannuksista ei voi kuitenkaan olla täysimääräinen. Vaikka yhtiöllä on saattanut olla aihetta uskoa, että konkurssihakemus tehtyjen oikaisujen johdosta peruuntuu, yhtiön olisi tullut kuitenkin vastata käräjäoikeudesta sille lähetettyyn lausumapyyntöön, jonka se on saanut varmuudella tiedoksi 27.8.2009, ja näin itsekin vaikuttaa siihen, että konkurssiin asettamisen perusteet tulevat uuden tilanteen mukaisesti käräjäoikeudessa selvitetyiksi. Laiminlyömällä tämän yhtiökin on vastuussa siitä, että konkurssihakemus on tullut hyväksytyksi.

Hovioikeus katsoo edellä sanotun perusteella oikeudenmukaiseksi, että verohallinto vastaa pesänhoitajaan nähden puoleksi vahvistetun palkkion ja kustannuksen korvauksen määrästä. Verohallinto ei kuitenkaan voi osaksikaan olla vastuussa yhtiön kirjanpidon loppuun teettämisestä aiheutuneen laskun maksamisesta. Yhtiö on näet ollut jo lain mukaan velvollinen huolehtimaan kirjanpidostaan eikä laiminlyödyn kirjanpidon loppuun saattamisesta aiheutunut kustannus ole voinut aiheutua verohallinnon menettelystä.

Oikeudenkäyntikulut

B Oy on lausumassaan 29.10.2009 vaatinut, että verohallinto velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Konkurssiin asettamista koskeva asia on ratkaistu jo 28.10.2009 ilman että siinä olisi esitetty vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tämän asian yhteydessä vaatimusta ei voida siltä osin enää tutkia.

Siltä osin kuin vaatimus koskee tätä pesänhoitajan palkkiota koskevaa asiaa, oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudelle ei ole esitetty oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä. Yhtiö vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Päätöslauselma

Hovioikeus vahvistaa B Oy:n pesänhoitajan, asianajaja A:n palkkion määräksi 6.160 euroa ja hänelle itselleen aiheutuneiden kustannusten korvaukseksi 208,83 euroa sekä arvonlisäveron osuudeksi 1.401,14 euroa eli yhteensä 7.769,97 euroa.

B Oy ja verohallinto ovat molemmat velvollisia maksamaan tästä määrästä A:lle puolet eli 3.885 euroa. B Oy:n osuuden suorittamiseksi A:lla on oikeus käyttää maksun suorittamiseksi pidättämiään yhtiön varoja.

Hovioikeus vahvistaa myös, että A on oikeutettu käyttämään näitä pidättämiään yhtiön varoja myös C Oy:n 4.689,56 suuruisen laskun maksamiseen taikka perimään B Oy:ltä sen määrän, jonka hän on itse siitä suorittanut.

B Oy:n vaatimus verohallinnon velvoittamisesta suorittamaan oikeudenkäyntikuluja jätetään osin tutkimatta ja osin hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvos Merja Söderström, määräaikainen hovioikeudenneuvos Pertti Mäkilaurila, esittelijä viskaali Eija Multimäki

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen