15.6.2010

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 18.5.2009

Kirjallinen menettely

Vastaaja A

Asia
törkeä rattijuopumus ym.

Selostus asiasta

Syyttäjän vaatimukset

Syyttäjän syyte
Syyttäjä on vaatinut vastaajalle perusteella rangaistusta Helsingissä 14.2.2009
tehdyistä rikoksista seuraavasti:

1) törkeä rattijuopumus; rikoslaki 23 luku 4 §

Teonkuvaus
A on kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ajon
jälkeen ollut 1,12 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Olosuhteet ovat olleet sellaiset, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Riidattomat seikat
vastaajan kertomus esitutkinnassa; tunnustaa teon

Kirjallinen todiste
mittauspöytäkirja/14.2.2009; vastaajan uloshengitysilman alkoholipitoisuus ajon jälkeen

2) kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta; rikoslaki 23 luku 10 §

Teonkuvaus A on kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä ajo-oikeudetta.

Riidattomat seikat
vastaajan kertomus esitutkinnassa; tunnustaa teon

Syyttäjän muut vaatimukset
Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että vastaaja määrätään vähintään 1 vuoden 2 kuukauden pituiseen ajokieltoon.

Syyttäjän seuraamuskannanotto
Syyttäjä on syytekirjelmässään vaatinut, että vastaaja tuomitaan vähintään 3 kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen lisäksi vähintään 45 päiväsakon määräiseen oheissakkoon.

Vastaajan kuuleminen
Vastaaja A oli esitutkintapöytäkirjaan kirjatun poliisikuulustelukertomuksen mukaan 14.2.2009 tunnustanut ajon, ajo-oikeudettomuutensa ja alkoholin käyttämisen ennen ajoa.

Vastaaja oli esitetyn tiedoksiantotodistuksen mukaan saanut tiedoksi edellä selostetut syyttäjän syytteen, muut vaatimukset ja seuraamusesityksen. Vastaaja oli 15.5.2009 toimittanut käräjäoikeudelle allekirjoittamansa kirjallisen suostumuksen, jonka mukaan vastaaja tunnusti menetelleensä syytteissä kuvatulla tavalla sekä luopui oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostui asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä.

Asian käsittely
Käräjäoikeus on edellä viitatun vastaajan suostumuksen perusteella käsitellyt asian kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5a luvussa säädetyllä tavalla.

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen
Vastaaja A on kirjallisesti tunnustanut menetelleensä syytteissä kuvatulla tavalla.

Vastaaja oli jo esitutkinnassa 14.2.2009 tunnustanut ajon ja alkoholin nauttimisen ennen ajoa sekä myöntänyt syyllistyneensä asiassa törkeään rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Vastaajalle ajon jälkeen suoritetusta tarkkuusalkometrikokeesta on esitetty mittauspöytäkirja, johon syytteessä kerrottu lukema perustuu.

Vastaajan on edellä kerrotuin perustein selvitetty syyllistyneen niihin törkeään rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, joista syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Seuraamukset
Vastaajalle oikeuskäytännön mukaan hänen syykseen nyt luettavista törkeän rattijuopumuksen sisältävistä rikoksista tuleva seuraamus on vankeusrangaistus. Sitä ei tässä tapauksessa voida määrätä ehdolliseksi, vaikka syyttäjä on niin vaatinut, koska vastaajalla on rikosrekisterimerkintöjen mukaan jo kolme aikaisempaa, vuosina 2001, 2003 ja 2008 törkeistä rattijuopumuksista tuomittua vankeusrangaistusta, joista kaksi jälkimmäistä olivat jo olleet ehdottomia. Viimeisin tuomio oli annettu 15.12.2008 eli vain kaksi kuukautta ennen nyt kysymyksessä olevan ajon tapahtumista. Vankeusrangaistus, jonka pituuden on oltava 3 kuukautta 15 päivää ottaen huomioon alkoholipitoisuuslukeman suuruuden ja edellä selostetun samankaltaisen rikosentisyyden, on siten oleva ehdoton.

Vastaaja on määrättävä tieliikennelain 75 ja 78 §:ien mukaisesti ajokieltoon, jonka minimipituus on tässä tapauksessa 1 vuosi, koska vastaaja on nyt viiden vuoden sisällä syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen.

Vastaaja
A

Tuomiolauselma
Syyksi luetut rikokset
1) Törkeä rattijuopumus 14.2.2009
2) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 14.2.2009

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen vankeusrangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
3 kuukautta 15 päivää vankeutta

Lainkohdat

1) Rikoslaki 23 luku 4 §
2) Rikoslaki 23 luku 10 §
Tieliikennelaki 64 § 1

Muut rikosoikeudelliset seuraamukset

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 19.5.2010.
Tieliikennelaki 75 § 1 ja 78 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
käräjätuomari Maritta Pakarinen

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 15.6.2010

Valitus

A on vaatinut, että rangaistusta alennetaan ja rangaistus määrätään ehdolliseksi tai toissijaisesti ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomitaan yhdyskuntapalvelua. A on lisäksi pyytänyt, että hänestä hankitaan yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvitys.

A oli jäänyt kiinni normaalissa liikennevalvonta­tilanteessa eikä hän ollut aiheuttanut ajollaan vahinkoa tai vaaratilannetta.

Syyttäjä oli haastehakemuksessaan katsonut ehdollisen vankeusrangaistuksen mahdolliseksi rangaistusseuraamukseksi. A oli vastannut kirjallisesti suostuen asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. A:lle olisi tullut varata mahdollisuus lausua ankarammasta seuraamusvaihtoehdosta ja tuoda esiin ehdotonta vankeusrangaistusta vastaan puhuvia seikkoja ja myös viitata mahdollisuuteen, että hän saisi sovittaa rikoksensa yhdyskuntapalveluna.

Vastaus
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjällä oli syyteharkintavaiheessa ollut käytössään 5.3.2009 tulostettu rikosrekisteriote, jossa ei vielä ollut ollut merkintää käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta, 15.12.2008 tuomitusta ehdottomasta vankeusrangaistuksesta. Mikäli tämä seikka olisi ollut tiedossa, olisi syyttäjän seuraamusvaatimus ollut ehdoton vankeusrangaistus. A:lle tuomittua ehdotonta vankeusrangaistusta ei tullut muuttaa.

Koska aiempi tuomio oli annettu alle kaksi kuukautta ennen nyt kyseessä olevaa tekoa ja samankaltaisesta rikoksesta, ei vankeusrangaistuksen sijasta tullut tuomita yhdyskuntapalvelua.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut
Sovellettavat säännökset ja lain esityöt

Suomen perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat rikosasian vastaajalle lähtökohtaisesti oikeuden suulliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin ainakin yhdessä oikeusasteessa. Tämän mukaisesti rikosasiat ratkaistaan käräjäoikeudessa yleensä suullisessa pääkäsittelyssä. Mainitusta lähtökohdasta on kuitenkin tehty poikkeus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin lailla 243/2006 vuonna 2006 otetussa 5 a luvussa, jonka mukaisesti rikosasia voidaan tietyin edellytyksin ratkaista pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisessa menettelyssä.

Mainitun luvun 1 §:n mukaan rikosasian ratkaiseminen pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisessa menettelyssä edellyttää muun muassa, että vastaaja tunnustaa virallisen syyttäjän syytteessä kuvatun teon sekä käräjäoikeudelle antamallaan nimenomaisella ilmoituksella luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Edellytyksenä on lisäksi muun muassa, että pääkäsittelyn toimittaminen on asian selvitettyyn tilaan nähden myös kokonaisuutena arvioiden tarpeetonta.

Mainitun luvun 2 §:n mukaan kirjallisessa menettelyssä vastaajaa kehotetaan haasteen ja haastehakemuksen tiedoksiannon yhteydessä ilmoittamaan kirjallisesti käräjäoikeudelle, tunnustaako hän syytteessä kuvatun teon sekä luopuuko hän oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuuko hän asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Vastaajalle on samalla annettava tieto suostumuksen merkityksestä asian käsittelyssä. Jos vastaaja toimittaa määräajassa käräjäoikeudelle mainitun ilmoituksen ja muut luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä ovat olemassa, asiassa ei järjestetä pääkäsittelyä, ja asia ratkaistaan viipymättä kirjallisessa menettelyssä, jollei ole syytä siirtää asiaa pääkäsittelyyn.

Mainitun luvun 3 §:n mukaan käräjäoikeus voi erityisestä syystä kehottaa asianosaista toimittamaan käräjäoikeuteen lisäksi kirjallisen lausuman tai, jos käräjäoikeus harkitsee sen tarpeelliseksi, käräjäoikeus voi varata asianosaiselle tilaisuuden suullisen lausuman antamiseen käräjäoikeuden kansliassa tai istuntopaikalla.

Luvun säätämiseen johtaneista lainvalmistelutöistä (HE 271/2004, PeVL 31/2005 ja LaVM 1/2006) ilmenee, että vastaajan nimenomaisen suostumuksen edellyttäminen oli keskeinen seikka kirjallisen menettelyn hyväksyttävyyden kannalta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todettiin muun muassa (PeVL 31/2005 s. 3), että vastaajan suostumus kirjallisen menettelyn käyttämiseen merkitsee käytännössä luopumista yksittäistapauksessa sekä oikeudenkäynnin suullisuudesta ja julkisuudesta että yleensä myös oikeudesta tulla kuulluksi. Suostumuksen aitouteen ja vapaaehtoisuuteen sekä nimenomaisuuteen oli valiokunnan mielestä kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi oli varmistuttava siitä, että suostumuksen antaja tietää ja ymmärtää suostumuksen merkityksen.

Myös kirjallisessa menettelyssä sovellettavan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan haastehakemuksessa on ilmoitettava muun muassa rangaistus- ja menettämisvaatimus sekä muut vaatimukset ja lainkohdat, joihin ne perustuvat. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 271/2004 s. 47) on todettu tältä osin, että kirjallisen menettelyn käyttämisen yhteydessä syyttäjän esittämä seuraamusehdotus tuomittavasta rangaistuksesta on käytännössä tarpeen. Mikäli syyttäjä esittää ainakin rangaistuslajin valintaa ja mahdollisen vankeusrangaistuksen ehdollisuutta koskevan käsityksensä sekä, ehdottoman vankeusrangaistuksen tullessa kysymykseen, käsityksensä yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen soveltuvuudesta, on myös vastaajan helpompi arvioida sitä, suostuuko hän kirjalliseen menettelyyn. Kuitenkaan esityksessä ei ehdotettu sitä, että syyttäjän haastehakemuksessa mahdollisesti esittämä seuraamusehdotus olisi tuomioistuinta sitova esimerkiksi niin, että sitä ankarampaa rangaistusta ei saisi tuomita. Tältä osin oikeustila säilyi ennallaan, ja tuomioistuin voi päättää rangaistuksesta itsenäisesti myös kirjallisessa menettelyssä. Estettä tuomita ehdotettua ankarampaa rangaistusta ei siten ole. Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös perustuslain ja ihmisoikeussopimusten rikosasian vastaajalle takaamat perus- ja ihmisoikeudet.

Asian arviointi

Tässä asiassa vastaaja A:lle on 30.3.2009 päivätyssä haastehakemuksessa vaadittu rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 14.2.2009. Syyttäjän seuraamuskannanotto on ollut seuraavan sisältöinen: “Ehdollinen vankeusrangaistus, vähintään 3 kuukautta vankeutta, jonka lisäksi oheissakko, vähintään 45 päiväsakkoa.” Haaste on annettu tiedoksi A:lle 15.5.2009. Samana päivänä käräjäoikeudelle antamassaan ilmoituksessa A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla sekä ilmoittanut luopuvansa oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuvansa asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta 18.5.2009 antamallaan tuomiolla. A on tuomittu syytteessä kuvatuista teoista yhteiseen 3 kuukauden 15 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tuomion perustelujen mukaan vankeusrangaistusta ei voitu määrätä ehdolliseksi, vaikka syyttäjä oli niin vaatinut, koska vastaajalla oli rikosrekisterimerkintöjen mukaan jo kolme aikaisempaa, vuosina 2001, 2003 ja 2008 törkeistä rattijuopumuksista tuomittua vankeusrangaistusta, joista kaksi jälkimmäistä olivat jo ehdottomia. Viimeisin tuomio oli annettu 15.12.2008 eli vain kaksi kuukautta ennen kysymyksessä olevan ajon tapahtumista.

Hovioikeus toteaa, että sillä tuomitaanko vankeusrangaistus ehdollisena vai ehdottomana on rikosasian vastaajalle olennainen merkitys. Vankeusrangaistuksen tuomitseminen tässä asiassa ehdottomana on tullut vastaaja A:lle yllätyksenä, kun syyttäjä oli ehdottanut seuraamukseksi ehdollista vankeusrangaistusta. A:lla ei ole ollut tilaisuutta esittää ehdotonta vankeusrangaistusta vastaan puhuvia seikkoja eikä myöskään pyytää mahdollisen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittavaksi yhdyskuntapalvelurangaistusta.

Hovioikeus katsoo, että tässä tilanteessa A:n suostumusta asian käsittelemiseksi kirjallisessa menettelyssä ei voida pitää riittävänä, kun otetaan huomioon edellä mainitut perustuslain ja ihmisoikeussopimusten rikosasian vastaajalle takaamat perus- ja ihmisoikeudet sekä lain säätämiseen johtaneissa esitöissä esitetyt näkemykset. Asiaa ei olisi saanut ratkaista kirjallisessa menettelyssä varaamatta A:lle vielä tilaisuutta lausua rangaistusseuraamusta koskevasta kysymyksestä joko pääkäsittelyssä tai pyytämällä A:lta kirjallinen tai suullinen lausuma, kun käräjäoikeuden tietoon oli tullut uusi, 15.12.2008 annettu tuomio. Käräjäoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, minkä vuoksi asia on palautettava käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia tämän päätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi ja siinä, huomioon ottaen palauttamisen peruste, laillisesti menetellä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Antti Miettinen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Pekka Haapaniemi
määräaikainen hovioikeudenneuvos Tatu Leppänen

Esittelijä: viskaali Pia Vuojolainen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot: Lainvoimainen