20.1.2009

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 23.11.2007

Kantaja
O

Vastaaja
Sisu Auto Huoltopalvelut Oy

Asia
Työsuhteen irtisanominen/purkaminen

Vireille
13.6.2006

SELOSTUS ASIASTA

O on työskennellyt 3.1.2005 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n (jäljempänä Sisu Huoltopalvelut) palveluksessa Vantaalla varaosamyyjänä. Sisu Huoltopalvelut on irtisanonut O:n työsopimuksen 13.6.2005 päättymään kahden viikon irtisanomisaikaa noudattaen 27.6.2005. Irtisanomisen perusteena on ollut Oy Suomen Autoteollisuus Oy:n tytäryrityksen Oy Sisu Auto Ab:n, Sisu Auto Trucks Oy:n ja Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n eli Sisu-konsernin liiketoiminnan uudelleenjärjestelyt ja niistä johtuvat henkilöstövaikutukset.

O on riitauttanut irtisanomisensa.

O:n säännöllisen työajan palkka työsuhteen päättyessä on ollut 1.765,25 euroa kuukaudessa.

O on ollut työttömänä työsuhteensa päättymisestä lähtien aina 1.5.2006 saakka eli runsaat kymmenen kuukautta. O on työllistynyt 2.5.2006 alkaen määräaikaiseen työsuhteeseen ensin 30.8.2006 saakka, jota sopimusta on edelleen jatkettu ensin 29.12.2006 saakka ja sen jälkeen 5.4.2007 saakka. Tässä työssä O:n palkka on ollut 1.443 euroa kuukaudessa. O on työttömyysaikanaan ollut työllisyyskoulutuksessa ja hänelle on maksettu ansiopäivärahan suuruista koulutustukea ajanjaksolla 31.10.2005 - 13.4.2006. Ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa O on saanut Toimihenkilöiden työttömyyskassan ja Työttömyysvakuutusrahaston lausumasta ilmenevät määrät.

KANNE

Vaatimukset

O on ensisijaisesti vaatinut, että

1. Sisu Auto Huoltopalvelut Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n tarkoittamana korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä enintään hänen 24 kuukauden palkkaa vastaavat 42.366 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantamisesta lukien,

2. O on toissijaisesti vaatinut, että Sisu Auto Huoltopalvelut Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta takaisinottovelvollisuuden rikkomisen johdosta siitä alkaen, kun yhtiö tarvitsi lisää työvoimaa varaosamyyntitehtäviin ajalta 1.8.2005 - 30.4.2006 yhteensä 15.887,25 euroa, ajalta 2.5.2006 - 30.8.2006 yhteensä 1.280 euroa (4 x 320 euroa), ajalta 1.-30.9.2006 yhteensä 1.765,25 euroa ja ajalta 1.10.2006 - 30.9.2007 yhteensä 2.840 euroa (12 x 320 euroa) yhteensä 22.772,50 euroa viivästyskorkoineen tuomion antopäivästä lukien,

3. O on vielä vaatinut, että Sisu Auto Huoltopalvelut Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4.1 §:n momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Työsopimuksen irtisanominen oli työsopimuslain 7 luvun 1 §:n sekä 3-4 §:ien vastainen seuraavista syistä:

Sisu Huoltopalvelun toiminnallinen tulos ei ole ollut tappiollinen tilikaudella 2004 ja 2005. Sisu Huoltopalvelun liikevaihto on kasvanut vuonna 2005 edelliseen vuoteen verrattuna 21,5 % ja henkilöstön määrä on kasvanut 34 henkilöllä. Konserniavustukset ovat kääntäneet tilikausien tulokset tappiollisiksi. Sisu-Auto -konserni on tehnyt tappiollisen tuloksen, joka on osaksi johtunut Sisu-Trucks Oy:n tilanteesta, jota muiden yhtiöiden voitot eivät ole täysin kompensoineet. Konsernin tekemä tappio 3,2 miljoonaa euroa on omistusjärjestelyjen yhteydessä, osana kauppahintaa olleen akordin johdosta muuttunut 893.000 euron voitoksi, ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja.

Sisu Huoltopalvelun Vantaan korjaamon varaosamyynnissä ei ole tehty sellaisia organisaatiomuutoksia, jotka olisivat vähentäneet O:n työsopimuksen mukaista tai sitä vastaavaa työtä lain edellyttämällä tavalla olennaisesti tai pysyvästi. O:n irtisanominen ei ole johtanut palkkakustannusten säästöön, koska hänen työpanoksensa on korvattu toisella työntekijällä. Irtisanomista ei voida taloudellisin perustein edes kohdistaa tehtäviin, joita irtisanomisperuste eli työn vähentyminen olennaisesti ja pysyvästi ei edes koske.

O on työskennellyt viennin varaosamyyjänä Oy Sisu-Auto Ab:ssä vuosina 1994-2003 ja hän on tarvinnut sekä käyttänyt työssään nimenomaista varaosien teknistä tuntemusta ja kokemustaan myyntityöstä. O:n pääasiallisiin työtehtäviin ei kuulunut varaosien keräily eikä pakkaaminen, vaan niihin tehtäviin oli eri työntekijät.

O:n irtisanomisen jälkeen varaosamyyntiin Vantaalle on palkattu V -niminen toimihenkilö. V on työskennellyt aikaisemmin Oy Sisu Auto Ab:n palveluksessa Karjaalla yhtiön varaosakeskuksessa varaosien ostotehtävissä. V on ollut samanlainen asiantuntija kuin O, ja he molemmat ovat tunteneet Sisu-tuotemerkin pitkän työkokemuksensa perusteella. O:lla oli työkokemusta varaosamyynnistä vuodesta 1994, kun V oli varastotyöntekijä ja vuodesta 1999 alkaen tuotehoitaja. Varaosakeskus on lakkautettu ja ostotoiminnot eli V:n tuotehoitajana työsuhteessaan tekemä työ on keskitetty Lietoon LOKI varaosalogistiikan ohjauskeskukseen. V on palkattu Sisu Huoltopalveluun tekemään O:n työsopimuksen mukaista tai sitä vastaavaa työtä varaosamyyjänä. O:n työtehtävä ei ole lakannut eikä O:n irtisanominen ole vähentänyt Sisu Huoltopalvelun varaosamyyjien määrää, kun V on palkattu O:n tilalle.

Irtisanomisen asemesta O:lle olisi pitänyt tarjota ensisijaisesti sitä työtehtävää, jota V on palkattu tekemään sekä toissijaisesti muuta O:n ammattitaitoa, työkokemusta ja koulutusta vastaavaa työtä. Vantaan korjaamolla oli avoinna varastomiehen paikka, jota tehtävää O:lle olisi myös tullut tarjota kuten muitakin O:n työssäkäyntialueella mahdollisesti avoinna olleita varaosamyyntiin liittyviä työtehtäviä. Sisu Huoltopalvelut on ollut ensisijaisesti velvollinen turvaamaan jo palveluksessaan olleiden työntekijöiden työsuhteet ja tarjoamaan työtä ensisijaisesti jo työsuhteessa oleville. Sisu Huoltopalvelut on laiminlyönyt tämän velvollisuutensa palkatessaan O:n tilalle toisen yhtiön eli Oy Sisu Auto Ab:n palveluksessa olleen V:n. Myös varastomiehen paikkaa täytettäessä O on sivuutettu vastaavalla tavalla. Tehtävään on palkattu L -niminen henkilö.

Sisu Huoltopalvelut ei ole voinut perustella menettelyään konsernin sisäisellä sijoitusvelvollisuudella, koska tämä velvollisuus oli toissijainen suhteessa jo työsuhteessa yhtiöön olevien sijoittamisvelvollisuuteen. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentin mukaisen vastuunläpimurtosäännöksen perusteella sijoittamisvelvollisen työnantajan kannalta kyse on uudesta työntekijästä.

Karjaan varaosakeskuksen lakkauttamisessa ja Lietoon perustetussa uudessa logistiikkakeskuksessa ei ole ollut kysymys liikkeen luovutuksesta, koska ei ole olemassa luovutettavaa toiminnallista kokonaisuutta eikä luovutushetkeä, jolloin luovuttajan palveluksessa olevat luovutettavaan liiketoimintaan liittyvät työsuhteet olisivat siirtyneet automaattisesti luovutuksensaajalle.

Ilman asianmukaista perustetta tapahtunut irtisanominen on aiheuttanut O:lle sekä aineetonta että aineellista vahinkoa. Korvausta korottavina tekijöinä on otettava huomioon O:n työttömyyden pitkä kesto sekä työnantajan menettely työsuhdetta päätettäessä. O on ollut työttömänä työsuhteensa päättymisestä lukien 1.5.2006 saakka. O on työllistynyt 2.5.2006. Tässä työssä palkka on 1.443 euroa kuukaudessa eli työllistymisestä huolimatta taloudellista vahinkoa aiheutuu palkkaetujen menetyksenä aikaisempaan ansiotasoon verrattuna n. 320 euroa brutto kuukaudessa.

KANTEESEEN VASTAAMINEN

Vastaus

Sisu Auto Huoltopalvelut Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja että O velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

O:n työsopimuksen irtisanominen on liittynyt niihin työvoimavähennyksiin, joita Sisu -konserni, johon Sisu Huoltopalvelut kuului, oli joutunut toteuttamaan yhtiön toiminnan ja kustannusrakenteen tervehdyttämiseksi. Sisu Huoltopalvelut on osa Sisu-konsernia ja sen tehtäviin kuuluu konsernin huolto- ja varatoiminnoista huolehtiminen.

Sisu -konsernin koko liiketoiminnan tulos oli ennen veroja ja satunnaiseriä vuonna 2005 yli 3 miljoonaa euroa tappiollinen. Konsernin sisäinen tulos- ja kustannusjako oli samanaikaisesti muuttunut siten, että Sisu Huoltopalvelulle oli ohjattu eräitä aikaisemmin Sisu-Auto Oy:lle kuuluneita toimintoja. Sisu Huoltopalvelut liikevaihdon kasvaminen oli johtunut lisäksi siitä, että yhtiö oli avannut uudet toimipisteet Kouvolaan ja Savonlinnaan. Uusien toimipisteiden avaamisesta kertyi yhtiölle uuden liikevaihdon ohella myös uusia kustannuksia palkka- ja muiden kustannusten muodossa.

Mikään edellä selostettu seikka ei merkinnyt sellaisenaan tulosparannusta koko Sisu -konsernin puitteissa eikä mikään mainittu seikka vaikuttanut Vantaan toimipisteen toimintaan. Sisu -konsernin kokonaistappio oli yli 3 miljoonaa euroa tappiollinen tappion jakaantuessa sisäisen laskutuksen ja sisäisten konserniavustusten kautta eri konserniyhtiöille oikeudelle erikseen jätetyn laskelman mukaisesti. Sisäistä laskutusta ja toisaalta konserniavustuksia ei yhtiöiden yhteenkuuluvuuden johdosta tehty liiketaloudellisin perustein.

Oy Sisu-Auto Ab:n aikaisempi omistaja oli yhtiön pelastamiseksi joutunut kertaluonteisesti antamaan anteeksi yhtiön lainoja 4,1 miljoonan euron edestä. O:n väite siitä, että lainojen anteeksianto olisi ollut "osa kauppahintaa" ei ole oikea. Lainojen anteeksianto ei ollut tulosvaikutteinen, koska se ei johtunut yhtiön liiketoiminnan kannattavuuden parantumisesta. Anteeksianto oli rinnastettavissa pikemminkin akordiin tai vapaaehtoiseen yrityssaneeraukseen, koska lainojen anteeksiannon tarkoituksena oli ainoastaan pelastaa yhtiö sitä muutoin uhkaavalta suoritustilalta. Myöskään verottaja ei ollut pitänyt lainojen anteeksiannon kautta yhtiön saamaa etuutta verotettavana tulona.

Sisu -konserni oli tuottanut tappiota myös aikaisempina vuosina ja yhtiön johto oli pakotettu ryhtymään vuoden 2005 aikana uusiin taloudellisiin säästötoimiin. Sisu Huoltopalvelussa oli aloitettu tässä tarkoituksessa yt-neuvottelut, jotka olivat päätyneet yhteisymmärrykseen säästötoimien välttämättömyydestä. Säästötoimien tarpeellisuutta oli lisännyt se, että suuren konserniyhtiön tytäryhtiönä aiemmin toiminut konserni oli muuttunut samana ajanjaksona itsenäiseksi pk-yritykseksi, joka ei voinut perustaa toimintaansa siihen, että aikaisempi omistaja nyt tapahtuneella tavalla osallistuisi uudelleen yhtiön pelastamiseen.

O on siirtynyt Sisu Huoltopalvelun palvelukseen Oy Sisu-Auto Ab:n Karjaan varaosakeskuksen palveluksesta. Karjaan varaosakeskus oli sekin osa Sisu-konsernia ja konserni pyrki varaosakeskuksen lakkauttamalla siirtämään toimintojaan lähemmäksi lopullista asiakasta. Tällaiseen toimintaan yhtiöllä oli oikeus sekä taloudellisten syiden että toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvien perusteiden nojalla. Varaosakeskus ajettiin asteittain alas ja varaosakeskuksen myyntitehtävät siirrettiin tätä tarkoitusta varten erikseen perustetulle Sisu Huoltopalvelulle.

O:n työtehtävät Sisu Huoltopalvelun Vantaan varaosamyynnissä muodostuivat tavaroiden keräilystä, pakkauksesta ja lähetyksistä. O huolehti myös muusta Vantaan korjaamon varaosakäytöstä. Työ muistutti tältä osin O:n aikaisempaa toimintaa Karjaan varaosakeskuksen tavarankeräilijänä. Varsinaisten asiakkaiden kanssa tehtävään kauppaan (tiskimyynti) O oli osallistunut ainoastaan vähäisessä määrin.

V ja L olivat työskennelleet - samalla lailla kuin O itsekin - aikaisemmin Karjaan varaosakeskuksessa. V oli tänä aikana erikoistunut Sisu-tuotteisiin ja häntä voitiin pitää Sisu-tuotemerkin erityisasiantuntijana. V siirtyi Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palvelukseen Karjaan varaosakeskuksen tultua kokonaan lakkautetuksi.

L siirtyi Vantaan toimipisteeseen viennin varaosatoimituksiin erikostuneena työntekijänä. L:n työsuhteessa ei ollut kysymys kanteessa mainitussa lehti-ilmoituksessa tarkoitetun paikan täyttämisestä vaan L:n vanhasta työtehtävästä, joka siirtyi sellaisenaan Karjaalta Vantaalle. Lehti-ilmoituksessa tarkoitettu varastomiehen paikka jäi sitä vastoin kokonaan täyttämättä.

Sisu Huoltopalvelulla on ollut oikeus kohdella kaikkia varaosakeskuksesta Vantaalle siirtyneitä työntekijöitä yhtenä kokonaisuutena, koska kaikkien mainittujen työntekijöiden työsuhteessa oli kysymys siirtymisestä toisen konserniyhtiön palveluksesta toisen konserniyhtiön palvelukseen. Yhtiöillä oli yhteinen henkilöstöhallinto ja yt-neuvottelujen lähtökohta oli koko ajan ollut se, että konsernin työntekijöitä kohdellaan samalla lailla siitä riippumatta, mikä konserniyhtiö toimii asianomaisen työntekijän muodollisena työnantajana (vrt. KKO 1998:14).

V:n ja L:n työsuhteisiin on joka tapauksessa tullut soveltaa liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä (vrt. esim. KKO 2000:7).

Sisu -konsernin sisällä toteutettu uudelleenjärjestely on velvoittanut Oy Sisu-Auto Ab:n tarjoamaan V:lle samalla lailla tehtäviä Sisu Huoltopalvelun palveluksessa kuin se on velvoittanut yhtiötä aikaisemmin tarjoamaan työtehtäviä myös O:lle itselleen. V:lla on ollut hänen ja O:n välisessä ammattitaitovertailussa ylivoimainen etulyöntiasema O:n nähden.

Irtisanomisjärjestystä koskevien työehtosopimusmääräysten rikkominen - josta esillä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan kysymys - ei työsopimuslain mukaan johtaisi työsopimuslaissa tarkoitetun vahingonkorvausvelvollisuuden syntymiseen, koska työsopimuslakiin ei sisälly irtisanomisjärjestystä koskevia säännöksiä.

O:lle on työsuhteen päättymisen jälkeen tarjottu useita tehtäviä Oy Sisu-Auto Ab:n ja Sisu Huoltopalvelun palveluksessa, mutta O ei ole ollut kiinnostunut näistä tehtävistä. Sisu Huoltopalvelut ei ole täyttänyt O:n mainitsemaa ja hänen hakemaansa varastomiehen paikkaa lainkaan. Muita paikkoja O ei ole edes hakenut.

Sisu-konsernin yt-neuvotteluissa on oltu sitä mieltä, että konsernin varaosatoimintoja käsitellään yhtenä kokonaisuutena siitä riippumatta, onko konkreettinen työntekijä ollut työvoimavähennysten aikana Oy Sisu-Auto Ab vai Sisu Huoltopalvelun palveluksessa. Näin ollen ja liikkeen luovutukseen liittyvien säännösten ohella Sisu Huoltopalvelulla on ollut mahdollisuus jättää yhtiön palvelukseen sellainen työntekijä, joka ammattitaidoiltaan vastaisi parhaiten niitä tarpeita, joita yhtiöllä on työvoimaa vähennettäessä ollut riippumatta siitä, mikä yhtiö on ollut aikaisemmin työntekijän työnantaja. Sisu Huoltopalvelun palvelukseen jäänyt V on ammattitaidon paremmuuden ohella myös huomattavasti kauemmin Sisu-konsernin palveluksessa ollut työntekijä kuin O. Liikkeen luovutukseen liittyvien säännösten ohella Sisu Huoltopalvelulla on myös muutoin ollut oikeus tarkastella Sisu-konsernia ja sen piirissä olleita varaosatoimintoja yhtenä työnantajakokonaisuutena (ks. esim. KKO 1995:93 ja 1998:77 sekä TT 1995:94).

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

O

1. Työsopimus 3.1.2005
2. Työsopimus 30.12.1994
3. Työtodistus 17.10.2003
4. Työpaikkailmoitus 7.10.2005
5. Hakemus varastotyöntekijäksi Sisu Airportiin Vantaalle
6-8. Työsopimukset/Oy Kaha Ab
9. Kaupparekisterinote vastaajayhtiöstä
10. Tilinpäätös 1.1.-31.12.2005 Sisu Auto Huoltopalvelut Oy
11. Toimihenkilöiden työttömyyskassan lausunto 27.3.2007 liite maksuhistoriat ja päätökset

Sisu-Auto

1. Työpaikkailmoitus 7.10.2005 (kuten O:n todiste 4)

Henkilötodistelu

O

1. O todistelutarkoituksessa

2. Todistaja H
3. Todistaja Pö
4. Todistaja S
5. Todistaja A todistelutarkoituksessa
6. Todistaja V

Sisu-Auto

1. Todistaja R
2. Todistaja Ve
3. Todistaja K
4. Todistaja D
5. Todistaja P

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Ratkaistavat kysymykset

Asiassa on oikeudellisesti kysymys siitä, onko Sisu Huoltopalvelut Oy irtisanonut O:n toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen työsopimuslain 7 luvun 1 §:n 3-4 §:ien vastaisesti.

Ennen sen arvioimista, onko O:n työsopimus irtisanottu työsopimuslain 7 luvun säännösten vastaisesti, on esikysymyksenä ratkaistava asianosaisten oikeudellinen erimielisyys siitä, onko Sisu -konserniin kuuluvia yhtiöitä käsiteltävä O:n irtisanomisen suhteen työoikeudellisesti yhtenä kokonaisuutena (KKO 1998:14) vai tuleeko irtisanomistilannetta arvioida O:n väittämällä tavalla työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentista johtuvana vastuunläpimurto -tilanteena.

Ellei Sisu -konsernia käsitellä yhtenä työnantajakokonaisuutena, on toisena esikymyksenä ratkaistava se, tuleeko O:n irtisanomista arvioida työsopimuslain 7 luvun 5 §:n mukaisena liikkeen luovutustilanteena.

O:n toissijaisesta vaatimuksesta on ratkaistava se, onko työnantaja laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:stä ilmenevän työntekijän takaisin ottamista koskevan velvollisuutensa.

Konsernin työoikeudellinen asema

Asianosaisilla on oikeudellinen erimielisyys Sisu-konsernin oikeudellisesta luonteesta ja sen vaikutuksesta O:n irtisanomiseen.

Sisu Huoltopalvelun väitteen mukaan Sisu -konsernia on pidettävä yhtenä työnantajakokonaisuutena. Sisu Huoltopalvelut on väitteensä tueksi vedonnut siihen, että Sisu Huoltopalvelulla on ollut oikeus kohdella kaikkia varaosakeskuksesta Vantaalle siirtyneitä työntekijöitä yhtenä kokonaisuutena, koska kaikkien mainittujen työntekijöiden työsuhteessa oli kysymys siirtymisestä toisen konserniyhtiön palveluksesta toisen konserniyhtiön palvelukseen. Yhtiöillä oli yhteinen henkilöstöhallinto ja yt-neuvottelujen lähtökohta oli koko ajan ollut se, että konsernin työntekijöitä kohdellaan samalla lailla siitä riippumatta, mikä konserniyhtiö toimii asianomaisen työntekijän muodollisena työnantajana (vrt. KKO 1998:14).

O:n väitteen mukaan Sisu Huoltopalvelut ei ole voinut perustella menettelyään konsernin sisäisellä sijoitusvelvollisuudella, koska tämä velvollisuus oli toissijainen suhteessa jo työsuhteessa yhtiöön olevien sijoittamisvelvollisuuteen. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentin mukaisen vastuunläpimurtosäännöksen perusteella sijoittamisvelvollisen työnantajan kannalta kyse on uudesta työntekijästä.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan jos työnantajalla, joka tosiasiallisesti käyttää henkilöstöasioissa määräysvaltaa toisessa yrityksessä tai yhteisössä omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella, ei ole tarjota työntekijälle saman pykälän 1 momentissa tarkoitettua työtä, on hänen selvitettävä, voiko hän täyttää työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa tarjoamalla työntekijälle työtä muista määräysvallassaan olevista yrityksistä tai yhteisöistä.

Lain esitöistä ilmenee, että pelkästään työvoimaa vähentävän yrityksen määräysvalta toisessa yrityksessä ei sinänsä merkitsisi, että työvoimaa vähentävän yrityksen työn tarjoamisvelvollisuus ulottuisi kyseiseen yritykseen, vaan lisäksi edellytettäisiin yritysten toimintojen riittävää yhteisyyttä. Arvioitaessa yritysten toimintojen yhteisyyttä oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomioita erityisesti henkilöstöasioiden hoidon yhteisyyteen, toimialojen samankaltaisuuteen ja liiketoimintojen yhteisyyteen (KKO 1998:77, 1995:93 ja TT 1995:94). Työn tarjoamisvelvollisuudeen laajuus työnantajayrityksen määräysvallassa olevissa yrityksissä ratkaistaisiin toimintojen yhteisyyttä koskevan kokonaisarvion perusteella (HE 157/2000, s. 104).

Näyttö ja sen arviointi

Sisu Huoltopalvelut on osoittanut R:n, Ve:n ja K:n uskottavilla ja johdonmukaisilla kertomuksilla, että yhtiöillä oli yhteinen henkilöstöhallinto ja yt-neuvottelujen lähtökohta oli koko ajan ollut se, että konsernin työntekijöitä kohdellaan samalla lailla siitä riippumatta, mikä konserniyhtiö toimii asianomaisen työntekijän muodollisena työnantajana. O ei ole esittänyt tätä tapahtumainkulkua vastaan riittävän painavasti puhuvaa todistelua.

Sisu-konsernin käsittelemistä yhtenä kokonaisuutena tukee myös se Ve:n, R:n sekä K:n kertoma, jota O:n todistelusta A:n kertomuskin tukee, että yt-neuvotteluissa on oltu sitä mieltä, että konsernin varaosatoimintoja käsitellään yhtenä kokonaisuutena siitä riippumatta, onko yt-neuvottelujen kohteena olevan työntekijän tosiasiallinen työnantaja ollut työvoimavähennysten aikana Oy Sisu-Auto Ab vai Sisu Huoltopalvelu.

Oikeudellinen johtopäätös

Käräjäoikeus katsoo, että Sisu -konsernin emoyhtiö Oy Sisu-Auto Ab sekä sen tytäryhtiöt Sisu-Trucks Oy ja Sisu Auto Huoltopalvelut Oy muodostavat yhteisen työnantajakokonaisuuden.

Sisu Huoltopalvelulla on ollut oikeus kohdella kaikkia varaosakeskuksesta Vantaalle siirtyneitä työntekijöitä yhtenä kokonaisuutena, koska kaikkien mainittujen työntekijöiden työsuhteessa oli kysymys siirtymisestä toisen konserniyhtiön palveluksesta konsernin sisäiseen palvelukseen.

Vastaavanlaisia yrityskokonaisuuksia kuin Sisu -konsernissa on kysymys on pidetty oikeuskäytännössä yhtenä kokaisuutena (erityisesti KKO 1998:14,1995:93,1998:77 sekä TT 1995:94). Sisu -konsernin katsomista vastaavantasoiseksi työnantajan eri yksiköiden yhteenliittymäksi kuin sanotussa ratkaisussa tukee myös se hallituksen esityksestäkin ilmenevä kanta, että Oy Sisu Auto Ab:lla, Sisu Huoltopalvelulla ja Sisu-Trucks Oy:llä on ollut yhteisesti hoidettu henkilöstöhallinto sekä se, että Sisu Huoltopalvelusta ja Oy Sisu Auto Ab:sta irtisanottujen työntekijöiden työtehtävät ovat liittyneet konsernin yhteisiin sisäisiin liiketoimintoihin (HE 157/2000, s. 104). Sisu -konsernin katsomista eri yksiköiden yhteenliittymäksi tukee myös se, että Sisu -konsernin liiketoiminnan toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvissä yt-neuvotteluissa konsernin yhtiöitä ja niiden työntekijöitä on käsitelty yhtenä kokonaisuutena.

Käräjäoikeuden tekemää johtopäätöstä vastaan, ja O:n väittämän vastuunläpimurtoajatuksen puolesta eli kunkin Sisu -konsernin yhtiön käsittelemistä muodollisesti erillisenä työnantajayksikkönään, puhuu se, että oikeuskäytännössä pääsääntö on se, että konserniin tai vastaavaan yritysryhmään kuuluvien yhtiöiden keskinäinen työnantajavastuuta on pidettävä pääsääntönä. Kirjallisuudessa on arvosteltu ratkaisua KKO 1998:14 siksi, että siinä yrityskokonaisuuden huomioon ottava arviointitapa vaikutti työnantajan irtisanomisoikeutta laajentavasti (Saloheimo, Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein I 1998, s. 100). Käräjäoikeus toteaa, ettei pelkästään tällä yksittäisellä kannanotolla voida katsoa, että Sisu -konsernin emo- ja tytäryhtiöitä voitaisiin pitää irtisanomistilanteessa muodollisesti itsenäisinä työnantajina. Käräjäoikeus tulkitsee ratkaisua KKO 1998:14 siten, ettei merkitystä ole myöskään sillä, onko työntekijä siirtynyt Sisu -konsernin sisällä toiseen tehtävään emoyhtiöstä tytäryhtiöön tai toisinpäin.

Käräjäoikeus katsoo työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentin ja edellä viitatun oikeuskäytännön perusteella, että O:n irtisanomisen laillisuutta on arvioitava ottamalla huomioon paitsi Sisu Huoltopalvelun taloudellinen asema, myös koko Sisu -konsernin taloudelliseen asemaan vaikuttavat syyt. Lisäksi työn vähentymistä olennaisesti ja pysyvästi Sisu Huoltopalvelussa on arvioitava huomioon ottaen koko Sisu -konsernin tilanne. Vastaavasti Sisu -konsernilla on ollut velvollisuus tarjota O:lle työtä ja selvittää hänen mahdollisuutensa kouluttautua uuten tehtävään koko Sisu -konsernin puitteissa.

Aihetta arvioida asiaa liikkeen luovutustilanteen näkökulmasta ei ole, koska Sisu -konserni on muodostanut yhtenäisen liiketoimintakokonaisuuden.

Taloudelliset ja toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuvat irtisanomissyyt

Sisu Huoltopalvelut on väittänyt, että työnantajalla on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n perusteella Sisu -konsernin heikon taloudellisen tilanteen työnantajan toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä olennaisesti ja pysyvästi vähentyneen työn vuoksi oikeus irtisanoa O:n työsopimus.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin perusteella työnantaja saa työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä irtisanoa työntekijän työsopimuksen, jos tarjolla oleva työ on vähentynyt olennaisesti tai pysyvästi.

Sisu Huoltopalvelun velvollisuutena on näyttää väitteensä ja irtisanomisperusteensa toteen.

Näyttö ja sen arviointi

Riidatonta on, että Sisu -konsernin koko liiketoiminnan tulos oli ennen veroja ja satunnaiseriä vuonna 2005 yli 3 miljoonaa euroa tappiollinen.

Sisu Huoltopalvelu on R:n ja K:n uskottavina pidettävillä kertomuksilla osoittanut, että konsernin sisäinen tulos- ja kustannusjako oli samanaikaisesti muuttunut siten, että Sisu Huoltopalvelulle oli ohjattu eräitä aikaisemmin Sisu-Auto Oy:lle kuuluneita toimintoja. R:n ja K:n kertomuksilla on selvitetty myös se, että Sisu Huoltopalvelut liikevaihdon kasvaminen oli johtunut lisäksi siitä, että yhtiö oli avannut uudet toimipisteet Kouvolaan ja Savonlinnaan. O ei ole esittänyt tätä vastaan riittävää näyttöä eikä riittävänä näyttönä ole pidettävä myöskään Sisu Huoltoplavelun tilinpäätöksestä vuodelta 2005.

Sisu Huoltopalvelut on R:n, K:n ja Ve:n uskottavilla kertomuksilla osoittanut, että Sisu -konserninkokonaistappio on ollut yli kolme miljoonaa euroa tappiollinen laskutuksen ja sisäisten jakautuessa konserniavustusten kautta eri konserniyhtiöille. Sisu Huoltopalvelut on Oy:n R:n ja K:n kertomuksilla osoittanut, että Sisu -konsernissa sisäistä laskutusta ja toisaalta konserniavustuksia ei yhtiöiden yhteenkuuluvuuden johdosta ole tehty liiketaloudellisin perustein.

Käräjäoikeus katsoo R:n, K:n ja osittain Ve:nkin kertomusten perusteella, ettei konserniavustuksilla ole merkitystä arvioitaessa irtisanomisen lainmukaisista ja Sisu Huoltopalvelun taloudellista tilaa ole asiassa merkitystä. Sisu Huoltopalvelut on R:n ja K:n uskottavina pidettävillä kertomuksilla, joita O ei ole horjuttanut, osoittanut myös sen, että Oy Sisu-Auto Ab:n aikaisemmat omistajat ovat olleet Partek Oy ja Kone Oy, jotka suurina omistajyrityksinä olivat Oy Sisu Autro Ab:n pelastamiseksi joutuneet antamaan anteeksi yhtiön lainoja 4,1 miljoonan euron edestä. Samoin R:n ja K:n kertomuksilla on selvitetty luotettavasti se, että kun Oy Sisu Auto Ab:n omistuspohja oli muuttunut, ja omistajaksi oli tullut yksityishenkilöitä, omistajan taholta tullut tuki ei ollut enää mahdollista. O ei ole osoittanut mitenkään toteen pelkkää väitettään siitä, että lainojen anteeksianto olisi ollut osa kauppahintaa. Sisu Huoltopalvelun selitys asialle on ollut paljon uskottavampi.

Sisu Huoltopalvelut Oy on R:n, K:n ja osin Ve:nkin kertomuksilla osoittanut sen, että lainojen anteeksiannon tarkoituksena oli ollut ainoastaan pelastaa yhtiö sitä muutoin uhkaavalta suoritustilalta. R, K ja Ve ovat kertoneet uskottavasti siitä, että Oy Sisu Auto Ab:n taloudellinen tila oli ollut niin huono, että ilman irtisanomisia ja Sisu -konsernin kustannusrakenteen korjaamista ja liiketoimintajärjestelyn muutoksia, yhtiön Oy Sisu Auto Ab:n edessä olisi ollut selvitystila. Tätä tukee myös P:n kertomus siitä, että korjaamomyynnissä jouduttiin tekemään varaosaostoja etumaksulla.

Sisu Huoltopalvelut on R:n, Ve:n ja K:n kertomuksella osoittanut sen, että Sisu -konserni oli tuottanut tappiota myös vuosina 2004 ja 2005. Sisu Huoltopalvelut on osoittanut, että Sisu -konsernin oli täytynyt ryhtyä vuoden 2005 aikana uusiin taloudellisiin säästötoimiin ja konsernin kustannusrakenteen keventämiseen. Riidatonta on, että Sisu -konsernissa on aloitettu tässä tarkoituksessa yt-neuvottelut, jotka ovat johtaneet irtisanomisiin säästötoimien vuoksi. Ve:n kertomuksella on osoitettu, että yt-neuvotteluissa arvioitiin saatavan kustannussäästöjä konsernin kustannusrakenteen muuttamisella ja irtisanomisilla vuonna 2006 yhteensä 1,7 miljoonaa euroa, vuonna 2007 yhteensä 3,8 miljoonaa euroa ja vuonna 2008 yhteensä 5,9 miljoonaa euroa. Kysymyksessä on ollut arvio, mutta joka tapauksessa kustannussäästö on osoitettu huomattavaksi.

Riidatonta tosin on, että Sisu Huoltopalvelun liikevaihto on kasvanut vuonna 2005 edelliseen vuoteen verrattuna 21,5 prosenttia ja että yhtiön henkilöstön määrä on kasvanut 34 henkilöllä. Sisu Huoltopalvelut on R:n ja K:n uskottavina pidettävillä kertomuksilla osoittanut tämän johtuneen osaltaan siitä, että Sisu -konsernin sisäinen tulos- ja kustannusjako oli samanaikaisesti muuttunut siten, että Sisu Huoltopalvelulle oli ohjattu eräitä aikaisemmin Sisu-Auto Oy:lle kuuluneita toimintoja.

Käräjäoikeus pitää Ve:n, R:n ja K:n kertomuksia luotettavina ja tapahtumainkulku on tullut niillä selvitetyksi. O on tältä osin esittänyt varteenotettava vastatodistelunaan ainoastaan A:n kertomuksen. Muu O:n todistelu on perustunut vain yhtiön toimivan johdon ulkopuolisten todistajien käsityksiin. Käräjäoikeus katsoo, ettei O ole esittänyt asiasta niin painavaa näyttöä kuin Sisu Huoltopalvelut.

Asiassa on selvitetty, että Sisu -konsernin liiketoiminnan taloudellinen tila on ollut niin huono, että edellytykset taloudellisin perustein sekä Sisu -konserniin työnantajakonsernina lliityvien toiminnan uudelleenjärjestelyhin liittyvin perustein tapahtuville irtisanomisille ovat olleet olemassa.

Riidatonta on, että yt-neuvotteluissa on päätetty ajaa Sisu -konserniin kuuluva Karjaan Varaosakeskus asteittain alas ja varaosakeskuksen myyntitehtävät on siirretty tätä tarkoitusta varten erikseen perustetulle Sisu Huoltopalvelulle.

Oikeudellinen arviointi

O:n työsopimuksen irtisanominen on liittynyt niihin työvoimavähennyksiin, joita Sisu -konserni oli joutunut toteuttamaan yhtiön toiminnan ja kustannusrakenteen tervehdyttämiseksi. Tällaiseen yrityksen rakenteen tervehdyttämiseen on ollut Sisu -konsernissa sekä Sisu Huoltopalvelussa hyväksyttävät taloudelliset perusteet.

Käräjäoikeus katsoo, että Oy Sisu Auto Ab:n taloudellinen tila, joka on johtanut varastotoiminnan hajauttamiseen ja Karjaan varaosamyynntitoimintojen siirtämisen paikallisiin toimipisteisiin, kuten Vantaalle, on tosiasiallisesti aiheuttanut korjaamomyyntiin liittyvän työvoiman tasaisen vähentämisen Sisu Huoltopalvelun Vantaan toimipisteessa.

Käräjäoikeus katsoo myös, että Sisu -konsernissa ainakin Karjaan varaosakeskuksessa ja myös Vantaan toimipisteessä työ on Sisu -konsernin toiminnan uudelleenjärjestelyn yhteydessä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tämä ilmenee jo koko varaosatoimintojen logistiikan sekä ohjaus/hallinnointi -toimintojen siirtymisestä Oy Sisu Auto Ab:n Liedon toimipisteeseen sekä siitä, että varaosien myynnit sopimuskorjaamoihin ja suoraan asiakkaille oli siirrretty alueellisiin yksiköihin, kuten Vantaalle.

Tällaisessa tilanteessa merkitystä ei ole sillä O:n väitteellä, että hänen työpanoksensa on korvattu toisella työntekijällä ja ettei irtisanominen koskisi lainkaan hänen työtehtäviään tai ettei O:n työ olisi olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt.

Käräjäoikeus katsoo, että Sisu Huoltopalvelulla on asiassa selvitettu Oy Sisu Auto Ab:n taloudellinen tila huomioon ottaen ollut työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisesti oikeus irtisanoa O:n työsopimus, kun Sisu -konsernissa tarjolla oleva työ on taloudellisesta sekä sekä työnantajan toiminnan uudellleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti tai pysyvästi.

Uusien työntekijöiden ottaminen

O on väittänyt, että Sisu Huoltopalvelut Oy:n tekemä irtisanominen oli työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin perustella lainvastainen, koska yhtiö oli ottanut irtisanomisen jälkeen uusia työntekijöitä samankaltaisiin tehtäviin, joita O oli hoitanut. O on vedonnut siihen, että V:n ja L:n palkkaaminen Sisu Huoltopalvelun Vantaan toimipisteeseen sekä samaten määräaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden käyttö Vantaan toimipisteessä keväällä 2006 rikkoi O:n työsuhdeturvaa.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ainakaan ole silloin, kun 1) työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet.

Näyttövelvolliuus O:n uusien työntekijöiden ottamisen asianmukaisuudesta O:n irtisanomisen kannalta on Sisu Huoltopalvelulla.

Näyttö ja sen arviointi

Riidatonta on, että O on työskennellyt 3.1.2005 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Sisu Huoltopalvelun palveluksessa Vantaalla varaosamyyjänä.Tätä ennen O on toiminut Sisu-konsernin palveluksessa kahteen eri otteeseen. Kesäkuun 1994 ja 17.10.2003 välisen ajan O toimi Oy Sisu-Auto Ab:n palveluksessa, ensin Helsingin Konalassa ja vuodesta 2000 alkaen Karjaalla. Tämä työsuhde on päättynyt taloudellisista syistä 17.10.2003.

O:lle on tarjottu työsuhteen päättymisen jälkeen uutta määräaikaista työsuhdetta Karjaan varaosakeskuksen palveluksessa. Tuon työsuhteen kestoaika on ollut 19.1.2004 - 31.12.2004, ja O:n työnantajana on ollut Oy Sisu-Auto Ab. O:n työtodistuksesta ilmenee, että O:n tehtävät Oy Sisu Auto Ab:ssä 1.6.1994 - 17.10.2003 ovat olleet varaosamyyjän (vienti) tehtävät. Tämän työsuhteen päättymisen jälkeen O:lle on tarjottu uutta työtä Vantaalla, jolloin O:n työnantajaksi on tullut Sisu Huoltopalvelut. O palkattiin Vantaalle yhtiöstä aiemmin itse irtisanoutuneen varaosamyyjän tilalle.

Asiassa on riidatonta, että O on siirtynyt Sisu Huoltopalvelun palvelukseen Oy Sisu-Auto Ab:n Karjaan varaosakeskuksen palveluksesta. Riidatonta on myös, että Karjaan varaosakeskus oli sekin osa Sisu-konsernia ja konserni pyrki varaosakeskuksen lakkauttamalla siirtämään toimintojaan lähemmäksi lopullista asiakasta.

Sisu Huoltopalvelut on osoittanut P:n ja R:n uskottavina pidettävillä kertomuksilla, että O:n työtehtävät Sisu Huoltopalvelun Vantaan varaosamyynnissä muodostuivat tavaroiden keräilystä, pakkauksesta ja lähetyksistä sekä että O huolehti osittain myös muusta Vantaan korjaamon varaosakäytöstä. Asiassa on O:n ja V:n kertomuksella selvitetty, että tältä osin O:n työ Vantaalla muistutti O:n aikaisempaa toimintaa Karjaan varaosakeskuksen tavarankeräilijänä. R:n, V:n ja P:n uskottavilla kertomuksilla on selvitetty se, että varsinaisten asiakkaiden kanssa tehtävään kauppaan (tiskimyynti) O oli osallistunut Vantaalla Sisu Huoltopalvelun palveluksessa ainoastaan vähäisessä määrin. Enemmästä tiskimyynnistä on kertonut vain O itse. O:n kertomuksen tekee tältä osin epäuskottavaksi P:n ja V:n O:n tiskimyynnistä luotettavasti kertoma, koska he ovat olleet kumpikin käytännössä paikalla Vantaan toimipisteessä samaan aikaan kuin O.

Riidatonta on, että V ja L olivat työskennelleet aikaisemmin Karjaan varaosakeskuksessa. Heidän työnantajansa oli ollut Oy Sisu Auto Ab. Vaikka V ja L ovat olleet Sisu -konserniin kuuluvan yhtiön palveluksessa, heitä on suhteessa O:n irtisanomisen laillisuuteen pidettävä uusien työntekijöiden asemassa. Periaatteessa heidät palkkaamalla Sisu Huoltopalvelut on voinut samalla päättää O:n työsuhteen laittomasti.

Sisu Huoltopalvelut on osoittanut R:n ja P:n kertomuksilla, joita V:n kertomus tukee, että V oli Karjaalla erikoistunut tuotehoitajan Sisu-tuotteisiin ja häntä voitiin pitää Sisu-tuotemerkin erityisasiantuntijana. Samalla todistelulla on selvitetty, että tuotehoitajana V toimi ostotehtävissä, kun taas O toimi myyntipuolella ja niihin liittyvissä varastotöissä. P:n kertomuksella on osoitettu myös se, että V:n vahvuus suhteessa O:een oli myös Renault -tuotemerkin tuntemus, jota O:lla ei ollut. O ei ole omalla todistelullaan esittänyt edellä mainittuja johtopäätöksiä vastaan puhuvia syitä.

P:n ja V:n luotettavilla kertomuksilla on selvitetty, että V oli ainoa, jolla oli käyttöoikeus ns. Bahn -tietojärjestelmään sekä että V oli ainoa Sisu Huoltopalvelun tosiasiallinen Bahn -asiantuntija.Toisaalta Sisu Huoltopalvelun ja O:n henkilötodistelusta on ilmennyt, ettei Bahnin merkitys ole ollut käytännössä kovin suuri, ja sitä käytettiin vain teknisesti hankalampien varaosien yhteydessä. Myös O on, tosin vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, kertonut osaavansa käyttää Bahn -järjestelmää. Tätä ilmoitusta ei ole sinänsä aihetta epäillä. Bahn -järjestelmää koskeva asia on tullut esille vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Bahn -järjestelmän käyttötaito tukee osaltaan sitä, että Sisu Huoltopalvelulla ollut oikeus palkata Vantaan varastomyyntiin O:n asemesta V.

Sisu Huoltopalvelut on R:n ja P:n uskottavilla kertomuksilla osoittanut, että L siirtyi Vantaan toimipisteeseen viennin varaosatoimituksiin erikostuneena työntekijänä. R:n ja P:n kertomuksilla on selvitetty, että L:n työsuhteessa ei ollut kysymys kanteessa mainitussa lehti-ilmoituksessa tarkoitetun paikan täyttämisestä, vaan L:n vanhasta työtehtävästä, joka siirtyi sellaisenaan Karjaalta Vantaalle. Sisu Huoltopalvelun todistelulla ja osaksi O:nkin todistelulla on osoitettu, että L työskentelee Sisu Huoltopalvelussa Vantaalla vienninsihteerinä, ja tekee työtä pääasiassa vientimyyntiä hoitavalle esimiehelleen. Merkitystä vailla on se, että O:n todistajista H, Pö ja G ovat kertoneet nähneensä L:n erilaisten tarvikkeiden kanssa varastossa ja käsittäneet L:n tekevän myös varastotöitä. Tämä seikka ei kuitenkaan horjuta muusta todistelusta ilmennyttä selvitystä siitä, että L toimii pääasiassa viennin konttoritehtävissä.

Sisu Huoltopalvelut on P:n ja R:n kertomuksilla selvittänyt, että Sisu Huoltopalvelun Vantaan toimipisteessä on käytetty vuoden vaihteen 2005-2006 tietämissä muutaman viikon ajan talkootyövoimaa muuttoapuna sekä myöhemmin keväällä palkattu ruuhkahuippujen tasoittamiseksi lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin joitakin henkilöitä. Tarkemmin on jäänyt selvittämättä, keitä nämä henkilöt ovat olleet ja kuinka kauan heidän työsuhteensä ovat kestäneet.

Oikeudellinen johtopäätös

Käräjäoikeus toteaa, että Sisu -konsernin sisällä toteutettu toiminnan uudelleenjärjestely on velvoittanut Oy Sisu-Auto Ab:n tarjoamaan V:lle ja L:lle samalla lailla tehtäviä Sisu Huoltopalvelun palveluksessa kuin se on velvoittanut yhtiötä aikaisemmin tarjoamaan työtehtäviä myös O:lle itselleen. Riidatonta on, että V ja L olivat työskennelleet aikaisemmin Karjaan varaosakeskuksessa, kuten O:kin. V oli tänä aikana erikoistunut Sisu-tuotteisiin ja häntä voitiin pitää Sisu-tuotemerkin erityisasiantuntijana.

O:n omalla kertomuksella ja hänen todistelullaan on osoitettu, että O:n työtehtävät Sisu Huoltopalvelun Vantaan varaosamyynnissä ovat muodostuneet tavaroiden keräilystä, pakkauksesta ja lähetyksistä sekä pääasiassa varastomyynnistä. Työ on muistuttanut tältä osin O:n aikaisempaa toimintaa Karjaan varaosakeskuksen tavarankeräilijänä. Varsinaisten asiakkaiden kanssa tehtävään kauppaan (tiskimyynti) O on osallistunut ainoastaan vähäisessä määrin.

Oikeuskäytännön (KKO 1995:20) ja oikeuskirjallisuudessa omaksutun kannan mukaan työnantajan irtisanoessa työntekijän työsopimuslain 7 luvussa tarkoitetulla kollektiiviperusteella edellytetään vain, ettei työnantaja menettele epäasiallisesti yhtiön tarpeet, työntekijöiden soveliaisuus uudelleen järjestettyihin työtehtäviin sekä muut seikat huomioon ottaen (KKO 1995:20). Perusteeksi työntekijän siirtämiseksi toisen tilalle ja tämän irtisanomiseksi riittää irtisanomisedellytysten vallitessa esim. palvelukseenjäävän työntekijän laajempi osaaminen ja käytettävyys niissä töissä, joista toinen irtisanotaan. Työnantajalla on riittävin taloudellisin ja tuotannollisin perustein oikeus irtisanoa yrityksen toiminnan ja tuotannon kannalta vähiten tärkeät työntekijät. Työntekijän tarpeellisuutta arvioidaan työnantajan mahdollisuuksilla selviytyä tarjolla olevista töistä ilman kyseistä työntekijää (WSOY, Työoikeus, Valkonen, Mika, Juva 2006, s. 250-251).

Sisu Huoltopalvelut on osoittanut, että Sisu -konsernissa varaosamyyjien työt ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi Karjaan ja Vantaan toimipisteissä sekä että Sisu Huoltopalvelulla on ollut oikeus Sisu -konsernin uudelleenjärjestelyjen vuoksi irtisanoa O ja siirtää O:n tehtävät V:lle. Käräjäoikeus tulkitsee työsopimuslain 7 luvun 4 §:ää oikeuskäytäntöön viitaten siten, että Sisu Huoltopalvelulla on ollut mahdollisuus jättää yhtiön palvelukseen sellainen työntekijä, joka ammattitaidoiltaan vastaisi parhaiten niitä tarpeita, joita yhtiöllä on työvoimaa vähennettäessä ollut riippumatta siitä, mikä yhtiö on ollut aikaisemmin työntekijän työnantaja.

Sisu Huoltopalvelu on vedonnut siihen, että V:a on pidetty Sisu Huoltopalvelussa ja Sisu -konsernissa O:ta ammattitaidoltaan parempana sekä työnantajan kannalta tärkeämpänä työntekijänä kuin O:ta.

Tässä tapauksessa perusteeksi V:n siirtämiseksi O:n tilalle ja tämän irtisanomiseksi on riittänyt työnantajan käsitys V:n laajemmasta osaamisesta ja tämän paremmasta käytettävyydesta, niissä töissä, joista O on irtisanottu. Käräjäoikeus katsoo, että V:lla on ollut hänen ja O:n välisessä ammattitaitovertailussa etulyöntiasema O:hon nähden. Tämän vuoksi Sisu Huoltopalvelulla on ollut hyväksyttävä syy pitää V työsuhteessa ennen O:ta ja tästä syystä Sisu Huoltopalvelulla on myös ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa O:n työsopimus työsopimuslain 7 luvun 3 §:n perusteella.

Sisu Huoltopalvelut Oy on osoittanut P:n ja R:n luotettavilla kertomuksilla, joita myös V:n kertomus on tukenut sen, että L siirtyi Vantaan toimipisteeseen viennin varaosatoimituksiin erikostuneena työntekijänä ja että L teki vientimyyjän sihteerinä konttorityötä.

Käräjäoikeus katsoo, että L on ollut Sisu Huoltopalvelun tarvitsema erityisosaaja omalla alallaan. Tämän vuoksi Sisu Huoltopalvelulla on myös hänen kohdallaan ollut hyväksyttävä syy pitää L työsuhteessa ennen O:ta ja tästä syystä Sisu Huoltopalvelulla on myös ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa O:n työsopimus työsopimuslain 7 luvun 3 §:n perusteella.

Määräaikaisen työvoiman käyttämistä ruuhkahuippuina tilapäisesti tilanteessa, jossa työnantajalla on työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen syy toimintansa uudelleenjärjestämisen vuoksi oikeus irtisanoa työntekijä, ei ole vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pidetty sellaisena uuden työntekijän ottamisena, joka tekisi irtisanomisen lainvastaiseksi (KKO 1993:97). Näin ollen Sisu Huoltopalvelun ei voida katsoa keväällä 2006 käyttämiensä määräaikaisten työsuhteiden vuoksi menetelleen työsopimuslain 7 luvun 4 §:n vastaisesti O:n työsopimuksen irtisanomisessa.

Johtopäätös edellä lausutusta on, ettei Sisu Huoltopalvelut ole palkkaamaalla Vantaan toimipisteeseen toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin V:n ja L:n sekä käyttämällä vuonna 2006 joitakin määräaikaisia työntekijöitä rikkonut O:n työsuhdeturvaa eikä ole myöskään menetellyt epäasiallisesti yhtiön tarpeet ja työntekijöiden soveliaisuus uudelleen järjestettyihin työtehtäviin huomioon ottaen.

Käräjäoikeus toteaa lopuksi, ettei yleisessä tuomioistuimessa voida ottaa huomioon Irtisanomisjärjestystä koskevien työehtosopimusmääräysten määräyksiä.

Työn tosiasiallinen vähentyminen

O on vedonnut siihen, että hänen irtisanomisensa oli lainvastainen sen vuoksi, etteivät hänen Sisu Huoltopalvelussa Vantaalla tekemänsä työt olleet tosiasiallisesti lakanneet tai edes vähentyneet, kun hänen tehtäviinsä oli palkattu V.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 2) kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun töiden uudelleen järjestelyistä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Oikeudellinen johtopäätös

Käräjäoikeus katsoo, ettei tässä työnantajan toiminnan uudelleen järjestelytilanteessa voida O:n vetoamalla tavalla estää työnantajan irtisanomisoikeutta vetoamalla työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti siihen, että O:n työ Vantaalla Sisu Huoltopalvelun palveluksessa ja toimipisteessä ei olisi tosiasiallisesti vähentynyt. Tällaiseen tulkintaan ei saa tukea edes lain esitöistä (HE 157/2000, s. 102), joista ilmenee kyseisen lainkohdan tarkoituksena olevan sellaisten tosiasiallisten tilanteiden korostaminen, joissa kone- ja laitehankintoiden tai muiden työmenetelmien muutoksen seurauksen työn sisältö ja vaativuus muuttuvat siten, että työntekijöiden puuttuvat valmiudet voidaan paikata heidät muuttuneisin tehtäviin kouluttamalla.

Tällaisesta tapauksesta ei ole O:n irtisanomisessa kysymys. O:n työn tosiasialliseen vähentymiseen liittyvänä on perusteeton.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus

O on vedonnut siihen, että Sisu Huoltopalvelut tai Sisu -konserni ei ollut tarjonnut hänelle uutta työtä asianmukaisesti eikä ollut selvittänyt mahdollisuutta kouluttaa O uusiin tehtäviin.

Sisu Huoltopalvelut on katsonut täyttäneensä tämän työsopimuslain 7 luvun 4 §:stä ilmenevän velvollisutensa asianmukaisesti lähettämällä yt-neuvottelujen yhteydessä kaikille irtisanomisuhan alla oleville kirjeen avoimista työpaikoista.

Näyttövelvollisuus siitä, että O:lle irtisanomisen yhteydessä on selvitetty O:n mahdollisuus tehdä uutta työtä tai siirtyä koulutuksen kautta joihinkin tehtäviin, on Sisu Huoltopalvelulla. Samoin Sisu Huoltopalvelulla on näyttövelvollisuus siitä, että O:lle on tarjottu uutta työtä tai koulutusta.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin työsopimuslain 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Näyttö ja sen arviointi

Ve:n kertomuksella on selvitetty, että Sisu -konsernin yt-neuvottelut johtivat 45 henkilön irtisanomiseen, 10 henkilön osalta eläkeratkaisuun ja 11 henkilön osalta ulkoistuksen kautta tehtyyn ratkaisuun.

Sisu Huoltopalvelut on osoittanut R:n ja D:n luotettavilla kertomuksilla, että R oli yt-neuvottelujen yhteydessä ohjeistanut D:tä laittamaan listan mukaisesti kaikille irtisanomisuhan alaisille tiedoksi Sisu -konserniin hakuun jäävät työpaikat.

Kirjallisena todisteena olevasta työpaikkailmoituksesta 7.10.2005 ilmenee, että Sisu Auto on hakenut työntekijöitä useisiin työpaikkoihin muun muassa varastotyöntekijää Vantaalle. Kirjallisista todisteista ilmenee, että O on hakenut kyseistä paikkaa. Riidatonta on, että Sisu Huoltopalvelut eikä mikään muukaan Sisu -konsernin yhtiö ole täyttänyt kyseistä paikkaa. P on kertonut uskottavasti, että työnantaja ei olisi halunnut täyttää paikka eikä pitänyt sitä tarpeellisena. Myöskään P ei ollut pitänyt sitä tarpeellisena. Paikan täyttämisen tarpeesta on kertonut toisin ainostaan työntekijöiden edustajana työnantajan hallintoelimissä oleva A, jonka kertomus ei horjuta riittävästi P:n kertomusta ja työnantajan lähtökohtaista oikeutta päättää vapaasti paikan täyttämisestä.

Oikeudelliset johtopäätökset

Työnantajan on oikeuskäytännön mukaan oma-aloitteisesti selvitettävä irtisanomisuhan alla olevalle henkilölle tarjolla olevat työt sekä työntekijän käytettävyys tarjolla oleviin töihin (TT 2005-77).

Sisu Huoltopalvelulla ja O:lla on oikeudellista erimielisyyttä siitä, tuleeko tarjottavaa työtä selvittää henkilökohtaisesti irtisanottavan kanssa. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei yleisluonteinen kysely ennen irtisanomisneuvotteluja tai yt-neuvottelujen aikaan täytä työsopimuslain 7 luvun 4 §:n vaatimuksia (KKO 1998:77).

Toisaalta työsopimusalalla vakiintuneesti käytettävässä kirjallisuudessa on viitattu hovioikeuskäytäntöön, jonka mukaan työnantaja voi työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen uudelleensijoitusvelvoitteen täyttämiseksi turvautua myös sisäiseen hakumenettelyyn määräaikoineen. Riittävänä työntarjoamismenettelynä on pidetty myös sitä, että paikka julistetaan haettavaksi kaikille toimitettavassa sisäisessä tiedotteessa tai sisäisessä tietojärjestelmässä siten, että työntekijä on ymmärtänyt työnhaun luonteen (WSOY, Työoikeus, s. 861, Valkonen, Mika, s. 861 ja siinä oleva viittaus HHO 27.9.2001 S 00/3706).

Käräjäoikeus katsoo, että Sisu -konserni on täyttänyt työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen työn tarjoamisvelvollisuutensa riittävästi laittamalla D:n toimesta tiedon kaikille irtisanomisuhan alaisille Sisu -konsernissa tarjolla olevista hakuunjäävistä työpaikoista. Tätä voidaan pitää tavallisena menettelynä kyseisen kokoluokan yt-neuvotteluissa ja O:n on pitänyt kokeneena työntekijänä myös ymmärtää asian merkitys.

Sisu -konsernin velvollisuus kouluttaa O uusiin tehtäviin on arvioitava tapauskohtaisesti.

Asiassa ei ole selvitetty, että Sisu Huoltopalvelulla tai Sisu -konsernilla olisi ollut sellaisella työssäkäyntialueella, jonka O olisi hyväksynyt, tarjolla sellaisia työtehtäviä, joihin O olisi voitu tässä Sisu -konsernin toiminnan hyväksyttävässä uudelleenjärjestelyssä kohtuulisessa ajassa kouluttaa (HE 157/2000, s. 103). Näin ollen Sisu Huoltopalvelut tai Sisu -konserni ei ole työnantajana työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisesti laiminlyönyt velvollisuuttaan selvittää mahdollisuutta kouluttaa O uusiin tehtäviin.

Käräjäoikeus katsoo, esitetyn näytön perusteella, ettei L:n työsuhteessa ole ollut O:n väittämällä tavalla kysymys 7.10.2005 lehti-ilmoituksessa avoinna olleesta varaosamyyjänpaikasta Vantaalla täyttämisestä, vaan L:n täysin erilaisesta työtehtävästä. O ei voi tältä osin perustaa väitettään irtisanomisen lainvastaisuudesta siihen, että hänet olisi pitänyt palkata L:n työtehtäviin, kun varaosamyyjän paikka on jätetty täyttämättä.

O:n omasta kertomuksestakin ilmenee, että O:lle on työsuhteen päättymisen jälkeen tarjottu useita tehtäviä Oy Sisu-Auto Ab:n ja Sisu Huoltopalvelun palveluksessa, mutta O ei ole ollut kiinnostunut näistä tehtävistä. Sisu Huoltopalvelut ei ole täyttänyt O:n mainitsemaa ja hänen hakemaansa varastomiehen paikkaa lainkaan. Muita paikkoja O ei ole edes hakenut. Tälle O on ilmoittanut syyksi sen, ettei hän halunnut lähteä pois Helsingistä vaimonsa hyvän työpaikan vuoksi.

Oikeudellinen johtopäätös

Käräjäoikeus katsoo, ettei Sisu Huoltopalvelut Oy ole laiminlyönyt velvollisuuttaan tarjota O:lle muuta työtä tai velvollisuuttaan selvittää mahdollisuudet kouluttaa O toisiin tehtäviin. Käräjäoikeus katsoo, ettei irtisanomista ole pidettävä työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1-2 momenttien perusteella lainvastaisena.

Lopputulema irtisanomisesta

Sisu Huoltopalvelut Oy:llä on ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitetut asialliset ja painavat syyt irtisanoa O:n työsopimus.

Sisu Huoltopalvelut Oy ei ole irtisanonut O:n työsopimusta työsopimuslain 7 luvun 3-4 §:ien vastaisesti.

O:n perusteettomasta irtisanomisesta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella esittämä korvausvaatimus on hylättävä.

Työntekijän takaisin ottaminen

O on väittänyt, että Sisu Huoltopalvelu on laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:stä ilmenevän työnantajan takaisin ottamisen O:n irtisanomisen jälkeen.

Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaan työnantajan on tarjottava työtä saman lain 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädetyillä perusteilla irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos hän tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.

Näyttö ja sen arviointi

Riidatonta on, että O on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa 26.6.2006 - 1.5.2006 saakka. O on ollut työttömyysaikanaan työllisyyskoulutuksessa ja hänelle on maksettu ansiopäivärahan suuruista koulutustukea ajanjaksolta 31.10.2005 - 13.4.2006.

V:n ja L:n palkkaamisesta sekä määräaikaisiin työsuhteisiin otettujen työntekijöiden käyttämisestä keväällä 2005 sekä Vantaan varaosamyyjän työpaikan täyttämättä jättämisestä on lausuttu edellä. Näiden työtehtävien osalta Sisu Huoltopalvelut Oy ei ole laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaista takasinottovelvollisuuttaan.

Asiassa ei ole selvitetty, että Sisu Huoltopalvelut Oy:llä olisi muutoin ollut tarjota O:lle sellaisia työtehtäviä, joiden vuoksi Sisu Huoltopalvelun voitaisiin katsoa tarvinneen lisätyövoimaa varaosamyyntitehtäviin 1.8.2005 - 30.9.2007.

Oikeudellinen johtopäätös

Käräjäoikeus katsoo, ettei Sisu Huoltopalvelun ole näytetty laiminlyöneen työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaista työntekijän takaisin ottamista.

O:n toissijainen vaatimus on kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kysymyksessä on työsopimuksen irtisanominen tilanteessa, jossa työnantaja on irtisanonut työntekijän työsopimuksen työnantajan taloudellisista ja työnantajan toiminnan uudellenjärjestelyyn liittyvistä syistä. Asiassa on täytynyt työnantajan esittämästä väitteestä esikysymyksenä ratkaista oikeudellinen erimielisyys siitä, onko Sisu -konsernia pidettävä yhtenäisenä kokonaisuutena ja arvostella O:n irtisanominen näistä lähtökohdista. Samoin asiassa on toissijaisesti työnantajan taholta esitetty väite, että kysymyksessä olisi liikkeen luovutustilanne. Asiassa on ollut sekä oikeudellista että näytön arviointiin liittyvää epäselvyyttä työn olennaisesta ja pysyvästä vähentymisestä Sisu Huoltopalvelussa ja Sisu -konsernissa sekä vielä O:n työn tosiasiallisesta vähentymisestä Sisu Huoltopalvelun Vantaan toimipisteessä.

Käräjäoikeus katsoo, että asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että O:lla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saavat kokonaan vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään kokonaan.

O ja Sisu Auto Huoltopalvelut Oy määrätään vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Lainkohdat

Työsopimuslaki 7 luku 1, 3 ja 4 §
Työsopimuslaki 6 luku 6 §
Oikeudenkäymiskaari 21 luku 8a §

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet: Käräjätuomari Olli Haapanen

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 20.1.2009

ASIA

Työsopimuksen perusteeton päättäminen

VALITTAJAT JA VASTAPUOLET
O
Sisu Auto Huoltopalvelut Oy

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Pääkäsittely on toimitettu 20.11.2008.

Valitukset

O on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteesta ilmenevät vaatimuksensa. O on lisäksi vaatinut, että Sisu Auto Huoltopalvelut Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen, käräjäoikeuden osalta 8.355,80 eurolla ja hovioikeuden osalta 5.069,36 eurolla.

Sisu-konsernia ei tullut käsitellä yhtenä kokonaisuutena arvioitaessa Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n oikeutta päättää O:n työsopimus. Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:stä irtisanottu O ja hänen tilalleen palkattu, aiemmin Oy Sisu Auto Ab:n palveluksessa ollut V, eivät olleet tosiasiallisesti työskennelleet samassa toimipaikassa eivätkä saman työnjohdon määräysvallassa. Irtisanomisoikeuden arvioinnin kannalta oikea työnantaja oli siten Sisu Auto Huoltopalvelut Oy. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla uudelleensijoitusvelvollisuudella ei ollut merkitystä, koska Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n mahdollinen velvollisuus palkata V oli ollut toissijainen O:n työsuhdeturvaan nähden.

Irtisanominen oli ollut perusteeton, koska O:n työ ei ollut vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Irtisanominen ei ollut johtunut sellaisesta organisaatiomuutoksesta, jonka seurauksena O:n tehtävät olisi lakkautettu. V oli palkattu tekemään vastaavaa työtä kuin O. V:n kanssa oli tehty suullinen työsopimus pari päivää ennen O:n irtisanomista 13.6.2005 ja V oli aloittanut tehtävissään elokuussa. Yhtiö ei ollut noudattanut työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan, koska se ei ollut tarjonnut O:lle V:n tehtäviä. Joka tapauksessa yhtiö oli rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan.

Sisu Auto Huoltopalvelut Oy on vastavalituksessaan vaatinut käräjäoikeuden tuomion muuttamista siten, että O velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 10.626 eurolla korkoineen. Yhtiö on lisäksi vaatinut O:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 7.052 eurolla korkoineen.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asian hävinnyt osapuoli oli velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset kustannukset. Sisu Auto Huoltopalvelut Oy oli asiassa voittanut osapuoli ja sen olisi tullut saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Irtisanomisen syyt oli käyty läpi jo irtisanomista edeltäneissä yhteistoimintaneuvotteluissa.

Vastaukset

Sisu Auto Huoltopalvelut Oy on vaatinut, että O:n valitus hylätään.

Sisu-konserniin kuuluvat yhtiöt olivat muodostaneet yhtenäisen taloudellisen ja toiminnallisen kokonaisuuden, jossa konserniin kuuluvilla yhtiöillä oli ollut yhteisvastuu työnantajalle kuuluvista velvoitteista. Kaikki konserniin kuuluvat yhtiöt olivat toimineet samojen omistajien päätäntävallan alla, niillä oli ollut yhteinen keskusjohto ja ne olivat paikallisella tasolla esiintyneet ulospäin ainoastaan Sisu-tuotemerkin alla. Asiassa oli ratkaisevaa se, että konsernille ja sitä kautta Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:lle oli syntynyt irtisanomisoikeus taloudellisilla perusteilla. Irtisanottavat työntekijät oli voitu valita konsernikokonaisuuden puitteissa. Kaikkia Sisu-konsernissa vapautuneita työpaikkoja oli tarjottu O:lle, mutta tämä ei ollut ollut kiinnostunut hänelle tarjotuista työpaikoista. Käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa myös työntekijöiden näkemys oli ollut, että työntekijöitä tuli kohdella samanveroisesti riippumatta siitä, missä konserniin kuuluvassa yhtiössä työntekijä muodollisesti työskenteli.

Irtisanomisen kohdentamista koskevat toimenpiteet olivat joka tapauksessa olleet työsopimuslain mukaiset. Konsernin varaosatoiminnoista huolehtineen Karjaan varaosakeskuksen lakkauttamista ja sen toimintojen siirtämistä tuli arvostella liikkeen osan luovutukseen liittyvien säännösten pohjalta. Yhtiöllä oli irtisanomisjärjestystä määrättäessä ollut perusteet asettaa V O:n edelle, koska O:n ammattitaito oli ollut huomattavasti heikompi kuin V:n.

Irtisanominen oli ollut perusteltu Sisu-konsernin heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen nähden. Toiminta oli ollut tappiollista ja työnantajalla oli oikeus irtisanoa työntekijä myös tulevan tappiollisen toiminnan ehkäisemiseksi.

O on vaatinut, että yhtiön vastavalitus hylätään.

Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukainen. Asia oli oikeudellisesti niin epäselvä, että O:lla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.

Todistelu

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin ja kuultu O:ta ja A:ta todistelutarkoituksessa sekä K:ta, Ve:tä, R:aa, D:tä, P:tä, G:tä ja V:tä todistajina.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:llä ollut oikeus irtisanoa O:n työsopimus työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Toissijaisesti asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukainen velvollisuus ottaa O takaisin työhön.

Sisu-konsernin ovat muodostaneet Oy Sisu Auto Ab emoyhtiönä sekä Sisu Auto Huoltopalvelut Oy ja Sisu Trucks Oy tytäryhtiöinä. O on työskennellyt Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palveluksessa.

Työsopimuksen irtisanomisperusteen olemassaolo on ratkaistava keskeisesti siltä pohjalta, onko taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita arvioitava ainoastaan Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n kannalta vai koko Sisu-konsernin kannalta. Onko Sisu-konsernia tarkasteltava yhtenä työnantajakokonaisuutena?

Irtisanomisperuste

Oikeustila ja sen kehitys

Työntekijä on työsopimussuhteessa vain siihen yhtiöön, jonka kanssa hän on tehnyt työsopimuksen. Lähtökohtaisesti työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia on tarkasteltava vain tämän yhtiön kannalta.

Oikeuskäytännössä on kuitenkin 1990-luvulta alkaen katsottu, että työnantajan työn tarjoamisvelvollisuus saattaa ulottua muodollisten yritysrajojen yli. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1998:77 mukaan emoyhtiö on ollut velvollinen irtisanomisen vaihtoehtona selvittämään, onko työtä ollut tarjolla tytäryhtiössä (ks. myös KKO 1995:93 ja työtuomioistuin 1995-54). Oikeuskäytännön taustalla ovat vaikuttaneet ns. samastamisen ja vastuunläpimurron periaatteet.

Toisaalta korkein oikeus on työnantajan irtisanomisoikeuden laajuutta koskeneessa ratkaisussaan KKO 1998:14 katsonut työntekijöiden olleen samassa asemassa, vaikka nämä olivat muodollisesti työskennelleet eri yhtiöiden palveluksessa. Yhtiöt olivat muodostaneet konsernin ja niillä oli ollut yhteinen henkilöstöhallinto. Ennen A:n työsuhteen irtisanomista ja B:n työsuhteen muuttamista osa-aikaiseksi oli eri yhtiön palveluksessa olleet C, D ja E siirretty työskentelemään samaan toimipaikkaan. Tämän ei katsottu tapahtuneen A:n ja B:n työsuhdeturvan vähentämiseksi.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että ratkaisussa KKO 1998:14 on yrityskokonaisuuden huomioonottava arviointitapa vaikuttanut työnantajan irtisanomisoikeutta laajentavasti. Ratkaisua ei silti voitu pitää kovin pitkälle menevänä. Työn vähentyminen oli koskenut kaikkia työntekijöitä, joiden joukosta irtisanottu ja osa-aikaistettu oli valittu. Kaikki työntekijät olivat myös tosiasiallisesti työskennelleet samassa toimipisteessä emoyhtiön alaisuudessa. Asia olisi toinen, jos irtisanottavat työntekijät voitaisiin valita vapaasti konsernin eri yhtiöissä työskentelevien joukosta riippumatta siitä, missä yhtiössä tehtävä työ oli vähentynyt. Konserniin kuuluvien yhtiöiden itsenäinen työnantajavastuu oli edelleen pääsääntö. Joidenkin aikaisempien ratkaisujen mukaan yrityksiä voitiin kuitenkin tiettyjen lisäedellytysten vallitessa tarkastella yhtenä kokonaisuutena (Saloheimo: KKO:n ratkaisut kommentein I 1998, toim. Timonen, 1998, s. 99).

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen katsottu, että jos tarjolla olevan työn vähentyminen on seurausta koko yrityskokonaisuutta, esimerkiksi konsernia, koskevista taloudellisin perustein suoritetuista tervehdyttämistoimenpiteistä, otetaan kustannussäästöjä harkittaessa huomioon yhtiön toiminta kokonaisuudessaan. Yksikön tai tytäryhtön voitollisuus ei estä työn vähyyden arviointialueen ulottamista näissä tilanteissa vallitsevien taloudellisten siteiden takia myöskään ao. yksikössä tai yrityksessä tehtävään työhön. Kuitenkin mikäli toiminta on joiltakin osin eriytetty muusta toiminnasta itsenäiseksi toimintayksiköksi tai toimialaksi, on työn vähyyttä tarkasteltava vain näissä puitteissa. Kysymys ei ole enää samanlaisesta, yhteisestä liiketoiminnasta tai yrityksen tai yhteisön toiminta-ajatuksen tai liikeidean mukaisesta yhteisestä päätoiminnasta, joiden perusteella yksikköjä tai yrityksiä voitaisiin tarkastella yhtenä työnantajakokonaisuutena (Valkonen: Työn vähentyminen irtisanomisperusteena yrityskokonaisuudessa, Defensor Legis, 1998, s. 88 ja 91).

Oikeuskirjallisuudessa on vielä laajemmassa mielessä todettu irtisanomisoikeuden arvioinnin kannalta oikean työnantajan olevan se, joka määräytyy nimenomaisen tai konkludenttisen työsopimustunnusmerkin kautta. Työnantaja on työsopimuksen toinen osapuoli. Yhteistyönantajuustilanteissa työntekijä on siitä riippumatta, että hän olisi aikanaan solminut työsopimuksen vain yhden tahon kanssa, työsopimussuhteessa samanaikaisesti kaikkiin muihinkin kyseiseen työnantajakokonaisuuteen kuuluviin oikeussubjekteihin. Työnantajan irtisanomisoikeuden laajuutta arvioidaan tällöin kyseisessä kokonaisuudessa (Kairinen ym: Työoikeus, 2006, s. 821).

Oikeuskäytännön kehittyminen on työnantajan työntarjoamisvelvollisuuden laajuuden osalta otettu huomioon kesäkuun alussa 2001 voimaan tulleen uuden työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa, jossa toisessa yrityksessä henkilöstöasioissa tosiasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan työntarjoamisvelvollisuuden ulottuvuutta on laajennettu. Työsopimuslaissa tai lain esitöissä ei kuitenkaan ole otettu kantaa konserniin yhtenä työnantajakokonaisuutena (ks. HE nro 157/2000 vp. Eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi s. 104).

Näyttö

O on kertonut tulleensa töihin Oy Sisu Auto Ab:n palvelukseen vuonna 1994. Hän oli ensin toiminut viennin varaosamyyjänä Konalassa, josta oli siirtynyt Karjaalle samoihin tehtäviin. Työsuhde oli päättynyt vuonna 2003. Vuonna 2004 O oli palkattu Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palvelukseen. Työsopimuksen mukaan hänen tehtävänään oli ollut korjaamon varaosamyynti sekä ilta- ja lauantaivuoroissa myös asiakasmyynti. Kaikki varaosamyyjät olivat käytännössä tehneet samaa työtä.

Huoltotarkastajana ja luottamusmiehenä toiminut A on kertonut olleensa Sisu-konsernissa sekä Oy Sisu Auto Ab:n että Sisu Trucks Oy:n palveluksessa. Oy Sisu Auto Ab oli ollut hallintoyhtiö, joka oli myynyt hallintopalveluja toisille yhtiöille, Sisu Trucks Oy oli keskittynyt autojen valmistukseen ja Sisu Auto Huoltopalvelut Oy oli keskittynyt varaosa- ja huoltopalvelujen myyntiin. Konsernin Karjaalla sijainneen varaosakeskuksen työntekijät olivat olleet Oy Sisu Auto Ab:n palveluksessa, mutta varaosakeskuksen esimies oli ollut Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palveluksessa toiminut R. Varaosakeskus oli lakkautettu keväällä 2005 ja sen varaosamyyntiin liittyvät toiminnot oli hajautettu Sisu Auto
Huoltopalvelut Oy:n suurimpiin toimipisteisiin. Keväällä 2005 konsernissa oli käyty yhteistoimintaneuvottelut, joissa A oli toiminut konsernin toimihenkilöiden edustajana. Konsernin uudelleenjärjestelyjen seurauksena 45 henkilöä oli irtisanottu. Yhteistoimintaneuvotteluissa ei ollut eritelty, minkä yhtiön asioista kulloinkin neuvoteltiin. Työntekijät olivat kokeneet olevansa Sisu-konsernin palveluksessa riippumatta siitä, mikä yhtiö oli ollut muodollinen työnantaja. Konsernissa oli tapahtunut paljon muutoksia ja esimerkiksi varaosakeskus oli toiminut myös Sisu Trucks Oy:n puitteissa. Työntekijät olivat huomanneet tällaiset muutokset lähinnä siitä, mikä yhtiö oli merkitty palkkakuittiin maksajaksi.

Konsernin talouspäällikkönä toiminut K on kertonut, että Sisu-konsernin tulos ennen veroja ja satunnaiseriä oli vuonna 2005 ollut 3,2 miljoonaa euroa tappiollinen. Lainan anteeksiannon seurauksena konsernin tulos oli kuitenkin kääntynyt voitolliseksi. Lainan anteeksianto oli ollut insolvenssitilan välttämisen ehdoton edellytys. Yhtiössä oli vuonna 2004 siirrytty niin kutsuttuun businessline-ajatteluun, jolloin jälkimarkkinoinnista oli muodostettu yksi businessline. Jälkimarkkinointi oli sisältänyt huolto- ja korjaustoiminnon, joka oli Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:ssä sekä keskusvaraston ja huolto- ja korjaussopimustoiminnon, jotka olivat Oy Sisu Auto Ab:ssä. Tämän businesslinen johtajana oli toiminut R.

Konsernissa konsulttina toiminut Ve on kertonut, että konsernin taloudellinen tila oli ollut erittäin heikko vuonna 2005. Ve oli toiminut yhtiön edustajana keväällä 2005 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa. Neuvottelut oli käyty toiminnoittain siten, että jälkimarkkinointia oli käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Neuvotteluissa ei siten ollut kiinnitetty huomiota siihen, missä yhtiössä henkilö oli muodollisesti työskennellyt. Tämä näkemys oli ollut myös työntekijöiden edustajien hyväksymä. Karjaalla sijainnut varaosakeskus oli lakkautettu keväällä 2005 ja sen varaosamyyntiin liittyvät toiminnot oli hajautettu Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n suurimpiin toimipisteisiin.

Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n johtajana toiminut R on kertonut, että hänen alaisinaan oli ollut eri yhtiöiden palveluksessa olleita henkilöitä, joiden tehtävät olivat liittyneet jälkimarkkinointiin. Jälkimarkkinointia oli myös yhteistoimintaneuvotteluissa käsitelty yhtenä kokonaisuutena eikä neuvotteluissa ollut kiinnitetty huomiota siihen, missä yhtiössä henkilö oli muodollisesti työskennellyt. Karjaalla sijainnut varaosakeskus oli lakkautettu keväällä 2005 ja sen varaosamyyntiin liittyvät toiminnot oli hajautettu Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n suurimpiin toimipisteisiin. Yhtiössä oli vuonna 2004 siirrytty niin kutsuttuun businessline-ajatteluun, jolloin jälkimarkkinoinnista oli muodostettu yksi businessline. Eri toimintojen järjestely konsernissa ei ollut myöskään ennen vuotta 2004 noudattanut muodollisia yhtiörajoja. Oli ollut tilanteita, joissa työntekijät ja heidän esimiehensä olivat muodollisesti olleet eri yhtiöiden palveluksessa.

Henkilöstöasioista vastannut D on kertonut, että konsernilla oli aina ollut yhteinen henkilöstöhallinto. Henkilöstöasioihin olivat kuuluneet rekrytointi, palkkahallinto, työsopimusten laatiminen, vakuutukset, henkilökunnalle annettavat ohjeet ja työterveydenhuollon järjestäminen. D:lle oli jäänyt kappale jokaisen työntekijän työsopimuksesta riippumatta siitä, minkä konserniyhtiön kanssa tämä oli tehnyt sopimuksen.

Varaosamyyjänä toiminut V on kertonut tulleensa O:n tavoin alunperin Oy Sisu Auto Ab:n palvelukseen Konalassa sijainneeseen varaosamyyntipisteeseen. Vuonna 2000 hän oli siirtynyt Karjaalla sijainneeseen varaosakeskukseen. Kesällä 2005 hän oli varaosakeskuksen lakkauttamisen yhteydessä siirtynyt Vantaalle Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palvelukseen. Siirtymiseen asti muodollisena työnantajana oli ollut Oy Sisu Auto Ab tai Sisu Trucks Oy. Työtehtävät olivat olleet pitkälti samat ja aiemmasta kokemuksesta oli ollut hyötyä. Karjaalla ja Vantaalla oli ollut omat esimiesorganisaatiot, mutta kaikki olivat toimineet R:n alaisina.

Näytön arviointi

Asiassa on K:n, Ve:n ja R:n kertomuksin selvitetty, että huoltopalveluiden ja varaosien myynti oli muodostanut konsernissa yhden liiketoimintakokonaisuuden, jota oli harjoitettu muodollisesti eri yhtiöiden puitteissa. A:n ja R:n kertomuksista ilmenee, että konsernissa on vuosien varrella toteutettu useita muutoksia, jolloin toimintoja ja työntekijöitä on siirretty konsernin sisällä yhtiöstä toiseen muodollisista yhtiörajoista välittämättä. A:n kertomuksesta ilmenee, ettei työntekijöiden näkökulmasta ole ollut merkitystä, minkä yhtiön palveluksessa he muodollisesti ovat olleet. V ei ole tiennyt varmasti, mikä yhtiö oli ollut hänen työnantajansa hänen työskennellessään Karjaan varaosakeskuksessa. D:n kertomuksesta ilmenee, että konsernin eri yhtiöillä oli yhteinen henkilöstöhallinto.

Asiassa on myös K:n, Ve:n ja R:n kertomuksin selvitetty, että konsernin taloudellinen tilanne on vuonna 2005 ollut erittäin heikko. Tässä tilanteessa konserni on ollut pakotettu ryhtymään toimenpiteisiin taloudellisen tilanteen tervehdyttämiseksi. Konsernin kannalta on tällöin ollut tarkoituksenmukaista käsitellä liiketoimintaa kokonaisuuksina riippumatta siitä, minkä yhtiön puitteissa toimintaa on harjoitettu.

Jälkimarkkinoinniksi kutsutussa liiketoimintakokonaisuudessa, johon huoltopalvelujen ja varaosien myynti on kuulunut, on ollut tarvetta suorittaa uudelleenjärjestelyjä. Yhteiseen liiketoimintaan liittyvää työtä on tehty eri yhtiöissä. On ollut jossain määrin sattumanvaraista, minkä yhtiön palveluksessa kukin jälkimarkkinointitehtävissä työskentelevä työntekijä kulloinkin on ollut.

Yhteistoimintaneuvottelut on käyty koko konsernin puitteissa kiinnittämättä huomiota siihen, missä yhtiössä kukin työntekijä muodollisesti on työskennellyt.

Johtopäätökset

Johtopäätöksenä näytön arvioinnista hovioikeus päätyy siihen, että O:n irtisanominen on tapahtunut sellaisten tosiasiallisten olosuhteiden vallitessa, että Sisu-konsernin tarkasteleminen yhtenä työnantajakokonaisuutena on poikkeuksellisesti perusteltua.

Hovioikeus toteaa, että kysymyksessä oleva tilanne poikkeaa edellä mainitun ratkaisun KKO 1998:14 tilanteesta sikäli, että siinä kaikki työntekijät olivat jo ennen ko. työntekijöiden irtisanomista ja osa-aikaistamista työskennelleet samassa toimipisteessä. Tässä tapauksessa O on työskennellyt Vantaan varaosamyynnissä ja V Karjaan varaosakeskuksessa. O on ensin irtisanottu ja vasta sen jälkeen V on siirretty Karjaalta Vantaalle. Jutun edellä kerrottu tosiasiatilanne huomioon ottaen hovioikeus ei kuitenkaan katso tämän estävän Sisu-konsernin arvioimista yhtenä työnantajakokonaisuutena.

Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Asiassa on selvitetty, että Sisu-konsernin tulos ennen veroja ja satunnaiseriä on vuonna 2005 ollut 3,2 miljoonaa euroa tappiollinen ja lainan anteeksianto on ollut insolvenssitilan välttämisen ehdoton edellytys. Yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena on irtisanottu kymmeniä jälkimarkkinointitehtävissä työskennelleitä työntekijöitä. Konsernin taloudelliseen tilaan ja Karjaalla sijainneen varaosakeskuksen lakkauttamiseen nähden on selvää, että konsernissa tarjolla ollut työ on käräjäoikeuden toteamin tavoin työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla taloudellisista, tuotannollisista tai konsernin toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi.

V:n siirtyminen Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palvelukseen

Kun Sisu-konsernia on käsiteltävä yhtenä työnantajakokonaisuutena, V:n siirtymistä Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palvelukseen ei ole pidettävä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna osoituksena siitä, että perustetta O:n työsopimuksen irtisanomiseen ei ole ollut. O:n työsuhdeturva ei ole ollut ensisijainen suhteessa konsernin velvollisuuteen tarjota edelleen V:lle työtä.

Irtisanottavan valinta

O sekä todistajat R, P ja V ovat kertoneet uusien työntekijöiden ottamisesta ja työn vähentymisestä pääosin samoin kuin heidän kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden tuomioon.

Käräjäoikeuden tuomiossa sanotuin perustein ja lisäksi ratkaisuun KKO 1994:14 viitaten hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että irtisanominen on voitu kohdistaa O:hon, vaikka O:n oma työ ei ole ensisijaisesti vähentynyt ja vaikka V on O:n irtisanomisen jälkeen siirretty Sisu Auto Huoltopalvelut Oy:n palvelukseen Vantaalle varaosamyyjäksi.

Työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus

O sekä todistajat A, Ve, R, D ja P ovat kertoneet työn tarjoamis- ja koulutusmandollisuuksista pääosin samoin kuin heidän kertomakseen on merkitty käräjäoikeuden tuomioon.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tuomiossa sanotuin perustein, että O:n työsopimuksen irtisanoessaan Sisu Auto Huoltopalvelut Oy ei ole laiminlyönyt työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaista työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan.

Yhteenveto irtisanomisperusteesta

Edellä olevan perusteella hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen, että Sisu Auto Huoltopalvelut Oy ei ole irtisanonut O:n työsopimusta työsopimuslain säännösten vastaisesti. O:lla ei näin ollen ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen perusteettomasta irtisanomisesta.

Työntekijän takaisin ottaminen

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tuomiossa sanotuin perustein, että Sisu Auto Huoltopalvelut Oy ei ole laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaista takaisinottovelvollisuuttaan. O:lla ei näin ollen ole oikeutta toissijaisesti vaatimaansa vahingonkorvaukseen takaisinottovelvollisuuden rikkomisen johdosta.

Pääasian lopputulos

Edellä olevilla ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen, että O:n kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa on pääasian osalta ollut kysymys siitä, onko Sisu-konsernia tullut pitää yhtenä työnantajakokonaisuutena. Tämä on ollut oikeudellisesti epäselvää. Kysymys ei ole ollut vain näytön arvioinnista. Vastaavanlaisesta tilanteesta ei ole ollut ylimmän oikeusasteen oikeuskäytäntöä eikä vastausta ole ollut saatavissa suoraan myöskään oikeuskirjallisuudesta. Asiaa ei ole ratkaistu voimassa olevassa työsopimuslaissakaan. Tällaisessa tilanteessa käräjäoikeus on mainitsemillaan perusteilla voinut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla määrätä asianosaiset itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan jutussa.

Käräjäoikeuden antamasta tuomiosta huolimatta asia on ollut oikeudellisesti epäselvä myös muutoksenhakuvaiheessa. Hovioikeus katsoo, että O:lla on ollut perusteltu syy hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

Näillä perusteilla aihetta ei ole käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisun muuttamiseen eikä O:n velvoittamiseen korvaamaan pääasian muutoksenhaun voittavan yhtiön oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian näin päättyessä asianosaisten vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hovioikeudessa hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: hovioikeudenneuvos Seppo Puhakka
hovioikeudenneuvos Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä

Esittelijä: viskaali Petri Voima

Lainvoimaisuustiedot:Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2010:43 24.06.2010