24.6.2008

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO VALVONTALAUTAKUNTA15.2.2008

Ratkaisun antamispäivä: 15.2.2008

Kantelija: A
Asianajaja: B

Espoon käräjäoikeudessa on vuonna 2004 tullut vireille törkeää kavallusta koskeva asia, jossa haastehakemuksen mukaan C oli vuosina 1999 ja 2000 XX Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä anastanut XX Oy:n ja yhtiön 40 prosentin omistusosuudella vähemmistöosakkaana olevan kantelijan omaisuutta lopettamalla kokonaan yhtiön tuotantotoiminnan ja siirtämällä tekemällään sopimuksella lähes vastikkeetta yhtiön tuotannollisen toiminnan määräysvallassaan olevalle Espanjassa rekisteröidylle yhtiölle ilman yhtiökokouksen päätöksiä. Syyttäjä katsoi C:n anastaneen yhtiön omaisuutta noin 520 000 euroa.

Asianomistajina asiassa olivat selvitystilassa oleva XX Oy /selvitysmies D ja kantelija. Asianajaja E oli C:n avustajana antanut vastauksen haastehakemukseen.

Tuusulan käräjäoikeudessa oli kantelijan hakemuksesta käsitelty XX Oy:n 18.8.2004 pidetyn yhtiökokouksen päätösten pätemättömiksi julistamista. Käräjäoikeus 15.11.2005 antamallaan tuomiolla muun muassa kumosi yhtiökokouksen päätöksen tuloslaskelman ja taseen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä yhtiön toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenelle C:lle ja yhtiö velvoitettiin järjestämään jatkokokous, jossa päätettäisiin edellä mainituista kumotuista päätöksistä. E:n toimistossa työskentelevä asianajaja F toimi selvitystilassa olevan XX Oy:n/selvitysmies D:n avustajana kyseisessä asiassa ja yhtiökokouksessa 10.8.2005.

Valvontalautakunnan 2. jaosto on 12.5.2006 ratkaissut kantelijan E:hen ja F:ään kohdistamat kantelut ja määrännyt molemmille seuraamukseksi varoituksen.

Valvontalautakunta katsoi ratkaisussaan, että E oli esteellinen toimimaan C:n avustajana törkeää kavallusta koskeneessa asiassa. E:n kanssa samassa toimistossa työskentelevä F oli toukokuusta 2005 lähtien toiminut selvitystilassa olevan XX Oy:n selvitysmieheksi määrätyn D:n asiamiehenä yhtiökokouksessa ja yhtiökokouksen päätösten moittimista koskeneessa asiassa. Valvontalautakunta katsoi, että F:n toiminta XX Oy:n selvitysmiehen avustajana oli sellainen seikka, jonka vuoksi E:n olisi tullut luopua toimimasta C:n avustajana rikosasiassa.

Valvontalautakunta katsoi F:ää koskevassa ratkaisussaan, että E:n toiminta C:n asiamiehenä rikosasiassa oli seikka, jonka johdosta F:n olisi tullut torjua toimeksianto toimia selvitystilassa olevan XX Oy:n selvitysmiehen avustajanana yhtiökokouksessa ja yhtiökokouksen päätösten moittimista koskevassa asiassa.

Espoon käräjäoikeudessa edelleen vireillä olevassa törkeää kavallusta koskevassa asiassa vastaajana oleva C on 3.9.2007 pyytänyt asianajaja B:tä puolustajakseen ja käräjäoikeus on 12.9.2007 antanut pyynnön mukaisen määräyksen.

Selostus asiassa esitetyistä moitteista ja vastauksista

A:n kantelu 6.11.2007 ja 26.11.2007

B oli esteellinen toimimaan rikosasiassa vastaajana olevan C:n avustajana. Hän ei ollut sivuvaikutteista vapaa eikä voinut toimia ulkopuolisista tahoista riippumattomana. B oli menettelyllään alentanut asianajajakunnan arvoa ja vähentänyt luottamusta asianajokuntaan.

B:llä, E:llä, F:llä ja selvitysmies D:llä oli ollut jo vuosia kiinteä yhteistyö. B oli toiminut C:n aiemman asiamiehen E:n työtoverina vuodesta 1988 lähtien, avustajana ja myöhemmin vastuunalaisena yhtiömiehenä Asianajotoimisto E, B & X Ky:ssä ja myöhemmin osakeyhtiössä 22.12.1996 asti. B oli kyseisen asianajo-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja vuonna 1996. B oli Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsen 12.6.2003 ja 29.8.2006 välisen ajan. E puolestaan oli Asianajotoimisto B Oy:n hallituksen varajäsen 11.6.2003 ja 29.8.2006 välisen ajan.

B:n toimiessa Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsenenä kyseisessä toimistossa työskentelevä F toimi keväästä 2005 lähtien XX Oy:n selvitysmiehen D:n asiamiehenä Tuusulan käräjäoikeudessa käsitellyssä yhtiökokouksenmoitekannejutussa. E puolestaan oli syksystä 2004 lähtien toiminut C:n avustajana törkeää kavallusta koskevassa asiassa. E:n saama varoitus perustui hyvää asianajajatapaa koskevien 13 ja 15 §:ään, F:n saama varoitus tapaohjeiden 13 §:ään.

Asianajotoimisto E Oy (ei XX Oy:n selvitystilaan asettamispyynnön esittäjä ZZ Oy) oli toimittanut selvitysmies D:n suostumuksen patentti- ja rekisterihallitukseen.

Selvitysmies D oli Asianajotoimisto E Oy:n tilintarkastaja. B oli D:n toimiessa tilintarkastajana ollut E:n toimiston hallituksen varajäsen.

D oli myös Asianajotoimisto B Oy:n pitkäaikainen tilintarkastaja.

B:n, E:n, F:n ja selvitysmies D:n kiinteät kytkökset ja keskinäiset toimeksiannot olivat omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa ja vähentämään luottamusta asianajajakuntaan.

Keskinäisten järjestelyiden seurauksena B:n asema C:n puolustusasianajajana näytti ulkopuolisesta henkilöstä sellaiselta, ettei B toiminut asiassa sivuvaikutteista vapaana.

B:n vastaus 15.11.2007

B ei ollut esteellinen toimimaan C:n puolustajana törkeää kavallusta koskevassa jutussa.

Kantelija katsoi B:n olevan esteellinen, koska B oli aikanaan ollut Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsen ja E oli puolestaan ollut B:n toimiston hallituksen varajäsen. Lisäksi kantelija katsoi esteellisyyden tulevan siitä, että törkeää kavallusta koskevassa asiassa asianomistajana olevan selvitystilassa olevan XX Oy:n selvitysmies D oli E:n ja B:n asianajoyhtiöiden tilintarkastaja.

Silloin, kun Asianajotoimisto E Oy:ssä työskennelleet E ja F olivat hoitaneet C:n asioita, B oli muodollisesti ollut E:n toimiston hallituksen varajäsen. B ei kuitenkaan ollut millään tavoin ottanut osaa E:n toimiston toimenpiteisiin asioissa.

B ei ollut edes kuullut C:n nimeä ennen kuin C otti B:hen yhteyttä loppukesällä 2007 pyytäen B:tä puolustajakseen. B ei tällöin enää ollut E:n toimiston hallituksen varajäsen eikä E vastaavasti B:n. Näin ollen siihen, mitä oli tapahtunut E:n toimiston hoitaessa C:n ja häneen liittyvien yhtiöiden asioita, ei sisältynyt mitään sellaista, joka tekisi B:n esteelliseksi toimimaan C:n puolustajana törkeää kavallusta koskevassa asiassa. B ei ollut ollut millään tavalla osallinen asian aikaisemmissa vaiheissa eikä hänen tiedossaan ollut mitä tuolloin oli tehty ja tapahtunut.

B ei ollut esteellinen myöskään sen johdosta, että rikosjutussa asianomistajana olevan XX Oy:n selvitysmies D oli B:n asianajotoimiston tilintarkastaja. Muutoin tilanne olisi se, ettei B voisi ottaa vastaan yhtään puolustajan toimeksiantoa jutuissa, joissa D sattuisi olemaan jonkun asianajoyhtiön tilintarkastaja tai jossain muussa vastuuasemassa yhdenkin asianomistajan osalta. Mikäli esteellisyysperuste vietäisiin näin pitkälle, tämä aiheuttaisi sen, että esteettömän puolustajan löytäminen olisi hankalaa vähänkin laajaan juttuun.

Myöskään se, että D oli ollut ja oli edelleen C:n toimeksiantoja aiemmin hoitaneen E:n toimiston tilintarkastaja, ei tehnyt B:tä esteelliseksi.

Valvontalautakunnan ratkaisu

Perustelut

Asianajajista annetun lain 7 d §:n 3 momentin ja hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 50 §:n mukaan tulee asianajajan antaa valvontalautakunnalle häntä koskevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot sekä avoimesti ja totuudenmukaisesti vastata häneen kohdistuneisiin moitteisiin. Asianajajan selvityksenanto- ja totuudessa pysymisvelvollisuuden noudattamisen tehosteena on kurinpidollisen seuraamuksen uhka.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 13 §:n 1 momentin mukaan asianajaja on velvollinen torjumaan toimeksiannon, jos hänellä itsellään tai hänen lainopillisella avustajallaan tahi asianajajalla, joka on hänen työnantajansa tai yhtiökumppaninsa taikka jonka kanssa hänellä muutoin on yhteinen toimisto, on samassa asiassa tahi muussa asiassa, joka liittyy toimeksiantoon, henkilökohtaista taloudellista etua, joka on ristiriidassa toimeksiantajan edun kanssa, tahi jos asianajaja tai joku mainituista työtovereista on aikaisemmin neuvotellut vastapuolen kanssa taikka muutoin avustanut vastapuolta samassa tai muussa asiassa, jossa tietoon tulleilla seikoilla saattaa olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle.

Asianajaja B on toiminut Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsenenä ajankohtana, jolloin E on toiminut syytetyn avustajana. E on aikaisemmin todettu esteelliseksi toimimaan syytetyn avustajana nyt kyseessä olevassa rikosasiassa. B:llä on ollut hallituksen varajäsenenä mahdollisuus saada tietoonsa E:n hoitamaan toimeksiantoon liittyviä seikkoja, joilla olisi saattanut olla merkitystä B:n saaman toimeksiannon hoitamisessa.

Valvontalautakunta katsoo, että B on ollut esteellinen toimimaan syytetyn avustajana nyt kyseessä olevassa rikosasiassa.

Valvontalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan seuraamuksena asianajajan esteellisyyttä koskevien säännösten vastaisesta menettelystä on yleensä määrätty varoitus. Koska B on toiminut ainoastaan hallituksen varajäsenenä ja koska B on ottanut toimeksiannon vastaan noin vuosi sen jälkeen, kun hallituksen varajäsenyys on päättynyt, valvontalautakunta katsoo, että huomautusta on pidettävä riittävänä B:lle määrättävänä kurinpidollisena seuraamuksena.

Valvontalautakunta ei ole havainnut, että B olisi muulla tavalla toiminut hyvän asianajajatavan vastaisesti.

Säädökset ja määräykset

Laki asianajajista 7 §:n 2 ja 4 mom.
Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet 13 §:n 1 mom.

Lopputulos

Huomautus.

Asian ratkaisijat
Tuure (pj.), Sinivaara ja Backman.

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 24.6.2008

Valitus
B on vaatinut, että Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisu kumotaan ja että hänelle annettu huomautus poistetaan.

Osakeyhtiömuodossa harjoitettavan asianajotoimiston hallituksen varajäsenenä toimiva asianajaja ei tämän yhtiöoikeudellisen asemansa perusteella ollut esteellinen toimimaan asianajajana asiassa, jossa asianajajayhtiön osakas tai muu asianajaja tai lakimies oli aikaisemmin jollain tavalla toiminut.

Valvontalautakunnan ratkaisu perustui asianajajien valvontamenettelyssä noudatettavan rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen ohittavaan tulkintaan. Lautakunta oli antanut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 13 §:ssä esitetylle asianajajan esteellisyyttä koskevalle luettelolle liian lavean sisällön laajentaen esteellisyysarvioinnissa merkityksellistä henkilöpiiriä tavalla, joka ei ollut ollut ennakoitavissa ja jolla tulkinnalla oli menty tekstin sanamuodon ulkopuolelle. Lisäksi valvontalautakunnan osakeyhtiön hallituksen varajäsenyyden oikeudellisesta sisällöstä tekemä tulkinta näyttäisi rikkovan ns. syyttömyysolettamaa, joka asianajajaoikeudellisesti tarkoitti esillä olevassa asemassa lähtökohtaista olettamaa B:n esteettömyydestä. Lautakunta oli erheellisesti katsonut B:llä olleen osakeyhtiön hallituksen varajäsenenä "mahdollisuuksia tiedon saantiin", vaikka näin ei ollut edes voinut olla suoraan laista johtuvista syistä.

Yleisen osakeyhtiöoikeuden mukaisesti osakeyhtiön hallituksen varajäsenellä ei katsota olevan tosiasiallista asemaa yhtiön toiminnassa eikä varajäsenellä tämän vuoksi ole oikeutta tiedon saantiin osakeyhtiön liiketoiminnasta edes yleisellä tasolla puhumattakaan yksityiskohtaisista tiedoista esimerkiksi yksittäisistä asiakas- ja liikesuhteista. Näin ollen myöskään asianajotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön hallituksen varajäsenenä toimiva asianajaja ei ole toiminnallisesti missään asemassa kysymyksessä olevassa yhtiössä. Tästä seuraa, ettei varajäsenenä oleva asianajaja voi saada tämän muodollisjuridisen asemansa perusteella mitään tietoja yhtiön liiketoiminnasta. Koska B:llä ei mainitut seikat huomioon ottaen ollut ollut oikeutta tiedonsaantiin Asianajotoimisto E Oy:n asioista, ei hänelle voitu tulkita tällaista "tiedonsaantimahdollisuutta" myöskään asianajajaoikeudellisesti. Esteellisyystulkintaa ei voitu johtaa yhtiöoikeudellisen vastaisen laintulkinnan avulla.

Valvontalautakunnan ratkaisu oli oikeudellisesti olennaisesti puutteellinen myös asianajajan salassapitovelvollisuuden osalta. Asianajaja on ehdottomasti velvollinen pitämään salassa kaiken toimeksiannon hoitamisen yhteydessä asiakkaalta tai muutoin saamansa tiedon. Jo pelkän asiakassuhteen olemassaolo oli asianajajasalaisuuden alainen tieto. Kun valvontalautakunta oli katsonut B:llä "olleen mahdollisuus" saada tietoja Asianajotoimisto E Oy:n hoitamista asianajotoimeksiannoista, merkitsi tämä johdonmukaisesti myös sitä, että Asianajotoimisto E Oy:ssä joku olisi syyllistynyt tapaohjeiden vastaiseen ja rangaistavaan asianajosalaisuuden rikkomiseen.

Kysymyksessä olevassa asiassa ei ollut edes väitetty B:n tosiasiassa saaneen mitään hänet esteelliseksi tekevää tietoa Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsenyytensä perusteella tai muutoinkaan. Tällaista väitettä ei ollut tehty myöskään B:n vastaanottaman toimeksiannon mukaisen rikosasian hoitamisen yhteydessä Espoon käräjäoikeudessa. Espoon käräjäoikeus oli päätöksellään 7.1.2008 hylännyt nyt kysymyksessä olevan kurinpitoasian kantelijan rikosasian asianomistajana tekemän B:n esteellisyyttä koskevan väitteen.

Lain tai asianajajaoikeuden mukaista ei ollut tulkita B:n tulleen esteelliseksi jonkun toisen henkilön asianajajan salassapitovelvollisuuden rikkomisen kautta ja kohdistaa häneen valvontamenettely toisen asianajajan virheellisen menettelyn johdosta. B:llä ei ollut ollut "mahdollisuutta saada tietoa" eikä sellaista mahdollisuutta voitu tulkinnan kautta myöskään hänelle luoda rikkomatta myös asianajajaoikeudellisessa kurinpitomenettelyssä noudatettavia perussääntöjä.

Valvontalautakunnan ratkaisu ja sen taustalla oleva tulkinta varajäsenyyden aiheuttamasta esteellisyydestä oli myös yleisenä pidettävän syyn vuoksi asianajajaoikeudellisesti kestämätön. Näin siksi, että usein yhden henkilön yhtiöissä toimivat suomalaiset asianajajat toimivat samalla myös hyvin yleisesti vastavuoroisesti toistensa asianajo-osakeyhtiöiden hallituksen varajäseninä. Yhtä yleistä oli, että asianajajat satunnaisesti suosittelivat toisiaan asiakkaille, mikäli he eivät itse syystä tai toisesta vastaanota uutta toimeksiantoa. Kun salassapitovelvoitteet rajoittivat asiakassuhteita koskevien tietojen luovuttamista, esteettömyyden varmistamiseen nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa ei ilmeisesti ollut olemassa asianajajaoikeudellisesti hyväksyttävissä olevaa vastausta.

Koska B ei ollut saanut mitään tietoja Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsenyyden perusteella, hänen subjektiivinen esteellisyys oli poissuljettu. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen B ei ollut voinut olla pelkän muodollisen asemansa perusteella myöskään objektiivisesti asiaa arvostellen esteellinen, koska hänellä ei ollut ollut oikeutta saada tietoja yhtiön toiminnasta ja asianajosalaisuuden säilyminen oli taattu sen kautta, että Asianajotoimisto E Oy:n henkilökunta oli ollut velvollinen olemaan paljastamatta B:lle asiakkaittensa henkilöllisyyttä ja hoitamiensa toimeksiantojen yhteydessä tietoon tulleita seikkoja.

B oli vastaanottanut kantelussa tarkoitetun toimeksiannon yli vuosi sen jälkeen, kun hän oli eronnut Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsenen tehtävästä. Tämän vuoksi B oli joka tapauksessa ollut esteetön ottamaan vastaan kysymyksessä olevan uuden toimeksiannon asiakastaan vastaan nostetussa rikosasiassa. Oli asianajajaoikeudellisesti kestämätöntä, jos asianajajaoikeudesta johtuva pakko saada asianajo-osakeyhtiön hallituksen varajäseneksi toinen asianajaja johtaisi määräämättömän ajan kestävään esteellisyystilanteeseen. Tämä aiheuttaisi vaikeuksia esteettömän asianajajajan löytämisessä ja kaventaisi asiakkaan oikeutta valita oma asianajajansa. Olisi keinotekoista, jos eronneen varajäsenen esteellisyys päättyisi jonkin tietyn ajan kuluttua. Olennaista tulisikin olla esteellisen säännösten taustalla olevan mahdollisen sivuvaikutteen olemassaolon tai sen puuttumisen tulkitsemisen. B:n osalta ei ollut löydettävissä edes indisiota sivuvaikutteen olemassaolosta.

Kuultavien lausumat
Valtioneuvoston oikeuskansleri on ilmoittanut, ettei hänellä ollut lausuttavaa B:n valituksen
johdosta

Suomen Asianajajaliiton hallitus on katsonut, ettei valvontalautakunnan päätöksen muuttamiseen
ollut aihetta.

Asianajajaliiton hallitus on lausumassaan perustellut näkemystään jäljempänä hovioikeuden päätöksen perusteluissa mainituilla seikoilla. Asianajajaliitto on pitänyt B:lle määrättyä huomautusta kohtuullisena seuraamuksena.

A on pyytänyt, että B:n valitus hylätään.

B:n sekä törkeää kavallusta koskevassa jutussa C:n aikaisempana puolustajana toimineen asianajaja E:n ja sanotun rikosasian asianomistajan XX Oy:n selvitysmiehen D:n sekä D:n asiamiehen, E:n toimistossa työskentelevän asianajaja F:n välillä oli ollut kiinteä yhteys ja keskinäisiä toimeksiantoja, joista aiheutuvan esteellisyyden vuoksi Asianajajaliiton valvontalautakunta oli antanut E:lle ja F:lle jo aikaisemmin varoitukset, koska saman toimiston asianajajat olivat toimineet vastapuolten asiamiehinä, ja B:lle nyt kysymyksessä olevan huomautuksen. D:n toiminta sekä E:n että B:n toimiston pitkäaikaisena tilintarkastajana oli korostanut kiinteää, myös taloudellista yhteyttä.

Asianajajan tulisi torjua toimeksianto myös asianajajakunnan yleistä luotettavuutta ja arvonantoa heikentävissä tilanteissa, jos ulkopuolisesta tarkkailijasta näyttäisi siltä, että asianajaja ei voi toimia itsenäisesti ja ulkopuolisista tahoista riippumattomana. Ulkopuolisen tarkkailijan olikin vaikea uskoa, että törkeästä kavalluksesta epäilty C olisi täysin sattumalta valinnut puolustajakseen B:n, sen jälkeen kun B:n entinen yhtiötoveri ja C:n aikaisempi puolustaja E oli saanut Asianajajaliitolta varoituksen ja luopunut toimeksiannosta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Oikeusministeriön päätös yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta sisältää vastaavat velvoitteet ja päätöksen 35 §:n 1 momentin mukaan Asianajajaliiton jäsenen tulee noudattaa myös jäsenen noudatettavaksi vahvistettuja ohjeita. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 13 §:n 1 momentin mukaan asianajaja on velvollinen torjumaan toimeksiannon, jos hänellä itsellään tai hänen lainopillisella avustajallaan tahi asianajajalla, joka on hänen työnantajansa tai yhtiökumppaninsa taikka jonka kanssa hänellä muutoin on yhteinen toimisto, on samassa asiassa tahi muussa asiassa, joka liittyy toimeksiantoon, henkilökohtaista tai taloudellista etua, joka on ristiriidassa toimeksiantajan edun kanssa, tahi jos asianajaja tai joku muu mainituista työtovereista on aikaisemmin neuvotellut vastapuolen kanssa taikka muutoin avustanut vastapuolta samassa tai muussa asiassa, jossa tietoon tulleilla seikoilla saattaa olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle. Jos asianajaja menettelee hyvän asianajajatavan vastaisesti, Asianajajaliiton valvontalautakunta voi määrätä hänelle asianajajista annetun lain 7 §:n nojalla kurinpidollisen seuraamuksen, joista lievin on huomautus.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on kysymys erityisesti hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 13 §:n 1 momentin loppuosan tulkinnasta eli siitä onko asianajaja B esteellinen toimimaan C:n puolustajana sen vuoksi, että hän itse tai hänen lainopillinen avustajansa tahi asianajaja, joka on hänen työnantajansa tai yhtiökumppaninsa taikka jonka kanssa hänellä muutoin on yhteinen toimisto, on aikaisemmin neuvotellut vastapuolen kanssa taikka muutoin avustanut vastapuolta samassa tai muussa asiassa, jossa tietoon tulleilla seikoilla saattaa olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 13 § sisältää velvollisuuden torjua toimeksianto. Toimeksiannolle muodostavat esteen paitsi asianajajan itsensä, hänen yhtiökumppaninsa tai apulaisensa hoidossa oleva muu aikaisempi toimeksianto, jossa aikaisemman päämiehen etu on ristiriidassa samassa asiassa tai siihen liittyvässä asiassa toimeksiantoa tarjoavan edun kanssa. Asianajajaoikeutta koskevassa kirjallisuudessa on todettu, että asianajajan tulee noudattaa asemansa riippumattomuuden arvioimisessa riittävää turvallisuusmarginaalia. Ratkaisu on tehtävä yleisellä tasolla antamalla seikoille, jotka ilmeisesti riippumattomuuden vaarantavat, riittävä merkitys. Asianajaja ei kykene eikä saa sivuuttaa tietämäänsä seikkaa harkinnassaan, koska sen vaikutus tai vaikutuksettomuus ei ole sidoksissa asianajajan tahtoon. Uusi toimeksianto on torjuttava, jottei lojaalisuus entistä asiakasta kohtaan vaarantuisi. (Jukka Peltonen: Eräitä esteellisyystilanteita asianajajan näkökulmasta. Teoksessa Näkökulmia asianajajaoikeuteen. Helsinki 2004.)

Suomen Asianajajaliiton Valvontakertomuksessa vuodelta 2007 on todettu (s. 25 ss.), että hyvän asianajajatavan sisältöä ei ole tyhjentävästi kirjattu tapaohjeisiin ja että asianajajatapa kehittyy erityisesti esteellisyystilanteiden osalta jatkuvasti. Asianajaja on aina itse velvollinen pitämään huolen siitä, että hän noudattaa tapaohjeiden ja asianajajaetiikan perusperiaatteista johdettuja esteellisyyssääntöjä. Nämä asianajajaeettiset säännöt asettavat Valvontakertomuksen mukaan yleensä pitemmälle menevän riippumattomuusvelvoitteen kuin lain määräykset. Sekään, että tuomioistuin on katsonut asianajajan oikeudellisesti jäävittömäksi sen määräämään tehtävään, ei Valvontakertomuksen mukaan välttämättä vapauta asianajajaa noudattamasta hyvän asianajajatavan sisältämiä esteellisyysnormeja, jotka saattavat olla tiukemmat kuin tuomioistuimen noudattamat normit. Esteellisyysepäilyn aiheuttaneessa tilanteessa on Valvontakertomuksen mukaan usein otettava huomioon tapaohjeiden 2 §:n 2 momentin nojalla myös se, mitä epäilyjä käsillä oleva järjestely saattaa herättää ulkopuolisen tarkkailijan mielessä. Vaikka asianajaja itse katsoisikin olevansa esteetön, tosiasioita tuntemattomalle tilanne saattaa näyttää sellaiselta, jossa asianajaja ei voi toimia itsenäisesti ja ulkopuolisista tahoista riippumatta. Valvontakertomuksen mukaan myös tällaisissa asianajajakunnan yleistä luotettavuutta ja arvonantoa heikentävissä tilanteissa toimeksianto tulisi torjua. Valvontakertomuksessa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisen myötä vaatimus siitä, että esteettömänä toimivan tulee myös näyttää puolueettomalta, on viime vuosina tullut entistä painokkaammin esillä muillakin yhteiskunnallisilla toiminta-alueilla.

Sekä Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta että hallitus ovat katsoneet B:n olevan esteellinen.

Valvontalautakunta on päätöksestään ilmenevällä tavalla todennut, että B oli toiminut Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsenenä ajankohtana, jolloin E oli toiminut syytetyn avustajana, ja että E oli aikaisemmin todettu esteelliseksi toimimaan syytetyn avustajana nyt kyseessä olevassa rikosasiassa. Valvontalautakunnan mukaan B:llä on ollut hallituksen varajäsenenä mahdollisuus saada tietoonsa E:n hoitamaan toimeksiantoon liittyviä seikkoja, joilla olisi saattanut olla merkitystä B:n saaman toimeksiannon hoitamisessa. Valvontalautakunnan mukaan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukainen kurinpidollinen seuraamus asianajajan esteellisyyttä koskevien säännösten vastaisesta menettelystä olisi varoitus, mutta koska B oli toiminut ainoastaan hallituksen varajäsenenä ja ottanut toimeksiannon vastaan noin vuosi sen jälkeen, kun hallituksen varajäsenyys oli päättynyt, valvontalautakunta on pitänyt huomautusta riittävänä kurinpidollisena seuraamuksena.

Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausumassaan kiinnittänyt huomiota siihen, että B oli ilmoittanut, ettei hän ollut kertaakaan joutunut varajäsenyytensä vuoksi toimimaan Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varsinaisen jäsenen sijaisena eikä varajäsenellä tässä roolissaan ollut ollut oikeutta tai mahdollisuutta saada tietoja osakeyhtiön asioista eikä myöskään yksittäisistä toimeksiannoista. B on myös kiistänyt, että E olisi salassapitovelvollisuutensa rikkoen kertonut hänelle kyseessä olevista seikoista. Myöskään B:n päämiehen C:n etu ei ollut voinut olla vaarassa B:n toiminnan vuoksi eikä C ollut voinut antaa E:lle XX Oy:n (selvitystilassa) puolesta mitään sellaista tietoa, mitä hän ei olisi voinut kertoa myös B:lle suoraankin annettuaan tälle toimeksiannon. Asiassa ei Suomen Asianajajaliiton hallituksen mukaan ollut tullut myöskään esiin mitään siihen viittaavaa, että B itse olisi ollut tekemisissä sanotun yhtiön kanssa ennen toimeksiannon vastaanottamista tai että E tai kukaan hänen toimistostaan olisi ollut yhtiön kanssa tekemisissä silloin, kun B oli E:n kanssa yhtiössä.

Suomen Asianajajaliiton hallitus on kuitenkin katsonut, että asianajajan esteellisyyden tuottaa hyvää asianajajatapaa tarkasteltaessa jo varajäsenyys päämiehen vastapuolta avustavan asianajajan asianajo-osakeyhtiön hallituksessa siitä huolimatta, että varajäsenyyteen sinänsä osakeyhtiölain mukaan ei liity tietojen saamisoikeutta. B oli Asianajajaliiton hallituksen mukaan ollut Asianajotoimisto E Oy:n hallituksen varajäsen E:n tai hänen toimistossaan työskennelleen lakimiehen hoitaessa nyt kyseessä olevassa rikosjutussa ja eräässä muussa oikeudenkäynnissä C:n vastapuolena olevaa osakeyhtiötä XX Oy:tä (selvitystilassa) ja sen selvitysmiestä. Kun B:n oli täytynyt tulla tästä tietoiseksi toimeksiantoa noin vuosi varajäsenyytensä lakattua vastaanottaessaan tai viimeistään välittömästi asiakirjoihin tutustuttuaan, on hän Asianajajaliiton hallituksen mukaan toiminut hyvän asianajajatavan vastaisesti.

Hovioikeus toteaa, että valvontalautakunta on perustellut ratkaisunsa määrätä B:lle kurinpidolliseksi seuraamukseksi asianajajan esteellisyyttä koskevien säännösten rikkomisesta huomautus. Valvontalautakunnan päätöksen perusteluissa ja Suomen Asianajajaliiton hallituksen B:n valituksen johdosta antamassa lausumassa on otettu kantaa niihin seikkoihin, joihin B:n valitus perustuu. Hovioikeus kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että asianajaja E, jonka asianajoyhtiön hallituksen varajäsenenä B oli toiminut, ja asianajaja F, joka oli toiminut asianajajana E:n yhtiössä, olivat molemmat saaneet esteellisyydestä aiheutuneen varoituksen nyt B:n hoidettavana olevaan rikosasiaan välittömästi tai ainakin välillisesti liittyvistä toimistaan. Näissä olosuhteissa edellä selostetut Asianajajaliiton Valvontakertomuksesta ilmenevät seikat ovat saaneet korostettua merkitystä. B:hen kohdistuva riippumattomuusvelvoite on korostunut ja muodostunut tiukemmaksi kuin tuomioistuimen noudattamat normit. Kysymyksessä olevassa tilanteessa käsillä oleva järjestely on saattanut herättää epäilyjä ulkopuolisen tarkkailijan ja näin myös kantelijan mielessä. Tilanne on saattanut näyttää sellaiselta, jossa asianajaja ei ole voinut toimia itsenäisesti ja ulkopuolisista tahoista riippumatta ja jossa hänen on tullut torjua toimeksianto.

Edellä mainituilla ja muutoin Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole aihetta valvontalautakunnan päätöksen muuttamiseen.

Päätöslauselma
Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan päätöstä ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Matti Rintala
Hovioikeudenneuvos Petri Leskinen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Leena Järvilahti

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen