21.9.2007

Kanne

Vastaus

Pankki on vaatinut, että kanne hylätään tai, että korvausvelvollisuutta ainakin sovitellaan, koska kantaja on itse myötävaikuttanut vahingon syntymiseen.

Pankki on lisäksi vaatinut vuokrataloyhtiön ja väliintulijoiden velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja velvoitti pankin maksamaan vuokrataloyhtiölle korvaukseksi sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta vahingosta 624.349,61 euroa viivästyskorkoineen ja asian selvittelystä aiheutuneista kuluista 34.160,71 euroa viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus velvoitti pankin lisäksi maksamaan tuomitulle vahingonkorvaukselle korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa käräjäoikeuden tuomiosta lähemmin ilmenevällä tavalla.

Käräjäoikeus velvoitti pankin vielä korvaamaan vuokrataloyhtiön oikeudenkäyntikulut 19.978,08 eurolla ja väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut 11.238,49 eurolla, molemmat viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus katsoi, että pankki ei ollut kyennyt näyttämään, että vahinko olisi johtunut vuokrataloyhtiön huolimattomuudesta tai että pankin vastuulla ei ollut ollut vahingon estämiseksi vaadittaviin toimenpiteisiin ryhtyminen. Pankki ei ollut menetellyt asiassa huolellisesti.

Pankki on vaatinut, että vuokrayhtiön kanne hylätään tai että pankin korvausvastuuta ainakin sovitellaan. Pankki on lisäksi vaatinut, että väliintulijoiden vaatimus käräjäoikeuskulujensa korvaamisesta joka tapauksessa hylätään. Pankki on edelleen vaatinut, että vuokrayhtiö ja väliintulijat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 20 833,31 eurolla viivästyskorkoineen 14.4.2006 lukien ja hovioikeudessa 25 740,33 eurolla viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä. Pankki on vielä vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

Pankki on lausunut, ettei vuokrataloyhtiön vahinko ollut johtunut pankin vaan yhtiön omasta huolimattomuudesta. Vuokrataloyhtiön pankissa olleita varoja luvattomasti käyttäneellä X:llä oli ollut asemavaltuutus ja pitkään jatkuneen käytännön perusteella sallimisperusteinen valtuutus varojen nostoon tai joka tapauksessa pankki oli voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että X:llä oli oikeus käyttää yhtiön pankkitilejä sen puolesta. Pankki oli varoja X:lle luovuttaessaan noudattanut riittävää huolellisuutta, kun X oli pankissa kaikkien tuntema henkilö ja tältä oli aina varmistettu, että nostot liittyivät vuokrataloyhtiön liiketoimintaan. Sitä vastoin vuokrayhtiö oli laiminlyönyt valvoa X:n toimintaa ja reklamoida pankille X:n tekemistä nostoista. Nostoista olisi pitänyt reklamoida, mikäli X:llä ei ollut ollut niihin valtuuksia. Vuokrataloyhtiön edustajat olivat tienneet tai ainakin heidän olisi pitänyt kirjanpitoaineiston perusteella tietää X:n nostoista viimeistään vuonna 1997. Myös X:n väärinkäytöksistä vuokrataloyhtiön olisi pitänyt olla tietoinen huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa. Koska vuokrataloyhtiö oli laiminlyönyt reklamointivelvollisuutensa, se oli menettänyt oikeutensa vaatia pankilta vahingonkorvausta.

Korvausvaatimus tuli hylätä perusteettomana 8 421,09 euron osalta myös sen vuoksi, että yhteensä tuon määräisissä nostotositteissa oli vuokrataloyhtiön toimitusjohtajan tai hallituksen puheenjohtajan allekirjoitukset. Pankki ei voinut olla korvausvelvollinen niiden varojen osalta, jotka X oli nostanut toiminimen kirjoittamiseen oikeutettujen henkilöiden allekirjoittamilla tositteilla.

Vahingonkorvausta tuli joka tapauksessa sovitella myötävaikutus- ja kohtuusperusteella. Vuokrataloyhtiön myötävaikutuksen perusteella vahingonkorvausta tuli sovitella siten, että sen määrä oli enintään 40 000 euroa. Mikäli vuokrataloyhtiö olisi järjestänyt yhtiön sisäisen valvonnan asianmukaisesti ja huolehtinut siitä, että yhtiön kirjanpitoa hoidetaan kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaisesti, X:n väärinkäytökset olisivat paljastuneet viimeistään syksyllä 1997, jolloin yhtiössä oli tehty vuoden 1996 osalta tilintarkastus ja vuoden 1997 osalta kuittitarkastus. X:n nostojen määrä oli ollut 40 000 euroa syksyllä 1997. Kohtuusperusteella huomioon ottaen toisaalta vuokrataloyhtiön johdon ja tilintarkastajien laiminlyönnit sekä toisaalta pankin vähäiset mahdollisuudet vahingon ennakoimiseen ja estämiseen vahingonkorvausta tuli sovitella siten, että korvausvelvollisuutta ei jäänyt ollenkaan.

Selvittelykuluja koskeva korvausvaatimus pankkia kohtaan oli perusteeton ja joka tapauksessa liiallinen, koska kyseiset kulut olivat aiheutuneet X:n rikoksen selvittämisestä. Pankki oli toimittanut vuokrataloyhtiölle selvityksen kaikista X:n nostoista, joten se ei voinut olla vastuussa vuokrataloyhtiön tämän lisäksi tekemästä selvitystyöstä. Pankilta vaadittu vahingonkorvauksen määrä oli ilmennyt sen toimittamasta selvityksestä.

Väliintulijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oli joka tapauksessa perusteeton, koska väliintulijat olivat osallistuneet oikeudenkäyntiin oman intressinsä vuoksi ja koska väliintulijoille ei ollut aiheutunut pankin toiminnan johdosta mitään vahinkoa.

Valitus

Vuokrataloyhtiön vastaus

Vuokrataloyhtiö on vaatinut, että valitus hylätään lukuun ottamatta korvausmäärästä vähennettäväksi vaadittua 8 421,09 euroa. Vuokrataloyhtiö on lisäksi vaatinut, että pankki velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 14 464,27 eurolla viivästyskorkoineen.

Vuokrataloyhtiö on lausunut, että X:llä ei ollut ollut mitään valtuuksia nostaa yhtiön varoja pankista. Vuokrataloyhtiö oli toiminut varainkäytön valvonnassaan normaalia huolellisuutta noudattaen ja se oli reklamoinut pankille X:n tekemistä nostoista heti, kun se oli tullut niistä tietoiseksi. Vahinko ei ollut johtunut vuokrataloyhtiön sisäisen valvonnan ja reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnistä vaan yksinomaan pankin huolimattomasta ja pankkitoimintaa sääntelevien normien vastaisesta menettelystä. Perusteita ei ollut myöskään vahingonkorvauksen sovittelemiseen.

Väliintulijoiden vastaus

Väliintulijat ovat vaatineet, että valitus hylätään ja että pankki velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 15 523,07 eurolla viivästyskorkoineen.

Väliintulijat ovat vastauksensa perusteluina vedonneet samoihin seikkoihin kuin vuokrataloyhtiö. Väliintulijat ovat myös lausuneet, että koska oli kyse sopimusvastuusta, asiassa ei ollut merkitystä sillä, olisiko vuokrataloyhtiön pitänyt tietää X:n suorittamista nostoista. Väliintulijat ovat lisäksi lausuneet, että pankki ei voinut vaatia väliintulijoiden käräjäoikeuskuluvaatimuksen hylkäämistä jutun lopputuloksesta riippumatta, koska pankki ei ollut esittänyt mainittua vaatimusta käräjäoikeudessa.

Vuokrataloyhtiön sekä muiden kanteessa mainittujen yhteisöjen rahavaroja on ollut talletettuna pankissa. Vuokrataloyhtiön palveluksessa ollut X on vuosina 1996 - 2003 nostanut käteisnostoilla pankista yhteisöjen tileiltä omiin tarkoituksiinsa varoja yhteensä 624 349,61 euroa. Tällaisia nostoja on ollut yli 1 200 kappaletta.

Asian taustaa

Pankin oikeus luovuttaa varoja X:lle

Luottolaitostoiminnasta annetun lain 51 §:n 1 momentin mukaan talletettaessa varoja pankkiin on pankin ja tilinavaajan välillä tehtävä talletusta koskeva sopimus, johon on merkittävä riittävät tiedot muun ohella tilin käyttöön oikeutetuista. Rahoitustarkastuksen talletussopimuksista 28.5.1996 antaman ohjeen nro 102.5 mukaan talletuspankin tulee aina tarvittaessa varmistua tilin käyttäjän henkilöllisyydestä ja hänen oikeudestaan käyttää tiliä. Myös hyvään pankkitapaan kuuluvaan huolellisuusvelvoitteeseen sisältyy periaate, jonka mukaan pankin tulee todeta, että yhteisöjen puolesta tiliasioita hoitavalla henkilöllä on asianmukainen oikeus tilinkäyttöön.

X:llä ei ole ollut vuokrataloyhtiön nimenkirjoitusoikeutta. Häntä ei ole myöskään tilisopimuksissa ilmoitettu tilinkäyttöön oikeutetuksi henkilöksi, eikä hänelle ole annettu muutakaan valtuutusta tilien käyttöön. Pankki ei ole vaatinut X:ää esittämään selvitystä valtuuksistaan eikä myöskään tiedustellut tilinomistajilta, voidaanko X:lle luovuttaa yhteisöjen varoja. Pankki on menetellyt sekä osapuolten välisten tilisopimusten että vallitsevan normiston ja hyvän pankkitavan vastaisesti salliessaan tilinkäytön X:lle, jolta oikeus siihen on asiakirjojen mukaan puuttunut.

Pankki on menettelynsä oikeuttamisperusteena vedonnut myös siihen, että sille ei ollut toimitettu asianmukaista selvitystä yhtiön nimenkirjoitus- ja tilinkäyttöoikeuksista. Tällä riitaisella seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä. Mikäli pankille toimitettu selvitys on ollut puutteellista, se ei olisi saanut luovuttaa varoja X:lle.

Pankin väittämästä asema- ja sallimisperusteisesta valtuutuksesta hovioikeus toteaa seuraavaa.

Pankin ja kanteessa mainittujen yhteisöjen välisissä tilisopimusten ehdoissa on edellytetty, että pankille ilmoitetaan ne henkilöt, joilla on oikeus käyttää tilejä. Sopimuksissa on myös todettu, että pankki suorittaa tililtä maksut, jotka tilinkäyttöön oikeutettu henkilö on hyväksynyt maksettavaksi. X ei ole ollut kyseiset sopimukset huomioon ottaen eikä toimenkuvansa perusteella muutoinkaan sellaisessa asemassa, että siihen olisi liittynyt kelpoisuus yhteisöjen pankkitilien käyttöön.

Pankin tehtävänä on ollut huolehtia siitä, että yhtiön varoja luovutetaan vain osapuolten välisissä sopimuksissa mainittujen ehtojen ja pankkitoimintaa koskevien normien mukaisesti. Nämä seikat huomioon ottaen X:n toistuva asiointi pankissa ei ole voinut muodostaa pankille oikeutta luovuttaa varoja sen perusteella, että se oli käsittänyt vuokrataloyhtiön antaneen hiljaisen suostumuksen X:n nostoille. X:n nostoille ei myöskään ole näytetty annetun päämiesten tosiasiallista hyväksyntää, jota yleisesti pidetään sallimisperusteisen valtuutuksen edellytyksenä.

Vuokrataloyhtiön menettely

Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n 1 momentin (734/1978) mukaan hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Jos yhtiöllä on toimitusjohtaja, tulee hänen hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan hallituksen on huolehdittava siitä, että kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Toimitusjohtajan on huolehdittava siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito on luotettavalla tavalla järjestetty. Vuokrataloyhtiön toimitusjohtajana on toiminut Y toukokuuhun 2000 saakka. Y on samalla hoitanut yhtiön kirjanpidon. Tämän jälkeen Y on toiminut yhtiön kirjanpitäjänä elokuuhun 2002 saakka.

X on kirjoittanut pankin nostotositteisiin käteisnostojaan selvittäviksi tarkoitettuja merkintöjä. Selvitykset ovat viitanneet erilaisiin virhe- ja liikasuoritusten palautuksiin. Yleensä selvityksissä on ollut myös henkilön nimi tarkoituksin osoittaa palautuksen saaja. Selvitykset on pankissa kirjattu pankin tietojärjestelmään, josta ne ovat siirtyneet vuokrayhtiön tiliotteelle. X on toimittanut Y:lle vuokrataloyhtiön kirjanpitoa varten nostoihinsa liittyviä tai niitä peittämään tarkoitettuja tositteita. Kirjaustositteena on usein ollut nostotositteelle kirjattua tekstiä asiallisesti vastaavalla merkinnällä varustettu osuuspankissa koneellisesti käsittelemätön tilisiirtolomake, jossa on ollut Y:n allekirjoitus tai ei ollenkaan allekirjoitusta. Joissakin tapauksissa Y:lle on tilisiirtolomakkeen mukana toimitettu X:n allekirjoittama pankissa koneellisesti käsitelty nostotosite. Joissakin tapauksissa kirjaustositteena on ollut ainoastaan viimeksi mainitun kaltainen nostotosite. Tilikaudelta 1997 lähtien osa kirjauksista on tehty pelkästään tiliotteelta ja tilikauden 2001 syksystä lähtien kaikki kirjaukset on tehty mainitulla tavalla. X:n vilpilliseen toimintaan liittyviä kirjauksia on tehty tilikaudella 1996 15:ltä ja tilikaudella 1997 yli 130:lta tositteelta.

Kirjapitolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kirjauksen on perustuttava päivättyyn ja numeroituun tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman. Pykälän 3 momentin mukaan tositteen, joka todentaa suoritetun maksun, tulee olla, mikäli se on mahdollista, maksun saajan tai maksun välittäneen rahalaitoksen tai muun vastaavan antama. Pykälän 5 momentin mukaan oikaisu- ja siirtokirjauksen todentava tosite on asianmukaisesti varmennettava. Kirjanpitolautakunnan päätösten (KILA 1990/1114 ja 1115 sekä 1999/1565) mukaan tiliotteelta tulee ilmetä muun ohella maksutapahtuman laji ja maksunsaajan tilinumero, mikäli tiliotetta käytetään alkuperäisen maksutositteen korvaavana tositteena kirjanpidossa. Edellä tarkoitetut X:n nostot on käsitelty vuokrataloyhtiön kirjanpidossa erilaisina palautuksina ja hyvityksinä, vaikka tositteissa ei ole ollut maksun saajan kuittausta tai pankin käsittelymerkinnällä varustettuja tilisiirtolomakkeita. Kirjauksia on tehty myös pelkkien tiliotteiden perusteella, vaikka niiltä ei ole ilmennyt ilmoitettujen maksunsaajien tilinumeroita. Lähes kaikkien nostoselitysten teksti on viitannut oikaisu- ja siirtokirjaustapahtumaan, mutta asianmukaisesti varmennettuja tilisiirtokuitteja on ollut kirjanpidossa vain vähän. Hovioikeus toteaa, että edellä selostettu vuokrataloyhtiön kirjanpitomenettely ei ole ollut kirjanpitolain eikä hyvän kirjanpitotavan mukaista.

Y on kertonut havainneensa kirjanpitoaineistossa X:n allekirjoittamia nostotositteita jo vuonna 1996 tai 1997 ja huomauttaneensa asiasta X:lle. X oli selittänyt menettelynsä olleen poikkeuksellista ja johtuneen siitä, että toimitusjohtaja Y tai hallituksen puheenjohtaja eivät olleet olleet tavoitettavissa tilanteessa, jossa kiireelliset maksut oli ollut pakko hoitaa. X oli selittänyt myös saaneensa osuuspankista rahaa samasta poikkeuksellisesta syystä. Keskustelun jälkeen Y ei ollut enää havainnut kirjanpidossa X:n allekirjoittamia nostotositteita. Pankin tiliotteille kirjautuneet X:n nostot Y oli ymmärtänyt selitteiden mukaisiksi tilisiirroiksi, vaikka tilitapahtuman lajiksi oli merkitty nosto.

Vahingonkorvaus, myötävaikutus ja sovittelu

Pankki ei ole näyttänyt toimineensa huolellisesti sen ja vuokrataloyhtiön välisessä sopimussuhteessa luovuttaessaan varoja X:lle. Se on näin ollen velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon vuokrayhtiölle.

Y:n tietoon tulleet X:n nostot ovat antaneet erityisen aiheen tarkkailla kirjanpitoon toimitettavien tositteiden ja tiliotteiden sisältöä. Vuokrataloyhtiön olisi pitänyt kohtuudella edellytettävällä huolellisuudella, huomioon ottaen X:n nostojen määrä ja tämän kirjanpitoon toimittamien tositteiden sisältö, erityisesti pankin käsittelymerkintöjen puuttuminen tilisiirtolomakkeista, havaita X:n vilpillinen toiminta viimeistään vuonna 1997. Vuokrataloyhtiö olisi voinut huolellisesti menettelemällä estää enempien vahinkojen syntymisen viimeistään tuona ajankohtana. Vuokrataloyhtiö on siten myötävaikuttanut vahinkoonsa laiminlyömällä useiden vuosien ajan kirjanpitolain säännösten noudattamisen toimittaessaan kirjanpitoa X:n nostojen osalta. Koska vahinko on lähtöisin pankin huolimattomuudesta ja koska myös pankin huolimaton menettely on jatkunut koko X:n vilpillisen toiminnan ajan, pankin korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan voida rajoittaa vuoden 1997 loppuun mennessä aiheutuneiden vahinkojen määrään.

Vuokrataloyhtiön myötävaikutuksen merkitystä vahingonkorvauksen määrään hovioikeus arvioi seuraavasti.

Pankin huolimattomuus on kohdistunut sen keskeisiin velvollisuuksiin ja ollut laadultaan muutoinkin vakavaa. Tämä ja pankkitoiminnalta edellytettävä erityinen velvollisuus huolehtia asiakkaidensa varoista merkitsevät sitä, että vahingonkorvauksen sovitteluun tulee tässä tapauksessa suhtautua lähtökohtaisesti pidättyvästi. Kuten vuokrataloyhtiö on todennut, X on toteuttanut vilpilliset varojen nostot ja niiden peittämistoimet niin, että nostojen havaitseminen vuokrataloyhtiön kirjanpidosta on ollut vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan vähennä vuokrataloyhtiön huolimattomuutta, sillä X:n vilpillinen toiminta olisi paljastunut, mikäli vuokrataloyhtiö olisi huolehtinut siitä, että tiliotteet ja tositteet kirjanpitolain säännösten mukaisesti todentavat tiliotteilta ilmenneet tapahtumat. Vuokrataloyhtiön huolimattomuutta vähentää se, että tilintarkastajilla ei ole ollut huomauttamista sen kirjanpidosta tai kirjanpitomateriaalista, vaikka edellä selostettu kirjanpitolain vastainen menettely on jatkunut useiden vuosien ajan.

Näillä perusteilla hovioikeus pitää vuokrataloyhtiön huolimattomuutta vahingon aiheutumisessa pienempänä kuin pankin huolimattomuutta.

Pankin ja vuokrataloyhtiön olosuhteet huomioon ottaen ei ole perusteita sovitella vahingonkorvausta kohtuusperusteella.

Hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi sovitella pankin vahingonkorvausta vuokrataloyhtiön myötävaikutuksen perusteella siten, että pankin vastattavaksi jää kolme neljäsosaa ja vuokrataloyhtiön vastattavaksi yksi neljäsosa koko vahingosta. Nämä osuudet lasketaan vuokrataloyhtiön myöntämällä 8 421,09 euron määrällä vähennetystä kokonaisvahingosta.

Selvittelykulut käräjäoikeudessa

Vuokrataloyhtiö on vaatinut pankilta korvausta samoista selvittelykuluista kuin X:ltä tätä vastaan ajetussa rikosasiassa. Täsmällisen selvityksen puuttuessa hovioikeus arvioi kaikesta selvittelytyöstä kohdistuneen puolet rikoksen selvittelyyn ja puolet vuokrataloyhtiölle aiheutuneen vahingon selvittelyihin. Vaikka pankki on toimittanut vuokrayhtiölle selvityksen X:n nostamien varojen määrästä, vuokrataloyhtiöllä on ollut perusteltu aihe tarkastaa vahingon määrä myös omasta kirjanpidostaan. Vahingon määrän selvittelykuluista myös pankki on vastuussa vuokrataloyhtiölle. Edellä selostetun vuokrataloyhtiön myötävaikutuksen perusteella hovioikeus harkitsee pankin korvattavaksi osuudeksi kolme neljäsosaa tähän asiaan kohdistuviksi katsottujen selvittelykulujen määrästä.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta on käräjäoikeuden osalta on määrättävä samalla tavoin kuin käräjäoikeuden olisi pitänyt määrätä, jos se olisi päätynyt asiassa samaan lopputulokseen kuin hovioikeus. Tämä periaate ilmenee muun ohella ratkaisusta KKO 2002:70.

Vuokrataloyhtiö on kanteessaan vaatinut pankilta vahingonkorvausta. Pankki on vaatinut kanteen hylkäämistä ja toissijaisesti korvausvelvollisuuden sovittelua. Vuokrataloyhtiön kanne on perusteeltaan hyväksytty. Pankin korvausvelvollisuutta on kuitenkin hovioikeudessa soviteltu kolmeen neljäsosaan vahingon määrästä. Korvausvelvollisuuden sovitteleminen on perustunut siihen, että vahinkoon oli myötävaikuttanut vuokrataloyhtiön oma menettely. Korvausvelvollisuuden sovitteleminen on merkinnyt sitä, että pankin kiistämisensä tueksi esittämät näkökohdat, lukuun ottamatta valtuutusta koskevia väitteitä, on hyväksytty korvausvelvollisuutta alentaviksi mutta ei sitä kokonaan poistaviksi perusteiksi. Se osa korvausvaatimuksesta, joka on jäänyt sovittelun vuoksi hyväksymättä, ei ole tällaisessa tilanteessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentin jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetuin tavoin koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei olisi ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Kysymys kuluvastuun jakaantumisesta on siten saman momentin ensimmäisen virkkeen viittaussäännöksen nojalla ratkaistava saman pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksen mukaan. Kun oikeudenkäynnin keskeisenä kohteena ollut kysymys korvausvelvollisuuden perusteen olemassaolosta on ratkaisu vuokrataloyhtiön hyväksi, on syytä velvoittaa osuuspankki korvaamaan osaksi vuokrataloyhtiön oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus harkitsee korvattavaksi osuudeksi kolme neljäsosaa kulujen täydestä määrästä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 12 §:n mukaan väliintulijan oikeudesta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan on voimassa, mitä sanotussa luvussa säädetään asianosaisesta. Pankki on siten edellä mainituilla perusteilla velvollinen korvaamaan myös väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut kolmella neljäsosalla kulujen täydestä määrästä.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen hävinnyt vai voittanut muutoksenhaun. Pankki on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaan tai ainakin korvausvelvollisuuden sovittelua. Vuokrataloyhtiö on vaatinut valituksen hylkäämistä. Jutun asetelma on siten ollut käytännöllisesti katsoen sama kuin käräjäoikeudessa. Vastaavilla perusteilla kuin käräjäoikeuden osalta hovioikeus harkitsee pankin korvattavaksi osuudeksi kolme neljäsosaa sekä vuokrataloyhtiön että väliintulijoiden oikeudenkäyntikulujen täydestä määrästä. Pankki on hyväksynyt vuokrataloyhtiön ja väliintulijoiden kulut määrältään oikeaksi.

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan.

Pankki velvoitetaan suorittamaan vuokrataloyhtiölle sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta vahingosta käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 461 946,39 euroa. Korvaukselle on maksettava käräjäoikeuden tuomiossa mainittua viivästyskorkoa.

Pankki velvoitetaan maksamaan vuokrataloyhtiölle korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa käräjäoikeuden tuomitseman tuottokoron asemesta hovioikeuden tuomiosta lähemmin ilmenevällä tavalla.

Pankki velvoitetaan korvaamaan vuokrataloyhtiön selvittelykulut käräjäoikeudessa käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 12 810,27 eurolla sekä suorittamaan käräjäoikeuden tuomitseman viivästyskoron asemesta viivästyskorkoa 11 211,33 eurolle 5.3.2004 lukien ja 1 598,94 eurolle 5.11.2004 lukien. Viivästyskoron määrä on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorot.

Pankki velvoitetaan korvaamaan vuokrataloyhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 14 983,56 eurolla. Korvaukselle on maksettava käräjäoikeuden tuomiossa mainittua viivästyskorkoa.

Pankki velvoitetaan korvaamaan väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 8 428,87 eurolla. Korvaukselle on maksettava käräjäoikeuden tuomiossa mainittua viivästyskorkoa.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Pankki velvoitetaan korvaamaan vuokrataloyhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 10 848,20 eurolla, josta on palkkiota 7 474,50 euroa, kuluja 1 688,16 euroa ja arvonlisäveron osuutta 1 685,54 euroa. Oikeudenkäyntikuluille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Pankki velvoitetaan korvaamaan väliintulijoiden yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 11 642,30 eurolla, josta on palkkiota 9 225 euroa, kuluja 317,87 euroa ja arvonlisäveron osuutta 2 099,43 euroa. Oikeudenkäyntikuluille on maksettava korkolain 4 § 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

ASIAN OVAT RATKAISSEET

hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen
hovioikeudenneuvos Auli Vähätörmä
määräaikainen hovioikeudenneuvos Vesa Kota-aho, joka on myös valmistellut asian

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 28.12.2007

LAINVOIMAISUUSTIEDOT: