16.12.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 31.3.2005

Asia
Mallioikeuden loukkaus

Vireille 28.6.2004

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeus

1. vahvistaa, että C loukkaa kantajan Italiassa rekisteröityjä mallioikeuksia nrot 69829, 69864 ja 71561 Italiassa valmistamalla, markkinoimalla ja myymällä liitteessä 1 mainittuja tuotteita, että C loukkaa kantajan Suomessa rekisteröityjä mallioikeuksia nrot 18203, 18536 ja 18367 Suomessa viemällä Italiasta Suomeen liitteessä 1 mainittuja tuotteita sekä että C loukkaa kantajan Ranskassa rekisteröityjä mallioikeuksia nrot 95 5719, 95 6067 ja 96 0263 Ranskassa viemällä Italiasta Ranskaan liitteessä 1 mainittuja tuotteita

2. vahvistaa, että D maahantuo, markkinoi ja myy Ranskassa liitteestä 1 ilmeneviä tuotteita, jotka loukkaavat kantajan Ranskassa rekisteröityjä mallioikeuksia nrot 95 5719, 95 6067 ja 96 0263

3. vahvistaa, että B maahantuo, markkinoi ja myy Suomessa liitteessä 1 ilmeneviä tuotteita, jotka loukkaavat kantajan Suomessa rekisteröityjä mallioikeuksia nrot 18203, 18536 ja 18367

4. määrää, että C:n, D:n ja B:n hallussa olevat liitteessä 1 mainitut varaosat, jotka on valmistettu tai tuotu maahan vastoin A:n rekisteröityjä mallioikeuksia, niiden valmistamiseen käytetyt koneet ja työkalut sekä niitä koskeva tuote ja markkinointimateriaali on todisteellisesti C:n, D:n ja B:n kustannuksella hävitettävä tai toissijaisesti pantava talteen C:n, D:n ja B:n kustannuksella kyseisten mallien jäljellä oleviksi suoja-ajoiksi

5. kieltää, C:tä, D:tä ja B:tä jatkamasta edellä mainittujen rekisteröityjen mallioikeuksien loukkaamista

6. velvoittaa C:n, D:n ja B:n sakon uhalla esittämään oikeudelle kirjanpitomateriaalia tai vastaavaa luotettavaa materiaalia, joista ilmenee oikeudenkäynnin kohteena olevien varaosien myynnin liikevaihto viiden vuoden aikana ennen oikeudenkäyntiä

7. velvoittaa C:n suorittamaan A:lle korvausta mallin luvattomasta hyväksikäyttämisestä sekä vahingosta, jonka loukkaus on aiheuttanut 10 prosenttia sen maasta viemistä ja myymistä oikeudenkäynnin kohteena olevien varaosien liikevaihdosta haastehakemusta edeltävältä viideltä vuodelta

8. velvoittaa D:n suorittamaan A:lle korvausta mallin luvattomasta hyväksikäyttämisestä sekä vahingosta, jota loukkaus on aiheuttanut ainakin 150.000 euroa

9. velvoittaa B:n suorittamaan A:lle korvausta mallin luvattomasta hyväksikäyttämisestä 10 prosenttia sen maahantuomista ja myymistä oikeudenkäynnin kohteena olevien varaosien liikevaihdosta haastehakemusta edeltäviltä viideltä vuodelta sekä korvauksena muusta vahingosta 2.032,62 euroa ja 87.871 SEK

10. velvoittaa C:n, D:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut ratkaisun antamisesta.

PerusteetA:lle on rekisteröity kuorma-auton varaosille Suomessa mallit nrot 18203, 18536 ja 18367, Ranskassa mallit nrot 95 5719, 95 6067 ja 96 0263 ja Italiassa mallit nrot 69829, 69864 ja 71561.

C on valmistamalla, markkinoimalla ja myymällä A:n varaosien kopioita loukannut A:lle Italiassa rekisteröityjä malleja.

C on vienyt Italiasta Suomeen varaosia, joihin A:lla on mallioikeus Suomessa, ja näin loukannut A:n mallioikeuksia Suomessa.

C on vienyt Italiasta Ranskaan varaosia, joihin A:lla on mallioikeus Ranskassa, ja näin loukannut A:n mallioikeuksia Ranskassa.

D on maahan tuomalla, markkinoimalla ja myymällä Ranskassa C:n valmistamia, A:n varaosien kopioita loukannut A:lle Ranskassa rekisteröityjä malleja.

B on maahantuomalla, markkinoimalla ja myymällä Suomessa C:n valmistamia, A:n varaosien kopioita loukannut A:lle Suomessa rekisteröityjä malleja.

Helsingin käräjäoikeuden toimivalta

Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään kanteen kaikkia vastaajia vastaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä TTA) 6 artiklan 1 kohdan mukaan.

Säännöksen mukaan jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaa henkilöä vastaan voidaan nostaa kanne paitsi henkilön kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuimessa myös siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin. Tämän asiayhteyteen perustuvan toimivallan edellytyksiksi on oikeuskirjallisuudessa katsottu, että kanteiden välillä on oltava yhteys, vastaajien välillä on oltava yhteys ja että kanteella ja tuomioistuinvaltiolla on oltava yhteys.

Kanteiden välillä on katsottu yhteyden olevan silloin, kun kyse on saman tai samanlaisen oikeuden loukkauksesta. A on saanut yksinoikeuden samoihin malleihin Suomessa, Ranskassa ja Italiassa rekisteröimällä ne kussakin maassa. Oikeudenkäynnin kohteena olevista 15 varaosasta 10 on mallioikeusrekisteröinneillä suojattu Suomessa, Ruotsissa ja Italiassa. Loput 5 Ranskassa ja Italiassa. Kun kanteessa on kyse samoihin malleihin rekisteröimällä saatujen mallioikeuksien loukkauksista, on kanteiden välillä säännöksen edellyttämä yhteys.

Vastaajien välisen yhteyden osoittamiseksi on yleensä edellytetty jonkinlaista sopimukseen perustuvaa tai organisatorista yhteyttä. Jälleenmyyjien osalta ei ole pidetty välttämättömänä, että jälleenmyyjät olisivat suorassa yhteydessä keskenään, vaan riittävän yhteyden on katsottu muodostuvan valmistajan kautta. Kun C Italiassa valmistaa tuotteita, joiden jälleenmyyjä B on Suomessa ja D Ranskassa, on vastaajien välillä säännöksen edellyttämä yhteys.

Kanteen ja tuomioistuinvaltion välinen yhteyden osalta on katsottu, että se ei saisi olla ainoastaan marginaalinen. B on myynyt Suomen markkinoilla A:n kuorma-autoihin sopivia varaosia toistakymmentä vuotta ja on tunnettu myyjä autojen varaosamarkkinoilla. Mallioikeuksia loukkaavia varaosia se on myynyt maaliskuusta 2003. Kanteen ja tuomioistuimen välinen yhteys ei siten ole ainoastaan marginaalinen.

Ristiriitaisten tuomioiden vaara ei mainittavasti liity siihen, mitä lakia eri tuomioistuimet soveltavat. Sovellettava laki määräytyy kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan ja riippumatta siitä, mikä kansallinen tuomioistuin katsotaan toimivaltaiseksi. Säännöksen tarkoituksena on saada kaikki potentiaaliset vastuuvelvolliset vastaamaan yhdessä oikeudenkäynnissä. Tällöin arvioitaessa ristiriitaisten tuomioiden vaaraa niinkään merkityksellistä ei ole se, onko tuomioiden sisältö sama kaikkien vastaajien osalta vaan se, johtaisiko saman asian ratkaiseminen eri jäsenvaltioissa eri lopputulokseen.

Ranskan tuomioistuimella ei ole siltä osin kuin kanne kohdistuu D:hen TTA 22 artiklan 4 kohdan mukaista yksinomaista toimivaltaa asiassa. Kyseinen säännös koskee ainoastaan rekisteröintiin tai oikeuksien pätevyyteen tavalla tai toisella liittyviä oikeudenkäyntejä, mistä nyt ei ole kyse.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n ja 18 luvun 2 §:n mukaan eri vastaajia vastaan nostetut kanteet voidaan tutkia siinä tuomioistuimessa, jossa joku vastaajista on velvollinen vastaamaan, jos kanteet nostetaan samanaikaisesti ja ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. B on velvollinen vastaamaan kotipaikkansa alioikeudessa eli Helsingin käräjäoikeudessa. Kanteet on nostettu samanaikaisesti ja ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Helsingin käräjäoikeus on siten toimivaltainen käsittelemään kanteen myös kansallisten prosessisäännösten perusteella.

VASTAUS

C:n vastaus

Vaatimukset

C on vaatinut ensisijaisesti, että kanne jätetään tutkimatta, ja toissijaisesti, että kanne hylätään.

Lisäksi C on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 23.893 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut ratkaisun antamisesta.

Perusteet

Helsingin käräjäoikeuden toimivalta

Helsingin käräjäoikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään C:hen kohdistettua kannetta.

TTA 6 artiklan 1 kohdan asiayhteyteen perustuva toimivaltasäännös on poikkeus TTA 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä pääsäännöstä, jonka mukaan kanne tulee nostaa sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on kotipaikka. Pääsäännön tarkoitus on suojata vastaajia ulkomaisilta oikeudenkäynneiltä. Säännöstä poikkeussäännöksenä on tulkittava suppeasti.

TTA:n nojalla ratkaistaan ainoastaan se, miten kansainvälinen toimivalta jakautuu asiassa. TTA:n säännökset eivät sivuuta kansallisia toimivaltasäännöksiä. Helsingin käräjäoikeuden tulee siten olla toimivaltainen myös oikeudenkäymiskaaren toimivaltasäännösten, lähinnä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n nojalla, jotta se voisi ottaa asian tutkittavaksi. Näin ollen Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tutkimaan kanteen edellyttäen, että C:hen ja B:hen kohdistuvat kanteet johtuvat olennaisesti samasta perusteesta, että on olemassa riski ristiriitaisten tuomioiden antamiselle ja että juttujen yhdessä ratkaiseminen on tarpeellista, jotta vältytään ristiriitaisilta tuomioilta.

Kanteet eivät johdu olennaisesti samasta perusteesta. Kanteet perustuvat vastaajien osalta eri mallioikeuksien loukkauksiin, toisistaan eroaviin kansallisiin lakeihin ja käytäntöihin.

TTA 6 artiklan 1 kohdan asiayhteyden on katsottu syntyvän, kun kanteiden välillä on yhteys, vastaajien välillä on yhteys sekä kanteella ja tuomioistuinvaltiolla on yhteys.

Kanteiden välillä ei ole riittävää yhteyttä. Kanne C:tä vastaan siltä osin kuin se perustuu Suomessa rekisteröityjen mallien loukkaukseen on lakiin perustumaton. Muutoin vastaajat on haastettu vastaamaan eri kansallisten yksinoikeuksien väitetyistä loukkauksista. C:tä, D:tä ja B:tä vastaan nostetussa kanteissa ei vastaajien osalta ole kyse samanlaisen yksinoikeuden loukkauksesta, koska sovellettavaksi tulevien eri kansallisten oikeuksien materiaalinen ulottuvuus eroaa selvästi toisistaan. A:n italialaisten mallioikeusrekisteröintien oikeusvaikutukset eivät edes ulotu autojen varaosiin.

Myöskään vastaajien välillä ei ole riittävää yhteyttä, jotta TTA 6 artiklan 1 kohta voisi tulla sovellettavaksi. Vastaajien välinen yhteys edellyttää, että vastaajien välillä on sopimukseen tai organisaatioon perustuva yhteys. C:llä ei ole minkäänlaista kirjallista tai suullista jälleenmyyntisopimusta, jonka mukaan B ja D olisivat sen viralliset jälleenmyyjät, joilla olisi velvollisuus ostaa määrättyjä tuotteita, tai jonka mukaan niillä olisi jonkinlainen yksinoikeus myydä C:n tuotteita jollakin alueella. B:llä ja D:llä ei ole ollut minkäänlaista yhteyttä keskenään, vaan ne ovat toimineet täysin toisen yhtiön toiminnasta riippumatta. B on hyvin satunnaisesti myynyt marginaalisen määrän C:n tuotteita.

Kanteella ja tuomioistuinvaltiolla ei ole riittävää yhteyttä. Alankomaiden tuomioistuimissa immateriaaliasioissa omaksutun TTA 6 artiklan 1 kohdan laajimmankaan tulkinnan mukaan (n.s. spider in the web) TTA 6 artiklan 1 kohta ei tulisi sovellettavaksi nyt esillä olevaan tilanteeseen. Kannetta ei ollut nostettu päätekijän kotipaikan alioikeudessa. B on puolentoista vuoden aikana myynyt C:n valmistamia varaosia muutaman tuhannen euron edestä, mikä on marginaalinen määrä.

TTA 6 artiklan 1 kohdan soveltuminen edellyttää myös, että on olemassa vaara, että kanteiden käsitteleminen eri tuomioistuimissa johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

Vaaraa ristiriitaisten tuomioiden antamiselle ei ole olemassa. Tapauksessa ei ole olemassa sellaista läheistä yhteyttä, joka voisi aiheuttaa sen, että eri maiden tuomioistuimet voisivat antaa sisällöltään ristiriitaisia tuomioita, joiden täytäntöönpanossa syntyisi ongelmia jo sen takia, että kyse on kansallisista oikeuksista. Niihin liittyvät oikeudet ulottuvat vain sille alueelle, jolla ne on rekisteröity.

Eri kanteiden kohteena olevien yksinoikeuksien antaman materiaalisen suojan ulottuvuus eroaa täysin toisistaan eli kyse ei ole enää samanlaisista yksinoikeuksista. Riskiä siitä, että eri tuomioistuimet tulkitsevat tosiseikastoa eri tavoin ei siten ole. Italian ja Suomen mallioikeussäännöt eroavat toisistaan. Italian mallirekisteröinnin suoja ei ulotu autojen jälkimarkkinoille, joten C ei ole voinut loukata A:lle Italiassa rekisteröityjä mallioikeuksia. Italian oikeuden nojalla ei ole tarvetta asettaa A:n ja C:n mallioikeuksia vastakkain osana tosiseikkojen selvittämisessä ja arvioinnissa. Suomen mallioikeuslain nojalla käräjäoikeus taas joutuu arvioimaan vastakkain asetettujen C:n valmistamien ja B:n myymien varaosien ja mallien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ottaakseen kantaa, onko mallioikeusloukkaus syntynyt vai ei.

Keskenään ristiriitaiset tuomiot eivät ole myöskään vältettävissä sillä, että sama tuomioistuin käsittelee kaikkia vastaajia vastaan nostetut kanteet. Kyseisiin mallioikeuksiin sovelletaan erisisältöisiä kansallisia säännöksiä. Säännökset tosin perustuivat direktiiviin 98/71/EY, mutta direktiivi ei ole suoraan sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa. Direktiivissä on jätetty laaja harkintavalta sen suhteen kuinka direktiivin periaatteet toteutetaan kansallisessa lainsäädännössä.

Mahdollisella vastaajien välisellä sopimuksella tai järjestelyllä ei ole merkitystä ristiriitaisten tuomioiden riskiä arvioitaessa pelkästään jo sillä perusteella, että kyse on kansallisten mallioikeuksien loukkauksesta ja lakien soveltamisesta. Lisäksi B:n ja D:n toiminta ei perustu niiden väliseen sopimukseen eikä C:n mahdollinen varaosien myynti ja markkinointi Italiassa ja Ranskaan perustu mihinkään C:n ja B:n tai B:n ja D:n väliseen sopimukseen. Kun C ei ole edes myynyt kaikkia kanteen kohteena olevia varaosia B:lle, vain erittäin pieni osa B:tä vastaan sekä C:tä vastaan nostetuista kanteista voisi perustua johonkin osapuolten väliseen sopimukseen tai muuhun järjestelyyn. Pelkkä vastaajien välinen sopimussuhde ei edes riitä täyttämään TTA 6 artiklan 1 kohdan ja oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n edellyttämää asiayhteyttä.

D:n vastaus

Vaatimukset

D on ensisijaisesti vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta ja toissijaisesti, että kanne hylätään.

Lisäksi D on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut yhteensä 16.940 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut ratkaisun antamisesta.

Perusteet

Helsingin käräjäoikeuden toimivalta

Helsingin käräjäoikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään D:hen kohdistettua kannetta.

TTA 6 artiklan 1 kohdan nojalla ratkaistaan ainoastaan, miten kansainvälinen toimivalta jakautuu. Se ei sivuuta kansallisia toimivaltasäännöksiä. Näin ollen Helsingin käräjäoikeuden tulee olla toimivaltainen käsittelemään asiaa myös oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n asiayhteyttä koskevan säännöksen nojalla. Helsingin käräjäoikeudella on siten toimivalta käsitellä D:tä koskevaa kannetta ainoastaan siinä tapauksessa, jos D:hen ja B:hen kohdistuvilla kanteilla on olennaisesti sama peruste ja kanteiden johdosta annettavat tuomiot olisivat ristiriidassa keskenään.

Kanteilla on täysin eri perusteet. Niiden johdosta annettavat tuomiot eivät siten voi olla ristiriidassa keskenään.

Vastaajien välillä ei ole organisatorista eikä sopimukseen perustuvaa yhteyttä. D:n ja B:n välillä ei ole sopimusta eikä organisatorista yhteyttä. Yhteyttä ei muodostu silläkään perusteella, että sekä B ja D ostavat loukkaavaksi väitettyjä tuotteita C:ltä. Sopimusjärjestelyt yksinomaan D:n ja C:n sekä B:n ja C:n välillä eivät myöskään muodosta riittävää yhteyttä, jotta Helsingin käräjäoikeus olisi toimivaltainen käsittelemään asiaa.

Kanteissa on kyse eri immateriaalioikeuksien loukkauksista. D:n väitetään loukanneen Ranskassa rekisteröityjä mallioikeuksia ja B:n Suomessa rekisteröityjä mallioikeuksia. Mallioikeudet ovat kansallisella tasolla rekisteröityjä ja ne eivät saa suojaa rekisterivaltioiden ulkopuolella.

Materiaaliset säännökset, joihin A perustaa B:hen ja D:hen kohdistuvat vaatimuksensa, eivät ole samat. Myös oikeuskäytäntö eroaa toisistaan. Kanteet perustuvat eri oikeustosiseikkoihin. Näin ollen kanteet voidaan joka tapauksessa ratkaista eri tavoin, vaikka ne käsiteltäisiin samassa oikeudenkäynnissä.

TTA 22 artiklan 4 kohdan mukaan ranskalaisella tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta käsitellä Ranskassa rekisteröidyn mallin pätevyyttä Ranskan mallilainsäädännön mukaan. Koska Ranskan viranomaiset rekisteröivät haetut mallit tutkimatta niiden oikeutta mallisuojaan Ranskan lain mukaan, on ennen malliloukkausta koskevan asian ratkaisemista tutkittava, onko mallirekisteröinti pätevä. Koska ainoastaan ranskalaisella tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tutkia mallirekisteröinnin pätevyys, ei Helsingin käräjäoikeus ole toimivaltainen käsittelemään loukkauskannetta.

LUETTELO TODISTEISTA JA OIKEUDELLISISTA LAUSUNNOISTA

A Risto Koulun asiantuntijalausunto 27.11.2004 Teema: Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat kansainväliset säännöt

C Covindin toimitusjohtajan vakuutus Teema: B ja D eivät ole C:n valtuutettuja jälleenmyyjiä eikä osapuolten välillä valitse muutoinkaan minkäänlaista pysyvää sopimussuhdetta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus on ratkaissut, onko Helsingin käräjäoikeus toimivaltainen käsittelemään kanteen C:n ja D:n osalta.

Perustelut

A on nostanut kanteen mallioikeuden loukkausasiassa C:tä, D:tä ja B:tä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa. B:n kotipaikka on Suomessa, C:n kotipaikka on Italiassa ja D:n kotipaikka on Ranskassa. A:lle on rekisteröity kuorma-auton varaosille Suomessa mallit nrot 18203, 18536 ja 18367, Ranskassa mallit nrot 95 5719, 95 6067 ja 96 0263 ja Italiassa mallit nrot 69829, 69864 ja 71561. A on väittänyt C:n valmistamalla, markkinoimalla ja myymällä A:n varaosien kopioita loukanneen A:lle Italiassa rekisteröityjä malleja, C:n viemällä Italiasta Suomeen A:n varaosien kopioita loukanneen Suomessa A:lle rekisteröityjä malleja, C:n viemällä Italiasta Raskaan A:n varaosien kopioita loukanneen Ranskassa A:lle rekisteröityjä malleja, D:n maahan tuomalla, markkinoimalla ja myymällä Ranskassa C:n valmistamia, A:n varaosien kopioita loukanneen A:lle Ranskassa rekisteröityjä malleja ja B:n maahantuomalla, markkinoimalla ja myymällä Suomessa C:n valmistamia, A.n varaosien kopioita loukanneen A:lle Suomessa rekisteröityjä malleja.

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko Helsingin käräjäoikeus toimivaltainen käsittelemään kanteen C:n ja D:n osalta.

Helsingin käräjäoikeuden kansainvälinen toimivalta määräytyy tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaan. Kansallinen toimivalta määräytyy mallioikeuslain 43 § ja oikeudenkäymiskaaren mukaan.

Kansainvälinen toimivalta

TTA 2 artiklan mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei asetuksen säännöksistä muuta johdu.

TTA 6 artiklan 1 kohdan mukaan, jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös, jos asiassa on useampia vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

Euroopan Unionin Neuvosto on asetusta antaessaan katsonut, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä, ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan poikkeusta TTA 2 artiklan pääsäännöstä on tulkittava suppeasti (EYT 189/87, Kalfelis v. Shcröder).

TTA 6 artiklan 1 kohdan säännöksen soveltaminen edellyttää, että kanteiden välillä on läheinen yhteys. Toimivaltaa määriteltäessä asiayhteyttä tarkastellaan ankarasti. (Risto Koulu: Kansainvälinen prosessioikeus pääpiirteittäin s. 124-127) Edelleen säännöksestä käy ilmi, että toimivallan perustava asiayhteys määritellään ennen kaikkea ristiriitaisten tuomioiden riskin kautta.

Jäljempänä TTA 6 artiklan 1 kohdan säännöksen soveltamiskäytäntöä tarkastellaan pääasiallisesti patenttioikeuden kannalta, mutta samojen periaatteiden voidaan katsoa soveltuvan myös mallioikeuksiin.

Kansallisten tuomioistuinten patenttiloukkauksia koskevassa oikeuskäytännössä läheisen yhteyden on katsottu edellyttävän, että kanteiden, vastaajien sekä kanteen ja tuomioistuinvaltion välillä on läheinen yhteys (Marta Pertegás Sender: Gross-Border Enforcement of Patent Rights, s. 91).

Kanteiden välinen yhteys

Kanteiden välillä on nähty olevan läheinen yhteys, mikäli kanne perustuu samaan tai samanlaiseen kantajan omistamaan oikeuteen ja samanlaisiin oikeutta loukkaaviin tekoihin. Ruotsissa Högsta Domstol on määritellyt ratkaisussaan NJA 2001 s. 386, että kanteiden tulee vastata toisiaan tosiseikastoltaan ja oikeusperusteeltaan, jotta TTA 6 artiklan 1 kohta voi tulla sovellettavaksi.

Selvää lienee TTA 6 artiklan 1 kohdan soveltuminen oikeudenkäynteihin, joissa eri vastaajia vastaan nostetut kanteet koskevat saman kansallisen patentin loukkausta. Tähän on myös Svean hovioikeus päätynyt ratkaisussaan RH 2001:81.

TTA 6 artiklan 1 kohdan säännöstä tilanteissa, joissa vastaajia vastaan nostetut kanteet ovat koskeneet useita saman eurooppapatenttihakemuksen johdosta myönnettyjen kansallisten patenttien loukkauksia, on tulkittu eri tavoin eri valtioissa. Englannissa on katsottu, ettei riskiä ristiriitaisista tuomioista ole, koska kunkin patentin tuottama kielto-oikeus ulottuu sen valtion alueelle, jossa se on rekisteröity. (Marcus Norrgård: Arvostelu teoksesta Rainer Oesch - Heli Pihlajamaa: Patenttioikeus. Keksintöjen suoja. JFT 2004 s. 647). Tätä kantaa on oikeuskirjallisuudessa arvosteltu liian tiukaksi ja rajoittuneeksi. On katsottu, että saman eurooppapatenttihakemuksen johdosta myönnettyjä patentteja koskevien loukkauskanteiden voidaan ajatella olevan läheisessä yhteydessä toisiinsa, mikäli patentit vastaavat olennaisilta osiltaan toisiaan eli ne koskevat samaa patentoitua keksintöä ja suojaavat patentinhaltijaa samanlaisia loukkaavia tekoja vastaan. (Marta Pertegás Sender: Cross-Border Enforcement of Patent Rights, s. 93, Anna-Katariina Siponen: Rajat ylittävä patenttiloukkausoikeudenkäynti Suomessa Bryssel I -asetuksen ja eurooppalaisten yleissopimusten valossa, teoksessa Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä, toimittanut Santtu Turunen, s. 243)

Onko tilanne toinen, kun on kyse erillisiä kansallisia patentteja koskevien kanteiden yhdessä käsittelystä? Oikeustila tältä osin on täsmentymätön. Euroopan yhteisön tuomioistuin on viimeaikaisessa soveltamiskäytännössään toistuvasti korostanut erityisten toimivaltaperusteiden toissijaisuutta ja poikkeuksellisuutta suhteessa 2 artiklan pääsääntöön (EYT C-51/1997, Reunion Européenne). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vaikeampaa on perustella tällaisia patentteja koskevien loukkauskanteiden käsittelemistä yhdessä. Luontevana on pidetty samaan konserniin kuuluvia yhtiöitä vastaan nostettujen kanteiden käsittelyä emoyhtiön kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuimessa. (Anna-Katariina Siponen: Rajat ylittävä patenttiloukkausoikeudenkäynti Suomessa Bryssel I -asetuksen ja eurooppalaisten yleissopimusten valossa, teoksessa Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä, toimittanut Santtu Turunen, s. 247) Toisaalta on katsottu, että säännöksen soveltamiselle riittävän läheinen yhteys syntyy kuten eurooppapatentissakin, kun patentit vastaavat olennaisilta osilta toisiaan eli niillä on yhteinen tausta, koskevat samaa patentointua keksintöä ja suojaavat patentinhaltijaa samanlaisia loukkaavia tekoja vastaan. (Marta Pertegás Sender: Cross-Border Enforcement of Patent Rights s. 93).

Kantaja on väittänyt, että B on loukannut A:lle Suomessa rekisteröityjä malleja, D Ranskassa rekisteröityjä malleja ja C Italiassa ja Ranskassa rekisteröityjä malleja. Kyseiset Suomessa, Italiassa ja Ranskassa rekisteröidyt mallit koskevat pääosin samoja malleja. Yksinomaan tällä perusteella ei voida kuitenkaan katsoa kanteille olevan niin läheistä yhteyttä, että TTA 6 artiklan 1 kohta soveltuisi. Arvioitaessa säännöksen soveltuvuutta huomioon on otettava myös, että kansallisten mallirekisteröintien kantajalle tuottamat oikeudet johtuen toisistaan poikkeavista kansallisista lainsäädännöistä eivät ole samanlaisia eivätkä suojaa kantajaa samanlaisia loukkaavia tekoja vastaan.
TTA:ssa ilmaistun pääsäännön mukaan toimivaltaisia ovat sen valtion tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikka. TTA 6 artiklan 1 kohdan säännös on poikkeus tästä periaatteesta ja sitä on tulkittava niin, ettei pääsäännön olemassa olo joudu kyseenalaiseksi. Näin saattaisi käydä, jos kantajalla
tässä tilanteessa, jossa kanteet perustuvat eri oikeustosiseikastoon, katsottaisiin olevan oikeus nostaa
kanne kaikkia vastaajia vastaan mainitulla perusteella Suomessa. Ede llä mainituilla perusteilla nostettujen kanteiden välillä ei siten voida katsoa olevan TTA 6 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi riittävän läheistä yhteyttä.

Edelleen kantaja on väittänyt, että C loukkaa A:lle Suomessa rekisteröityjä malleja viemällä Italiasta Suomeen A:n varaosien kopiota. Väitetty loukkaus koskee samojen kansallisten mallien loukkausta kuin A:n B:tä vastaan nostama kanne. B:tä vastaan nostetun kanteen ja C:tä vastaan nostetun kanteen välillä siltä osin kuin C:tä vastaan nostettu kanne perustuu Suomessa rekisteröityjen mallien loukkaukseen on katsottava olevan TTA 6 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi riittävän läheinen yhteys.

Vastaajien välinen yhteys

Vastaajien välisen läheisen yhteyden on oikeuskirjallisuudessa katsottu syntyvän, kun vastaajien ja heidän toimintansa välillä on esimerkiksi organisatorinen tai sopimukseen perustuva yhteys. TTA 6 artiklan 1 kohdan nojalla ei kuitenkaan ole katsottu voitavan nostaa kannetta sellaisia toisistaan täysin itsenäisiä jälleenmyyjiä vastaan, jotka hankkivat tuotteensa samalta jakelijalta. Joissakin kansallisissa tuomioistuimissa myös vastaajien välisen välittömän sopimussuhteen, kuten lisenssi- tai jakelusopimussuhteen, on katsottu muodostava läheisen yhteyden vastaajien välille (District Court The Hague, 13.11.1996, (Pharmacia/Pharmachemie) (1997) IER 22). Alankomaissa on sovellettu ns. spider in the web -teoriaa ja katsottu, että samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden kanteiden keskitetty käsitteleminen on säännöksen nojalla mahdollista konsernin emoyhtiön kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuimessa. (Marta Pertegás Sender: Cross-Border Enforcement of Patent Rights, s. 94-98, Anna-Katariina Siponen: Rajat ylittävä patenttiloukkausoikeudenkäynti Suomessa Bryssel I -asetuksen ja eurooppalaisten yleissopimusten valossa, teoksessa Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä, toimittanut Santtu Turunen, s. 244-245)

A ei ole näyttänyt vastaajilla olevan keskenään organisatorista tai sopimukseen perustuvaa yhteyttä.

Vastoin C:n esittämää kirjallista todistusta ei C:n ja B:n ja /tai D:n välillä ole näytetty olevan myöskään jälleenmyyntisopimusta. Ainoa B:tä ja D:tä yhdistävä tekijä on C, jonka tuotteita B on maahantuonut ja markkinoinut Suomessa ja D maahantuonut ja markkinoinut Ranskassa. Tällaista vastaajien välistä yhteyttä ei ole pidetty riittävänä TTA 6 artiklan 1 kohdan soveltamiselle. Kanteen nostaminen D:tä vastaan B:n kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuimessa ei siten TTA 6 artiklan 1 kohdan nojalla ole mahdollista.

C:n esittämän todistuksen mukaan liikesuhde C:n ja B:n välillä on ollut satunnainen ja perustunut yksittäisiin tilauksiin. Tätä tukee myös B:n varaosien myynnistä ilmoittama liikevaihdon määrä 16.316 euroa noin puolentoista vuoden ajalta. Vaikka liikesuhde B:n ja C:n välillä on ollut satunnainen ja perustunut yksittäisiin tilauksiin, B ja C ovat kuitenkin olleet niin välittömässä suhteessa valmistaja - jakelijaketjussa, että niillä vastaajina on katsottava olevan niin läheinen suhde, että kanteen nostaminen C:tä vastaan B:n kotipaikan jäsenvaltiossa tällä perusteella olisi TTA 6 artiklan 1 kohdan nojalla mahdollista.

Kanteen ja tuomioistuimen välinen yhteys

Euroopan yhteisön tuomioistuin on korostanut ratkaisuissaan, että riidan ja sitä käsittelevän tuomioistuimen välillä tulee olla läheinen yhteys. (EYT C-220/88, Dumez France SA and Tracoba SARL v. Hessische Landesbank and others).

Kanne on nostettu C:n valmistamia tuotteita maahantuovan ja markkinoivan B:n kotipaikan jäsenvaltion tuomioistuimessa. B on antamassaan vastineessa kertonut, että se on maaliskuusta 2003 tuonut maahan ja myynyt kanteen kohteena olevia varaosia. Liikevaihtoa myynnistä on kertynyt 16.316 euroa 8.9.2004 mennessä. Riidan liityntä B:n kautta suomalaiseen tuomioistuimeen on katsottava lähinnä marginaaliseksi siltä osin kuin kanteet perustuvat eri kansallisten mallien loukkaukseen. Kantaja ei ole muutoinkaan näyttänyt, että mainituilla perusteilla nostetuilla kanteilla ja tuomioistuimella olisi niin läheinen yhteys, että TTA 6 artiklan 1 kohdan säännös tulisi sovellettavaksi. Siltä osin kuin C:tä vastaan nostettu kanne perustuu Suomessa rekisteröityjen mallien loukkaukseen C:tä vastaan nostetulla kanteella ja tuomioistuimella on TTA 6 artiklan 1 kohdan säännöksen soveltamiseksi riittävän läheinen yhteys.

Johtopäätökset kansainvälisestä toimivallasta

Eri kansallisten mallien loukkauksiin perustuvien kanteiden välillä ei ole TTA 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua niin läheistä yhteyttä, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin. Näin ollen Helsingin käräjäoikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään C:tä vastaan nostettua kannetta siltä osin kuin se perustuu Italiassa ja Ranskassa rekisteröityjen mallien loukkauksiin eikä D:tä vastaan nostettua kannetta. Sitä vastoin TTA 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu läheinen yhteys on B:tä vastaan nostetun kanteen ja C:tä vastaan nostetun kanteen välillä siltä osin kuin C:tä vastaan nostettu kanne perustuu Suomessa rekisteröityjen mallien loukkauksiin. Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään C:tä vastaan nostetun kanteen siltä osin kuin se on nostettu viimeksi mainitulla perusteella.

Kansallinen toimivalta

Mallioikeuslain 43 §:n mukaan Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään mallioikeuden loukkausta koskevan asian.

TTA 6 artiklan 1 kohdan forum-säännös ei sivuuta kansallista prosessilakia, jonka perusteella ratkaistaan, onko erillisten kanteiden yhteinen käsittely eli niin sanottu subjektiivinen kumulaatio ylipäänsä mahdollinen (Risto Koulu: Kansainvälinen prosessioikeus pääpiirteittäin s.125).

Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:n mukaan kantajan useita vastaajia vastaan samanaikaisesti nostamat kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n mukaan eri vastaajia vastaan nostetut kanteet voidaan kaikki tutkia siinä tuomioistuimessa, jossa joku vastaajista on velvollinen vastaamaan, jos kanteet nostetaan samanaikaisesti ja ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta.

Käsitteellä sama peruste on oikeuskirjallisuudessa ymmärretty samaa oikeustosiseikastoa (Juha Lappalainen: Siviiliprosessioikeus I, s. 431). B:tä vastaan nostetun kanteen ja C:tä vastaan nostetun kanteen, siltä osin kuin se perustuu Suomessa rekisteröityjen mallien loukkaukseen, on katsottava johtuvan olennaisesti samasta perusteesta ja Helsingin käräjäoikeuden olevan toimivaltainen käsittelemään kanteen mainitulta osin. Sikäli kuin kanteet eri vastaajia vastaan ovat perustuneet eri kansallisten mallien loukkauksiin eli eri oikeustosiseikastoon, kanteet eivät ole johtuneet olennaisesti samasta perusteesta eikä niiden yhdessä käsittely oikeudenkäymiskaaren mukaan ole mahdollista. Helsingin käräjäoikeus ei tälläkään perusteella olisi toimivaltainen käsittelemään C:tä vastaan nostettua kannetta siltä osin kuin kanne on perustunut Italiassa ja Ranskassa rekisteröityjen mallien loukkaukseen eikä D:tä vastaan nostettua kannetta.

Oikeudenkäyntikulut

C:tä vastaan nostettu kanne Ratkaisu oikeudenkäyntikuluista C:tä vastaan nostetun kanteen osalta annetaan samalla kun käräjäoikeus ratkaisee lopullisesti asian.

D:tä vastaan nostettu kanne Asian hävinnyt on pääsääntöisesti velvollinen korvaamaan vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet, kohtuulliset kulut. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallituksen esityksen (HE 107/98 s. 31-32) mukaan säännös on tarkoitettu poikkeukseksi. Kuluvastuun soveltamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen tulee olla suhteellisen korkea. Oikeudellisesta epäselvyydestä on esityksessä katsottu olevan kyse muun muassa silloin, kun oikeuskysymys objektiivisesti arvioiden on vaikea ja ratkaisun tulos ei etukäteen ole ennustettavissa, kun asia on tulkinnanvarainen eikä lain esitöistäkään riittävän selvästi käy ilmi lainsäätäjän tarkoitus ja kun oikeuskirjallisuudesta ei löydy riittävän selvää yhdensuuntaista tulkinta-aineistoa.

TTA:n selkeä pääsääntö on, että kanne nostetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on kotipaikka. Euroopan yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että pääsäännöstä poikkeamista on tulkittu tiukasti. Edelleen Suomen lainsäädännössä on selkeät säännökset subjektiivisesta kumulaatiosta. Tästä huolimatta A on nostanut kanteen kaikkia vastaajia vastaan yhden vastaajan kotipaikkavaltion tuomioistuimessa. Asia ei ole ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudellisesti niin epäselvä, että A:lla olisi katsottava olleen perusteltu syy nostaa kanne kaikkia vastaajia vastaan Helsingin käräjäoikeudessa. A on siten pääsäännön mukaisesti velvollinen korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut.

D:n oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet paitsi toimivaltakysymykseen myös itse pääasiaan vastaamisesta. Perusteltu vastaaminen toimivaltakysymykseen ja kanteeseen muutoinkin on vaatinut myös pääasiaan perehtymistä. Pääasiaan vastaamisesta aiheutuneet kulut ovat siten olleet myös tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneita kuluja. D:n oikeudenkäyntikuluinaan vaatimaa määrää on pidettävä kohtuullisina.

Päätöslauselma

Käräjäoikeus jättää C:tä vastaan nostetun kanteen siltä osin kuin kanne perustuu A:lle Italiassa ja Ranskassa rekisteröityjen mallien loukkaukseen ja D:tä vastaan nostetun kanteen tutkimatta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen: Käräjätuomari Anna-Mari Porkkala-Hietala

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 16.12.2005

VALITUS A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hovioikeus vahvistaa, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään kanteen kaikkia vastaajia vastaan kaikilta osin ja palauttaa asian käräjäoikeuteen pääasian käsittelyä varten. A on lisäksi vaatinut, että C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntiväitteeseen vastaamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Mikäli käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta, A on vielä toissijaisesti vaatinut, että osapuolet velvoitetaan vastaamaan tähän asiaan liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan tai ainakin, että A:n korvattavaksi määrätään ainoastaan se osa kuluista, joka on aiheutunut oikeudenkäyntiväitteen tekemisestä eli korkeintaan puolet vaadituista kuluista.

Helsingin käräjäoikeus oli toimivaltainen käsittelemään asian kaikkia vastaajia vastaan kaikilta osin sekä kansainvälisten että kansallisten toimivaltasääntöjen perusteella.

Kanteet olivat kohdistuneet yhtäläisten mallien eli kuorma-auton varaosien samanlaisen mallioikeuden loukkaukseen Suomessa, Ranskassa ja Italiassa. Kaikkien näiden maiden kansalliset mallioikeuslait antoivat varaosille samankaltaisen suojan, jossa mallioikeuden rekisteröinnillä sen haltija sai yksinoikeuden tuotteen valmistamiseen, markkinoille saattamiseen, maastavientiin ja maahantuontiin sekä tuotteen varastointiin näihin tarkoituksiin. Kaikkia kolmea vastaajaa vastaan samanaikaisesti nostetuissa kanteissa kysymys oli saman rekisteröidyn yksinoikeuden loukkauksesta, jolle suoja oli haettu aikana, jolloin yhteisömallia ei vielä ollut olemassa.

Vastaajien välille syntyvän yhteyden kannalta ei ollut välttämätöntä, että jälleenmyyjät olivat suorassa yhteydessä keskenään. Riittävää oli, että yhteys muodostui valmistajan kautta. C:n ja B:n sekä C:n ja D:n välillä oli ollut sopimus. Vastaajilla oli siten ollut asiayhteysedellytyksen vaatima riittävä yhteys.

C:n jälleenmyyjä Suomessa B oli myynyt Suomen markkinoilla kanteen kohteena olevia kuorma-autojen varaosia vuodesta 2003 lähtien. Näiden varaosien myynnistä saatu liikevaihto 8.9.2004 mennessä oli B:n ilmoituksen mukaan ollut 16.319 euroa. Tätä ei voitu pitää kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytännön valossa marginaalisena. Huomioitavaa oli myös, että A ei ollut tiennyt tai voinutkaan tietää liikevaihdon suuruutta siinä vaiheessa, kun kanne oli laitettu vireille. A:lla oli ollut käytössään ainoastaan B:n markkinointimateriaali, josta oli voinut päätellä sen, että valikoima oli ollut laaja ja toiminta ammattimaista. Siitä ei ollut voinut päätellä liikevaihdon suuruutta tai toiminnan kannattavuutta. Kanteen ja tuomioistuinvaltion välillä oli ollut riittävä yhteys.

Kanteet oli nostettu Helsingin käräjäoikeudessa, jossa yksi vastaajista eli B oli ollut velvollinen vastaamaan. Kanteet oli nostettu samanaikaisesti ja ne johtuivat olennaisesti samasta perusteesta koskien samojen varaosien mallioikeuksien loukkauksia. Käräjäoikeuden tulkinta toimivaltakysymyksestä johti siihen, että kansalliset säännökset olivat ristiriidassa yhteisön säännösten hengen ja tarkoituksen kanssa. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä TTA) edellytystä kumulaatiolle "niin läheinen yhteys" ja oikeudenkäymiskaaren vastaavaa edellytystä "olennaisesti samasta perusteesta" ei ollut tulkittu yhtenäisesti. Mikäli näitä säännöksiä ei tulkita yhtenäisesti, ylikansalliset toimivaltasäännökset menettivät merkityksensä. Tämä oli vastoin yhteisöoikeuden ensisijaisuuden periaatetta.

Tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskeva asia oli monimutkainen prosessioikeudellinen kysymys, jonka ratkaisua oli vaikeuttanut se, ettei toimivallasta immateriaalioikeuksien loukkaamista koskevassa asiassa ollut aikaisempaa kansallista eikä EY -tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Oikeustila oli ollut käräjäoikeuden katsomalla tavalla täsmentymätön. Tällaisessa tilanteessa A:lla oli ollut sen oikeusturvan ja oikeusjärjestelmän käytettävyyden kannalta tärkeää, että sillä oli ollut mahdollisuus kääntyä tuomioistuimen puoleen ilman, että kuluvastuu jäi sen vastuulle. Koska oikeuskysymys oli ollut epäselvä, oikeudenkäyntikuluja ei ollut tullut määrätä ainakaan kokonaisuudessaan A:n vastattavaksi.

VASTAUKSET C on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 6.395,90 eurolla korkoineen.

TTA 6 artiklan mukaista toimivaltasäännöstä oli tullut tulkita suppeasti. Edellytykset artiklan soveltamiselle täyttyivät vasta, kun kanteiden, vastaajien sekä kanteen ja tuomioistuinvaltion välillä oli riittävä yhteys. Mikään näistä edellytyksistä ei ollut toteutunut tässä asiassa.

Jos kanteiden kohteina olevat yksinoikeudet erosivat toisistaan, eivät kanteiden kohteina olevat oikeustosiseikat ja oikeusperusteet olleet samoja. Suomen ja Italian mallioikeuslait eivät vastanneet toisiaan. Varaosia koskevilta osin Italian mallioikeussäännös (Attuazone della Direttiva 98/71/CE relativa alla protetione giuridica dei disegni e modelli) vuodelta 2001 poikkesi huomattavasti Suomen mallioikeuslaista. Italian lain mukaan monimutkaisten tuotteiden osia koskevien yksinoikeuksien nojalla ei voitu estää valmistamasta ja myymästä näihin tuotteisiin tarkoitettuja varaosia, joilla oli määrä palauttaa monimutkaisen tuotteen alkuperäinen ulkonäkö. Säännös soveltui kaikkiin italialaisiin mallioikeuksiin riippumatta niiden rekisteröintiajankohdasta. Säädöksen myötä oli vahvistettu Italiassa jo kauan noudatettu käytäntö tällaisten varaosien kaupan täydellisestä vapauttamisesta. C:n ei voitu väittää loukanneen A:n italialaisia mallioikeuksia, kun A:n italialainen mallioikeusrekisteröinnin suoja ei ulottunut varaosien jälkimarkkinoille. Suomessa tällaista erikseen varaosien jälkimarkkinoinnille suoraan sovellettavaa säännöstä ei ollut ja näin ollen sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta ristiriitaiset tuomiot eivät olleet vältettävissä sillä, että yhden maan tuomioistuin ratkaisi asian. Koska mallioikeuksien suojat Italiassa ja Suomessa erosivat ratkaisevalla tavalla toisistaan, Helsingin käräjäoikeus ei voisi antaa sellaista kieltotuomiota, jonka täytäntöönpantavuudesta Italiassa se oli epävarma. Kanteiden välillä ei ollut riittävän läheistä yhteyttä, jotta TTA 6 artiklaa voitiin soveltaa.

B:n ja D:n toiminta ei ollut perustunut sopimukseen, vaan osapuolet olivat toimineet täysin itsenäisesti. C:n mahdollinen varaosien myynti ja markkinointi Suomeen tai Ranskaan ei ollut perustunut C:n ja B:n tai B:n ja D:n väliseen sopimukseen, politiikkaan tai muuhun järjestelyyn. C ei ollut myöskään myynyt B:lle kanteiden kohteina olleita varaosia. D:n ja B:n välillä ei ollut sellaista vastaajien välistä yhteyttä, joka oikeutti käsittelemään heitä vastaan nostettuja kanteita yhdessä toisen kotivaltiossa. Sillä tosiasialla, että C mahdollisesti oli myynyt osan loukkaavaksi väitetyistä tuotteista B:lle, ei ollut merkitystä asian kannalta. Tuotteiden satunnainen myynti ilman järjestelmällistä yhteistyötä tai yhteistä politiikkaa ei ollut riittänyt muodostamaan C:n ja B:n välille TTA 6 artiklan soveltamiselle vaadittavaa vastaajien välistä läheistä yhteyttä.

Koska osa kanteen kohteena olevista tuotteista ei ollut edes C:n valmistamia, B:n liikevaihdon osalta kysymys oli ollut kaikkiaan alle kymmenestä tuhannesta eurosta. Tästäkin yli 2.000 euroa oli muodostunut A:n mallikappaleiden ostoista oikeudenkäyntiä varten. B:n osuus immateriaalisiin loukkauksiin oli siten ollut vähäinen. Kannetta ei ollut nostettu päätekijän kotimaassa ja kanteen mahdollinen asiayhteys Suomeen B:n kautta oli ollut välillinen ja marginaalinen. Riittävää kanteen ja tuomioistuinmaan välistä yhteyttä ei ollut.

Koska kanteet eri vastaajia vastaan olivat pohjautuneet eri kansallisten mallien loukkauksiin, ne olivat perustuneet eri oikeustosiseikastoon. Kanteet eivät näin ollen olleet johtuneet olennaisesti samasta perusteesta. Helsingin käräjäoikeutta ei voitu siksi katsoa toimivaltaiseksi tutkimaan kannetta myöskään kansallisten toimivaltasääntöjen nojalla.

TTA 6 artiklan soveltamiselle oli oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa asetettu siinä määrin korkea kynnys, että suomalainen tuomioistuin ei ollut voinut olla toimivaltainen käsittelemään kanteita C:tä tai D:tä vastaan. Kysymys ei ollut ollut oikeudellisesti epäselvästä asiasta.

D on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 7.763,50 eurolla korkoineen.

Helsingin käräjäoikeudelta puuttui sekä kansainvälinen että kansallinen toimivalta suhteessa D:hen.

A:n vetoamissa malleissa kysymys oli ollut kansallisista oikeuksista, joiden suoja ulottui vain sen valtion alueelle, johon ne oli rekisteröity. Malleja koskevien tuomioiden merkitys ja täytäntöönpano rajoittui mallin rekisteröintivaltioon. Mallioikeuksien samanlaisuudesta tai erilaisuudesta täysin riippumatta ristiriitaisten tuomioiden vaaraa ei ollut olemassa.

Kansallisten mallirekisteröintien tuottamat oikeudet eivät olleet samanlaisia Suomessa ja Ranskassa. Ranskassa rekisteröinnin yhteydessä ei ollut tutkittu, täyttyivätkö mallioikeuden myöntämisen edellytykset. Mallin pätevyys ratkaistiin vasta mahdollisessa loukkausoikeudenkäynnissä. TTA 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti Ranskan tuomioistuimella oli yksinomainen toimivalta ratkaista A:lle rekisteröityjen mallien pätevyys. Kansallisten mallien osalta puuttuivat tekijät, jotka muodostivat Euroopan patenttisopimuksen mukaiseen patenttihakemukseen ja menettelyyn perustuvia patentteja koskevien kanteiden läheisen yhteyden.

A:n ranskalaiset mallit olivat perustuneet Ranskan kansalliseen lainsäädäntöön. Kyseiset mallioikeudet ja niiden loukkausten seuraukset määräytyivät paitsi kyseisen sääntelyn myös ranskalaisen oikeuskäytännön perusteella. Ranskalaisen mallin rekisteröinti ei ollut automaattisesti tuottanut A:lle pätevää yksinoikeutta. Sen vuoksi A:n ranskalainen mallioikeus ei ollut myöskään ollut samanlainen oikeus kuin A:n suomalaisiin mallirekisteröinteihin perustuva oikeus.

B:n, C:n ja D:n välillä ei ollut ollut organisatorista eikä sopimukseen perustuvaa yhteyttä. C:n ja B:n suhteen satunnaisuutta oli osoittanut B:n ilmoittama varaosia koskeva vähäinen liikevaihto. C:n ja B:n välisen suhteen satunnaisuudesta ei voitu katsoa syntyneen läheistä yhteyttä ainakaan B:n ja D:n välille. Vaikka B ja D olisivat olleet C:n tuotteiden virallisia jälleenmyyjiä, mitä mikään ei ollut osoittanut, ei itsenäinen jälleenmyyjäasemakaan ollut saanut aikaan TTA 6 artiklassa edellytettyä läheistä liityntää vastaajien välille. B ei ollut voinut olla määriteltävissä päätekijäksi, jolla olisi ollut organisatorinen tai sopimukseen perustuva läheinen yhteys sekä D:hen että C:hen ja jonka kautta Helsingin käräjäoikeuden voitiin edes teoriassa katsoa olevan toimivaltainen.

Riidan ja Helsingin käräjäoikeuden välillä ei ollut läheistä yhteyttä siltä osin, kuin kyse oli väitetystä A:n Ranskassa rekisteröityjen mallioikeuksien loukkauksesta. EY-tuomioistuimen kannan mukaisesti erityisen toimivallan muodostavat poikkeukset pääsääntöön edellyttivät soveltuakseen erityisen läheistä liittymää riidan ja muun kuin vastaajan kotipaikan tuomioistuimen välillä. Riidan liityntä B:n kautta suomalaiseen tuomioistuimeen oli katsottava marginaaliseksi siltä osin kuin kanteet olivat perustuneet eri kansallisten mallien loukkaukseen. B:n liikevaihto ei siten ollut saanut aikaan erityisen läheistä yhteyttä D:tä vastaan ranskalaisten mallioikeuksien väitettyyn loukkaukseen perustuvan kanteen ja Helsingin käräjäoikeuden välille. Muutoinkaan ei ollut osoitettu, että Ranskassa rekisteröityjen mallien väitettyyn loukkaukseen perustuvalla kanteella ja Helsingin käräjäoikeudella olisi ollut niin läheinen liityntä, että TTA:n 6 artikla tuli sovellettavaksi.

Helsingin käräjäoikeuden toimivalta ei mallioikeusasiassa ollut perustunut vastaajan kotipaikkaan vaan mallioikeuslakiin. Se, että TTA 6 artiklan soveltaminen oli edes teoriassa ollut mahdollista, oli riippunut siitä täysin sattumanvaraisesta seikasta, että B:n kotipaikka oli Helsinki. D:tä vastaan nostetun mallioikeuskanteen ja Helsingin käräjäoikeuden välillä ei ollut tälläkään perusteella ollut läheistä yhteyttä.

A:n D:tä, B:tä ja C:tä vastaan nostamat kanteet eivät olleet johtuneet olennaisesti samasta perusteesta myöskään oikeudenkäymiskaaren edellyttämällä tavalla. Kanteet perustuivat eri kansallisten mallien loukkaukseen ja siten eri oikeustosiseikastoihin.

Helsingin käräjäoikeuden puuttuva toimivalta ei ollut ollut objektiivisesti arvioiden vaikea oikeuskysymys. Asia ei ollut ollut sillä tavalla tulkinnanvarainen muun muassa EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä vasten, etteikö ratkaisua olisi objektiivisesti arvioiden voinut ennustaa. Päinvastoin, EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö tarjosi yhdensuuntaisen tulkinta-aineiston. TTA:n 2 artikla, jonka mukaan vastaajan kotivaltion tuomioistuin oli toimivaltainen, oli pääsääntö, josta poikkeamista oli tulkittu suppeasti.

A:n korvattavaksi ei tullut määrätä vain sitä osaa kuluista, joka oli aiheutunut oikeudenkäyntiväitteen tekemisestä. Oikeudenkäyntiväite oli tullut tehdä pääasiaan vastaamisen yhteydessä, ei ennen pääasiaan vastaamista. D:n oikeudenkäyntikulut olivat aiheutuneet paitsi toimivaltakysymykseen, myös itse pääasiaan vastaamisesta. Pääosa D:lle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista oli joka tapauksessa kohdistunut oikeudenkäyntiväitteen tekemiseen. D:n oikeudenkäyntikulujen määrää oli pidettävä myös kohtuullisena.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kansainvälinen toimivalta Käräjäoikeus on päätöksessään seikkaperäisesti perustellut sen kansainväliseen toimivaltaan liittynyttä kysymystä. Hovioikeudella ei tältä osin ole aihetta muuttaa käräjäoikeuden perusteluja tai päätöstä.

Kansallinen toimivalta
Helsingin käräjäoikeudella ei ole TTA 6 artiklan nojalla kansainvälistä toimivaltaa käsitellä kanteita siltä osin kuin käräjäoikeus on jättänyt ne tutkimatta. Sen vuoksi asian ratkaisemisen kannalta oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:ssä tarkoitetun subjektiivisen kumulaation edellytysten tarkastelemisella ei ole merkitystä, sillä säännös ei koske tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määräytymistä eikä kansallinen laintasoinen säädäntö muutoinkaan voi sivuuttaa asetuksentasoista EY-lainsäädäntöä. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:n vaatimus siitä, että kantajan useita vastaajia vastaan samanaikaisesti nostamat kanteet on tutkittava siinä tuomioistuimessa, jossa joku vastaajista on velvollinen vastaamaan, jos ne johtuvat samasta perusteesta, on voinut tulla tässä asiassa tarkasteltavaksi vain siltä osin kuin Helsingin käräjäoikeudella on TTA:han perustuva toimivalta käsitellä kanteet yhdessä.

Siltä osin kuin käräjäoikeus on kaikesta huolimatta katsonut, että sillä ei ole oikeudenkäymiskaarenkaan mukaista toimivaltaa käsitellä kanteita tutkimatta jätetyiltä osin, hovioikeudella ei ole aihetta arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Antti Kuningas, Matti Rintala ja Petri Leskinen
Esittelijä Hannu Rantalainen

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen