3.2.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

JOENSUUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 10.3.2004

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ RATTIJUOPUMUS
(6270/R/0000783/03)
Rikoslaki 23 luku 4 § (1198/2002)

2.12.2003 KITEE

A on kuljettanut omistamaansa henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen on ollut 2.14 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle.

2. TÖRKEÄ LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN
(6270/R/0000783/03)
Rikoslaki 23 luku 2 § (545/99)

2.12.2003 KITEE

A on syytekohdassa 1 kerrotussa tilaisuudessa ajoneuvoa kuljettaessaan tahallaan laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi jättämällä Puhoksentien ja valtatien nro 6 risteyksessä noudattamatta pakollista pysähtymistä osoittavaa STOP-liikennemerkkiä sekä jatkamalla ajoaan suoraan yli risteyksen seurauksella, että on törmännyt valtatietä nro 6 Joensuun suuntaan matkalla olleeseen Kaisa M:n kuljettamaan ja Pentti M:n omistamaan henkilöautoon, joka puolestaan on törmäyksen voimasta kimmonnut vastaantulevan liikenteen ajokaistan ylitse tien vastakkaiselle puolelle ojaan.

Molemmat ajoneuvot ovat vaurioituneet törmäyksessä, minkä lisäksi A itse, hänen kyydissään matkustajana ollut K sekä henkilöautoa kuljettanut Kaisa M ovat loukkaantuneet törmäyksessä.

A:n kerrottu menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistajien/kuultavien vaatimukset

Vakuutusyhtiö Tapiola vaatii A:lta liikennevakuutuksen perusteella Pentti M:lle maksamaansa korvausta 14.469,16 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen 11.12.2003 lukien. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAUS

A on myöntänyt syytekohdan 1 oikeaksi.

Syytekohdan 2 osalta A on katsonut syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, koska hän on huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa liikennesääntöjä. A on kiistänyt tahallisuuden. A on pysähtynyt risteyksessä, mutta ei ole huomannut autoa.

A on myöntänyt vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen oikeaksi ja katsonut, että varsinainen vahingonkorvausvaatimus on oikea määräinen. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §.n 2 momenttin vedoten A on pyytänyt, että sen määrää sovitellaan ja alennetaan 1/4 vaaditusta, koska hänen tulonsa muodostuu eläkkeestä, joka on määrältään vähän päälle 1.000 euroa kuukaudessa eikä hänellä ole muuta omaisuutta kuin asuntona käytetty mökki.

Edellä kerrotulla perusteella A on pyytänyt, että oikeusavun omavastuuosuutta alennetaan aina nollaan saakka, koska hänen tulonsa alenevat tämän tuomion jälkeen vakuutusyhtiölle mahdollisesti maksettavaksi määrättävien korvausten takia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Perusteet

Syytekohta 1

A on tunnustanut menetelleensä syytteessä 1 kerrotuin tavoin.

Syytekohta 2

Todistaja P on nähnyt A:n kuljettaman auton saapuneen vastakkaiselta puolelta kuin todistajan kuljettama auto. Todistaja ei pystynyt sanomaan oliko A pysähtynyt vai ei. Tapaus oli ollut yllätyksellinen Lappeenrannantietä pitkin ajaneelle kuljettajalle.

Johtopäätökset todistelusta ja syyksilukeminen

A on itse ilmoittanut pysähtyneensä STOP-merkin takia risteyksessä. Hän ei ole havainnut vasemmalta tullutta Kaisa M:n kuljettamaa henkilöautoa. Todistaja P:n kertomuksesta ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei A olisi pysähtynyt risteyksessä. Epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava vastaajan eduksi, eli A on pysähtynyt STOP-merkin johdosta.

A on saapuessaan Puhoksentietä pitkin Kiteen suunnalta, Puhoksentie ja valtatie nro 6:n risteykseen, laiminlyönyt väistää risteävää valtatietä nro 6 saapunutta Kaisa M:n kuljettamaa ja Pentti M:n omistamaa henkilöautoa. Ajoneuvot ovat törmänneet toisiinsa syytteessä kerrotuin tavoin ja seurauksin.

A on laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta väistämisvelvollisuutensa laiminlyömisellä, minkä STOP -liikennemerkki on hänelle osoittanut.

A:n kerrottu menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisten turvallisuudelle. A on siten syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A ei ole tahallaan rikkonut tieliikennelakia. Hän on kuitenkin huolimattomuuttaan rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä.

Vahingonkorvauksia ei sovitella, koska A on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Törkeä rattijuopumus on tahallinen rikos ja tämän teon yhteydessä hän on syyllistynut liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ei ole olemassa erityisiä edellytyksiä vahingonkorvauksen sovittelulle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeusapua

A:n omavastuuosuutta ei voida pitää selvästi kohtuuttomana.

SYYTETTY A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä rattijuopumus 2.12.2003
2) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 2.12.2003

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 23 luku 4 § 1/1
2) Rikoslaki 23 luku 1 §
Tieliikennelaki 3 §
Tieliikenneasetus 14 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KORVAUSVELVOLLISUUS

A:n on korvattava Vakuutusyhtiö Tapiolalle sen Pentti M:lle liikennevakuutuksen perusteella maksama korvaus 14.469,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.12.2003 lukien.

Käräjäoikeus vahvistaa oikeusapua 30 prosentin omavastuulla saavan vastaaja A:n avustajaksi määrätyn asianajaja T:n palkkion ja korvauksen määräksi oikeudenkäyntiin valmistautumisesta kolmelta tunnilta 252 euroa, avustamisesta istunnossa 303 euroa ja arvonlisäverona 122,10 euroa, eli yhteensä 677,10 euroa.

Valtion varoista maksetaan T:lle edellä mainitusta määrästä 473,97 euroa.

A velvoitetaan maksamaan T:lle omavastuuosuuttaan vastaavat 203,13 euroa.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Kalevi Asp

Lautamiehet

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 3.2.2005

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A on valituksessaan vaatinut, että hänen Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle Tapiolalle maksettavakseen tuomittua 14.469,16 euron määräistä korvausta soviteltaisiin siten, että hänen maksettavakseen jäisi yksi neljäsosa täydestä korvausmäärästä, huomioon ottaen hänen varallisuusolonsa ja se, ettei hän ollut aiheuttanut vahinkoa tahallisesti. Lisäksi A on vaatinut, että hänen saamansa oikeusavun omavastuuosuuden määrä alennettaisiin nollaan prosenttiin, koska hänelle oikeusapua myönnettäessä määrätty omavastuuosuus muodostuisi selvästi kohtuuttomaksi hänelle asiassa määrättävän vahingonkorvausvelvollisuuden vuoksi.

Kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo, joka on käräjäoikeudessa ajanut vakuutusyhtiön korvausvaatimuksia, on vastauksessaan vastustanut vakuutusyhtiölle maksettavaksi tuomitun korvauksen sovittelemista koskevaa vaatimusta aiheettomana.

A:n avustajaksi määrätty asianajaja T on ilmoittanut hovioikeudelle sen varalta, ettei A:n omavastuuosuuden määrää muutettaisi tämän vaatimalla tavalla, että hän ei vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan hänelle tämän omavastuuosuutta hovioikeuden osalta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Korvauksen sovitteleminen

Liikennevakuutuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuus liikennevakuutusyhtiölle määräytyy muun muassa vahingonkorvauslain 2 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

A ei ole aiheuttanut kysymyksessä olevaa vahinkoa tahallisesti, vaan tuottamuksesta, joten korvauksen sovitteleminen ei edellytä vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä.

Harkitessaan, onko aihetta sovitella korvausta, hovioikeus toteaa, että A on kuljettanut henkilöautoa vahvassa humalatilassa liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuutensa huolimattomuudesta laiminlyöden. Hänen menettelystään johtunut ajoneuvojen yhteentörmäys on tyypillisesti juuri tämänkaltaisesta teosta aiheutuva vahinko, eikä A:n menettelyyn kokonaisuutena arvostellen liity sellaisia seikkoja, jotka vähentäisivät sen moitittavuutta korvausvastuuseen nähden. Teon laatu puoltaa näin ollen sitä, että korvausta ei soviteltaisi.

A:n taloudellisista olosuhteista esitetystä selvityksestä käy ilmi, että A saa eläkettä ja että hänen bruttotulonsa ovat 1.127 euroa ja nettotulonsa 851 euroa kuukaudessa. A:n käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksesta ilmenee, ettei hänellä ole muuta varallisuutta kuin mökki, jota hän käyttää vakituisena asuntonaan. A on syntynyt vuonna 1940. Nämä A:n varallisuusolot huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että hänen korvausvelvollisuutensa vakuutusyhtiölle on kohtuuttoman raskas. Sen vuoksi hänen vakuutusyhtiölle maksettavakseen tuomittua 14.469,16 euron määräistä korvausta sovitellaan teon laadusta huolimatta siten, että hänen maksettavakseen siitä jää 10.000 euroa.

Oikeusavun omavastuuosuus

A on vedonnut oikeusavun omavastuuosuuden alentamista koskevan vaatimuksensa tueksi oikeusapulain 20 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan, jos oikeusapua myönnettäessä määrätty omavastuuosuus muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi, omavastuuosuuden määrää voidaan alentaa. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa asiassa maksettaviksi määrättävät oikeudenkäyntikulut muodostuisivat niin suuriksi, että oikeusapua saaneen velvoittaminen suorittamaan oikeusapupäätöstä tehtäessä määrätyn prosenttiosuuden mukainen omavastuuosuus aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista muodostuisi tämän taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa T:n palkkiot eivät ole niin suuret, että A:lle oikeusapua myönnettäessä määrätty 30 prosentin omavastuuosuus muodostuisi A:n taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi. Vahingonkorvausvelka ei ole sellainen velka, joka voitaisiin oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen säännösten mukaisesti hyväksyä varallisuudesta tehtäväksi vähennykseksi oikeusapua myönnettäessä laskettavaa omavastuuosuutta määrättäessä. Sanotulla velalla ei ole merkitystä harkittaessa A:n omavastuuosuuden määrän alentamista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei omavastuuosuuden määrän alentamiseen ole syytä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle Tapiolalle sen Pentti M:lle liikennevakuutuksen perusteella maksamasta korvauksesta maksettavaksi tuomittu korvaus alennetaan, vaatimus enemmälti hyläten, 10.000 euroon käräjäoikeuden tuomiossa määrättyine korkoineen.

Oikeusavun omavastuuosuutta koskevalta osalta käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Hovioikeus vahvistaa T:lle hovioikeudessa maksettavan palkkion määräksi asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun yhden tunnin työmäärän perusteella 84 euroa ja arvonlisäveron määräksi 18,48 euroa.

Valtion varoista maksetaan T:lle palkkioksi 58,80 euroa ja arvonlisäveron määrä 12,94 euroa eli yhteensä 71,74 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Anna-Kaarina Mäkinen, Helena Lindgren ja Heimo Kiviranta
Esittelijä Tanja Makkonen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen