Rovaniemen HO 10.09.1999 581
- Ämnesord
- Lähestymiskielto
- Hovrätt
- Rovaniemen hovioikeus
- År för fallet
- 1999
- Meddelats
- Diarienummer
- R 99/146
- Ärendenummer
- RHO:1999:1
- Avgörandenummer
- 581
Pääkäsittely 25.8.1999
Diaarinumero R 99/146
Pääkäsittely 25.8.1999
Taltionumero 581
Antopäivä 10.9.1999
SELOSTUS OIKEUDENKÄYNNISTÄ ASIASSA
Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn lähestymiskieltoasiassa, jossa käräjäoikeus oli leskirouva A:n pyynnöstä tuominnut hänen miniänsä B:n laajennettuun lähestymiskieltoon.
A esitti hovioikeudessa seuraavat kirjalliset todisteet:
1 - 2) kaksi allekirjoittamatonta kirjettä
3) 11.11.1998 päivätty kirje
4) 12.12.1998 päivätty kirje
5) laskuja.
B esitti seuraavat kirjalliset todisteet:
1) avioehtosopimus
2) "Soittamis- ja lähestymiskielto" -niminen asiakirja.
Hovioikeudessa kuultiin todistelutarkoituksessa B:tä ja A:ta ja todistajina A:n tytärtä, veljeä ja veljenpoikaa sekä B:n poikaa, kolmea työtoveria ja yhtä asiakasta.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Perusteluissaan hovioikeus totesi, että lähestymiskiellosta annetun lain 2 §:n mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Kiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa oli otettava huomioon asiaan osallisten henkilöiden olosuhteet, rikoksen uhan tai muun häirinnän laatu, mahdollinen toistuvuus sekä todennäköisyys, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydettiin, jatkaisi häirintää tai tekisi itsensä uhatuksi tuntevaan henkilöön kohdistuvan rikoksen. Häirinnän vakavuutta ilmentäisi häirinnän jatkuminen pitkään tai yhteydenottojen sattuminen tiheästi vailla asiallista perustetta.
B ja A olivat molemmat kertoneet huonoista väleistään, itseensä kohdistuneesta häirinnästä ja halustaan olla rauhassa. Pelkästään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön tuntemukset eivät olleet riittävä edellytys lähestymiskiellon määräämiseksi, vaan uhkan oli esitettävän selvityksen mukaan oltava myös ulkopuolisen henkilön havaittavissa. Tämä edellytys ilmeni myös lain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 41/1998 vp, s. 17).
Tässä asiassa todistajina kuultujen A:n tyttären, A:n veljenpojan ja A:n veljen kertomukset häirinnästä perustuivat pääasiassa siihen, mitä he olivat A:lta kuulleet. A:n kirjallisina todisteina 1 ja 2 esittämien kirjeiden osalta oli jäänyt toteen näyttämättä, että B olisi ne lähettänyt. A:n kirjallisina todisteina 3 ja 4 esittämien A:n pojan (= B:n puolison) allekirjoittamien kirjeiden osalta hovioikeus katsoi, että näyttöä ei ollut esitetty siitä, että B olisi ne puolisonsa tietämättä laatinut. Mitä tuli roskien viemiseen A:n mökille, hovioikeus totesi, että näyttöä roskien viemisestä ei ollut esitetty. Muutoinkin asiassa oli jäänyt näyttämättä, että B olisi häirinnyt A:ta. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että ei ollut perusteltua aihetta olettaa, että B tulisi vastaisuudessakaan vakavasti häiritsemään A:ta.
Käräjäoikeuden tuomio kumottiin. Lähestymiskieltoa ei määrätty.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen