22.8.1996

A:n ja B:n kuljettamat ajoneuvot olivat törmänneet yhteen B:n ajokaistalla. Rikosasiassa esitetyn näytön perusteella ei voitu päätellä, kumman osapuolen liikennesääntöjen vastainen menettely oli ollut syynä yhteentörmäykseen. Rangaistusvaatimukset liikenteen vaarantamisesta oli sen vuoksi hylätty kumpaakin osapuolta vastaan näyttämättöminä, ja tuomio rikosasiassa oli saanut lainvoiman.

Tämän jälkeen vireille panemassaan riita-asiassa B vaati vakuutusyhtiöltä liikennevakuutuskorvausta. Kanteessaan B katsoi, että A:n ajoneuvon kulku oli ollut liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin liikennesääntöjen vastainen, koska liikennevahinko oli tapahtunut B:n ajokaistalla.
Kannetta ei ollut perustettukaan A:n tuottamukseen.

Hovioikeus katsoi, että B:n viittaaman liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin säännös ajoneuvon liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista tulee sovellettavaksi vain silloin, kun asiassa ilmenevien seikkojen perusteella päädytään siihen, että vahinko on aiheutunut ilman tuottamuksellista menettelyä.
Koska tällaiseen johtopäätökseen ei ilmennyt aihetta, hovioikeus hylkäsi puheena olevalla perusteella ajetun kanteen.

LiikVakL 8 § 1 mom

Jukka Peltonen: Uutta tieliikennelainsäädäntöä. Lakimiesliiton koulutuskeskuksen julkaisusarja n:o 34 s. 237 (1982) Eero Routamo: Liikennevahinko s. 187 (1967) Liikennevakuutuksen pääasiat s. 28 (1970) Markku Salmi: Defensor Legis 1986 s. 565-567 Hans Saxén: Skadeståndsrätt s. 256 (1975) Terttu Utriainen, Harri Vento: Liikennerikokset s. 281 (1986)

Jäsenet: Björn Hagman, Raija Liljenfeldt, Juhani Palmu

Esittelijä: Jari Rönkkö

B pyysi valituslupaa KKO:lta.

KKO myönsi valitusluvan 11.3.1997 VL:97-052

Korkeimman oikeuden ratkaisu: Hovioikeuden tuomio kumottu.
Käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

KKO:1998:103 A:24.9.1998 T:3077