21.12.1994

A oli velkonut käräjäoikeudessa B:ltä irtaimen kaupan perusteella 3.469 markan laskusaatavaa, perintäkuluja yhteensä 1.834 markkaa ja oikeudenkäyntikuluja 5.000 markkaa, kaikki viivästyskorkoineen. A ei ollut esittänyt käräjäoikeudessa yksilöityä laskelmaa oikeudenkäyntikuluista. B ei vastannut haasteeseen. Käräjäoikeus ratkaisi jutun yksipuolisella tuomiolla määräten B:n suorittamaan A:lle paitsi velotun pääoman perintäkuluineen ja korkoineen oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2.000 markkaa korkoineen. Käräjäoikeus hylkäsi oikeudenkäyntikuluvaatimuksen 3.000 markan osalta ilmeisen perusteettomana.

A vaati hovioikeudessa oikeudenkäyntikulujen korvausta korotettavaksi vaadittuihin 5.000 markkaan.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden menetelleen virheellisesti, kun se oli - laiminlyönyt kehottaa A:ta täydentämään haastehakemusta siten, että siitä olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 1 momentin mukaisesti ilmennyt, mistä oikeudenkäyntikulujen kustannukset koostuvat silloin, kun niiden määrä poikkeaa huomattavasti vastaavanlaatuisten asioiden tavanomaisesta oikeudenkäyntikulujen määrästä, - hylännyt oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n vastaisesti osan kanteesta yksipuolisella tuomiolla ja - laiminlyönyt perustella hylkäämistä koskevan ratkaisun oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin ja 15 §:n edellyttämällä tavalla.

Ottaen huomioon, että A oli valituksensa liitteenä toimittanut hovioikeudelle eritellyn selvityksen oikeudenkäyntikulujen kustannusten koostumisesta ja B oli antanut vastauksen hovioikeuden varattua hänelle siihen tilaisuuden, hovioikeus käräjäoikeuden menettelyvirheistä huolimatta viivästyksen välttämiseksi ja asian selvitettyyn tilaan nähden otti asian välittömästi ratkaistavakseen asiaa palauttamatta.

Asian etuus oli pienehkö. A oli perustellusti voinut olettaa asian olevan riitainen ja asian hoitaminen oli tämän vuoksi edellyttänyt lainopillisen koulutuksen saaneen henkilön käyttämistä asiamiehenä. A:n esittämän oikeudenkäyntikuluja koskevan erittelyn mukaan suurin osa suoritetuista toimenpiteistä poikkesi tavanomaisesta samanlaatuisesta asian hoitamisesta.
Ottaen huomioon asian vaikeuden, laadun, suoritetun työn määrän sekä etuuden arvon vaaditut korvaukset olivat selvästi epäsuhteessa niihin kuluihin, jotka olivat olleet tarpeen asian hoitamiseksi ja A:n edun valvomiseksi. Oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen katsottiin olevan 2.000 markkaa ylittävältä osalta selvästi perusteeton.

1993 vp - HE 1991. Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamiseksi, s. 20 ja 169

Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamisesta (LaVM 1993:22) s. 1

Vrt. Itä-Suomen hovioikeus A:13.10.1994, D:S94/225,
Kouvolan hovioikeus A:31.5.1994, D:S94/280 Vaasan hovioikeus A: . .1994, D:S94/478

II-osasto

Jäsenet: Björn Hagman, Kalervo Auerma, Robert Liljenfeldt

Esittelijä: Esa Mäntynen

Lainvoimainen (LVT:1)