4.10.1994

A oli lakiosan täydennystä koskevassa jutussa lausunut, että hänen ja B:n isä oli myynyt omistamansa kiinteistön B:lle 80.000 markan kauppahinnasta ja että B, jolla verotustodistusten mukaan ei ollut ollut kauppahinnan maksuun tarvittavia tuloja, oli tosiasiassa suorittanut kauppahinnan isältään lahjaksi saamillaan varoilla. B on kiistänyt väitteen ja ilmoittanut maksaneensa kauppahinnan verovapailla varoilla esittämättä varoista tarkempaa selvitystä.

B oli vasta HO:ssa vedonnut todisteena siihen, että hän oli maksanut kyseessä olevan kauppahinnan rahapelissä saamillaan voittovaroilla. Todiste voitoista oli ollut jo AO:ssa B:n tiedossa ja helposti ilman merkittäviä kustannuksia hänen saatavillaan.
B:n oli myös täytynyt, huomioon ottaen A:n jutun todistustaakan jakautumisesta esittämät oikeuskäytäntöön nojautuvat kannanotot, ymmärtää, että todisteen esittämättä jättäminen saattoi vaikuttaa jutun lopputulokseen. Hänellä ei myöskään ollut ollut perusteltua aihetta luottaa siihen, että kanne tulisi hylätyksi jo niiden todisteiden perusteella, joihin hän oli AO:ssa vedonnut. B:n valituksessaan mainitsemaa Suomen Hallitusmuodon omaisuuden suojaa ei ole pidettävä OK 25 luvun 14 §:n 2 mom:n tarkoittamana pätevänä aiheena. Kun B oli voinut esittää todisteen jo AO:ssa eikä hän ollut saattanut todennäköiseksi, että hänellä muuten olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, HO OK 25 luvun 14 §:n 2 mom:n nojalla jätti valituksen vasta HO:ssa esitetyn todisteen osalta huomioon ottamatta.

III osasto

OK 25 luku 14 § 2 mom

Korkeimman oikeuden ratkaisu (LVT:3): Ei valituslupaa (päätös 5.5.1995 nro 1585)