Vaasan HO 22.12.1989 2261
- Ämnesord
- Sakko, Sakon muuntorangaistus (Täysistunto)
- Hovrätt
- Vaasan hovioikeus
- År för fallet
- 1989
- Meddelats
- Diarienummer
- R89/983,R89/1038
- Ärendenummer
- VaaHO:1989:11
- Avgörandenummer
- 2261
RAASTUVANOIKEUDEN PÄÄTÖKSET 19.6. JA 3.7.1989
Raastuvanoikeus oli muuntanut A:lle tuomitut sakot vankeusrangaistuksiksi,
19.6.1989 julistetulla päätöksellä eri rikoksista tuomitut 185 päiväsakkoa 90 päiväksi vankeutta ja
3.7.1989 julistetulla päätöksellä varkaudesta tuomitut 40 päiväsakkoa 20 päiväksi vankeutta.
A haki muutosta päätöksiin. Valitukset käsiteltiin yhdessä.
HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.12.1989
Perustelut
Raastuvanoikeuden ratkaisut ovat lainvoimaa vailla ja A:n niistä tekemät valitukset ovat täällä samanaikaisesti yhdessä käsiteltävinä. Kaikki sakot ovat siten rikoslain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin hovioikeudessa samalla kertaa muunnettavina. Sakoista on sen vuoksi määrättävä vain yksi enintään yhdeksänkymmenen päivän muuntorangaistus mainitun pykälän 2 momentissa säädetyllä tavalla.
Tuomiolauselma
Muutos raastuvanoikeuden päätöksiin:
A määrätään raastuvanoikeuden päätöksissä mainittujen yhteensä 225 päiväsakon sijasta pidettäväksi 90 päivää vankeudessa.
LAINKOHDAT
RL 2 luku 5 1 mom RL 2 luku 5 2 mom RL 2 luku 5 3 mom
Ratkaisuun ovat täysistunnossa osallistuneet: presidentti Rintala, hovioikeudenneuvokset Eklund (eri mieltä), Lohivesi (eri mieltä), Kangasmaa (eri mieltä), Halmelinna (eri mieltä), Määttä, Kivimäki (eri mieltä), Lundström (eri mieltä), Teir, Hagman (eri mieltä), Mansner (eri mieltä), Matti Kuusimäki (eri mieltä), Raija Kuusimäki, Korkalainen (eri mieltä), Auerma, Silvennoinen (eri mieltä), Ryynänen ja Varila (eri mieltä), apujäsen sihteeri Raija Liljenfeldt (eri mieltä) sekä apujäsenet, viskaalit Risku ja Jorma Latvala.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Apujäsen, sihteeri Raija Liljenfeldt: Rikoslain 2 luvun 5 §:n 3 momentin (29.8.1986/650) mukaan, jos samalla kertaa on muunnettavana kaksi tai useampia sakkoja, niistä määrätään vain yksi muuntorangaistus. Rikoslain 7 luvun 8 a §:n 1 momentissa (17.1.1969/28) oli säädetty, että jos sen jälkeen, kun sakotetulle on sakon sijasta määrätty muuntorangaistus, tulee muunnettavaksi toinen sakko, joka on tuomittu hänen ennen tämän muuntorangaistuksen määräämistä tekemästään rikoksesta, on niiden sakkojen sijasta määrättävä yhteinen muuntorangaistus niin kuin ne olisi saatettu muunnettaviksi samalla kertaa, ja näin määrätystä muuntorangaistuksesta on vähennettävä, mitä aikaisemmasta muuntorangaistuksesta ehkä on pantu täytäntöön.
Tässä kumotussa säännöksessä ilmaisulla "samalla kertaa" ymmärrettiin oikeuskäytännössä vakiintuneesti alioikeudessa samalla kertaa muunnettaviksi tulevia sakkoja. Hallituksen esityksestä sakon muuntorangaistusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (esitys n:o 153/1985) tai muista lain esitöistä ei ilmene, että ilmaisulle olisi haluttu antaa kumotun säännöksen tilalle tulleessa uudessa rikoslain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa eri merkitys. Hallituksen esityksestä ilmenee, että keskeisin tavoite sakon muuntorangaistusmenettelyn muuttamisessa on ollut menettelyn yksinkertaistaminen. Katson, että ilmaisun "samalla kertaa" tulkitseminen mainitulla vakiintuneella tavalla vastaa säännöksellä tavoiteltua menettelyn yksinkertaisuutta.
A:lle tuomitut sakot eivät siten ole hovioikeudessa rikoslain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla samalla kertaa muunnettavina.
Katson, ettei ole syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöksiä.
Hovioikeudenneuvokset Korkalainen, Lundström, Kivimäki, Halmelinna, Lohivesi ja Eklund ilmoittivat kukin vuorollaan olevansa samaa mieltä kuin apujäsen, sihteeri Raija Liljendeldt.
Hovioikeudenneuvos Varila: Hallituksen esityksestä sakon muuntorangaistusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (n:o 153/1985) ilmenee lain tarkoituksena olevan, että samalta henkilöltä perimättä olevat sakot muunnetaan mahdollisuuksien mukaan samalla kertaa vankeudeksi. Näin muuntaminen voisi tapahtua sakotetulle mahdollisimman edullisesti.
3.7.1989 julistetun päätöksen asiakirjat ovat saapuneet syyttäjänvirastoon 5.6.1989. A on ollut henkilökohtaisesti paikalla raastuvanoikeudessa 19.6.1989 muuntorangaistusta käsiteltäessä.
Ottaen huomioon rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 luvun 8 §:n 3 momentin haasteaikaa koskevan säännöksen virallinen syyttäjä olisi voinut saattaa asiat samalla kertaa raastuvanoikeuden käsiteltäviksi.
Katson, ettei muuntorangaistus saa muodostua tässä tapauksessa selostetusta syystä A:lle ankarammaksi kuin siinä tapauksessa, että kaikki nyt kysymyksessä olevat sakot olisi samalla kertaa muunnettu vankeudeksi. Näillä perusteilla olen hovioikeuden ratkaisun tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.
Hovioikeudenneuvokset Silvennoinen, Matti Kuusimäki, Mansner, Hagman ja Kangasmaa ilmoittivat kukin vuorollaan olevansa samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Varila.
HE n:o 153/1985 s. 8-9 ja 12-14
Esittelijä: Sirkka Jäntti
Korkeimman oikeuden ratkaisu (LVT:3)
KKO:1991:34, A:13.3.1991, D:R-90/156, T:845
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.3.1991
Perustelut
Hallituksen esityksestä sakon muuntorangaistusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE nro 153/1985) tai muista lain esitöistä ei ilmene, tarkoitetaanko rikoslain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa ilmaisulla "samalla kertaa" vain alioikeudessa samalla kertaa muunnettaviksi tulevia sakkoja vai myös hovioikeudessa samalla kertaa muunnettavina olevia sakkoja. Hovioikeuden omaksuma tulkina on kuitenkin perusteltu, koska se johtaa syytetylle edullisempaan tulokseen.
Näillä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.