8.5.1980

A ja hänen vaimonsa B olivat 27.3.1968 päivätyllä yhtiösopimuksella perustaneet kommandiittiyhtiön, jonka henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä oli B ja äänettömänä yhtiömiehenä A. A:n panokselle oli yhtiösopimuksen mukaan maksettava vuotuisesta voitosta osinkoa aina 20 prosenttiin saakka.
Yhtiömiesten kesken tehtävät oli käytännössä jaettu siten, että A toimi yhtiön prokuristina ja toimitusjohtajana sekä huolehti yhtiön kaikista maksuista ja ilmoituksista ja B ostoista ja myynnistä. Yhtiösopimuksen mukaan B sai sovitun palkan yhtiön asioiden hoitamisesta ja A:n osallistuessa liikkeen hoitamiseen maksettiin siitä hänelle sovittu korvaus.

A:n vaadittua yhtiön 30.9.1976 alkaneessa konkurssissa valvomansa ja lääninveroviraston riitauttaman työpalkkasaatavansa vahvistamista HO hylkäsi sanotun vaatimuksen, koska yhtiön menestymisen oli edellytetty ratkaisevasti riippuvan kummankin puolison toiminnasta ja A:lla oli ollut oikeus saada olennainen osa yhtiön liikevoitosta, ja A:n tuota tarkoitusta varten tekemä työ oli tapahtunut hänen omaan lukuunsa eikä hänelle, kun yhtiösopimuksessa mainitusta korvauksesta siihen nähden, että A oli viimeksi nostanut palkkaa yhtiöstä vuonna 1972 ja puolisot olivat eläneet yhtiöstä yksityistileille siirtämillään varoilla, katsottava luovutun, ollut tuleva muuta korvausta yhtiön hyväksi tekemästään työstä.

Ks. KKO:n tuomio n:o 177, A:4.4.1979.

Lainvoimainen