29.6.1977

A on B:tä ja C:tä vastaan Helsingin AO:ssa ajamassaan kanteessa kertonut, että hän oli 18.9.1976 vuokrannut B:lle ja C:lle omistamansa asuinhuoneiston muun muassa ehdoin, että vuokrasuhde tuli päättymään 1.1.1980. Sopimus oli kuitenkin siihen nähden, että 8.1.1896 syntynyt A korkeasta iästään sekä sairaudesta johtuvan näön, kuulon ja muistin heikkenemisen vuoksi ei ollut ymmärtänyt sopimuksen merkitystä ja sisältöä, tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen B:n ja C:n oli kunnianvastaista ja arvotontsa vedota sopimukseen. Sopimus oli myös kohtuuton A:ta kohtaan, koska hän välttämättömästi tarvitsi huoneiston asunnokseen sen vuoksi, ettei hän korkean ikänsä ja sairaalloisuutensa vuoksi voinut asua alivuokralaisena nykyisessä asunnossaan perheessä, jossa oli pieniä lapsia.
Tämän vuoksi A on vaatinut ensisijaisesti, että vuokrasopimus julistettaisiin pätemättömäksi ja toissijaisesti, että vuokrasuhteen todettaisiin irtisanomisen vuoksi lakanneen 1.3.1977.

AO on tuomiossaan 25.1.1977 hylännyt kanteen, koska oli jäänyt näyttämättä, että vuokrasopimus olisi tehty sellaisissa olosuhteissa, että sitä olisi pidettävä pätemättömänä.

A haki muutosta.

HO: Asiassa on selvitetty, että A ei sopeudu eikä viihdy yhden huoneen alivuokralaishuoneessaan perheessä, jossa on 4 alle 10-vuotiasta lasta. Asuminen on lääkärintodistuksen mukaan vaaraksi A:n terveydelle ja lääkärin mukaan A välttämättä tarvitsee asunnon, jossa hän voi olla omassa rauhassaan. Tämän vuoksi ja kun vuokrasopimuksen irtisanomispäivää koskevaa ehtoa oli pidettävä kohtuuttomana A:ta kohtaan, HO HVL 48 §:n nojalla sovitteli vuokrasopimusta siten, että irtisanomispäivä oli tuomion antamispäivästä lukien kunkin kalenterikuukauden viimeinen päivä.

Läsnä: Seppälä - Iirola - Kuhlefelt - Wiias - Pohjola

Eri mieltä olevat jäsenet Pohjola ja Kuhlefelt katsoivat, ettei ollut syytä muuttaa AO:n tuomiota muulla tavoin kuin että toissijaisesti esitetty vaatimus vuokrasuhteen lakkaamisen toteamisesta oli hylättävä ennenaikaisena.

ES.