12.3.1975

Säätiö A on Helsingin AO:ssa kertonut, että se oli vuokrannut B:lle opiskelija-asuntolasta 16,5 m ² suuruisen kalustetun yhden hengen huoneen 194 mk kuukausivuokrasta, mihin sisältyi korvaus sähkön käytöstä, huonepuhelimen perusmaksut, huoneen siivous kerran viikossa, sekä kerroskeittiön ja asuntolan saunan käyttöoikeus. Koska vuokraan sisältyvistä palveluista huonepuhelimesta ja huoneen siivouksesta aiheutuneet työvoimaym.
kustannukset olivat tuntuvasti kohonneet ja kun valtioneuvoston yleisohjeiden mukaiset korotukset eivät riittäneet peittämään noita kustannuksia, säätiön talouteen oli syntynyt jatkuvaa alijäämäisyyttä. A on sen vuoksi vaatinut, että vuokrasopimuksen ehtoja vuokraan kuuluvien palvelujen osalta soviteltaisiin siten, että vuokran määrään 194 markkaan ei enää sisältyisi huonepuhelinta ja huoneen siivousta. Sen varalta ettei vaatimusta hyväksyttäisi A, joka oli syyskuussa 1974 ilmoittanut B:lle korottavansa huoneen vuokran mikäli siihen edelleen sisältyisivät sanotut palvelut, 274 markkaan kuukaudessa, on vaatinut korotetun vuokran vahvistamista.

AO on tuomiossaan 24.10.1974 lausunut, että vuokraan sisältyvistä palveluista huonepuhelimesta ja huoneen siivouksesta aiheutuneet kustannukset olivat nousseet vuokran 1.5.1974 tapahtuneen tarkistuksen jälkeen sekä että nuo kustannukset eivät sisältyneet valtioneuvoston päätöksiin perustuviin vuokrankorotuksiin.
Sen vuoksi ja koska vuokrasopimuksen ehtoja ei voitu yksipuolisesti muuttaa sopimuksen voimassaoloaikana AO on, hyläten vaatimukset muilta osin, HVL 49 §:n nojalla vahvistanut vuokran 216 markaksi kuukaudessa 1.2.1974 alkaen.

A haki muutosta.

HO: Ei muutosta.

Läsnä: af Hällström - Mäkelä - Leistén - Wiias - Pohjola

Eri mieltä oleva jäsen Wiias: Huomioon ottaen valtioneuvoston antaman taso-ohjeen sekä asuntoon liittyvät tyyppiasunnosta poikkeavat erikoisedut vahvistan asunnon vuokraksi vaaditut 274 mk kuukaudessa.

Jäsen Leistén: Koska vuokrasopimukseen sisällytettyjen huonesiivouksen ja huonepuhelimen, joita HVL:n säännösten ei voida katsoa koskevan ja joiden osalta sopimus niin ollen on irtisanottava erikseen, kustannusten nousu ei ole sellainen seikka, jonka perusteella huoneesta ja mainituista etuuksista maksettavaa yleiskorvausta voitaisiin korottaa, katson, ettei ole syytä muuttaa AO:n tuomiota, joka siis, kun B on siihen tyytynyt, jää pysyväksi.

A pyysi KKO:lta muutoksenhakulupaa.

KKO 1.3.1978 päätös n:o 2172, myöntäen muutoksenhakuluvan käsitteli jutun; ja koska oli katsottava etteivät HO:n tuomiosta ilmenevät huonepuhelimen käyttöoikeus ja vuokranantajan kustantama huoneen siivous olleet HVL:n 24 §:n 2 mom:ssa tarkoitettuja etuja ja ettei niistä maksettava korvaus siten ollut HVL 49 §:n säännösten nojalla tuomioistuimen vahvistettavissa, eikä AO:n näin ollen olisi pitänyt, kuten oli tapahtunut, sisällyttää tuota korvausta vuokrana vahvistamaansa rahamäärään, KKO, kun se ei voinut ottaa juttua enemmälti välittömästi tutkittavakseen, palautti jutun AO:teen.

Läsnä: Kuhlefelt - Elfving - Saarni-Rytkolä- Grönqvist - Hämäläinen

Eri mieltä olevat jäsenet Grönqvist ja Saarni-Rytkölä lausuivat: Koska A:n oli katsottava sanoneen irti sen ja B:n välisen, asianosaisten tekemään vuokrasopimukseen sisällytetyn sopimuksen huonepuhelimen käyttöoikeudesta ja huoneen siivouksesta säätiön kustannuksella, mihin toimenpiteeseen säätiö, koska HVL:ssä säännelty vuokralaisen irtisanomissuoja ei koske sanotunlaisia etuuksia, on ollut oikeutettukin, ja säätiön kanteen on katsottava sisältävän vaatimuksen B:lle vuokratun huoneen vuokran korottamisesta niin, että B:n säätiölle tuosta huoneesta ilman mainittuja etuuksiakin suoritettava kuukausivuokra pysyisi markkamääräisesti entisenä, mistä toimivaltaansa kuuluvasta asiasta AO:n olisi tullut antaa ratkaisunsa, mutta AO on säätiön B:lle tiedoksiantaman lisähaasteen perusteella esittämän vaihtoehtoisen vaatimuksen johdosta vahvistanut B:n säätiölle huoneesta mainittuine etuuksineen kuukausittain suoritettavan korvauksen ja siten vuokrana vahvistamaansa rahamäärään sisällyttänyt korvausta myös mainituista, huoneenvuokrasuhteeseen kuulumattomista etuuksista, vaikka korvauksen vahvistaminen noista etuuksista ei kuulunut AO:n toimivaltaan, eri mieltä olevat jäsenet päätyivät KKO:n päätöslauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Komm: Ari Saarnilehto, Defensor Legis 1978 (oikeustapausosasto) s. 49-52.

ES.