31.12.1999

X on vaatinut, että hänen oikeutensa sairauslomaan ja sairausloma-ajan palkkaan vahvistetaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti ja että hänelle maksetaan takautuvasti maksamatta jäänyt palkka yhteensä 18 029,95 markkaa laillisine korkoineen.

Päätöksen antaminen vaatimukseen edellyttää sen ratkaisemista, mikä on virkaehtosopimuksen asianomaisen kohdan oikea tulkinta.

Kaupunginhallitus oli jättänyt vaatimuksen tutkimatta ja lääninoikeus hylännyt E:n kaupunginhallituksen päätöksestä tekemän valituksen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan X ei ole minkään neuvotteluoikeuden omaavan viranhaltijayhdistyksen jäsen. Työtuomioistuin on jättänyt vastaavanlaisia vaatimuksia sisältävän kanteen tutkittavaksi ottamatta tuomiollaan 19.2.1996.

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 1 momentissa on tyhjentävästi rajattu kanteennostamisvalta virkasopimuksen osallisiin ja, tietyin edellytyksin, sopimuksiin sidottuihin. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 26 §:n viranhaltijaan kohdistuva muutoksenhakukielto koskee tilanteita, joissa hänellä tai viranhaltijayhdistyksellä on oikeus panna asia vireille työtuomioistuimessa. Viranhaltijayhdistyksellä on aina tämä mahdollisuus, mutta järjestäytymättömällä tai neuvotteluoikeuden omaavaan viranhaltijayhdistykseen kuulumattomalla viranhaltijalla ei ole mahdollisuutta velvoittaa virkaehtosopimukseen osallisena sidottua yhdistystä nostamaan kannetta puolestaan. Viimeksi mainitun lainkohdan perustelujen (HE 13/1970 vp s. 10) mukaan ei ollut asianmukaista, että samassa asiassa olisi käytettävissä kaksi erilaista oikaisukeinoa. Säännöksellä oli tarkoitus sulkea pois mahdollisuus valittaa 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisessa asiassa annetusta päätöksestä, jos viranhaltijayhdistyksellä tai virkamiehellä olisi oikeus panna asiaa koskeva kanne vireille työtuomioistuimessa.

Edellä mainituilla perusteilla kunnallisen virkaehtosopimuslain 26 § ei estä viranhaltijaa hallintolainkäytön järjestyksessä vaatimasta palvelusuhteesta johtuvaa taloudellista etua sellaisena kuin se on hänelle suoritettava, vaikka vaatimuksen ratkaiseminen edellyttää virkaehtosopimuksen tulkintaa, jos viranhaltija ei työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n vuoksi voi saattaa asiaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tällöin virkamiehellä tulee, hallitusmuodon 16 §:n 1 momentti huomioon ottaen, olla oikeus saada mainitunlainen asiansa käsiteltäväksi viime kädessä hallintotuomioistuimessa.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin (586/1996) mukaan julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee lääninoikeus. Lääninoikeuden olisi siten tullut käsitellä asia hallintoriita-asiana. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti Uudenmaan lääninoikeuden päätöksen ja siirsi, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 69 §:n (433/1999) ja hallinto-oikeuslain (430/1999) säännökset, asian Helsingin hallinto-oikeudelle hallintoriita-asiana käsiteltäväksi.

Äänestys 6-4.