31.12.1999

A Oy harjoitti Internetissä vähittäismyyntikauppaa. Yhtiö haki lääninhallitukselta lupaa yksinomaan käymisteitse valmistettujen enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyyntiin. Yhtiön vähittäismyyntilupahakemuksen mukaan asiakkaat tilaavat Internetin avulla tuotteet. Ostoksen voi tehdä vain rekisteröitymällä asiakkaaksi ja syöttämällä oman käyttäjätunnuksen ja salasanan. Net keräilee tavarat B:n noutotukkuliikkeestä, pakkaa ja kuljettaa ne asiakkaalle joko kotiin tai työpaikalle. Netillä ei siis ole omaa varastoa, vaan toiminta tapahtuu tukkuliikkeen ohessa olevista varastotiloista käsin. Itse keräily tapahtuu tukkuliikkeen tiloissa. Yhtiön hakemuksen mukaan Netillä ei myöskään ole omaa myymälää, mistä tuotteet voisi noutaa, vaan kaikki tilaukset toimitetaan asiakkaalle kuljetettuna. Lääninhallitus hylkäsi yhtiön hakemuksen.

Voimassa olevan alkoholilain (1143/1994) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholilain 2 §:n 1 momentin mukaan alkoholilaki koskee alkoholipitoisia aineita, niiden valmistusta, maahantuontia, maastavientiä, myyntiä ja muuta luovutusta, käyttöä, halussapitoa ja kuljetusta sekä alkoholijuomien mainontaa.

Alkoholilain 14 §:n 1 momentin mukaan käymisteitse valmistetun enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntiä saa alkoholiyhtiön lisäksi harjoittaa se, jolle lääninhallitus on myöntänyt tätä koskevan vähittäismyyntiluvan. Keskioluen saatavuutta siis väljennettiin verrattuna aikaisempaan keskioluesta annettuun lakiin, jossa sen vähittäismyynti oli rajattu elintarvikekauppoihin. Sanotun pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain lääninhallituksen hyväksymässä myyntipaikassa, joka paikan sijainnin ja myyntitilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen ja jossa myynti on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen. Alkoholiasetuksen 12 §:n 4 momentin mukaan luvan myöntävän viranomaisen tulee vähittäismyyntiluvan myöntäessään samalla päättää myymälähuoneiston hyväksymisestä. Alkoholilain 40 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä anniskelutilojen, 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun alkoholijuoman myyntitilojen sekä anniskelu- ja myyntitoiminnan asianmukaisuudesta.

Alkoholilain 13 §:n 2 momentin mukaan alkoholiyhtiö saa harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä alkoholijuomamyymälässä, joka sijainniltaan on asianmukainen ja jossa valvonta voidaan järjestää tehokkaasti. Saman pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, alkoholiyhtiö voi harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Sanottu säännös ja sen nojalla annettu asetus (680/1996) alkoholijuomien vähittäismyynnistä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle koskee ainoastaan alkoholiyhtiön oikeutta harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 32/1994) hallituksen esityksestä alkoholilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi on pidetty alkoholijuomien lähettämismahdollisuutta tärkeänä, koska vähintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynti jää alkoholiyhtiön yksinoikeudeksi koska kunta voi antaa alkoholilain 12 §:n nojalla yleiskiellon alkoholijuomien vähittäismyynnin harjoittamisesta kunnassa. Lähettämismahdollisuutta korostettiin erityisesti harvaan asuttujen alueiden tarpeiden vuoksi. Muun kuin alkoholiyhtiön harjoittamaa vähittäismyyntiä koskee lain 14 §, joka ei sisällä kumotun keskioluesta annetun lain 21 §:ää vastaavaa säännöstä keskioluen lähettämisestä tilaajalle tai ostajalle. Alkoholilain alkoholijuoman hallussapitoa ja kuljetusta koskevasta 34 §:stä on tehtävissä se johtopäätös, että alkoholijuoman kuljettajan on oltava täysi-ikäinen, mutta pykälä ei sääntele puheena olevan kaltaista vähittäismyyntiluvan haltijan toimesta tapahtuvaa alkoholijuomien kuljettamista asiakkaalle.

Alkoholilaissa vähittäismyynnin harjoittamisen lähtökohtana on se, että alkoholijuoma luovutetaan ostajalle myyntipaikassa, jossa myös tehokas valvonta on mahdollinen. Ainoastaan alkoholiyhtiölle on alkoholilain 13 §:n 3 momentissa nimenomaisesti säädetty mahdollisuus harjoittaa vähittäismyyntiä lähettämällä alkoholijuomia tilaajalle tai ostajalle. Alkoholilaissa ei sen sijaan säännellä vähittäismyyntiluvan haltijan toimesta tapahtuvaa keskioluen kuljettamista asiakkaalle tämän tilauksesta.

Vaikka A Oy oli myöhemmin ilmoittanut, että yhtiöllä on B:n noutotukkuliikkeen tiloissa toimisto, jossa asiakas halutessaan voi myös tehdä tilauksensa, Internet-kauppa perustuu nimenomaan siihen, että asiakas voi tehdä tilauksensa verkossa ja tilatut tavarat kuljetetaan maksua vastaan asiakkaan ilmoittamaan paikkaan. Tätä oli myös yhtiön vähittäismyyntilupahakemus koskenut. Yhtiön ilmoituksen mukaan kuljetusliikkeen kuljettaja päättää lopullisesti myymisestä.

Vähittäismyyntiluvan haltijalle on säädetty velvollisuus valvoa keskioluen myyntiä. Alkoholilain 16 §:n mukaan lääninhallituksen hyväksymässä myyntipaikassa ei saa myydä mietoa alkoholijuomaa alle kahdeksantoista vuotiaalle henkilölle eikä häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle henkilölle tai jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä tai sen luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen (1344/1994) 17 §:n 2 momentin mukaan vähittäismyyntipaikassa tulee olla läsnä 18 vuotta täyttänyt henkilö vastaamassa vähittäismyynnin laillisuudesta. Alkoholilain 15 §:ssä on säädetty niistä seuraamuksista, joita luvan myöntävä viranomainen voi määrätä, jos myyntipaikassa on rikottu alkoholilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka jos myyntipaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole edellä mainitussa mietinnössään pitänyt hyväksyttävänä sellaista järjestelyä, jossa myyjän mahdollisuudet valvontaan ovat heikot. Internet-kaupassa, toisin kuin perinteisessä päivittäistavarakaupassa, sääntönä nimenomaan on, että tilatut tavarat myyntipaikassa tapahtuvan luovuttamisen sijasta kuljetetaan asiakkaan ilmoittamaan paikkaan. Alkoholijuoman kuljettaminen nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tapahtuisi Internetin välityksellä tehdyn tilauksen perusteella ja alkoholijuoman luovutus tapahtuisi myyntipaikan ulkopuolella asiakkaan ilmoittamassa paikassa. Myyjällä ei näin meneteltäessä ole edellytyksiä tarkistaa myyntiin ja juomien luovuttamiseen liittyviä tietoja ja valvonta jäisi siten vain juoman kuljettajalle. Näissä oloissa alkoholilain 14 §:n edellyttämä tehokas valvonta ei voi tapahtua siten kuin pykälän 4 momentissa tarkoitetaan. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi, että lääninhallitus on voinut hylätä A Oy:n vähittäismyyntilupaa koskevan hakemuksen. Lääninhallituksen valituksenalainen päätös ei siten ole lainvastainen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n valituksen.