KHO:1990-A-125
- Ämnesord
- Yhdistys, Yhdistyksen nimenkirjoittaja, Yhdistysrekisteri, Ulkomaalainen, Kansainvälinen yleissopimus, Valitusoikeus
- År för fallet
- 1990
- Meddelats
- Diarienummer
- 5522/1/88
- Liggare
- 769
Oikeusministeriö oli päätöksellään hylännyt yhdistyksen nimenkirjoittajien muutosta koskevan ilmoituksen yhdistysrekisteriin, koska toiseksi nimenkirjoittajaksi ilmoitettu yhdistyksen hallitukseen kuuluva varapuheenjohtaja ei ollut Suomen kansalainen eikä yhdistyksellä ollut yhdistyksistä 4.1.1919 annetun lain 4 §:n 1 momentissa ja 17 §:n 1 momentissa edellytettyä maan hallituksen lupaa. Suomi oli ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/76). 23.6.1975 annetun lain (107/76) mukaan sanottuun yleissopimukseen liittyvät lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset olivat voimassa niin kuin niistä oli sovittu. Yleissopimuksen ja siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta annetun asetuksen (108/76) mukaan yleissopimus ja pöytäkirja olivat tulleet voimaan niin kuin niistä oli sovittu. Yleissopimuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella oli oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, eikä tämän oikeuden käyttämiselle saanut asettaa muita rajoituksia kuin saman artiklan 2 kohdassa mainitut.
Yleissopimuksessa ei määrätty niistä menetelmistä, joilla sopimuksen mukainen yhdistymisvapaus toteutettiin. Yhdistyksistä annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalainen ei saanut olla jäsenenä yhdistyksen hallituksessa, ellei yhdistys ollut saanut saman lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa. Kun yhdistyksellä oli ollut tilaisuus hakea tällaista lupaa ja lupahakemusta ratkaistaessa oli ollut otettava huomioon yleissopimuksen määräykset yhdistymisvapaudesta, eivät yleissopimuksen määräykset yhdistymisvapaudesta antaneet yhdistykselle, sen hallituksen puheenjohtajalle tai yhdistyksen nimenkirjoittajaksi valitulle ulkomaalaiselle oikeutta vaatia ulkomaalaisen merkitsemistä yhdistyksen nimenkirjoittajana yhdistysrekisteriin ilman että yhdistys oli saanut lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan. Oikeusministeriö oli yhdistyksistä annetun lain edellä mainittujen säännösten nojalla voinut hylätä yhdistyksen nimenkirjoittajan muutosta koskevan kysymyksessä olevan ilmoituksen. Yhdistyksen hallituksen jäsenellä ei ollut oikeutta hakea muutosta oikeusministeriössä hylkäyspäätökseen. Nimenkirjoittajaksi ilmoitetulla oli valitusoikeus.
YhdistysL 65 § 1 mom (503/89)