16.9.2011

Tonttien A ja B omistajat olivat rakennuslautakunnalle lähettämässään kirjelmässä vaatineet, että naapuritontin C sadevesiviemäröinti toteutetaan vuonna 2000 vahvistetun suunnitelman mukaan ja myöhemmin hyväksytty vesi- ja viemärisuunnitelma, jonka mukaan naapurin sadevesiviemäröinti tapahtuu hakijoiden omistamalla kiinteistöllä sijaitsevien putkien ja kaivon kautta, kumotaan. A ja B eivät naapureina olleet antaneet suostumustaan käyttää tonteillaan sijainnutta sadevesiputkea ja sadevesikaivoa tontin C sadevesien johtamiseen.

Rakennuslautakunta oli hylännyt vaatimuksen viitaten maankäyttö- ja rakennuslain 161 ja 162 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 81 §:n johtojen sijoittamista koskevaan sääntelyyn.

Hallinto-oikeus kumosi rakennuslautakunnan päätöksen ja siirsi asian kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi katsoen, että hakemuksessa ei ollut ollut kysymys rakennuslautakunnan toimivaltaan kuuluvasta johtojen sijoittamista koskevasta asiasta eikä maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ssä tarkoitetusta velvollisuudesta sallia sijoittaa toista kiinteistöä palveleva johto toisen omistamalle maalle. Sen sijaan kysymys saattoi olla vesilain 6 luvussa säädetystä oikeudesta ojittamiseen ja erityisesti saman luvun 9 §:ssä mainitusta oikeudesta johtaa maan kuivattamisesta aiheutunut vesi toiselle kuuluvaan putkiojaan.

Vesilaitoksen hyväksymällä tosiasiallista tilaa vastaavalla viemärisuunnitelmalla ei ollut perustettu eikä ole voitukaan perustaa oikeutta johtaa sadevesiä toisen maalla sijaitsevaan sadevesiviemäriin. Sikäli kun sadevesiä oli johdettu toisen putkiojaan ilman omistajan lupaa tai muuta oikeuttamisperustetta, asiaa ei voitu ratkaista maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Asia voitiin saattaa vesilain 21 luvussa tarkoitettuna valvonta-asiana kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tutkittavaksi.

Korkein hallinto-oikeus lausui, ettei johdon sijoittamisesta tontin A alueelle ollut määrätty maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla eikä sijoittamiseen ollut muunkaan lainsäädännön tai suostumuksen nojalla perustettu rasitetta tai muuta oikeutta. Rakennuslautakunnan päätöstä, joka oli annettu tonttien A ja B omistajien vireillepanon johdosta, ei myöskään ollut pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 161 tai 162 §:ssä tarkoitettuna päätöksenä. Vesihuoltolaitoksen hyväksymä suunnitelma ei muodostanut oikeusperustetta liittää tontin putkistoa toisen tontin alueella olevaan sadevesiviemäriin. Päätöksessä lausuttiin myös, että oikeus johtaa kuivatusvettä veden johtamiseen käytettävään, toiselle kuuluvaan putkijohtoon voidaan ilman johdon omistajan suostumusta perustaa vain vesilain 6 luvun 9 §:n perusteella. Kuivatusvedeksi luetaan vesilain säännöksiä sovellettaessa myös sadevesi ja muu hulevesi.

Asiassa oli kysymys ensisijaisesti ollut siitä, onko tontin C omistajalla ollut oikeus liittää oma sadevesiviemärinsä tontin A alueella olevaan putkijohtoon. Rakennuslautakunnassa vireille pantu asia kuului tämän vuoksi oikeudelliselta luonteeltaan vesilain soveltamisalaan. Asia oli ratkaistavissa vesilain 6 luvun 9 ja 12 §:n sekä 20 luvun 2 §:n ja 7 §:n mukaan. Toimivaltainen viranomainen asiassa oli kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka voi ojitusta koskevana asiana samalla myös päättää vesilain 6 luvun 4 §:n perusteella sadevesiviemärin sijoittamisesta toisen kiinteistölle ja siellä myös muuhun paikkaan. Tontin C omistaja voi myös panna erikseen rakennuslautakunnassa vireille maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaisen asian johdon sijoittamisesta toisen alueelle. Tällaisen asian yhteydessä ei kuitenkaan voida päättää oikeudesta liittää sadevesien johtamiseen käytettävä putkijohto toisen omistamaan sadevesiviemäriin. Merkitystä asian ratkaisun kannalta ei ollut sillä, sijaitsevatko kiinteistöt asemakaava-alueella.

Näillä perusteilla hallinto-oikeus oli menetellyt oikein siirtäessään asian kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Sovelletut lainkohdat

Vesilaki (264/1961) 6 luku 4 ja 9, 12 § 1 ja 2 momentti ja 35 § 1 momentti sekä 20 luku 2 ja 7 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 161 §