3.10.1997

Vahvistamattoman yleiskaavan haitallisia pintavalumia estävän suojavyöhykkeen aluevaraukseen (EW) liittyvän yleiskaavamääräyksen mukaan alueella ei saanut käyttää lannoitteita, kasvinsuojeluaineita taikka muita samanlaisia vesistölle haitallisia aineita. Maa- ja metsätalousalueen, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja, aluevarauksen (MU-1) yleiskaavamääräyksen mukaan yli yhden hehtaarin suuruinen avohakkuu sekä louhimis-, kaivuu- ja täyttämistyö olivat luvanvaraisia ja alueelle sai rakentaa vain maataloutta palvelevia tuotanto-, varasto- tai muita samanlaisia rakennuksia. Lisäksi rakentaminen tuli sijoittaa olemassa oleviin tilakeskuksiin sopeuttamalla rakentamistapa olemassa olevaan rakennuskantaan. Maisemanhoitoalueen (VE) yleiskaavamääräyksen mukaan alueella tuli säilyttää kulttuurimaisemalle luonteenomaiset piirteet; avoimien maisematilojen reunavyöhykkeet tuli kehittää monilajisiksi ja -kerroksisiksi kasvustoiksi; avohakkuita reunavyöhykkeessä tuli välttää. Lähiniityn (VN) aluevarauksen kaavamääräyksen mukaan alueen avoin perusluonne tuli säilyttää hoitamalla pohjakasvillisuus niittymäisenä.

Maanomistajan oikeutta puiden kaatamiseen ja muuhun sellaiseen toimintaan voitiin rajoittaa vain vahvistettuun yleiskaavaan otetuilla rakennuslain 135 §:n nojalla annetuilla yleiskaavamääräyksillä, puiden kaataminen voitiin rakennuslain 124 a §:n mukaan saattaa luvanvaraiseksi vahvistettuun yleiskaavan otetulla rakennuslain 31 §:ssä tarkoitetulla erityisellä määräyksellä ja uudisrakentamista rajoittavia ehdottomia määräyksiä voitiin vahvistettuun yleiskaavaan ottaa vain rakennuslain 31 §:n 1 momentin nojalla. Siksi ei valtuuston päätöksen vaikka jäävään yleiskaavaan otetuilla yleiskaavamääräyksillä ollut voitu määrätä puiden kaatamista luvanvaraiseksi, kieltää lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä, rajoittaa uudisrakentamista taikka velvoittaa maanomistajaa alueiden kehittämiseen ja niiden maisemapiirteiden säilyttämiseen. EW, VE, MU-1, VN ja aluevarauksiin liittyvät yleiskaavamääräykset olivat lainvastaisia.

VN ja VE aluevarausten merkinnän selityksestä, kaavamääräyksistä taikka kaavaselostuksesta ei käynyt ilmi, miten merkinnät oli tarkoitettu ohjaamaan alemmanasteista kaavoitusta. Kun myöskään SMp rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä (386/59) ei tuntenut merkintöjä, ei kaavasta käynyt riittävästi ilmi, miten yleiskaavan VE ja VN aluevaraukset oli tarkoitettu otettavaksi huomioon yksityiskohtaisemmassa maankäytön suunnittelussa.

Yleiskaavan hyväksymispäätös kumottiin edellä mainittujen lainvastaisuuksien vuoksi kokonaisuudessaan.

RakennusL 28 § RakennusL 30 §RakennusL 31 §RakennusL 124 a §RakennusL 135 §

Larma-Hallberg-Jatkola-Wirilander: Rakennuslaki ja -asetus (Jyväskylä 1992) s. 148. S

M:n kaavoitusopas 2/1980 s. 11