KKO:1981-II-173
- Ämnesord
- Törkeä rattijuopumus, Ehdollinen rangaistus
- År för fallet
- 1981
- Meddelats
- Diarienummer
- R80/579
- Liggare
- 2267
- Föredragningsdag
A oli syyllistynyt yksin teoin tehtyihin törkeään rattijuopumukseen, törkeään varomattomuuteen liikenteessä ja törkeään kuolemantuottamukseen. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämisen oli tällaisessa tapauksessa yleensä katsottava vaativan rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Rangaistuksen määrääminen ehdolliseksi olisi edellyttänyt, että jutussa olisi ilmennyt siihen erittäin painavia syitä.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän sekä Sulo, Impi ja Jari B:n asianomistajina ajamasta syytteestä Jyväskylän KO p. 27.12.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 14.12.1977 Jyväskylän kaupungissa kaduilla ja teillä kuljettanut oy X:n omistamaa, hallinnassaan ollutta henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut ainakin 1,93 promillea. Kuljettaessaan tällöin mainittua henkilöautoa Lohikoskentietä Kankaantien suunnasta Lohikoskentien ja Vapaaherrantien risteyksen suuntaan A oli laiminlyönyt käyttää olosuhteisiin katsoen riittävän alhaista ajonopeutta seurauksin, ettei hän ollut pystynyt hallitsemaan ajoneuvoaan, vaan oli sen oikea etukulma törmännyt Lohikoskentien oikeata laitaa samaan suuntaan polkupyörällä ajaneeseen Jorma B:hen, joka oli Sulo ja Impi B:n poika sekä Jari B:n veli. Jorma B oli kulkeutunut auton mukana yli 30 metriä ja paiskautunut sitten ojaan. Sairaalaan vietynä hän oli samana päivänä kuollut saamiinsa vammoihin. Tämän vuoksi ja kun A:n oli katsottava todistajain kertomuksista sekä vauriojäljistä ilmenevä auton nopeus huomioon ottaen osoittaneen ilmeistä välinpitämättömyyttä toisten henkilöiden turvallisuutta ja omaisuutta kohtaan, RO oli tieliikenneasetuksen 15 §:n 2 momentin, tieliikennelain 6 §:n 2 momentin sekä rikoslain 21 luvun 9 §:n , 23 luvun 2 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä varomattomuudesta liikenteessä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä määrännyt A:n ajokieltoon 14.12.1982 saakka ja velvoittanut hänet suorittamaan asianomistajille ja valtiolle eräitä korvauksia.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi Sulo B ja hänen myötäpuolensa sekä A olivat saattaneet jutun, p. 8.4.1980 oli muuttanut RO:n päätöstä siten, että A:lle tuomittu rangaistus oli korotettu 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta sekä määrätty ehdolliseksi HO:n päätöksen antopäivästä alkavaksi ja 1.4.1982 päättyväksi määrätyin koetusajoin.
Pyytäen valituslupaa virallinen syyttäjä ja Sulo B myötäpuolineen hakivat muutosta HO:n päätökseen. Hakemuksessaan he vaativat A:lle määrätyn rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.
KKO myönsi hakijoille valitusluvan. A antoi häneltä hakemusten johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki jutun ja havaitsi, että A oli HO:n päätöksellä tuomittu yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä varomattomuudesta liikenteessä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati tällaisesta teosta yleensä ehdotonta vankeusrangaistusta. Se seikka, että A ei ollut aikaisemmin rangaistu, ei yksinään riittänyt muuttamaan tätä arviointia. Sen vuoksi ja kun jutussa ei muutoinkaan ollut ilmennyt sellaisia erittäin painavia vastasyitä, joiden perusteella rangaistus olisi määrättävä ehdolliseksi, KKO harkitsi oikeaksi siten muuttaa HO:n päätöstä, että HO:n tuomitsema rangaistus määrättiin pantavaksi täytäntöön.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Hämäläinen, Lehtonen ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ketola