11.12.2024

Aluehallintovirasto oli käsitellyt järven kunnostamista koskevan vesitalousasian vesilain 3 luvun 23 §:n nojalla lupamääräysten muuttamista koskevana asiana. Hankkeeseen liittyvä ympäristölupa-asia oli käsitelty luvanvaraisen toiminnan olennaista muuttamista koskevana asiana ympäristönsuojelulain 29 §:n nojalla. Aluehallintovirasto oli A Oyj:n hakemuksen osin hyläten tehnyt hankkeelle myönnettyyn lupaan useita lupamääräysten muutoksia, poistanut lupamääräyksiä ja antanut uusia lupamääräyksiä.

Vesilain 3 luvun 23 §:ssä tarkoitettua lupamääräysten muuttamisen merkityksen vähäisyyttä arvioitaessa muutosta on verrattava lainvoimaisiin lupamääräyksiin (KHO:2020:81). Lupamääräysten muutoksen on katsottava olevan merkitykseltään vähäistä suurempi ainakin silloin, jos muutos edellyttää luvan myöntämisen edellytysten uudelleenarviointia tilanteessa, jossa hanke muuttuu kokonaan tai osittain toiseksi. Vähäisempikään lupamääräysten muutos ei saa johtaa toisen oikeuden tai edun sanottavaa suurempaan loukkaukseen. Mikäli yksikin edellä mainituista säännöksen soveltamista rajoittavista ehdoista täyttyy, lupamääräysten muuttamista koskevaa vesilain 3 luvun 23 §:n säännöstä ei voida soveltaa.

Hakemukseen sisältyneet muutosehdotukset hankkeen toteuttamista koskevaan lainvoimaiseen lupaan sisälsivät muun muassa kokonaan uusien hankeosien sisällyttämisen lupaan. Osa hankesuunnitelman muutoksista olisivat erikseenkin toteutettuina vesitalouslupaa edellyttäviä. Lisäksi hakemus edellytti osittaista luopumista alkuperäisestä, hyväksytystä hankesuunnitelmasta, minkä merkitystä luvan myöntämisen edellytyksiin ei tässä tapauksessa voitu pitää vähäisenä. Haettujen muutosten perusteena hakemuksessa esitettiin useita alkuperäisen luvan myöntämisen jälkeen tehtyjä lisäselvityksiä, joilla voi olla merkitystä luvan myöntämisen edellytyksiin.

Hallinto-oikeus katsoi asian merkittävyys, laatu ja laajuus kokonaisuutena sekä lisäksi haettujen muutosten merkitys toisen oikeuteen ja etuun huomioon ottaen, ettei aluehallintoviraston olisi tullut käsitellä haettua vesitaloushankkeen muutosta vesilain 3 luvun 23 §:n mukaisena lupamääräysten muutoksena. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, ettei aluehallintoviraston olisi tullut hylätä luvanhaltijan hakemusta hankkeensa muuttamiseksi osittainkaan sillä perusteella, että asiaa ei näiltä osin ollut voitu käsitellä vähäisenä lupamääräysten muuttamisena.

Aluehallintovirasto oli lisäksi vesilain 3 luvun 8 §:n 3 momentin nojalla myöntänyt hyväksymiensä kunnostustoimenpiteiden toteuttamiselle kuuden vuoden määräajan päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta lukien. Aluehallintoviraston myöntämä määräajan pidennys olisi tarkoittanut rakennustyöhön ryhtymiselle asetetun määräajan pidentämistä toiseen kertaan eli kolmatta määräaikaa.

Alkuperäinen lupa kunnostushankkeen toteuttamiseksi oli myönnetty vanhan vesilain (264/1961) ja vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla. Nyt lupaan tehdyt laajat muutokset uuden vesilain ja uuden ympäristönsuojelulain nojalla oli tehty yksilöimättä sitä, miltä osin lupaan tehdyt muutokset oli tehty hankkeelle myönnettyyn vesitalouslupaan ja miltä osin ympäristölupaan. Tämän seurauksena lupaan sisältyvien oikeuksien ja velvoitteiden oikeusperusta oli jäänyt epäselväksi.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei aluehallintoviraston olisi tullut pidentää rakentamistoimenpiteille varattua määräaikaa toista kertaa (KHO:2010:16).

Hallinto-oikeus katsoi, että aluehallintoviraston olisi tullut käsitellä asia uutena lupa-asiana. Aluehallintoviraston lupapäätös kumottiin ja asia palautetiin aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään aluehallintoviraston edellytettiin lupahakemusten yhteiskäsittelyssä ympäristönsuojelulain 47 §:n perusteella huolehtivan, että hakemuksesta annettavat vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin perustuvat ratkaisut ja lupamääräykset ovat selkeästi eritellen yksilöity.

Vesilaki 3 luku 8 §, Vesilaki 3 luku 23 §, Ympäristönsuojelulaki 47 §

Lainvoimainen