14.12.2020

Kommunens miljövårdsmyndighet hade godkänt verksamhetsutövarens anmälan om utvidgning av verksamhet rörande djurstall och avvikelse från det minimiavstånd som avses i 2 § i statsrådets förordning om anmälningspliktiga djurstall (djurstallsförordningen). Efter utvidgningen skulle det komma att finnas plats för 210 tjurar med en ålder av 12 - 24 månader, 230 tjurkalvar med en ålder av 6 - 12 månader och 220 tjurkalvar med en ålder under sex månader. Avstånden från de planerade nya djurstallen till de närmaste grannbostadshusen var cirka 70 - 100 meter.

Omräknat till djurenheter enligt miljöskyddslagen motsvarade den planerade verksamheten 2 353 djurenheter. Enligt bilaga 1 i statsrådets förordning om anmälningspliktiga djurstall är minimiavståndet från ett djurstall med 2 090 - 2 475 djurenheter till närmaste objekt som kan störas av lukt 200 meter, om det i flytgödsellager är ett flytande täcke eller ett täcke av tältkaraktär eller tak och väggar samt kylning i gödselkanaler är i bruk.

Förvaltningsdomstolen konstaterade att det är frågan om en anmälningspliktig verksamhet som enligt 115 a § 2 momentet i miljöskyddslagen kan påbörjas 120 dygn efter det att anmälan gjorts oberoende av om beslut angående anmälan har hunnit fattas. Detta ställer vissa krav på verksamhetens art och omfattning samt leder till att verksamhetens miljökonsekvenser borde vara relativt ringa och förutsebara. Då man därtill tar i beaktande förutsättningarna för ett beslut som tillåter verksamhet i ett anmälningsärende enligt 115 d § i miljöskyddslagen samt de grunder som medför att verksamheten är tillståndspliktig enligt 29 a § 1 momentet 2 punkten i miljöskyddslagen, blir det i 3 § i djurstallsförordningen nämnda tillämpningsområdet för avvikelse från de minimiavstånd som avses i 2 § i samma förordning relativt snävt.

Det fanns inte sådana alternativa placeringsplatser på fastigheten som skulle uppfylla kraven på minimiavstånd till de närmaste objekten som kunde störas av lukt. Skyddsavstånden till de närmaste grannarna var väsentligt kortare än vad som stadgats i djurstallsförordningen för den djurmängd och de tekniska lösningar som nämnts i anmälan. När man därtill beaktade bosättningen i närområdet, avstånden till de närmaste grannarna, de lokala förhållandena och samverkan av olika verksamheter som kunde orsaka luktolägenheter på området ansåg förvaltningsdomstolen att verksamhet enligt anmälan kunde förorsaka allvarliga luktolägenheter för de närmaste grannarna. De i anmälan nämnda åtgärderna samt tekniska och konstruktionsmässiga lösningar kunde inte anses vara tillräckliga för att förebygga eller minska luktspridningen i omgivningen. Med de kompletterande villkor som kan ges i anmälningsbeslutet kunde man inte heller tillräckligt förebygga allvarliga luktolägenheter för de närmaste grannarna så att verksamheten kunde förläggas på de föreslagna platserna. Därför uppfyllde placeringsplatserna för de nya djurstallarna inte de förutsättningar för avvikelse från minimiavståndskrav som avses i 3 § 1 momentet i djurstallsförordningen.

Miljöskyddslagen 11 §, 29 a §, 115 a § och 115 d §

Statsrådets förordning om anmälningspliktiga djurstall 2 § och 3 §

Käännös suomeksi

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hyväksynyt toiminnanharjoittajan ilmoituksen eläinsuojatoiminnan laajentamisesta ja poikkeamisen valtioneuvoston ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annetun asetuksen (eläinsuoja-asetus) 2 §:ssä tarkoitetusta vähimmäisetäisyydestä. Laajennuksen jälkeen eläinpaikkoja on 210 12 - 24 kuukauden ikäiselle sonnille, 230 6 - 12 kuukauden ikäiselle sonnivasikalle ja 220 alle kuuden kuukauden ikäiselle sonnivasikalle. Etäisyydet suunnitelluista, uusista eläinsuojista lähimpiin naapurien asuinrakennuksiin olivat noin 70 - 100 metriä.

Eläinyksikköinä laskettuna suunniteltu toiminta vastasi 2 353 eläinyksikköä. Eläinsuoja-asetuksen liitteen 1 mukaan vähimmäisetäisyys 2 090 - 2475 eläinyksikön eläinsuojasta lähimpään hajusta häiriintyvään kohteeseen tulee olla 200 metriä, jos lietelantaloissa on kelluva tai telttamainen kate tai katto ja seinät sekä käytössä lantakanavien jäähdytys.

Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli kyse ympäristönsuojelulain 115 a §:n 2 momentin mukaisesta ilmoituksenvaraisesta toiminnasta, joka voidaan aloittaa 120 päivän kuluttua ilmoituksen tekemisestä riippumatta siitä, onko ilmoituksesta ehditty tehdä päätöstä. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia toiminnan laadulle ja laajuudelle sekä johtaa siihen, että toiminnan ympäristövaikutusten tulisi olla suhteellisen vähäisiä ja ennakoitavissa olevia. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 115 d §:n mukaisen toiminnan sallivan ilmoituspäätöksen edellytykset sekä ilmoituksenvaraisen toiminnan luvanvaraisuuden edellytykset ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti, tulee soveltamisala eläinsuoja-asetuksen 3 §:ssä tarkoitetulle poikkeamiselle saman asetuksen 2 §:n mukaisesta vähimmäisetäisyydestä suhteellisen suppeaksi.

Kiinteistöllä ei ollut lähimpiin hajusta häiriintyviin kohteisiin vähimmäisetäisyydet täyttäviä, vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Suojaetäisyydet lähimpiin naapureihin olivat huomattavasti lyhyempiä kuin eläinsuoja-asetuksessa säädetyt etäisyydet ilmoituksen mukaiselle eläinyksikkömäärälle ilmoituksessa esitetyin teknisin ratkaisuin. Kun lisäksi otettiin huomioon lähialueen asutus, etäisyydet lähimpiin naapureihin, paikalliset olosuhteet, alueella hajuhaittaa aiheuttavien eri toimintojen yhteisvaikutus, hallinto-oikeus katsoi, että ilmoituksen mukainen toiminta olisi voinut aiheuttaa huomattavaa hajuhaittaa lähimmille naapureille. Ilmoituksessa mainittujen toimenpiteiden, teknisten tai rakenteellisten ratkaisujen ei voitu katsoa olevan riittäviä ehkäisemään tai vähentämään hajun leviämistä ympäristöön. Täydentävillä määräyksillä, joita voidaan antaa ilmoituspäätöksessä, ei voitu myöskään riittävästi ehkäistä huomattavia hajuhaittoja lähimmille naapureille niin, että toiminta olisi voitu sijoittaa esitetyille paikoille. Täten uusien eläinsuojien sijoituspaikat eivät täyttäneet eläinsuoja-asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä vähimmäisetäisyysvaatimuksesta poikkeamiselle.

Ympäristönsuojelulaki 11 §, 29 a §, 115 a § ja 115 d §

Valtioneuvoston asetus ilmoituksenvaraisista eläinsuojista 2 § ja 3 §

Lainvoimainen