Hämeenlinnan HAO 20.10.2020 20/1145/1
- Ämnesord
- Sosiaalinen luototus, Sosiaalisen luoton irtisanominen- Korko
- Förvaltningsdomstolen
- Hämeenlinnan hallinto-oikeus
- År för fallet
- 2020
- Meddelats
- Diarienummer
- 01865/19/6199
- Liggare
- 20/1145/1
Päätöslyhennelmä
X:n kaupunki oli hallinto-oikeuteen osoittamallaan hakemuksella vaatinut, että hallinto-oikeus irtisanoo y:lle myönnetyn sosiaalisen luoton, eräännyttää sen maksettavaksi ja ulosmitattavaksi ja velvoittaa y:n maksamaan hakijalle luoton maksamatta olevan pääoman maksueräkohtaisine 7 prosentin viivästyskorkoineen. Luottosopimuksessa sopimusosapuolet olivat sopineet, että luotosta peritään korkoa 12 kuukauden euribor ja että viivästyneelle määrälle on maksettava korkolain mukaista viivästyskorkoa.
Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti y:n suorittamaan X:n kaupungille sosiaalisen luoton maksamattoman pääoman ja sille enintään sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettua korkolain (633/1982) 12 §:n mukaista viitekorkoa vastaavaa korkoa luoton nostopäivästä lukien.
Sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 1 §:n mukaan sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Korkolain 1 §:n 2 momentin 1 -kohdan mukaan korkolakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen, ellei muualla laissa toisin säädetä. X:n kaupungin sosiaalisen luoton irtisanomista ja takaisinperintää koskevassa hakemuksessa on kysymys julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuvaa maksuvelvollisuutta koskevasta riidasta. Näin ollen asiassa ei sovelleta korkolakia. Sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan sosiaalisesta luotosta voidaan velalliselta periä luotosta kohtuullinen vuotuinen korko, joka kuitenkin voi olla enintään korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko. Näin ollen ja kun otetaan huomioon sosiaalisen luotonannon laista ilmenevä tarkoitus, vaatimus saada velkapääomalle luottosopimukseen otetun ehdon perusteella korkolain 12 §:n mukaista viitekorkoa korkeampaa viivästyskorkoa, ei perustu lakiin.
Laki sosiaalisesta luototuksesta 1 §, 6 §, 8 § ja 11 §
Korkolaki 1 § 2 mom 1 kohta
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 69 §
Ratkaisijakokoonpano
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Vesa Sirkesalo, Eija Mäkelä ja Minna Koskinen, joka
myös esitteli asian.