Vaasan HAO 31.01.2019 19/0013/2
- Ämnesord
- Ympäristönsuojelulaki, jätteenpolttoasetus, jätteen polttaminen, savukaasujen puhdistuksessa syntyvät jätevedet, käsiteltyjen jätevesien johtaminen muualle kuin vesistöön, raja-arvojen asettaminen
- Förvaltningsdomstolen
- Vaasan hallinto-oikeus
- År för fallet
- 2019
- Meddelats
- Diarienummer
- 00951/17/5107
- Liggare
- 19/0013/2
Asiassa oli hallinto-oikeudessa arvioitavana, oliko aluehallintovirasto voinut määrätä jätteenpolttoasetuksen 15 §:n mukaiset päästöraja-arvot savukaasujen puhdistuksessa syntyvälle jätevedelle tapauksessa, jossa savukaasujen lauhduttamisessa syntyneet puhdistetut jätevedet johdettiin laitoksella hyödyntämättä jääneiltä osin jätteenpolttolaitokselta yleiseen jätevesiviemäriin ja edelleen jätevedenpuhdistamolle, eikä laitokselta suoraan vesistöön.
Hallinto-oikeus totesi, että jätteenpolttoasetuksen 15 § perustuu teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2010/75/EU, teollisuuspäästödirektiivi) 46 artiklaan. Mainittujen säännösten sanamuoto huomioon ottaen tarkoitus oli mitä ilmeisimmin ollut säännellä sitä, ettei savukaasujen puhdistuksessa syntyvän jäteveden päästäminen vesistöön aiheuta ympäristön pilaantumista. Säännöksissä ei ollut erityisesti käsitelty tilannetta, jossa laitoksella käsitelty lauhdevesi johdetaan viemäriverkostoon. Sekä jätteenpolttoasetuksen 15 §:n että teollisuuspäästödirektiivin 46 artiklan perusteella tulkittuna jätteenpolttolaitoksen savukaasujen puhdistuksessa syntyville jätevesille oli kuitenkin asetettava ympäristöluvassa päästöraja-arvot ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi riippumatta siitä, minne käsitellyt jätevedet laitokselta johdetaan. Savukaasujen puhdistuksessa syntyvien jätevesien raja-arvoja ei voitu edellä mainittujen säännösten sanamuoto ja ympäristönsuojelulain 49 § ja 52 §:n 1 momentti huomioon ottaen jättää määräämättä sillä perusteella, että toiminnanharjoittaja laati erillisen sopimuksen käsiteltyjen jätevesien johtamisesta yleiseen viemäriverkkoon.
Hallinto-oikeus totesi edelleen, että toiminnanharjoittajan tulee tietää toimintansa aiheuttamien päästöjen määrä ja laatu. Toiminnanharjoittajalla on myös aina vastuu päästöjen hallinnasta. Kyseisiä raja-arvoja ei siten voitu jättää määräämättä silläkään perusteella, että yhtiö johti käsitellyt jätevedet yleiseen viemäriverkkoon ja edelleen yhdyskunnan jätevedenpuhdistamon jätevesien purkupaikalle vesistöön, eikä suoraan käsittelylaitokselta vesistöön. Savukaasujen puhdistuksessa syntyville jätevesille oli täten tarpeen asettaa päästöraja-arvot jätteenpolttolaitokselta viemäriin johdettaessa. Toiminnan voitiin lupamääräyksen mukaisesti toimittaessa katsoa täyttävän jätteenpolttoasetuksen 15 §:n mukaiset vaatimukset laitokselta poistettavien jätevesien laadusta. Samalla voitiin todeta, että säännöksissä esitetyt vaatimukset täyttyivät myös jätevesien lopullisessa purkupaikassa vesistöön. Määräys oli myös ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaisesti tarpeen parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen toteuttamiseksi savukaasujen puhdistamisessa syntyvien jätevesien käsittelyssä. Aluehallintoviraston päätöksen muuttamiseen ei tältä osin ollut syytä.
Ympäristönsuojelulaki 6 §, 7 § 1 mom., 49 §, 52 § 1 mom. ja 3 mom.,
Jätteenpolttoasetus 15 §