22.12.2014

Asiassa oli kysymys veronkorotuksen määräämisestä muun muassa ajallaan ilmoittamatta jääneiden merkittävän suuruisten vuokratulojen perusteella.

A oli saanut verovuodelta 2011 vuokratuloa bruttomääräisesti yhteensä 332 553,63 euroa. Vuokratulon määrä nettona oli yhteensä 203 620,52 euroa. A oli maksanut vuokratuloista ennakkoveroa 37 931,15 euroa. A:ta oli esitäytetyssä veroilmoituksessa pyydetty selvittämään vuokratulonsa. A oli ilmoittanut vuoden 2011 veroilmoituksen antamiselle asetetussa määräajassa 8.5.2012 mennessä vuokratulonsa vain kahdesta huoneistosta, joista A:lle oli ilmoituksen mukaan muodostunut nettotappiota yhteensä 184,21 euroa. Verohallinnon 13.6.2012 päivätyn selvityspyynnön johdosta A oli 20.7.2012 selvittänyt loput vuokratulonsa Verohallinnolle. A oli esittänyt Verohallinnolle laiminlyönnin johtuneen kirjanpitäjästä. A:n verovuodelta 2011 toimitetussa verotuksessa nettovuokratuloina oli verotettu A:n 20.7.2012 antaman ilmoituksen mukaisesti 203 620,52 euroa. Määräajassa ilmoittamatta jääneiden vuokratulojen perusteella A:lle oli verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla määrätty veronkorotusta säännönmukaisessa verotuksessa 17 400 euroa.

Hallinto-oikeus totesi asiassa olleen riidatonta, että A oli laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa jättämällä vuokraustoiminnastaan saamiaan tuloja ilmoittamatta määräajassa. Veroilmoituksen ja muiden Verohallinnolle annettavien tietojen antaminen säädetyllä tavalla määräajassa on verovelvollisen vastuulla. Sillä seikalla, että A oli antanut veroilmoituksensa laatimisen kirjanpitäjän tehtäväksi, ei siten ollut merkitystä arvioitaessa sitä, onko verotusmenettelystä annetun lain 32 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti A:n osalta tapahtunut. Hallinto-oikeus katsoi myös, ettei ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä voitu pitää vähäisenä A:n vuokraus- ja muun tulonhankkimistoiminnan laatu ja laajuus sekä määräajassa ilmoittamatta jääneiden tulojen määrä huomioon ottaen. Siten A:lle oli tullut määrätä veronkorotus, eikä veronkorotusta ollut myöskään voitu määrätä verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 momentin nojalla.

Hallinto-oikeus totesi kuitenkin, että A oli selvityspyynnön saatuaan hyvissä ajoin ennen verovuodelta 2011 toimitettavan verotuksen päättymistä toimittanut Verohallinnolle puuttuvat tiedot vuokratuloistaan. A oli esittämänsä selvityksen mukaan aiempina vuosina ilmoittanut vuokratulonsa ajallaan ja hän oli myös maksanut verovuoden 2011 vuokratuloistaan ennakkoveroja. Verohallinnon tiedossa oli ollut, että A:lla oli ollut useita huoneistoja vuokrattuna. Asiassa ei siten ollut kysymys siitä eikä asiassa ollut edes väitetty, että A olisi pyrkinyt salaamaan vuokratulojaan. Asiassa olikin hallinto-oikeuden arvion mukaan asiallisesti kyse siitä, että ilmoitus vuokratuloista oli annettu noin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä, mutta hyvissä ajoin ennen verotuksen päättymistä.

A:n ei edellä kuvatuissa olosuhteissa voitu katsoa vuokratulojensa ilmoitusvelvollisuuden osalta toimineen tieten tai törkeän huolimattomasti siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Ajallaan ilmoittamatta jääneiden vuokratulojen suuren määrän ei näissä olosuhteissa voitu katsoa olevan syy, jonka perusteella ilmoittamatta jättämisen ajallaan olisi voitu katsoa olleen tahallista tai törkeän huolimatonta. Hallinto-oikeus katsoi, että määräajassa ilmoittamatta jätettyjen vuokratulojen osalta veronkorotus oli määrättävä verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 2 momentin nojalla eli kyse oli ollut ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen. Hallinto-oikeus alensi veronkorotuksen 800 euroon.

Laki verotusmenettelystä 7 § 1 ja 3 mom, 32 § 1, 2 ja 3 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen, Laura Palmu ja Jaakko Sivonen (t).

Asian esittelijä Mikko Nieminen.

KHO:n päätös 19.10.2016 taltio 4353/16. Päätöstä muutetaan.