17.12.2014

X:n asuntonaan käyttämän ja omistaman omakotitalon pesutiloissa oli sattunut marraskuussa 2013 vesivahinko. Vakuutusyhtiö oli korvannut kotivakuutuksesta pesutilojen kunnostamisesta aiheutuneet kustannukset, lukuun ottamatta korjauksen yhteydessä asennettua rakennusmääräysten edellyttämää vesieristystä. X oli hakenut maaliskuussa 2014 takautuvasti toimeentulotukea vesieristyksen laittamisesta aiheutuneisiin korjauskuluihin. Hakemus oli hylätty, koska hakija oli maksanut korjauskulut 17.3.2014 yksityiseltä henkilöltä saamallaan lainalla (800 euroa). Jaosto oli hylännyt X:n viranhaltijan päätöksestä tekemän muutosvaatimuksen ja katsonut, ettei korjauskustannuksiin ollut myönnettävä toimeentulotukea myöskään toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n mukaisena täydentävänä toimeentulotukena.

Hallinto-oikeus totesi, että vesierityksen laittamisesta valittajalle aiheutuneet kustannukset eivät sinänsä ole johtuneet suunnitellusta perusparannuksesta, johon valittaja olisi voinut ennakolta varautua, vaan vesieristystä koskeva perusparannustarve on aiheutunut yllättäen tapahtuneen vesivahingon seurauksena ja on ollut välttämätön vesivahingon korjaustöiden loppuunsaattamiseksi. Kun vesierityksen laittamisesta aiheutuneissa kustannuksissa on ollut kuitenkin kysymys valittajan omistusasunnon arvoa lisäävistä perusparannuskustannuksina omistusasunnon hankkimiskustannuksiin rinnastuvista menoista, hallinto-oikeus katsoi, että valittajan näiden kustannusten kattamiseksi ottaman lainan pääoman takaisinmaksua ei ollut pidettävä toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:ssä tarkoitettuna valittajan erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvana menona. Valittajalla ei näin ollen ollut oikeutta vaatimaansa toimeentulotukeen.

Laki toimeentulotuesta 1 § 1 mom, 7, 7 b ja 7 c §

Asumistukilaki 6 § 2 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ismo Räisänen ja Pia Repo (t).

Asian esittelijä Sami Aalto.