18.11.2011

Asiassa oli kysymys siitä, täyttyivätkö lastensuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset lapsen kiireellisestä sijoituksesta ja 38 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta. Hallinto-oikeudessa oli samanaikaisesti vireillä lapsen huostaanottoa koskeva hakemusasia.

Viranhaltija oli päättänyt sijoittaa lapsen kiireellisesti sillä perusteella, että lapsen tilanne oli jatkunut pitkään hänen kehitystään ja kasvuaan vaarantavana, eivätkä avohuollon tukitoimet olleet olleet riittäviä tai kaikilta osin mahdollisia toteuttaa vanhempien vastustuksen vuoksi. Äidin psyykkisestä voinnista oli ollut vakavaa huolta, ja sosiaalitoimi piti lastensuojelun arviointia välttämättömänä.

Viranhaltija oli päättänyt jatkaa lapsen kiireellistä sijoitusta muun ohella sillä perusteella, että lastensuojelun arviointityö oli kesken.

Huolta lapsen tilanteesta oli ollut jo pitkään ja äidin psyykkinen huonovointisuus oli ollut sosiaalitoimen tiedossa vuosia. Perheelle oli tarjottu mahdollisuutta lapsen avohuollon sijoitukseen, jotta hänen tarvitsemansa tuki olisi voitu selvittää tarkemmin. Viranhaltija päätti kiireellisestä sijoituksesta, kun sosiaalitoimi oli tehnyt kotikäynnin tarkoituksenaan selvittää, oliko perusteita kiireelliselle sijoitukselle olemassa. Lapsen kotiolosuhteissa kiireellisen sijoituksen aikaan ei tullut ilmi mitään akuuttia aikaisemmista kotiolosuhteista poikkeavaa vaaraa eikä myöskään syytä, joka olisi estänyt lapsen lastensuojelutarpeen tarkemman arvioinnin hänen kotona asuessaan. Hallinto-oikeus katsoi, että se, ettei äiti suostunut lapsen avohuollon sijoitukseen lastensuojelutarpeen arviointia varten, ei ollut riittävä peruste kiireelliselle sijoitukselle.

Koska kiireelliselle sijoitukselle ei ollut riittäviä perusteita, myöskään kiireellisen sijoituksen jatkamisen edellytykset eivät täyttyneet. Lisäksi hallinto-oikeus totesi seuraavaa: Kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevassa päätöksessä oli vedottu siihen, että lastensuojelun arviointityö oli kesken. Lapsen sijaishuoltopaikan tekemää arviointia lukuun ottamatta kaikki muut selvitykset, joihin lapsen huostaanottoasiassa vedottiin, olivat kuitenkin ajalta ennen kiireellistä sijoitusta. Arviointityön keskeneräisyys ei siten voinut olla perusteena kiireellisen sijoituksen jatkamiselle.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaiset päätökset.

Lastensuojelulaki 38 § 1 ja 3 mom