13.10.2011

Espoon kaupunginvaltuusto oli 13.12.2010 hyväksynyt Hista-Siikajärvi-Nupuri osayleiskaavan.

Suunnittelualue sijoittui Espoon keskuksen ja Kirkkonummen Veikkolan taajaman väliselle alueelle. Alue rajautui Turunväylään, jota pitkin oli yhteys Helsinkiin (noin 20 kilometriä), Espoon keskukseen (noin 8 kilometriä) ja Veikkolaan (noin 5 kilometriä). Osayleiskaavalla oli tarkoitus muodostaa alueelle uusi tehokkaaseen joukkoliikennejärjestelmään tukeutuva pääasiassa pientaloasumiseen perustuva kaupunginosa, jonka laskennallinen asukasmäärä oli noin 19 000 asukasta. Yleiskaavan maankäyttöratkaisu tukeutui joukkoliikenneyhteyksiensä puolesta uuteen Espoo-Lohja-Salo -oikorataan (Länsirata). Voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa oli ohjeellinen varaus kyseiselle ratayhteydelle.

Alue oli Uudenmaan maakuntakaavassa pääosin valkoista aluetta. Alueen kaakkoisosassa oli maakuntakaavassa taajamatoimintojen aluetta, josta oli osoitettu taajamarakenteen laajenemissuunta nuolimerkinnällä. Maakuntakaavassa kyseisellä nuolimerkinnällä oli osoitettu alueet, joilla taajamatoimintojen alueiksi osoitettujen alueiden ulkopuolella oli tarvetta kuntarajat ylittävän yhdyskuntarakenteen laajenemisen selvittämiseen ja suunnitteluun. Nuolimerkintään liittyi suunnittelumääräys, jonka mukaan taajamarakenteen laajenemisen suunnittelussa on otettava huomioon yhdyskuntarakenteelliset ja liikenteelliset edellytykset uusien rakentamisalueiden toteuttamiselle, viher- ja virkistysyhteyksien jatkuvuus sekä alueen luonnon ja maiseman ominaispiirteet.

Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteen mukaan alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tuli sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle ja uusien asuin-, työpaikka- ja palvelutoimintojen alueiden käyttöönotto ja jo olevien alueiden huomattava täydennysrakentaminen tuli ajoittaa siten, että mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyntämiseen varmistetaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttivät, että alueen rakentamisen ajoitus tuli kytkeä hyväksytyssä osayleiskaavassa joukkoliikenteen toteuttamiseen. Maakuntakaavan suunnittelumääräys edellytti, että alueen taajamarakenteen laajentamisen suunnittelussa otettiin huomioon liikenteelliset edellytykset uusien rakentamisalueiden toteuttamiselle. Koska hyväksyttyyn yleiskaavaan ei sisältynyt minkäänlaisia alueiden käyttöönottoon tai toteuttamiseen liittyviä ajoitusmääräyksiä, joilla oli varmistettu alueen toteuttamisen ja raideyhteyttä koskevan suunnittelun ja sitovan päätöksen samanaikaisuus, hallinto-oikeus katsoi, ettei maakuntakaava ollut ollut riittävästi ohjeena yleiskaavaa laadittaessa eikä kaavalla varmistettu mahdollisuuksia joukkoliikenteen hyödyntämiseen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti. Osayleiskaava oli maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 4 kohdassa säädetyn joukkoliikenteen järjestämistä koskevan sisältövaatimuksen vastainen, ja kaupunginvaltuuston päätös kumottiin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 24 § 2 mom, 30 § 1 mom, 32 § 1 mom ja 39 § 2 mom

KHO:n päätös 23.8.2012 taltionumero 2214: Päätöksen lopputulosta ei muuteta