23.12.2010

Yhtiö A harjoitti pääasiassa factoring-toimintaa. A:n factoring-toiminta käsitti pelkästään laskujen ostamista. A osti asiakassaamisia omilta asiakkailtaan ja otti siten kantaakseen luottoriskin. A lähetti omalla nimellään laskun tavaran tai palvelun ostajalle ja kyseinen ostaja vapautui vastuustaan ainoastaan maksamalla laskun A:lle. A sai korvauksen asiakkailtaan 1) vuosimaksuna sisältäen mahdollisuuden käyttää A:n palveluja, 2) jokaisesta luovutetusta laskusta menevänä kiinteänä hallintokuluna sekä 3) laskun määrään perustuvana prosentuaalisena palkkiona.

Hallinto-oikeus totesi, ettei kansalliseen arvonlisäverolakiin ollut nimenomaisesti sisällytetty factoring-toimintaa poikkeuksena rahoituspalvelujen verovapaudesta. Lain esitöissä (HE 88/1993 vp) tätä oli perusteltu eri rahoitusmuotojen neutraalin verotuskohtelun varmistamisella. Tällaista kansallista poikkeamismahdollisuutta ei sisälly kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin eikä direktiiviin 2006/112/EY. Tällä perusteella ja ottaen erityisesti huomioon tuomion asiassa C-305/01 hallinto-oikeus katsoi lain esitöissä lausutusta huolimatta, että §:ssä tarkoitettua käsitettä rahoituspalvelu on tulkittava arvonlisäverolain 41 ja 42 §:ssä niin, että käsitteeseen ei sisälly factoring-toiminta. Factoring-toimintaa ei siten ole vapautettu verovelvollisuudesta mainituilla säännöksillä. A:n palvelusta saamasta vastikkeesta on suoritettava arvonlisävero. Ennakkoratkaisu ajaksi 2.2.2010-31.12.2011.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom
Arvonlisäverolaki 41 §
Arvonlisäverolaki 42 § 1 mom 2 ja 3 kohta
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta
Kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla B kohta d 3 alakohta
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-305/01, MKG-Kraftfahrzeuge-Factoring

KHO:n päätös 19.8.2013 taltionumero 2530: Päätöstä ei muuteta