20.10.2004

Oikeuskysymyksenä asiassa oli se, oliko henkilö asumispalveluin järjestetyssä avohoidossa vai laitoshoidossa ja miten hänen asiakasmaksunsa tuli määrätä.

Valittaja, joka oli asunut lähes kymmenen vuoden ajan palvelutalossa, oli siirretty sosiaalilautakunnan palveluasumispäätöksellä dementiahoitokotiin. Häneltä perittävä asiakasmaksu oli määrätty avopalvelujen maksuja koskevien säännösten mukaan.

Valittaja sairasti Alzheimerin tautia ja hän oli täysin muistamaton ja aloitekyvytön. Hän tarvitsi jatkuvaa hoitoa, huolenpitoa ja valvontaa. Hän tarvitsi myös apua kaikissa henkilökohtaisissa toiminnoissa.

Valittajan terveydentilasta saatu selvitys osoitti, että hänellä oli vanhuudesta ja sen mukanaan tuomista sairauksista johtuvaa avuttomuutta ja toimintakyvyttömyyttä siinä määrin, että hän oli ympärivuorokautisena järjestettävän hoidon ja huolenpidon tarpeessa. Hän ei selviäisi itsenäisestä asumisesta kotona säännöllisten sosiaalihuollon palveluidenkaan avulla. Asuminen dementiahoitokodissa oli osa valittajan hoitoa eikä tavanomaista vuokrasopimukseen perustuvaa asumista. Koska valittaja oli sosiaalihuoltolaissa tarkoitetun laitoshuollon tarpeessa, asiakasmaksu oli määrättävä ostopalvelusopimuksen sisällöstä riippumatta palvelun tosiasiallisen sisällön perusteella eli pitkäaikaista laitoshoitoa koskevien säännösten mukaan.

Sosiaalihuoltolaki 22 §
Sosiaalihuoltolaki 23 §
Sosiaalihuoltolaki 24 §
Sosiaalihuoltolaki 28 §
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus perusteista avohoidon ja laitoshoidon määrittelemiseksi 2 § 1 mom
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus perusteista avohoidon ja laitoshoidon määrittelemiseksi 3 § 1 mom