18.5.1993

Kunnan pohjavedenottamon veden oli vuonna 1987 todettu pilaantuneen
suurten kloorifenolipitoisuuksien vuoksi ja veden ottaminen
oli sen vuoksi jouduttu keskeyttämään toistaiseksi. Tutkimuksissa
aineen oli todettu joutuneen pohjaveteen noin 800
metrin päässä sijainneen sahan alueelta. Sahalla oli vuosikymmeniä
käytetty myrkyllistä KY-5 suojausainetta puutavaran sinistymisen
estoon. Aineen käyttö oli lopetettu syksyllä 1984.
Sahalla oli ollut vuonna 1976 tulipalo, jonka yhteydessä maahan
ja pohjaveteen päässeen kloorifenolin määrästä oli asiassa
epäselvyyttä puutavaran suojauskäsittelyn yhteydessä maahan
päässeen aineen määrän ohella.

VEO oli hylännyt sahan omistavan yhtiön toimitusjohtajaa vastaan
ajetun syytteen sekä kunnan ja vesi- ja ympäristöhallituksen
häneen ja yhtiöön kohdistaman korvausvaatimuksen sillä
perusteella, ettei syy-yhteyttä pohjavedenottamon veden pilaantumisen
ja sahalla käytettyjen työmenetelmien välillä ollut
näytetty.

VYO katsoi muun ohella sille lähetetyn uuden tutkimusraportin
perusteella selvitetyksi, että kloorifenoleja oli päässyt pohjaveteen
myös ennen tulipaloa ja että pohjaveden saastuttaneet
kloorifenolit olivat peräisin, paitsi palon sammutusvesien yhteydessä,
myös pääasiallisesti sahaustoiminnan yhteydessä toukokuun
alun 1962 ja syksyn 1984 välisenä aikana maaperään
päässeestä puutavaran suojausaineesta. Pinta- ja pohjavesivirtausten
alapuolisen järven pohjasedimenttitutkimuksessa oli
havaittu huomattavia sahan paloa edeltävälle ajalle ajoitettuja
kloorifenolipitoisuuksia. Sahalla tapahtuneen puutavaran
suojauskäsittelyn ja lautatarhalle kuljetuksen yhteydessä todettiin
suojausainetta päässeen maahan erityisesti ennen paloa,
mutta myös sen jälkeen uuden sahan aikana. Muita todennäköisiä
päästölähteitä ei ollut ilmennyt kuin saha.

Vastaajilla oli ollut velvollisuus huolehtia, ettei suojausaineen
käsittelystä aiheudu pohjaveden pilaantumista. Vastuuta
harkittaessa oli kuitenkin otettava huomioon se tieto, mikä
aineen ominaisuuksista ja vaaran välttämiseksi tarvittavista
suojatoimista oli ollut saatavissa aineen käyttöaikana. Aineen
käyttöaikana ei ollut olemassa sellaista tietoa, jonka perusteella
olisi voitu olettaa, että aine maaperään joutuessaan
olisi vaaraksi pohjavesille. Saha-alueen maaperä oli vettä
läpäisemätöntä savea. Pintaveden virtaussuunta oli saastuneeseen
pohjavesialueeseen nähden poikittainen. Tähän nähden vastaajilla
ei ollut aineen käyttöaikana syytä epäillä erikseen
varottavaa pohjaveden pilaantumisvaaraa.

Syyte pohjaveden tahallisesta pilaantumisesta hylättiin, koska
asiassa ei ollut näytetty piittaamattomuutta suojausaineen
käsittelyssä olleesta vahingonvaarasta. Aineen käsittelymenetelmät
olivat olleet asianmukaisia ja aineen käsittelyssä
oli noudatettu sen vaarallisuudesta kulloinkin saatavissa ollut
tieto huomioon ottaen riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta.
(Tuottamuksellisesta teosta ei ollut vanhentumisen
vuoksi syytetty.)

Korvausvaatimukset hylättiin, koska vastaajat olivat toiminnassaan
noudattaneet sitä huolellisuutta, mitä heiltä kohtuudella
on voitu vaatia eikä kloorifenolien pääsyn maaperään
sahan alueelta siten ollut näytetty aiheutuneen vastaajien
tuottamuksesta. Sahalla oli jatkuvasti parannettu aineen käsittelymenetelmiä
ja pyritty estämään aineen pääsy maaperään
paremmin kuin Suomen sahoilla keskimäärin. Olosuhteet huomioon
ottaen ei ollut ollut arvattavissa, että suojausainetta voisi
työmenetelmien yhteydessä joutua pohjaveteen siinä määrin,
että seurauksena olisi noin 800 metrin etäisyydellä saha-alueelta
sijaitsevan pohjavedenottamon veden pilaantuminen.

Äänestys 3-3. Vähemmistö tuomitsi tuottamuksen perustella korvauksia.
VesiL 13 luku 1 § 1 mom
VahingonkorvausL 2 luku 1 § 1 mom

Ks. saman tapauksen virka-apua koskevat KHO:n päätös T:1925,
A:22.5.1992 ja VYO:n päätös T:85/1990, A:5.6.1990

KKO:n päätös T:601, A:15.2.1994: Ei valituslupaa VYH:lle