14.6.2018

Esitiedot

A oli 15.9.2015 ottanut työn vastaan työssäkäyntialueensa ulkopuolelta. A:n työsuhde oli 23.9.2015 irtisanottu työnantajan toimesta päättymään 4.10.2015, koska A oli laiminlyönyt työtehtävänsä luvattomien poissaolojen vuoksi.

Työttömyyskassa hylkäsi A:n ansiopäivärahahakemuksen ajalta 6.10.2015 - 3.1.2016, koska työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittisen lausunnon mukaan A oli ilman pätevää syytä eronnut tai itse aiheuttanut työsuhteensa päättymisen.

A haki työttömyyskassan päätökseen muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalta. A katsoi olevansa oikeutettu ansiopäivärahaan hylätyltä ajalta, koska hän olisi työttömyysturvalain 2 a luvun 3 §:n mukaan voinut itse erota työstään saamatta karenssia. Hän ei ollut päässyt kulkemaan työpaikalle autonsa rikkoontumisen takia.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai joka on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisen jälkeen.

Henkilöllä on pätevä syy erota työstä kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen alkamisesta edellyttäen, että työpaikka sijaitsee työssäkäyntialueen ulkopuolella tai henkilön päivittäisen työmatkan kesto ylittää kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia.

A:n työsuhde on päättynyt työsopimuslain 7 luvun 2 §:n perusteella, koska A on ollut luvatta poissa työstä ja laiminlyönyt työtehtäviään. A ei ole riitauttanut työsuhteen irtisanomista, joten hänen on katsottava itse aiheuttaneen työsuhteen päättymisen. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta toteaa, että A ei ole eronnut työstä, vaan työnantaja on irtisanonut hänet. Näin ollen työttömyysturvalain 2 a luvun 3 §:ää ei voida soveltaa asiassa. Auton rikkoontuminen ei muuta sitä, että A on irtisanottu työsuhteesta luvattomien poissaolojen ja työtehtävien laiminlyönnistä johtuen. A ei ole esittänyt muutakaan pätevää syytä työsuhteen päättymiselle, joten hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ajalta, jota valituksenalainen päätös koskee.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään ansiopäiväraha ajalle 6.10.2015 - 3.1.2016.

A kertoi ottaneensa työssäkäyntialueen ulkopuolelta vastaan työn, jonne hänen kotoaan oli matkaa 120 kilometriä. Hänellä oli tarkoitus kulkea työpaikalle omalla autollaan, mutta hän ei päässyt sinne 21.9.2015 johtuen auton rikkoutumisesta. A totesi ilmoittaneensa poissaolon syyn työnantajalleen sekä sähköpostitse että puhelimitse. A:n mukaan työnantaja oli ilmoittanut hänelle esteestä tietoisena 22.9.2015, että hänen oli irtisanomisen uhalla saavuttava seuraavana päivänä töihin. A:n mukaan työmatka olisi julkisilla kulkuvälineillä kuljettuna kestänyt yhteen suuntaan 5-7 tuntia, eikä hän heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi saanut järjestettyä itselleen kyytiä työpaikalle. Työnantaja oli tästä huolimatta irtisanonut 23.9.2015 hänen työsuhteensa päättymään 4.10.2015. A viittasi työttömyysturvalain 2 a luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohtaan, jossa säädetään työntekijän oikeudesta erota työssäkäyntialueensa ulkopuolella sijaitsevasta työstä työsuhteen kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, ja totesi, että hän olisi tämän pykälän nojalla voinut irtisanoutua työstään saamatta karenssia. Hän oli kuitenkin halunnut pitää työpaikastaan kiinni ja oli yrittänyt saada autoansa kuntoon sekä ilmoittanut kulkuvaikeuksista työnantajalle.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja työttömyyskassa määrättiin maksamaan A:lle ansiopäivärahaa ajalta 6.10.2015 - 3.1.2016, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Asia palautettiin työttömyyskassalle toimenpiteitä varten. Äänestysratkaisu (4-1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Työttömyysturvalain 2 a luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnhakijalla, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai joka on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 90 päivän ajalta työsuhteen päättymisen jälkeen. Jos työ olisi kestänyt enintään viisi päivää, oikeutta työttömyysetuuteen ei ole 30 päivän ajalta.

Työttömyysturvalain 2 a luvun 3 §:n 1 kohdan mukaan henkilöllä on pätevä syy erota työstä kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen alkamisesta edellyttäen, että työpaikka sijaitsee työssäkäyntialueen ulkopuolella tai henkilön päivittäisen työmatkan kesto ylittää kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on aloittanut työskentelyn X Oy:n asiakkaan palveluksessa 15.9.2015. A on tuolloin asunut kunnassa Y osoitteessa N, ja työpaikka on sijainnut kunnassa Z osoitteessa M. Näin ollen hän on ottanut työn vastaan työssäkäyntialueensa ulkopuolelta. A:n työsopimus on 23.9.2015 irtisanottu päättymään 4.10.2015, koska hän on laiminlyönyt työtehtävänsä luvattomien poissaolojen vuoksi.

A:n työsopimus on irtisanottu työsuhteen ensimmäisten kolmen kuukauden aikana eli tilanteessa, jossa hänellä olisi ollut työttömyysturvalain 2 a luvun 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu pätevä syy erota työstään ilman mitään erityistä syytä. Vakuutusoikeus katsoo, että vaikka työttömyysturvalain mainitun säännöksen sanamuoto koskeekin vain työstä eroamista, siitä ilmenevää periaatetta voidaan soveltaa myös silloin, kun työnantaja on säännöksessä kuvatuissa olosuhteissa irtisanonut työsopimuksen. Tähän nähden A:n työsuhteen päättämisen on katsottava johtuneen työttömyysturvalaissa tarkoitetusta pätevästä syystä, eikä hänelle siten tule asettaa korvauksetonta määräaikaa ajalle 6.10.2015 - 3.1.2016.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Hylkään valituksen työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksen perusteluin.

Lainkohdat

Työttömyysturvalaki 2 a luku 1 § ja 3 §