8.4.2014

Esitiedot

Viron kansalainen A oli tullut Suomeen 15.8.2011 ja aloittanut samana päivänä opinnot. A oli työsopimuksen mukaan aloittanut 11.7.2012 työnteon siivoojana toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Säännöllinen työaika oli ollut keskimäärin 29 tuntia viikossa tuntipalkan ollessa 8,50 euroa. Lisäksi hänellä oli ollut määräaikainen työsuhde ajalla 30.9.2012-31.5.2013 oppilaitoksen ohjaajana. Palkka oli ollut noin 25 euroa tunnilta.

A oli hakenut 10.9.2012 opintorahaa 13.8.2012 alkaen.

Kansaneläkelaitos ei myöntänyt opintotukea sillä perusteella, että A:n katsottiin oleskelleen Suomessa opiskelutarkoituksessa.

A haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnalta.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan perustelut

Ulkomaalaiselle, joka asuu Suomessa vakinaisesti ja jonka maassa oleskelun peruste on muu kuin opiskelu, voidaan myöntää opintotukea, jos hän on ulkomaalaislaissa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen tai tähän rinnastettava taikka hänen perheenjäsenensä, jonka oleskeluoikeus on ulkomaalaislain 10 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelukortti.

Opintotuen muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n Suomessa oleskelun perusteeksi on katsottava opiskelu siitä huolimatta, että hän on aloittanut työt opiskelun aikana. A:lle ei siten voida myöntää opintotukea 13.8.2012 lukien.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati opintotuen myöntämistä. A vetosi siihen, että hänen Suomessa oleskelunsa syy ei ole ainoastaan opiskelu.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja A:lla katsottiin olevan oikeus opintotukeen 13.8.2012 alkaen, mikäli hän muutoin täyttää tuen saamisen edellytykset. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Opintotukilain 1 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaiselle, joka harjoittaa Suomessa oppivelvollisuuden jälkeisiä, päätoimisia opintoja, jotka kestävät yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta, myönnetään opintotukea siten kuin tässä laissa säädetään. Lain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan Suomen kansalaisia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen.

Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 18 ja 45 artikloissa on säädetty, että kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla on kiellettyä ja että unionin jäsenvaltioiden kansalaisilla on oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella työtä hakiessaan. SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 7 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion kansalaisen työntekijän on saatava samat sosiaaliset etuudet kuin kotimaisten työntekijöiden.

Euroopan unionin tuomioistuin on 21.2.2013 antanut tuomion asiassa C-46/12. Kyseisessä asiassa unionin kansalainen oli saapunut Tanskaan 6.6.2009 ja hänelle oli 10.6.2009 tarjottu kokoaikaista työpaikkaa kansainvälisessä tukkukauppayrityksessä. Henkilö oli jo ennen hakuajan päättymistä 15.3.2009 ja siten myös ennen Tanskan alueelle saapumistaan hakenut opiskelijaksi Copenhagen Business Schooliin, jossa hän oli 10.9.2009 aloittanut opiskelunsa. Hän oli tällöin irtisanoutunut työpaikastaan ja siirtynyt sitten toiseen työpaikkaan osa-aikatyöhön. Hän oli 10.8.2009 hakenut opintotukea syyskuusta 2009 lähtien. Hakemus oli hylätty.

Tuomiossaan unionin tuomioistuin totesi, että jokainen unionin kansalainen voi vedota SEUT 18 artiklaan, jota täsmennetään perussopimuksen muissa määräyksissä ja direktiivin 2004/38 24 artiklassa ja jossa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä kaikissa niissä tilanteissa, jotka kuuluvat unionin oikeuden asialliseen soveltamisalaan. Tällaisiin tilanteisiin kuuluvat muun muassa tapaukset, jotka koskevat SEUT 45 artiklassa taatun perusvapauden sekä SEUT 21 artiklassa myönnetyn, liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan perusvapauden käyttämistä. Mikään perussopimuksen määräyksistä ei oikeuta katsomaan, että opiskelijat, jotka ovat unionin kansalaisia, menettävät perussopimuksen unionin kansalaisille myöntämät oikeudet, mukaan lukien unionin kansalaisille myönnetyt oikeudet heidän tehdessään palkkatyötä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, muuttaessaan toiseen jäsenvaltioon opiskellakseen siellä. Tästä seuraa, että unionin kansalainen, joka opiskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tai unionin kansalainen, joka tekee siellä palkkatyötä ja jota pidetään SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä, voi vedota SEUT 18 ja SEUT 21 artiklassa ja/tai SEUT 45 artiklassa vahvistettuun oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti vastaanottavan jäsenvaltion alueella joutumatta kansalaisuuteensa perustuvan suoran tai välillisen syrjinnän kohteeksi.

Edelleen tuomioistuin totesi, että vaikka direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetäänkin, että unionin kansalaisella on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan, jos he ovat kirjoittautuneet tässä säännöksessä tarkoitettuun "yksityiseen tai julkiseen laitokseen" "pääasiallisena tarkoituksenaan osallistua koulutukseen", viimeksi mainitusta täsmennyksestä ei kuitenkaan seuraa, että nämä edellytykset täyttävältä unionin kansalaiselta tämän seikan vuoksi poistettaisiin automaattisesti asema SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 45 artiklassa tarkoitetulla "työntekijän" käsitteellä on unionin oikeudessa itsenäinen merkityksensä, eikä tätä käsitettä pidä tulkita suppeasti. Työntekijän käsite on lisäksi määriteltävä niiden objektiivisten perusteiden mukaan, jotka kysymyksessä olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet huomioon ottaen ovat luonteenomaisia työsuhteelle. Työsuhteen olennainen ominaispiirre on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia palkkaa vastaan. Tämän palkan vähäinen määrä, sen maksamiseen käytettävien varojen alkuperä, asianomaisen henkilön tuottavuuden taso tai se seikka, että hän työskentelee vain muutamia tunteja viikossa, ei estä hänen luokitteluaan SEUT 45 artiklassa tarkoitetuksi työntekijäksi. Työntekijän aseman saamiseksi edellytetään kuitenkin, että asianomainen henkilö tekee aitoa ja tosiasiallista työtä, joka ei ole niin vähäistä, että kyse olisi pelkästään toisarvoisesta ja epäoleellisesta tehtävästä. Arvioitaessa sitä, voiko työskentelyn perusteella saada kyseisessä määräyksessä tarkoitetun työntekijäaseman, siinä tarkoitetun työntekijäaseman toteamisen kannalta ei ole merkitystä seikoilla, jotka liittyvät asianomaisen toimintaan ennen työskentelykautta ja sen jälkeen. SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijän käsitteen määritelmällä ilmaistaan se itse työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen erottamattomasti kuuluva vaatimus, että niihin etuihin, joita unionin oikeudessa annetaan tämän vapauden osana, voivat vedota ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka todella tekevät työtä tai vakavasti aikovat tehdä työtä. Määritelmä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämän vapauden käyttäminen riippuisi niistä tavoitteista, joihin jäsenvaltion kansalainen pyrkii tulollaan toisen jäsenvaltion alueelle ja siellä oleskelulla, kunhan tämä henkilö tekee tai aikoo tehdä todellista ja aitoa palkkatyötä. Kun tämä edellytys täyttyy, ne syyt, jotka ovat mahdollisesti kannustaneet työntekijää hakemaan työtä kyseisessä jäsenvaltiossa, ovat merkityksettömiä, eikä niitä ole otettava huomioon.

Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että unionin kansalaiselta, joka opiskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja tekee siellä samanaikaisesti aitoa ja tosiasiallista palkkatyötä, jonka perusteella hänellä on SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijän asema, ei voida evätä sellaisia opintotukia, joita kyseisen jäsenvaltion kansalaisille myönnetään.

Vakuutusoikeus toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-46/12 antaman tuomion perusteella arvioitaessa sitä, onko unionin kansalaista pidettävä SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä, ei ole merkitystä, onko henkilö saapunut maahan alunperin opiskelutarkoituksessa. Ottaen huomioon A:n työnteosta esitetty selvitys, vakuutusoikeus katsoo, että häntä on pidettävä Suomessa SEUT 18 ja 45 artikloissa tarkoitettuna työntekijänä. Tällöin häntä ei saa opintotukea myönnettäessä asettaa eri asemaan Suomen kansalaisiin nähden. Vakuutusoikeus toteaa vielä, että koska EU:n jäsenvaltion kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella unionin alueella muun muassa työtä hakiessaan, työskennellessään tai opiskellessaan, A:n mahdollisen oleskeluoikeuden rekisteröinnin tai oleskeluluvan puuttumisella ei ole tässä käsiteltävänä olevassa asiassa merkitystä. Näin ollen A on oikeutettu opintotukeen 13.8.2012 alkaen, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset.

Lainkohta

Opintotukilaki 1 § 1 ja 2 mom.