4.3.2014

Esitiedot

Vakuutuslaitos hylkäsi 2.12.2010 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen haittaluokan korottamisesta ja katsoi, etteivät A:lla todetut neuropsykologiset löydökset ole syy-yhteydessä hänelle 23.8.2007 sattuneeseen tapaturmaan.

Vakuutuslaitos hylkäsi 22.6.2011 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen traumapsykologikäyntien korvaamisesta, koska tehdyissä tutkimuksissa ei ollut tullut ilmi sellaista tapaturmasta johtuvaa vammaa, johon A tarvitsisi trauma- tai neuropsykologista kuntoutusta.

A valitti vakuutuslaitoksen päätöksistä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valitukset. Äänestysratkaisu (5 -1).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Asiassa esitettyjen selvitysten perusteella A:lle 23.8.2007 sattuneen työtapaturman seurauksena korvaukseen oikeuttavat vammat ovat sähköiskuvamma ja vasemman yläraajan hermovaurio. Sen sijaan muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n ei ole osoitettu saaneen tapaturmassa merkityksellistä aivovammaa. Hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:lla todetut neuropsykologiset oireet eivät ole lääketieteellisesti arvioiden todennäköisessä syy-yhteydessä 23.8.2007 sattuneeseen tapaturmaan. Asian arvioinnissa muutoksenhakulautakunta on ottanut huomioon sen, että alkuvaiheen lääketieteelliset selvitykset eivät viitaa lievää aivovauriota vaikea-asteisempaan aivovammaan. Tällainen lievä aivovaurio korjautuu lääketieteellisen tietämyksen mukaan yleensä täysin. A:lla todettu neuropsykologinen oireisto on ilmennyt vasta olennaisella viiveellä tapaturman jälkeen niin, että ensimmäinen maininta oireistosta on lääketieteellisissä selvityksissä vasta joulukuussa 2008. Aivojen kuvantamistutkimukset olivat olleet normaalit. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että pelkkä neuropsykologisessa tutkimuksessa esiin tullut löydös ei osoita aivovammaa. Näin ollen A:lle ei voida korvata myöskään neuropsykologista kuntoutusta.

Erimieltä ollut jäsen katsoi äänestyslausunnossaan, että vakuutuslaitoksen päätöstä tulisi muuttaa ja A:lle tulisi korvata neuropsykologinen kuntoutus. A on tapaturmassa saanut merkittävän aivovamman, joka huomioiden neuropsykologinen kuntoutus on tarpeen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati neuropsykologisen kuntoutuksen korvaamista.

Vaatimuksensa perusteluina A viittasi aikaisemmin esittämiinsä häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin sekä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksessä olevaan eriävään mielipiteeseen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin ja vakuutuslaitos määrättiin suorittamaan A:lle lainmukainen korvaus hänelle 23.8.2007 sattuneen työtapaturman seurauksena aiheutuneesta lievästä aivovammasta ja sen seurauksena syntyneestä neuropsykologisesta oireistosta. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Valitus hylätiin enemmälti.

Vakuutusoikeuden päätöksen perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut kohtien tosiseikat ja tapahtumatiedot sekä sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö osalta.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa uutena selvityksenä esitetyn professori Öhmanin asiantuntijalausunnon mukaan A on 23.8.2007 sattuneen tapaturman seurauksena saanut niin sanotun kädestä käteen kulkevan 380 voltin jännitteen aiheuttaman sähköiskun. Sähköiskun seurauksena A:n keho on päälaesta jalkapohjiin toiminut vastuksena ja sähkövirta on vaurioittanut hänen kudoksiaan. Sähkövirta-altistuksella on ollut vaikutus A:n keskushermostoon / aivoihin. Sähköiskun seurauksena A on saanut orgaanisen aivovaurion, jonka syntymekanismi on perustunut sähkövirta-altistukseen.

Edellä mainitun asiantuntijalausunnon mukaan A:lla tapaturman jälkeen ilmenneet kognitiiviset oireet sopivat orgaaniselta pohjalta syntyneiksi ja ne ovat ajallisessa syy-yhteydessä 23.8.2007 sattuneeseen työtapaturmaan. Myös Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kuntoutustutkimusyksikössä laadittujen sairauskertomuksen ja lääkärinlausunnon sekä Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen aivovammapoliklinikalla tehdyn laaja-alaisen neuropsykologisen tutkimuksen perusteella laaditun kertomuksen mukaan A:n työtapaturman seurauksena saaman aivovamman on todettu selittävän hänellä todettua neuropsykologista oirekuvaa.

Tapaturman jälkeen samana päivänä 23.8.2007 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A:lla on sähköiskun jälkeen ollut lievää sekavuutta. Sairauskertomuksen 24.8.2007 mukaan A:lla on ollut tapaturman jälkeen lyhyt muistinmenetys. A:lla ei kuitenkaan kuvata olleen tajunnan menetystä ja tajunnan tasoa kuvaavat GCS-pisteet olivat täydet 15. A:n yleistila on 23.8.2007 päivätyn ensikäyntimerkinnän mukaan kuvautunut hyvänä. Hän on ollut asiallinen ja tilanteeseen orientoitunut. A on kotiutettu sairaalasta seuraavana päivänä 24.8.2007 normaalivointisena lukuun ottamatta vasemman käden toimintahäiriötä.

Vaikka A:lle tapaturman jälkeen tehdyissä pään kuvantamistutkimuksissa ei ole todettu traumaan viittaavia poikkeavia löydöksiä, vakuutusoikeus katsoo, että hänelle on työtapaturmassa saadun sähköiskun seurauksena syntynyt aivovamma. Tähän viittaavat tapaturman jälkeinen sekavuus ja muistinmenetys. Lisäksi A:lle tapaturman jälkeen kehittynyt neuropsykologinen oirekuva ainakin osittain sopii olemaan seurausta aivovammasta. Sen sijaan A:n sairastama kilpirauhasen vajaatoiminta on saatu hallintaan lääkityksellä eikä se siten sovi selittämään A:lla tapaturman jälkeen ilmennyttä oirekuvaa. Vakuutusoikeus kuitenkin arvioi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n tapaturmassa 23.8.2007 saama aivovamma on lieväasteinen. Aivovamman lieväasteisuutta osoittavat tapaturman jälkeiset alkuvaiheen tiedot, joiden mukaan A:lla ei ole lyhytaikaista sekavuutta ja muistinmenetystä lukuun ottamatta todettu tajunnanmenetystä. Vamman lieväasteisuutta osoittaa myös se, että hänet on voitu kotiuttaa sairaalasta seuraavana päivänä normaalivointisena.

A:lla ei ole välittömästi tapaturman jälkeen kuvattu neuropsykologiseen oireistoon sopivia oireita. Ensimmäiset viitteet neuropsykologisista oireista ilmenevät 8.12.2008 päivätystä lääkärinlausunnosta, jonka mukaan A:lla on ollut muisti- ja tasapainovaikeuksia. Kyseisen lausunnon mukaan ne ovat voineet liittyä uuteen lääkkeeseen, jota hän oli käyttänyt muutaman kuukauden.

Vakuutusoikeuden arvion mukaan A:lla todettu neuropsykologinen oireisto on, sen ilmenemisviiveestä huolimatta, osittain todennäköisessä syy-yhteydessä hänelle tapaturman seurauksena aiheutuneeseen lievään aivovammaan. Ottaen huomioon A:n saaman aivovamman lieväasteisuus, vakuutusoikeus katsoo, ettei neuropsykologisen kuntoutuksen korvaaminen tapaturmavammojen perusteella enemmälti kuin mitä vakuutuslaitos on jo hänelle korvannut, ole hänen työ- ja toimintakykynsä tai sosiaalisen toimintakykynsä ja suoriutumisensa edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tarpeellista.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 1 § 1 mom.

Lainvoimaisuustiedot

Päätös on lainvoimainen.