5.3.2014

Esitiedot

A oli saanut 16-vuotta täyttäneen ylintä vammaistukea varhaiskuurouden perusteella. Kansaneläkkeen saatuaan A haki eläkettä saavan hoitotukea. Kansaneläkelaitos hylkäsi hakemuksen todeten, että A tarvitsi viittomakielen tulkin apua asioinneissa, mutta ei katsonut tulkkausavun tarpeen olevan säännöllisesti vähintään viikoittaista eikä siten hoitotukeen oikeuttavaa.

A haki päätökseen muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta ja vaati eläkettä saavan hoitotuen myöntämistä. A vetosi avuntarpeeseensa. A kertoi, että oli saanut koko ikänsä vammaistukea eikä ikääntyminen ollut parantanut hänen toimintakykyään. Suomen kieli ei ollut hänen äidinkielensä, ja virallisten tekstien ymmärtäminen oli vaikeaa. A:n mukaan hän tarvitsi asioiden hoidossa viittomakielen tulkin tai läheistensä apua ja hän sai läheisiltä apua päivittäin.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

A:n terveydentilasta valituksenalaisen päätöksen ajankohtana esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan hänellä on todettu varhaiskuurous. Hänellä on ajoittain huimausta, joka aiheuttaa kävelyn tasapainoon epävarmuutta sekä ajoittain kiertohuimausta. Hänen toimintakykynsä on sairauden vuoksi alentunut.

Avun, ohjauksen ja valvonnan tarpeesta esitetyn selvityksen mukaan A on täysin viittomakielinen eikä hän puhu lainkaan. Kuulokojetta hän ei ole koskaan käyttänyt. Kommunikaatio hoituu aina viittomakielen tulkin välityksellä ja kodin ulkopuolisessa asioinnissa hänellä on aina avun ja ohjauksen tarvetta, kuten asioidessa virastoissa, pankissa, terveystoimessa ja suuremmissa kaupoissa. Hänellä ei kuitenkaan ole säännöllisesti avun tarvetta missään henkilökohtaisissa toiminnoissaan.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta toteaa, ettei kuurous sairautena sellaisenaan oikeuta eläkettä saavan hoitotukeen. Saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, ettei A tarvitse henkilökohtaisissa toiminnoissaan, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella säännöllisesti toistuvaa toisen henkilön apua tai ohjausta ja valvontaa eikä sairauden aiheuttamien jatkuvien kustannusten voida arvioida nousevan vähintään perushoitotuen määrään. Näin ollen hänellä ei ole oikeutta eläkettä saavan perushoitotukeen valituksenalaisen päätöksen ajankohtana.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati eläkettä saavan hoitotuen myöntämistä ja maksamista takautuvasti ensimmäisen hakemuksen alusta alkaen. A katsoi, että päätös oli tehty väärin perustein ja se oli vammaisetuuksista annetun lain hengen vastainen. A kertoi, että hän oli syntymäkuuro, joka oli saanut korkeinta vammaistukea ja hänet oli luokiteltu vaikeavammaiseksi lain edellyttämällä tavalla. Kuulovamma ei ollut poistunut hänen täytettyään 65 vuotta. A:n mukaan hänellä oli viikottaista avun ja ohjauksen tarvetta. A lisäksi viittasi vammaisetuuksista annetun lain ristiriitaan, jonka mukaan varhaiskuurolla oli oikeus ylimpään vammaistukeen. Hän oli saanut etuutta 65 vuoden täyttämiseen asti, mutta hänen tilanteensa oli ennallaan tai iän tuoman rasituksen myötä jopa heikentynyt.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin ja Kansaneläkelaitos määrättiin maksamaan A:lle vammaisetuuksista annetun lain 9 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaista eläkettä saavan perushoitotukea siitä alkaen kun hän oli saanut eläkettä. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Valitus hylättiin enemmälti.

Vakuutusoikeuden perustelut

Oikeus eläkettä saavan hoitotukeen on 16 vuotta täyttäneellä henkilöllä, joka saa vammaisetuuksista annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua eläkettä tai etuutta. Lisäksi edellytetään, että henkilön toimintakyvyn voidaan arvioida olevan sairauden, vian tai vamman vuoksi yhtäjaksoisesti heikentynyt vähintään vuoden ajan ja että henkilön sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuu avuntarvetta tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta taikka erityiskustannuksia. Hoitotuki myönnetään perushoitotukena, jos henkilö tarvitsee henkilökohtaisissa toiminnoissaan, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella säännöllisesti vähintään viikoittain toistuvaa toisen henkilön apua tai ohjausta ja valvontaa taikka hänelle aiheutuu sairaudesta, viasta tai vammasta erityiskustannuksia.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on syntymäkuuro. Hän on täysin viittomakielinen eikä puhu lainkaan. A tarvitsee ulkopuolista apua, ohjausta ja tukea monissa kuuleville arkisissakin asioissa. A käyttää kommunikoinnissa viittomakieltä ja hän tarvitsee usein asioidensa hoitamisessa viittomakielen tulkin apua. A ei kykene hoitamaan asioitaan puhelimitse, vaan joutuu usein hoitamaan asioitaan menemällä paikan päälle. A ei hallitse suomen kieltä tavanomaiseen äidinkielen tapaan, minkä vuoksi hänellä on vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua suomen kieltä.

Vakuutusoikeus on arvioinut A:n vammasta aiheutuvia toimintakyvyn rajoitteita sekä avun ja ohjauksen tarvetta kokonaisuutena. A on sinänsä henkilökohtaisissa toiminnoissaan omatoiminen. Syntymäkuurona hänen kuulovammansa aiheuttaa kuitenkin merkittäviä rajoitteita lähes kaikilla elämänalueilla ja hän tarvitsee säännöllisesti ja laaja-alaisesti toisen henkilön apua ja ohjausta siinä määrin, että kokonaisuutena arvioiden hänen voidaan arvioida täyttävän alimman hoitotuen saamisen edellytykset. A:n avuntarvetta ei voida pitää kuitenkaan niin suurena, että hänen voitaisiin katsoa täyttävän ylimmän tai edes korotetun hoitotuen saamisen edellytykset.

Lainkohta

Laki vammaisetuuksista 9 § 2 mom. ja 3 mom. 1 kohta