8.10.2012

Esitiedot

Aikaisempaa tavanomaista myyjän työtä ei pidetty A:lle sopivana hänen selkävaivojensa vuoksi. Asiassa ilmeni useita seikkoja, jotka puolsivat uuden koulutuksen (kello- ja mikromekaniikan perustutkinto) korvaamista A:lle ammatillisena kuntoutuksena. Osa niistä työtehtävistä, joihin kyseinen koulutus tähtää, saattaisi kuitenkin olla A:lle fyysisesti liian raskaita. Ratkaistavana oli kysymys ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuudesta.

Kansaneläkelaitoksen ratkaisu

Kansaneläkelaitos hylkäsi kelloseppäopintojen korvaamista koskevan kuntoutushakemuksen. Haetun kuntoutuksen ei voitu katsoa todennäköisesti johtavan A:n terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen, työhön palaamiseen tai työelämään siirtymiseen. A:n terveydentila oli heikentynyt, mutta hänen aiempi koulutuksensa ja työkokemuksensa huomioon ottaen arvioitiin, että nykyiset opinnot kello- ja mikromekaniikan alalla eivät johda terveydentilanteen kannalta olennaisesti soveltuvammalle alalle aiempaan nähden. Kansaneläkelaitos katsoi päätöksessään, että uudelleenkoulutuksella ei voida merkittävästi parantaa A:n työelämään palaamista ja siellä pysymistä, joten ammatillinen kuntoutus koulutuksena ei ollut kyseisessä tilanteessa tarkoituksenmukaista.

A haki muutosta Kansaneläkelaitoksen päätökseen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta vaatien kelloseppäopintojen korvaamista ammatillisena kuntoutuksena.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan perustelut

Vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta. Ammatilliseen kuntoutukseen on oikeus henkilöllä, jonka asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma aiheuttaa todennäköisesti sellaisen uhkan, että henkilö tulee työkyvyttömäksi, taikka henkilön työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairauden, vian tai vamman takia olennaisesti heikentyneet.

Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että vakuutetulle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke, vaikka otettaisiin huomioon hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet. Työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaista heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka tekemistä vakuutetulta voidaan kohtuudella edellyttää ottaen huomioon hänen ikänsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, asumisolosuhteensa ja muut näihin verrattavat seikat. Työkyvyn katsotaan heikentyneen olennaisesti, jos työntekijällä on ilmeisiä vaikeuksia suoriutua ammatissa ja työssä. Nuoren työkyky ja ansionmahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet, jos sairaus, vika tai vamma aiheuttaa olennaisia rajoituksia ammatin tai työn valinnassa.

Ammatillisen kuntoutuksen tulee olla työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista. Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä se, johtaako haettu kuntoutus todennäköisesti hakijan terveydentilaan sopivassa työssä jatkamiseen taikka hänen terveydentilaansa sopivaan työhön palaamiseen tai työelämään siirtymiseen.

A:n terveydentilasta saadun selvityksen mukaan hänellä on todettu idiopaattinen rinta- ja lannerangan torsioskolioosi, toistuvan masennuksen masennusjakso; ei somaattista oireyhtymää, nikamavälilevyn rappeuma, selän dysfunktio, kongenitaalinen lumbosakraalinen deformiteetti ja hypermobiliteettioireyhtymä.

A on suorittanut peruskoulun ja vaatetusalan peruslinjan. Hän on toiminut myyjänä.

29.11.2011 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan nykyisin A:n selkä kipeytyy noin 10 minuutin paikallaan olosta. Portaiden sekä ylös että alas liikkuminen ovat kivuliaita ja hän välttää niitä. A pystyy istumaan 30 – 60 minuuttia, jonka jälkeen alkaa tulla jonkin verran selkäkipuoireita. Kävely sujuu 2-3 kilometrin verran.

Saatujen selvitysten mukaan A:n työkyky on heikentynyt, mutta sairaudet, aiempi koulutus ja työkokemus huomioiden voidaan arvioida, että nykyiset opinnot kello- ja mikromekaniikan alalla eivät johda hänen terveydentilanteensa kannalta olennaisesti soveltuvammalle alalle aiempaan nähden. Uudelleenkoulutuksella ei voida merkittävästi parantaa työelämään palaamista ja siellä pysymistä, joten ammatillinen kuntoutus koulutuksena ei ole tässä tilanteessa tarkoituksenmukaista. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta toteaa näin ollen, että A:lla ei ole oikeutta ammatilliseen kuntoutukseen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen

A haki muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle myönnetään ammatillisena kuntoutuksena kello- ja mikromekaniikan perustutkintoon tähtäävä koulutus.

A totesi, ettei hän enää pysty tekemään myyjän työtä. Se sisälsi A:n kertoman mukaan useita sellaisia tekijöitä, jotka laukaisivat voimakkaat selkäkivut. Hänen kykenemättömyytensä myyjän työhön oli todettu myös työkokeilussa päivittäistavarakaupassa loka-joulukuussa 2008.

A kertoi opiskelevansa kello- ja mikromekaniikan perustutkintoa tavoitteenaan työelämään pääseminen ja siellä pysyminen. A viittasi asiassa aikaisemmin esittämäänsä kellosepänalan erityisopettajan 1.12.2011 päivättyyn lausuntoon. A kertoi olleensa kello- ja mikromekaniikan alan koulutuksessa kahden vuoden ajan. Koulutus sisälsi A:n mukaan työsalityöskentelyä ja työssäoppimisjaksoja. Saamansa kokemuksen perusteella A totesi pystyvänsä tekemään kyseistä työtä. Työ antoi A:n mukaan mahdollisuuden vaihtaa työasentoa, esimerkiksi päästä istumaan tai seisomaan, juuri silloin kun hän tunsi sen olevan tarpeellista kipuja välttääkseen. Hän kertoi pystyvänsä itse ratkaisemaan mitä työvaihetta teki, toisin kuin myyjän työssä. A painotti lisäksi, että kellon ja mikromekaniikan osat olivat pieniä, joten fyysistä kuormitusta ei ollut.

A viittasi vielä aikaisempaan vaatetusalan koulutukseensa ja totesi olevansa kykenemätön tekemään ompelijan työtä. Hänen mukaansa se oli pääasiassa istumista ompelukoneen ääressä, seisomista kumarassa asennossa, muun muassa kankaan leikkaamiseen liittyen, ja työ sisälsi myös raskaiden kangaspakkojen nostamista.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja A:lla katsottiin olevan oikeus hakemaansa ammatilliseen kuntoutukseen.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet:

Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta, jos asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa sellaisen uhkan, että vakuutettu tulee työkyvyttömäksi, taikka vakuutetun työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien on katsottava sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneen.

Saman lain 6 §:n 3 momentin mukaan työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että vakuutetulle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke, vaikka otettaisiin huomioon hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet. Työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaista heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka tekemistä vakuutetulta voidaan kohtuudella edellyttää ottaen huomioon hänen koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, ikänsä, asumisolosuhteensa ja muut näihin verrattavat seikat.

Edelleen saman lain 6 §:n 4 momentin mukaan kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä se, johtaako haettu kuntoutus todennäköisesti hakijan terveydentilaan sopivassa työssä jatkamiseen taikka hänen terveydentilaansa sopivaan työhön palaamiseen tai työelämään siirtymiseen.

Tosiseikat:

A:n terveydentilasta saadun selvityksen mukaan hänellä on todettu selässä rakenteellista poikkeavuutta, johon liittyy lihashallinnan ongelmia, huono rasituksensietokyky ja kipuja sekä nikamavälilevyn rappeumaa lannerangassa. Hänellä on lisäksi todettu masennusta, jota on aikaisemmin hoidettu keskusteluterapialla ja lääkityksellä.

A on suorittanut peruskoulun ja vaatetusalan peruslinjan. Hän on työskennellyt yli 10 vuoden ajan myyjänä.

Asiassa esitetyn 29.11.2011 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A:n selkä kipeytyy herkästi sekä liikkeessä että levossa. Sanotun lausunnon mukaan A on selvän kieroselkäisyyden, asteenisen ruumiinrakenteen ja heikon lihaskunnon vuoksi hyvin huonosti sopiva myyjän työtehtäviin.

Asiassa esitetyn 1.12.2011 päivätyn kellosepänalan erityisopettajan lausunnon mukaan kello- ja mikromekaniikan työ on työasennoiltaan vaihtelevaa ja sopii hyvin A:n kaltaiselle henkilölle, sillä työn fyysinen kuormitus on vähäistä.

Johtopäätökset:

Tavanomaista myyjän työtä ei ole pidettävä A:n terveydentilaan nähden hänelle sopivana, mihin nähden hänen työkykynsä ja ansiomahdollisuutensa on katsottava sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneen. A:lla on siten oikeus hakemaansa ammatilliseen kuntoutukseen, jos kuntoutusta on pidettävä tarkoituksenmukaisena.

A:n aikaisempi ammatillinen koulutus liittyy hänen terveydentilaansa nähden hänelle sopimattomaan alaan, hän on ollut työelämässä yhteensä yli 10 vuoden ajan työskennellen viimeksi myyjänä 31.8.2006 saakka ja hän on ollut 40-vuotias aloittaessaan nyt kysymyksessä olevan koulutuksen. Esitetyn kellosepänalan erityisopettajan lausunnon perusteella on nyt aloitetun koulutuksen arvioitava parantavan A:n mahdollisuuksia saada terveydentilaansa nähden sopivaa työtä. Nämä seikat ovat sellaisia, jotka puoltavat kuntoutuksen arvioimista tarkoituksenmukaiseksi. Toisenlaista arviota puoltaa se seikka, että osa niistä työtehtävistä, joihin kyseinen koulutus tähtää, saattaa olla A:lle fyysisesti liian rasittavia. Myönteistä ratkaisua puoltavia seikkoja on kuitenkin pidettävä painavampina kuin hylkäävää ratkaisua puoltavia seikkoja.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden A:n aloittamaa kello- ja mikromekaniikan perustutkintoon tähtäävää koulutusta on pidettävä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarkoituksenmukaisena. Siten A:lla on sanotun säännöksen nojalla oikeus saada hakemansa ammatillinen kuntoutus.

Osasto

3