2.11.2012

Esitiedot

A oli hakenut opintotukea ulkomailla 13.9.2011 aloittamiinsa opintoihin. A:n kotikunta on väestötietojärjestelmän kotikuntatietojen mukaan ollut ulkomailla ajalla 17.8.2006 - 30.11.2009 ja Suomessa 1.12.2009 alkaen.

Kansaneläkelaitos hylkäsi opintotukihakemuksen. Päätöksessä todettiin, että opintotukea ei voida myöntää opintoihin ulkomailla, koska A:lla ei ole ollut vakinaista kotikuntaa Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkamista edeltävän viiden vuoden aikana.

A haki päätökseen muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että hänelle myönnetään opintotuki opintoihin ulkomailla. A ilmoitti muuttaneensa Suomeen tosiasiassa jo 22.8.2009 ja näin ollen hänellä oli ollut vakituinen kotikunta Suomessa yli kaksi vuotta ennen 13.9.2011 alkaneita opintojaan. Valituksensa tueksi A on toimittanut lentoyhtiön todistuksen siitä, että hän on lentänyt Suomeen 22.8.2009 sekä Kansaneläkelaitoksen päätöksen, jonka mukaan A:han sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä ajalla 22.8.2009 - 5.9.2011, koska A oleskelee Suomessa tuona aikana.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan perustelut

Ulkomailla harjoitettaviin opintoihin opintotukea myönnetään Suomen kansalaiselle, jolla on ollut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan opintojen alkamista edeltävän viiden vuoden aikana ja jonka oleskelua ulkomailla voidaan pitää tilapäisenä.

A on hakenut opintotukea ulkomailla 13.9.2011 aloittamiinsa opintoihin. A:n kotikunta on väestötietojärjestelmän kotikuntatietojen mukaan ollut ulkomailla ajalla 17.8.2006 - 30.11.2009 ja Suomessa 1.12.2009 alkaen.

Koska A:lla ei ole ollut kotikuntaa Suomessa vähintään kahden vuoden ajan opintojen alkamista edeltävän viiden vuoden aikana, hänelle ei voida myöntää opintotukea ulkomailla harjoitettaviin opintoihin. Opintotuen muutoksenhakulautakunta toteaa, että opintotukiasiaa ratkaistaessa tulee noudattaa väestötietojärjestelmään merkittyjä tietoja A:n kotikunnasta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati opintotuen myöntämistä ulkomailla harjoitettavia opintoja varten.

Valituksessaan A vetosi siihen, että hän muutti Suomeen 22.8.2009, joten hänellä oli ollut kotikunta Suomessa yli kaksi vuotta ennen opintojensa alkua 13.9.2011. Hän on Kansaneläkelaitoksen päätöksen mukaisesti kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin ajalla 22.8.2009 - 5.9.2011. A:n kertoman mukaan syy hänen Suomeen muuttoonsa oli isän terminaalivaiheen sairastaminen, joka vei hänen kaiken huomionsa. Isänsä kuoltua kolme kuukautta myöhemmin 25.11.2009 A totesi alkaneensa hoitamaan paperiasioita ja tehneensä tuolloin vasta ilmoituksen väestörekisteriin. Maistraatti hylkäsi hänen oikaisupyyntönsä muuttoilmoituksen päivämääräoikaisusta. Maistraatin päätös tehtiin kotikuntalain 10 §:n perusteella, mutta siinä kuitenkin mainittiin selkeästi, että päätös ei sido muita viranomaisia.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskus määrättiin suorittamaan A:lle opintotukea 13.9.2009 aloittamiinsa opintoihin ulkomailla, mikäli hän muutoin täyttää opintotuen myöntämisen edellytykset.

Asia palautettiin Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskukselle vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Opintotukilain 1 §:n 4 momentin mukaan ulkomailla harjoitettaviin opintoihin myönnetään opintotukea Suomen kansalaiselle, jolla on ollut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan ennen opintojen alkamista edeltävän viiden vuoden aikana ja jonka oleskelua ulkomailla voidaan pitää tilapäisenä.

Kotikuntalain 2 §:n 1 momentin mukaan henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu. Kotikuntalain hallituksen esityksen (HE 104/1993) mukaan asumisella tarkoitetaan henkilön tosiasiallista asumista tietyssä Suomen kunnassa. Kotikuntalain 4 §:n 1 momentin mukaan Suomeen ulkomailta tulleen ja täällä asuvan henkilön kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka määräytyy tämän lain säännösten mukaisesti muun muassa silloin, jos hän on Suomen kansalainen. Hallituksen esityksessä (HE 104/1993) todetaan, että kotikunnan saaminen Suomesta edellyttää sitä, että maahan tullut henkilö tosiasiallisesti asuu Suomessa ja hänellä on myös tarkoitus jäädä tänne pysyvästi asumaan.

Kotikuntalain 7 §:n mukaan kun joku muuttaa kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa, hänen on aikaisintaan kuukautta ennen muuttopäivää ja viimeistään viikon kuluttua muuttopäivästä ilmoitettava siitä maistraatille. Kotikuntalain 1 §:n 3 momentin mukaan jollei muussa laissa toisin säädetä, kotikuntalain säännöksiä noudatetaan myös silloin, kun valtion tai kunnan viranomainen taikka Kansaneläkelaitos tekee ratkaisuja, joihin henkilön kotikunnalla ja siellä olevalla asuinpaikalla tai henkilön tilapäisellä asuinpaikalla on vaikutusta. Kyseistä lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksen (HE 104/1993) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että kotikuntalaki ei aiheuta muutosta vallitsevaan oikeustilaan, jonka mukaan väestökirjaviranomaisten tekemät ratkaisut henkilön kotipaikasta eivät oikeudellisesti sido muiden hallinnonalojen viranomaisia. Henkilön kotikunta on siis edelleenkin mahdollista ratkaista kullakin hallinnonalalla itsenäisesti, mutta soveltaen kuitenkin kotikuntalakia.

Väestörekisteritietojen mukaan A:lla on ollut kotikunta ulkomailla ajalla 17.8.2006 - 30.11.2009. Tästä eteen päin eli 1.12.2009 alkaen hänen kotikuntansa on ollut rekisteritietojen mukaan Suomessa. A on kertonut, että hän oli tosiasiassa muuttanut Suomeen asumaan jo 22.8.2009, jolloin hän oli tullut hoitamaan terminaalivaiheessa olevaa isäänsä. A oli kertomansa mukaan alkanut hoitaa paperiasioitaan kuten muuttoilmoituksen tekemistä maistraattiin vasta isän poismenon 25.11.2009 jälkeen.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on esittänyt asumisestaan sellaista selvitystä, että hänen voidaan katsoa tosiasiassa muuttaneen Suomeen jo 22.8.2009. A:n asumista harkitessaan vakuutusoikeus on muun selvityksen ohella ottanut erityisesti huomioon Kansaneläkelaitoksen 28.8.2011 antaman päätöksen, jonka mukaan A:han sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä ajalla 22.8.2009 - 5.9.2011, koska hän oleskelee tuona aikana Suomessa ja koska hänen katsotaan asuvan Suomessa vakinaisesti. A on hakenut Suomesta opintotukea 13.9.2011 alkaneisiin ulkomailla harjoitettaviin opintoihinsa.

Edellä esitetty kokonaisuudessaan huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoo, että A:lla on opintotukilain 1 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla ollut kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa jo 22.8.2009 alkaen eli vähintään kahden vuoden ajan ennen 13.9.2011 alkaneiden opintojen alkamista. Näin ollen A:lle voidaan myöntää opintotukea 13.9.2011 aloittamiinsa opintoihin ulkomailla, mikäli hän muutoin täyttää opintotuen myöntämisen edellytykset.

Lainkohdat

Opintotukilaki 1 § 4 mom.

Kotikuntalaki 1 § 3 mom., 2 § 1 mom. sekä 4 § 1 mom.

Osasto

1