12.5.2009

Esitiedot

A oli 24.10.2007 lyönyt päälakensa matalan oven yläkarmiin. Hän oli hakeutunut seuraavana päivänä lääkärin vastaanotolle huimauksen, pahoinvoinnin ja tasapainohäiriöiden vuoksi.

A haki vakuutuslaitokselta tapaturmavakuutuslakiin perustuvia korvauksia.

Vakuutuslaitos hylkäsi A:n korvaushakemuksen. Lääkärinlausuntopalkkion vakuutuslaitos korvasi tapaturmavakuutuslain mukaisena tutkimuskuluna. Vakuutuslaitos katsoi, että sen saamien lääketieteellisten selvitysten perusteella A:n työkyvyttömyys ja sairaanhoidon tarve 25.10.2007 alkaen eivät johdu tapaturmassa 24.10.2007 tulleista pään ruhjevammasta ja niskan venähdysvammasta, vaan A:lla todetuista pikkuaivoinfarktista ja aivovaltimotukoksesta, jotka ovat tapaturmasta riippumattomia muita vaivoja.

Muutoksenhaku tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati tapaturmavakuutuslain mukaisten korvausten myöntämistä. A totesi, että lääkärinlausunnon mukaan tapaturman johdosta on tullut kaulavaltimon repeämä, josta on lähtenyt hyytymiä, minkä seurauksena on tullut pikkuaivoinfarkti. A ihmetteli, miksi vakuutuslaitoksen päätöksessä ei mainita mitään dissekaatiosta eli kaulavaltimon repeämästä, joka oli aiheuttanut infarktin.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin nojalla työntekijällä on oikeus saada tämän lain mukaista korvausta häntä kohdanneen työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta. Vamma tai sairaus katsotaan oikeuskäytännössä tapaturman aiheuttamaksi, mikäli tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista.

Tapaturmavakuutuslain 17 §:n 1 momentin mukaan päivärahaa suoritetaan siihen saakka, kunnes tapaturmasta aiheutunut vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajan tapaturmapäivästä lukien. Päivärahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijän kyky tehdä työtään on alentunut vähintään 10 %.

Tapaturmavakuutuslain 14 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 15 §:n 1 momentin mukaan vahingoittuneella on oikeus saada korvaus työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta tarpeellisesta sairaanhoidosta.

Tapaturmavakuutuslain 14 §:n 4 momentin nojalla työntekijälle korvataan työtapaturman aiheuttamaksi epäillystä vammasta tai ammattitaudin selvittämisestä aiheutuneet perustellut ja tarpeelliset kulut lääkärintutkimuksesta, vaikka vamma tai sairaus ei osoittaudukaan korvattavan työtapaturman aiheuttamaksi tai korvattavaksi ammattitaudiksi.

A on saanut 24.10.2007 sattuneen tapaturman seurauksena pään ruhjevamman ja niskan venähdysvamman, jotka oikeuttavat korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla. Sairaanhoidon tarpeen ja työkyvyttömyyden 25.10.2007 alkaen ei voida kuitenkaan katsoa johtuvan A:lle 24.10.2007 sattuneesta tapaturmasta, vaan aivovaltimosairaudesta (nikamavaltimon repeämästä), joka on selkeästi kyseessä olevaan tapaturmaan liittymätön sairaus. A:n kuvaama tapaturma ei ole ollut voimakkuudeltaan ja mekanismiltaan sen kaltainen, että se olisi aiheuttanut nikamavaltimon repeämän. Näin ollen työkyvyttömyyttä ja sairaanhoitokuluja 25.10.2007 alkaen ei korvata tapaturmavakuutuksesta.

Pään CT- ja angiografiatutkimuksia ei voida pitää oireiden tapaturmaperäisyyden selvittämiseksi tarpeellisina ja perusteltuina tapaturmavakuutuslain 14 §:n 4 momentin nojalla korvattavina tutkimuksina. Kysymyksessä ovat olleet muun kuin työtapaturman aiheuttaman sairauden selvittämiseksi ja diagnoosin varmentamiseksi tehdyt tutkimukset, joten ne eivät ole tapaturmavakuutuslain nojalla korvattavia.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati 24.10.2007 sattuneen tapaturman perusteella tapaturmavakuutuslain mukaisten korvausten myöntämistä työkyvyttömyytensä sekä sairaanhoitokulujensa johdosta 25.10.2007 alkaen.

A korosti, että häntä hoitaneiden lääkäreiden mukaan nikamavaltimon repeäminen oli johtunut kyseessä olevasta tapaturmasta. A:n mukaan tutkimuksissa ei ollut todettu mitään aivovaltimosairauksiin liittyviä löydöksiä tai oireita. A kertoi joutuneensa ammattinsa vuoksi käymään vuosittain terveystarkastuksessa, mutta tarkastuksissa hänellä ei ollut todettu mitään sairauksia. A korosti tapaturman voimakkuutta ja kertoi lyöneensä päänsä matalan oven karmin yläosaan siten, että kaikki jaloista lähtenyt voima oli siirtynyt päälaen kautta niskaan. A:n mukaan tapaturman voimakkuutta oli lisännyt tilanteen äkillisyys, jonka vuoksi hän ei ollut jännittänyt niskalihaksiaan. Lisäksi liike-energia oli kohdistunut niskaan 45 asteen kulmassa ja hänen päänsä oli ollut jo valmiiksi painettuna eteenpäin. A:n mukaan hänen niskansa oli tällöin iskun voimasta taittunut eteenpäin yli normaalin liikeradan. A katsoi, että tapaturma oli näin ollen ollut riittävän voimakas aiheuttamaan nikamavaltimon repeämän. A viittasi vielä lääkärinlausuntoihin, joista ilmenee ajallinen yhteys vamman sekä hänellä esiintyneiden oireiden välillä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä muutettiin ja vakuutuslaitos velvoitettiin suorittamaan A:lle lainmukainen korvaus myös oikean nikamavaltimon repeämän sekä siitä aiheutuneen oikeanpuoleisen pikkuaivoinfarktin johdosta. Asia palautettiin vakuutuslaitokselle toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Asiassa esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevät seikat sekä tapaturmamekanismista esitetty selvitys huomioon ottaen vakuutusoikeus katsoi, että A:lla todetun oikean nikamavaltimon repeämän sekä siitä aiheutuneen oikeanpuoleisen pikkuaivoinfarktin syy-yhteys 24.10.2007 sattuneeseen tapaturmaan on todennäköinen. Asiassa esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ei myöskään käy ilmi viitteitä sairausperäisistä aivoverenkiertohäiriöistä ja tällaisten esiintyminen olisi A:n ikäkin huomioon ottaen epätodennäköistä. Edellä esitetty huomioon ottaen A:lla on sanotun tapaturman perusteella oikeus korvaukseen pään ruhjevamman ja niskan venähdysvamman lisäksi myös oikean nikamavaltimon repeämän sekä siitä aiheutuneen oikeanpuoleisen pikkuaivoinfarktin johdosta.

Osasto

1