VakO 5.12.2002/7920:2002
- Ämnesord
- Oikeusapu, Työeläke, Työkyvyttömyyseläke
- År för fallet
- 2002
- Meddelats
- Diarienummer
- 7920:2002
A:lla oli oikeus oikeusapuun vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa taannehtivasti eläkelautakunnan päätöksen antamisen jälkeen 3.12.2001 lukien 1.6.2002 voimaan tulleen oikeusapulain nojalla.
Esitiedot
A toimitti oikeusaputoimistoon 3.10.2002 päivätyn hakemuksensa, jolla hän haki oikeusapua taannehtivasti 3.12.2001 lähtien koskemaan jo suoritettuja toimenpiteitä asiassa, jossa oli kysymys muutoksenhausta vakuutusoikeuteen eläkelautakunnan 6.11.2001 antamasta päätöksestä työkyvyttömyyseläkeasiassa.
Oikeusaputoimisto myönsi oikeusapua taannehtivasti 1.6.2002 alkaen, mutta hylkäsi hakemuksen siltä osin kuin se koski toimenpiteitä ennen 1.6.2002. Oikeusapupäätökseen merkittiin asian tulleen vireille vakuutusoikeudessa 3.12.2001.
A:n tehtyä ratkaisupyynnön oikeusaputoimisto siirsi ratkaisupyynnön vakuutusoikeuden käsiteltäväksi.
Ratkaisupyynnön käsittely vakuutusoikeudessa
A vaati oikeusapua hakemuksensa mukaisesti. A katsoi, että oikeusapupäätös perustui virheelliseen laintulkintaan. Oikeusapulaki oli tullut voimaan 1.6.2002, mutta sitä sovellettiin voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin ja myös niihin toimenpiteisiin, jotka oli suoritettu ennen lain voimaantuloa, edellyttäen, että asiassa ei ollut ennen lain voimaantuloa myönnetty maksutonta oikeudenkäyntiä. A vetosi korkeimman oikeuden ratkaisuihin 2002:57 ja 2002:82 ja katsoi, että oikeusapulakia tuli soveltaa myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin toimenpiteisiin.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Oikeusaputoimiston antamaa oikeusapupäätöstä muutettiin ja A:lle myönnettiin oikeusapu taannehtivasti 3.12.2001 alkaen koskemaan tarpeellisia toimenpiteitä. Avustajaksi määrättiin suostumuksensa mukaisesti asianajaja B. Oikeusavun taannehtivuus koski myös avustajanmääräystä.
Vakuutusoikeuden perustelut
Oikeusapulaki (257/2002) on tullut voimaan 1.6.2002 ja sillä on muun ohessa kumottu yleisestä oikeusavusta annettu laki (104/1998). Oikeusapulain 31 §:n siirtymäsäännöksen 3 momentin mukaan asiassa, johon ennen tämän lain voimaantuloa on myönnetty yleistä oikeusapua, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Oikeusapulain 13 §:n mukaan oikeusapua voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä. Sanotun säännöksen 3 momentin mukaan vakuutusoikeudessa myönnetty oikeusapu ei kuitenkaan käsitä sitä edeltäneen käsittelyn toimenpiteitä.
Oikeusapulain esitöissä (HE 82/2001) ei kerrottujen voimaantulo-, siirtymä- ja taannehtivuussäännösten soveltamisohjeissa ole erikseen lausuttu siitä, mistä lukien oikeusapua tulee antaa koskien niitä toimenpiteitä, jotka on tehty ennen oikeusapulain voimaantuloa.
Oikeusapulain säätämisen tarkoituksena on ollut yleisestä oikeusavusta annetun lain ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaisten oikeusapujärjestelmien yhdistäminen. Samalla on oikeusavun saavien piiriä laajennettu, joskin oikeusavun sisältö on eräiltä osin muuttunut edunsaajan kannalta epäedulliseen suuntaan. Lain yhtenä tarkoituksena on ollut laajentaa lakimieskoulutuksen saaneiden yksityisten avustajien oikeutta antaa valtion varoista kustannettavaa oikeusapua myös kaikissa erityistuomioistumissa eli muun muassa vakuutusoikeudessa.
Oikeusapulailla kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaista maksutonta oikeudenkäyntiä ei voitu myöntää vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa. Oikeusavun saaminen ennen oikeusapulain voimaantuloa vakuutusoikeuden käsittelemissä asioissa määräytyi yleisestä oikeusavusta annetun lain säännösten mukaan. Yleisen oikeusavun myöntämisestä päätti oikeusaputoimisto, eikä päätöksestä saanut valittaa. Oikeusapupäätös oli kuitenkin lain 27 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen saatettavissa hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Yleiseen oikeusapuun kuului muun ohessa avustaminen tuomioistuimessa. Yksittäisen avustajan määräämisen edellytyksistä oli erikseen säädetty valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:ssä.
Asiassa ei ole esitetty A:n hakeneen oikeusapua 31.5.2002 saakka voimassa olleen yleisestä oikeusavusta annetun lain voimassaoloaikana eikä saaneen sanottuun lakiin perustuvaa päätöstä.
Vakuutusoikeus katsoo, ettei oikeusapulain voimaantulosäännöstä ole tulkittava siten, että julkisin varoin kustannettavaa oikeusapua voitaisiin myöntää taannehtivasti vasta lain voimaantulosta lukien. Vastakkainen suppeampi tulkinta johtaisi siihen, että yleisestä oikeusavusta annetun lain mukaiset oikeusavun saamisen edellytykset täyttävä ei voisi 31.5.2002 jälkeen tehdystä hakemuksesta saada oikeusapua yleisestä oikeusavusta annetun lain eikä oikeusapulain perusteella koskien esimerkiksi niitä tarpeellisia toimenpiteitä, jotka ovat syntyneet vakuutusoikeuden käsittelyn alkamisen ja oikeusapulain voimaantulon välisenä aikana. Oikeusapulain siirtymäsäännöksistä tai niiden perusteluista ei ilmene, että tällaista olisi tarkoitettu. Asiassa ei ole myöskään esitetty väitettä siitä, että säädetyt edellytykset oikeusavun saamiseksi eivät täyttyisi ennen 1.6.2002. Oikeusaputoimiston asiassa antamaa päätöstä ei siten voida pitää oikeusapulain tarkoituksen mukaisena.
A on hakenut oikeusapua oikeusapulain voimaantulon jälkeen. A:n hakemus tulee ratkaista yksinomaan oikeusapulain säännösten perusteella. Oikeusapua voidaan antaa vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa taannehtivasti oikeusapulain 13 §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen aikaisintaan eläkelautakunnan päätöksen antamisesta lukien. Oikeusavun sisältö määräytyy oikeusapulain perusteella koskien myös avustajanmääräystä.
Jaosto
I